Juhannusfiiliksissä vieläkin

Me ei juhannusta ehditty juhlimaan kuin muutama tunti, mutta meillä oli sitäkin hauskempaa. Juhannusaatto alkoi tukkajutuilla siellä Neean luona ja sieltä sitten suunnattiin mun tädin mökille juhannusaterialle. Mulla oli jo siinä vaiheessa kuumetta ja flunssaoireitakin ollut parin päivän ajan mutta sinnikkäästi mä halusin päästä jussin viettoon. Istuskeltiin mökillä patiolla, Otto kävi mun tädin miehen kanssa pelleilemässä jotain niiden uudella veneellä ja Tiara kiskaisi kunnon päikkärit. Perinteiseen mökkityyliin hyttyset iskivät rivissä kiinni mun jalkaan ja siihen kasvoi huikeat paukamat, mutta se ei kyllä menoa hidastanut, toisinkuin alati vuotava nenä.
           Tiarasta huomasi kuinka se oikein nautti kun sai olla ulkona ja köllötellä viltin päällä leikkien. Neiti ei kitissyt kertaakaan ja ihanan grilliaterian jälkeen me hengailtiin vielä hetki jonka jälkeen lähdettiin Oton kanssa piipahtamaan Netan luona juhannuspippaloissa. Äidin oli tarkoitus laittaa Tiara nukkumaan ja meidän tulla sitten omin avuin yöllä takaisin äidin luo, mutta piipahdukseksi se meidän reissu tosiaankin vain jäi sillä meidän oli pakko soittaa äiti hakemaan tunnin jälkeen (joskus ysin aikaan illalla) kun mulla oli niin kova kuume ja nuha että oli pakko päästä nukkumaan. 

            Lauantaina mä olin niin huonossa kunnossa että päätettiin sunnuntain lennon sijaan napata Mummulta ja papalta auto lainaan ja hurauttaa Oton, äidin ja Tiaran kanssa Helsinkiin. En mä olis mitenkään voinut lentää sillä nuhalla, korvathan siinä olis huutaneet hoosiannaa ja Tiarallakin oli kyllä pientä nuhanpoikasta joten auto oli oikea vaihtoehto. Matka sujui onneksi suhteellisen sutjakkaasti vaikka mä yritinkin nukkua mahdollisimman paljon kun kuumekin paukkui melkein neljässä kympissä. Sunnuntai ja eilinen on kuluneet lähinnä sängynpohjalla makoillen, vaikka eilen piipahdinkin lääkärissä todeten taas kerran että siitä ei ole mitään hyötyä. Paitsi sain mä ehkä hikoiltua kuumetta vähän pois kun puhisin raivosta odottaessani kolmatta 15 minuutin pituista kertaa hissiä Tiaran kanssa. Vikalla kerralla sitten hissi pysähtyi kerrosten välille ja mun ah niin ihanaa flunssapäänsärkyä säesti mukava hälytysäänen piipaus sen faktan lisäksi että tosiaan oltiin jumissa hississä. No päästiin onneksi nopeasti pois mutta ei kyllä tee taas vähään aikaan mieli mennä testailemaan terveyskeskuksen superhissejä.

           Tänään äiti suuntaa (multa flunssan saaneena) takaisin Ouluun että mummu ja pappa saa auton taas käyttöönsä. Hirmuinen ikävä tulee kyllä äitiä, mutta oon ikionnellinen siitä että äiti sai olla läsnä kun Tiara oppi paljon uusia asioita! Samantien kun astuttiin Oulussa ulos lentokentältä ja äiti otti Tirriskän syliinsä niin alkoi sellanen papatus ja naureskelu että! Tiara on kyllä ihan mummun tyttö, ja on mahtavaa huomata että Tiara muistaa ja tunnistaa jo oman mummunsa vaikka välillä onkin kuukausien taukoja näkemisessä.  Olisihan se ihanaa asua lähempänä, mutta ehkä vielä joskus! Ja onneksi äiti tulee pian uudestaan mun serkun kanssa kylään meille! Mutta nyt on vuoro kuvien:

Seuraavista näennäisesti iloisen juhlavista kuvista voitte lähemmin tarkastelemalla bongata mm. mun tulipunaisen nuhanenän (josta btw tällä hetkellä irtoaa nätisti nahkaa!), mun nuhan takia ylirohtuneet huulet, pilalle menneen rusketuksen (kannattaa siis tottakai levittää itseruskettavaa juuri ennen kun on menossa kolmen tunnin hiustenvärjäysoperaatioon jossa tietenkään ei kastella ihoa ;)) ja mun ainokaiseksi jääneen juhannussiiderin jonka olis kyllä voinut jättää senkin juomatta kun oli niin hirveä olo. Nyt alkaa onneksi jo elämä voittaa, rusketus on kuorittu pois ja uusi on  jo tulossa tilalle, nenään on laitettu rasvaa ja huuliin myös ja olokin on jo hieman helpompi. Vaikkakin se täytyy sanoa että väsyttää aivan pirusti kun mulla on nukahtaminen yskän takia monen tunnin työn ja tuskan takia, viime yön nukuin puoli-istuvassa asennossa (sen jälkeen kun olin herättänyt Tiaran kolme kertaa mun räkäisellä yskälläni joka kuului myös tyynyn läpi oikein kiitettävästi).

Kaikenkaikkiaan meillä oli tosi kiva juhannus, vaikka tää tyhmä flunssa sitä vähän pilasikin. Flunssa on tarttunut jo Otolle ja äidille, toivotaan että Tiara säästyis tältä koska jos tää on jo aikuisellekin näin kauheeta niin entäs sitten tuollaiselle pikkupallerolle! Lääkäri onneksi eilen tarkisti Tiarankin korvat samalla kun tutki mut ja siellä ei näkynyt mitään. Mulla on vielä muutama juttu takataskussa ja ne toivon mukaan ilmestyy julkiseksi tänne vielä tämän päivän mittaan! Adios ja hauskaa päivää kaikille<3

PS: Muistakaas käydä kurkkimassa kaksi aiempaa postausta jos ette ole ehtineet/huomanneet!

The Hair

Ihana blogikollegani Neea suostui laittamaan mun hiukseni uuteen uskoon Oulun reissun aikana ja tuloksesta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin! Neea  on siis parturi-kampaaja ammatiltaan ja ykkösluokan ammattilainen kyllä jos multa kysytään. Mun 5-tummuusasteiseen sekaväriseen kuontalooni tehtiin ensin värinpurku, joka on kuulemma hiuksille hellävaraisempi kuin perinteinen värinpoisto. Värinpurun jälkeen mun hiukset värjättiin vaaleanruskealla värillä ja laitettiin vaaleita raitoja pää täyteen. Pesun jälkeen laitettiin tukkaan vielä hopeashampoo ja hopeanaamio jotta saatiin keltaisuutta taitettua pois ja viileämpi sävy ja nyt mulla on mun unelmatukka!
          Me kuvattiin koko värjäyssessio ja äsken otin vielä kuvan hopeashampoosta jonka ostin ja jolla aion saada viimeisetkin vaalennuksenjälkeiset keltaisuuden rippeet häviämään. Mä oon tosi tyytyväinen siihen kuinka vaalea tästä tuli vaikka mulla ei ollut kuin yksi vaalennus mustasta väristä takana ennen tätä kertaa.  Mutta antaa kuvien kertoa enemmän (mm. mun ihana kulmakarvoja vaille meikitön nassukkani)!

Lähtötilanne:

Värinpurku ja sen tulos:

Pohjavärin + vaaleiden raitojen jälkeen lopullinen tukka:

Hopeashampoo:

Jos on nyt tarvetta hopeashampoolle niin kantsii hakea tota Lorealin shampoota Hairstoresta, siellä oli tarjouksessa toi iso pönikkä!

Noissa lopputuloskuvissa toi valaistus vähän huijaa, eli oikeasti on kyllä hieman vielä tummemmat kutrit kuin niissä. Mutta ehkäpä ne tässä kesän edetessä vielä vähän vaalenee? Nyt mulla on suunnilleen samanväriset hiukset kuin mitä mun oma luonnollinen värikin on ja sitten ne vaaleat raidat tietysti. Mutta luulisin että nyt ei ainakaan juurikasvun ilmaantuessa ole niin kiire värjäämään sitä piiloon kuin mitä mustien hiusten kanssa oli. Sellainen tukkaepisodi! Mitäs tykkäätte mun uusista hiuksista? Mä itse oon tosi tyytyväinen, näistä tuli juuri sellaiset kuin halusinkin! Iso kiitos ihanalle Neealle kivasta juttuseurasta ja hiuksista!