perjantai 30. syyskuuta 2011

Vihdoinkin vastauksia!

Tänään julkasen noi Oton vastaukset ku mulla on omien kanssa vastaaminen viel osittain kesken, mut huomenna ajattelin julkaista nekin sit teille. Mut ihan varmaan teit kiinnostaa muutenki enemmän se et mitä tol mun murulla on asioihin sanottavana, eiks ni? ;D Joten annetaan Oton puhua:

Parisuhde:

Missä tapasitte?
Sellasella hyvin räkäsellä bilishuoneella, bilispöytäki oli vino ja märkä. ;<

Oliko rakkausta ensisilmäyksellä? :D
Uusi vuosi, ei tommosia voi muistaa. :DD

Kauanko olette olleet yhdessä?
Kohta sen 8kk.

Entäs asuneet yhdessä?
Sellaset 5kk.

teettekö kotihommat yhdessä vai onko ne jaoteltu teillä?
Yhdessä tehdään, kumpaa nyt sattuu inspaamaan.

toivottavasti tämä ei ole liian henkilökohtainen kysymys,mutta haluaisin tietää,että kuinka ihme ninja-asennoissa joutuu olemaan kun harrastaa seksiä paksuna? eikö se ole kamalan vaikeaa ja tuskaisaa,kun on niin iso maha? O_O
Mä oon vaan niin perkeleen notkee!

Oletteko ajatelleet mennä naimisiin?
Tarkotus olis, sitte joskus. :D

Ootteko kihloissa, miksi/miksette? :)
Ollaan joo, ja koska me halutaan. Tarviiko kaikkea motivoida. :D


Minä:

millä nimillä kutsutte toisianne? (etunimillä, vai muunnelmilla esim iinapiina ja ottopotto yms kulta, rakas vai joku muu hellittelynimi :D)?
Muruks mä tuota lähinnä kutsun, Iina kuulostaa jotenki liian asialliselta ja nimet kuten Iinapiina ja Ottopotto menee kategoriaan "swöötipwööt", eli hyi. :D

mikä on toistenne paras luonteenpiirre/ entä huonoin?
Parasta Iinassa on ylivoimasesti rehellisyys, ja huonoin sen äkkipikasuus. Iskee välillä sellanen "mitäsvittuaäskentapahtu"-olo. :D

entä mikä on ärsyttävin tapa?
Ei niinku millään saa tuota väliovea pysymään kiinni. :DDDDD

Iinan paras puoli?
Takapuoli. :D Eiku ihan oikeesti, Iina on upee ihminen, ja tää kysymys on kysytty nyt aika montaa kertaa. ;>

mihin ihastuit Iinassa?
Sen asenteeseen, se on jotenki niin samankaltanen ku minä.

Mitä vanhempasi pitävät Iinasta?
Äitiä mulla ei enää ole, ja isä ei pidä edes musta. Vittuuks teet. :D

Milloin Iina on kauneimmillaan?
Sillon ku se herää keskellä yötä ku tuun sänkyyn, ja haluaa halin tajuamatta kuitenkaan mistään mitään. <33

Mitä piirrettä rakastat eniten Iinassa?
Sitä ku se tuppaa innostumaan niin pienistä asioista, jeesus että tuo nainen on sulonen ku se on saanu uusia vaatteita. :D

Mitä ajattelit ensikerran kun näit Iinan?
"Shake that ass bitch and let me see what you got!" ;D

Vauva:

Miltä isäksi tuleminen tuntuu?
Hyvältä tuntuu olla isä, tuntuu paljon paremmalta ku mitä ikinä osasin odottaa.

Mitä odotuksia tai pelkoja sinulla on lapsen syntymiseen ja sen jälkeiseen elämään liittyen?
No lähinnä tuli pelättyä et miten kaikki käytännön asiat onnistuu, mut turha pelko sekin oli.

Onko lapsen nimi jo päätetty? Monta nimeä aiotte lapselle antaa ja tuleeko hänelle Oton sukunimi?
Lapsen nimi on päätetty, kolme nimeä tulee ja joo, mun sukunimi.

Pidättekö lapsellenne ristiäiset vai nimiäiset?
Ristiäiset, vittu... :---D

Montako lasta haluaisitte?
Pari, ehkä kahdesta kolmeen, sitten joskus. :D

aiotteko ostaa lapselle mopoauton tai skootterin kun hän on 15? :D
Mopoautoa en ikinä, skootterin ehkä. Riippu oikeestaan siitä että tarviiko sitä oikeesti esim. koulumatkoihin vai ei. :D

mitä ootat eniten iskänä olemisessa?
Lapsiperheen arkea ja kaikkia siihen sisältyviä yllätyksiä, pikkuneiti on hauskaa seuraa. <33

millon haluisit toisen lapsen?
Joskus. :DD Varmaan siinä parin-kolmen vuoden päästä, riippuen tietenki miten hyvin mä nyt tän yhen sankarin kaa pärjätään.

mitä sanoisitte jos lapsenne kertois olevansa lesbo?
"No eipähä tartte poikia hätistellä ovelta, haluutsä rekan?"

tuleeko teille mieleen mitään "elämänneuvoja" omien kokemustenne pohjalta, joita haluaisitte kertoa/ joista haluaisitte varottaa pikkuprinsessaanne?
Pidä aina bussirahaa mukana.

Ulkonäkö:

Minkä väriset hiuksesi ovat?
Semmoset tylsän maantienruskeet.

Minkä väriset haluaisit niiden olevan?
Menee nii pahasti fiiliksen mukaan etten osaa sanoa, ollu kaikkee blondista punamustaan, parhaillaan tummanruskeet on ihan jees. :D

Tykkäätkö lävistyksistä/haluaisitko lävistyksen/-siä?
Tykkään, ja varmaan joskus otan uudestaa.

Entä tatuoinnit?
Mahtava keksintö. :D

Vai onko sulla kenties jo läväri tai tatuointi?
Tatuointeja ei ole viel, tulossa kyllä kuhan vähä keräis rahaa. Lävistyksiä ollut snakebitet ja kulma.

millainen sun iho oli teininä?
Samanlainen ku nykyään, muuten hyvä iho mut kerran-pari kuussa jonnekki outoon paikkaan ilmestyy yks sinnikäs finni jonka mä nopeesti puristan pois ja jatkan elämääni. :D

 Suosikit/ Inhokit:

Mikä on sun lempoblogi?
En lue muita blogeja kuin Iinan. ;<

Mitä väriä et todellakaan pysty sietämään/ikinä pukis päälles?
Ihonväristä, vai persikaksko te naiset sitä kutsutte. :DD

Mitä ruokaa inhoot sydämes pohjasta ja et ikinä tulis syömää sitä?
Lipeäkalaa, pahat traumat.

Mikä on sun lempielokuva?
Yhh mä katon liikaa leffoi et osaisin tollaseen vastaa. :D Remember Me on loistava, niinku Vettä Elefanteillekki. Sitte Insidious ja Cube-sarja. Eka Matrix on kyl ehk lähimpänä sydäntä. <33

Minkälaista musiikki et pysty kuuntelemaan?
Jotai Jason Deruloo, ewwwwwwwwwwwwwwwwwwwwww. ;<

Kuka/mikä on sun lempiartisti/-bändi?
Ei taaskaan varsinaista lempparia, mut A Day To Rememberii tullu kyl kuunneltua aivan perkeleesti.

Kuka on sun lempinäyttelijä?
En osaa vieläkään sanoa vaan yhtä, mut Jason Statham ja Robert Pattinson (kaikki muut ku Twilight-roolit) on kyl hyvii.

Mikä on lempivuodenaikasi?
Ei oikeestaa mikää, kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Mikä on lempikarkkis?
En syö karkkia. ;<

Entä lempijälkiruoka?
Friteerattu banaani, vaniljajäätelöllä ja vaahterasiirapilla! Harmi vaa et aina ku kiinalaises mietin et "Nyt mä sen otan!" ni syön ni paljon etten ikinä jaksa. ;<

suosikit ja inhokit bb:ssä (jos seuraatte)?
En seuraa, yhen BB-kauden oon eläissäni kattonu ja seki oli se brittien alkuperänen.

Random:

ootteko ajatelleet muuttaa johonkin pienempään kaupunkiin jossain vaiheessa?
Ei olla mietitty asiaa ylipäätään, ei olla harkittu mut ei se kyllä poissuljettuakaan ole jos multa kysyy.

Ketä julkisuuden henkilöä fanitat?
En ketään, en oo koskaan oikeen ymmärtänyt "fanittamisen" konseptia, oon vähä ernu. (Hädintuskin tiedän julkkiksia nimeltä.) :D

Luetko tata blogia?
Luen, kiva kattoo mitä tää aina tänne kirjottelee. :D

mikä saa teidät oikeesti nauramaan onnesta ?
Pikkuneidin ääntely, SE ON NIIN SÖPÖ!

jos pääsisit jonkun bändin keikalle, mikä bändi se olisi?
Linkin Park, ennen uusinta levyä.

Mitä haluatte tulevaisuudelta?
En mä mieti tulevaa (enkä kyllä mennyttäkään), nautin vaan siitä mitä on.

missä olet töissä?
No just oon alottamassa uuden duunin Herttoniemessä asiakastukihenkilönä, hyvin tervetullutta vaihtelua.

minkä ikäisenä aloit polttamaan? ootko ajatellut lopettaa?
16-vuotiaana, oisko ollu lukion ekana tai tokana koeviikkona. Ja joo oon mä, mut en ota paineita siitä, poltan jos poltan.

Tykkäätkö tanssia?
En sitten yhtään. :D


Mitä näet oikealla puolellasi?
Iinan sohvalla läppärinsä kanssa.

Katsotteko BB:tä?
Iina kattoo, mä en pahemmin. Kerran katoin ku naureskelin sille lautasillisensen-skeidalle. :D

Tai Salkkareita?
Salkkarit. <33

Tykkäätkö sushista?
En, aina ku himas syötiin sushia ni mulle tuotii mäkkisafkaa. :D

Mikä on lempivärisi?
Sama homma ku hiusten kaa, menee ihan fiiliksen mukaan. Jos nyt joku tarvii sanoa ni sininen on jees.

Tykkäätkö salmiakista?
Ei se pahaa ole, mut ku en pahemmin syö karkkeja. (En edes suklaata.)

Ootko tunteikas ihminen?
Oon mä joo, mä en vaa aina osaa ilmasta itteeni.

Tykkäätkö pelata lautapelejä?
Oikeessa seurassa joo, kaikkien pitää olla mukana hengessä. :D

Mitä aikakauslehtiä luet?
En lue muuta ku Aku Ankkaa, ja sillonki vessassa. :---D

Tykkäätkö käydä saunassa?
Liikaaki, onneks meil ei oo saunaa, tulis sairaat sähkölaskut.

Minkälaiset ois unelmahäät?
Sellaset tosi vaaleenpunaset, ihan pikkutytöstä asti haaveillu. <33

onko sulla sisaruksia?
On mulla joo, 18-vuotias veli ja 10-vuotias sisko.

Semmosia vastauksia, palan halusta ittekki päästä lukeen mut lupasin etten lue noit ennen ku oon itte vastannu omiini! :D Huomenna mun vastaukset ja sit varmaankin esittelen Ellos-tilauksen ja H&M -tilauksen jutskat ja kerron vähän meidän viikosta ja viikonlopusta.. Huomiseen♥

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kotona pikkuisen kanssa

Jouduttiin maanantaina viel uudestaan sairaalaan sisälle kun neidin bilirubiiniarvot oli noussut taas, mut päästiin eilen aamulla pois kun valohoito oli laskenu niitä tosi paljon. Ei ollu kyllä yhtään kiva olla sairaalassa ja nyt jouduttiin viel neidin kaa jäämään sinne kahdestaan ilman Ottoa kun ei ollu perhehuoneita vapaana. Sairaalassa oli vielä huomattavan paljon tylsempää ilman murua mut onneks ei tarvinnu olla kuin yks yö. Huomenna on taas kontrollikäynti ja voitte uskoa kuinka paljon mua pelottaa et joudutaan taas jäämään sinne :(.. Onneksi pikkuinen on tänään ollu kumminki tosi pirtee ja syöny hyvin.
                   Eilen kylvetettiin pikkunen eka kertaa kun napatynkäkin oli vihdoin irronnut ja pikkuneiti tykkäs ihan hirmupaljon♥ Tänään ollaan oltu vaan rauhassa kotona ja neiti on ollu tänään enemmän hereillä ku viel kertaakaan aiemmin, neiti jakso ihmetellä maailmaa varmaan kahden tunnin ajan ilman et nukahti! :D Mut toi neiti nukkuu kyl tosi hyvin, kolmen tunnin pätkiä aika tarkalleen ja sit heräilee itte syömään ku on nyt tottunu tollaseen rytmiin. Yötkin sujuu tosi hyvin, esimerkiks viime yönä mä sain nukuttuu 12h silleen et heräsin vaan kaks kertaa syöttään pikkusen ja Otto syötti kaks kertaa. Pikkuinen saa siis maitoa pullosta koska ei jaksanut itse imeä rinnalta tarpeeksi kun on vielä niin hirmuisen pieni. Mä kyllä lypsän itse maitoa ja osan sitten saa korvikkeena koska mun maito ei riitä ihan täysin. Mut aika hyvin neiti on alkanu syömään, alussa meni 15-20ml kerralla maitoo ja tänään on menny jo 60-70ml aina kerrallaan.

Tässä ois vähän kuvia pikkuisesta:

Isi kylvettää♥

Isin syli on paras syli♥
Ihana pieni♥

On se nii sulonen♥
Äiti kävi eilen hakemassa mulle sen H&M:n paketin jonka tilasin synnytyspäivänä ja siellä oli mulle ihana toppi ja mekko. Tilasin kans pikkuneidille vaatteita ja nyt mua naurattaa se et kuvittelin et neiti vois käyttää niitä joskus joulun aikoihin (koko 62) ja musta tuntuu et ne on sille isoja viel ens vuonnaki nyt ku katon.. Meidän pitää mennä kyl minivaateostoksille heti ku pikkuneiti saa luvan kanssa ulkoilla.. Mun piti ottaa uusista pikkuisen vaatteista kuvia mut kerkesin heittää ne jo pesukoneeseen ja nyt ne pyörii tuolla nii en saa kuvia, pitää siis kuvailla myöhemmin. Mut tässä kuvaa mun omista ostoksista:


Kuvittelin et pitäisin tota mekkoo ison masunki kaa mut ei sit ollukkaan enää masua :D Mut toi on siis ihan normivaatepuolelta eikä mikää äitiysvaate..


Olin ihan yllättyny ku mahduin mun farkkulegginsseihin ja sain ne viel kiinni! Mut toi toppi on siis uusi :)
Multa pyydettiin kuvaa mun masusta nyt synnytyksen jälkeen ja nappasinkin teille sellaisen. Mä en tiiä yhtään et paljon multa on tippunu paino koska siel meidän osastolla ei ollu vaakaa eikä meil oo kotonakaan.. Mä yritin koko sairaalassaoloajan metsästää vaakaa et tietäisin paljon paino on tippunu mut en tiiä vielkään :D Lähtöpaino oli siis 45kg ja synnytyspäivänä painoin neuvolassa 62kg eli yhteensä kiloja tuli siis 17 mun laskujen mukaan. Mut tässä ois siis tänhetkistä masua:

 




Onhan tässä viel matkaa reilusti siihen millanen masu ennen oli mut oon mä kyl ihan tyytyväinen ku synnytyksestä on vasta viikko. Ois vaan kiva tietää et mikä se paino on nykyää mut no can do.. Ehkä sit kun meil on neuvola pikkusen kanssa nii voisin käydä vaa'alla tai jos jossain on sitä ennen. Mut kyl tää tästä!

Nyt mä alan herätteleen pikkusta syömään kun neiti vielkin vetelee sikeitä vaik ihan pian on ruoka-aika ku neitii pitää viel syöttää sen kolmen tunnin välein, mut kertokaas ihmeessä mitä mieltä ootte uusista vaatteista! Ja miten nopeesti te ootte palautunu synnytyksestä? Oonki ihan jälkijunassa vai oonko palautunu suht hyvin?

Ainiin ja sit vielä, meidänhän piti Oton kanssa vastata niihin teidän kysymyksiin mut ei sit oikeen ehditty ku oltiin pikkuneidin kanssa sairaalassa nii ajattelin et jos haluutte viel kysyy lisää jotain vaik synnytyksestä tai arjesta pikkuisen kanssa nii saatte viel huomis-iltaan asti aikaa ja sit voitais murun kanssa vastailla. Eli kysymykset voi jättää tänne!

Nyt toivotan teille hauskaa keskiviikkoiltaa ja meen pussailee meiän prinsessaa♥

tiistai 27. syyskuuta 2011

Synnytyskertomus

Viikko sitten tiistaina meidän rakas pikkuinen siis päätti syntyä ja nyt aattelin kertoo teille että miten kaikki tapahtui. Mä en usko yleensä horoskooppeihin mut toissaviikonlopun iltasanomien horoskooppi oli kyl mun kohdalla tosi osuva kun siinä sanottiin et mun pitää nauttii viikonlopun ajan läheisten seurasta kun alkuviikosta tapahtuu isoja muutoksia ja mulla ei oo enää niin paljoa aikaa :D.. Aattelin sillon ku luin sen että ihan varmaan meiän pikkunen syntyy seuraavan viikon aikana mut en silti voi oikeen vielkään uskoa todeksi että tossa toi tirriäinen hengailee♥

Tiistaina päivällä kävin neuvolassa ja nlalääkäri katsoi ultralla vauvan kokoa ja vointia ja arvioi painoksi vähän päälle kolme kiloa. Juttelin lääkärin kanssa siitä et mua pelottaa synnyttää alakautta kun vauva on perätilassa ja lääkäri sanoi että hän suosittelis ilman muuta sektiota et ei mun kannata edes yrittää alakautta kun luultavasti joutuis kumminkin tekemään hätäsektion sitten. Mä sit aattelin et okei en missään nimessä haluu synnyttää alakautta ettei vauvalle vaan käy mitään... Mentiin sit siitä kaupan kautta himaan ja mulla supisteli tosi paljon kokoajan ja oli hirveen kipee selkä mut niin mulla oli ollu viimesen viikon ajan jokapäivä joten en ajatellu et siinä ois mitään ihmeellistä. Makoilin sohvalla ja shoppailin netissä ja tein postausta mun ostoksista ja neuvolakuulumisista :D..
                     Sitten alkoi salkkarit ja ihan yhtäkkiä mun tuskat oli niin järkyttävät et karjuin melkeen suoraa huutoo ja puristin Oton kättä ja en voinu pysyy sekunttiikaan paikallani. Supistukset tuli ensin kuuden minuutin välein ja siinä salkkareiden aikana ne tiheni niin et alko tuleen kahden minuutin välein. Siinä sit fiksuina pääteltiin Oton kanssa et nyt vois ehkä mennä piipahtamaan Kättärillä ja soitettiin sinne synnytysosastolle ja pakattiin tavarat ja soitettiin taksi. Olin siinäki vaiheessa viel ihan varma että me tullaan sieltä takas kotiin kumminkin parin tunnin päästä ja mua ärsytti tosi paljon enkä ois halunnu lähtee mut kivut oli niin kovat et oli pakko. Taksimatkasta en muista juurikaan mitään, roikuin vaan Otossa ja huohotin ja hoin että "mäenkestämäenkestämäenkestä" ja että "mä en synnytä alakautta".
                       Kello 21.00 oltiinki Kättärillä ja mentiin sit hissillä neloskerrokseen ja hississä tunsin et nyt lorahti kyl jotain ja siinä vaiheessa oikeestaan tajusin et nyt mä synnytän. Päästiin sinne osastolle ja meidät laitettiin jonnekki oleskeluhuoneeseen odottamaan et ne sai laitettuu synnytyssalin valmiiksi. Muistan sielt oleskelutilasta vaan semmosen isän ja pienen pojan ja se poika kokoajan kyseli sen isältä et miks toi täti huohottaa ja heiluu ku mä en kestäny niit supistuksia XD.. Sitten meitä tultiinki hakeen synnytyssaliin ja mä hoin siinäki kokoajan et haluun sektion ja että en missään nimessä suostu synnyttään alakautta ja itkinki vähäsen ku mua sattu niin paljon ja sit mulle tehtiin sisätutkimus ja olinkin jo 8cm auki.
                        Lääkäri ei ottanu kuuleviin korviinsa mun sektiotoivetta vaan sano että mun synnytys on edenny niin hyvin että tässä mitään sektiota tarvitse tehdä, et alakautta tulee paljon helpommin ja on mulle ja vauvalle turvallisempaa. Mä menin sit ihan paniikkiin ja itkin vaan ja hengitin ilokaasua. Ekaksi en halunnu ollenkaan koko ilokaasua ku pelkäsin et siitä tulee paha olo mut  loppujenlopuksi se oliki mun paras kaveri ja  pelastaja aina supistuksen tullessa. Lääkäri viel varmisti ultralla et vauva mahtuu varmasti ja sen jälkeen mulle tultiin laittaan epiduraali. Oli maailman hirveintä yrittää pysyä paikallaan ku mulla tuli sellasii kolmen minuutin mittasii järkyttävii supistuksii minuutin välein mut jotenki onnistuin ja se epiduraali saatiin laitettua joskus siinä 22.00 aikoihin.
                        Epiduraalin laiton jälkeen supistuskivut hellitti suunnilleen tunniksi ja sain vähän rauhotuttua ja kerättyä itteeni ja pystyin jopa puhumaan. Yritin viel sanoo sille lääkärille et eiks se vois oikeesti tehdä mulle sektioo ku mua pelottaa niin paljon mut ei se suostunu ja olin ihan raivona, en tosin sanonu sille lääkärille mitään enää vaan alistuin vähin äänin mun karmeaan kohtaloon :D.. Puol yhdentoista aikoihin tunsin oikeesti kunnon lorahduksen ja sit ne lapsivedet meni, kolmessa erässä ja viimenen erä räjähti suoraan kätilön hiuksille ja naamalle ja mua nauratti ja hävetti XD..Vähän ennen yhtätoista mun kivut alko taas koveneen ja pyysin lisää epiduraalia kun se ei vaikuttanu enää mut kätilö teki sisätutkimuksen ja totes että nonni oot 10cm auki, ei tässä enää mitään epiduraalia laiteta.
                        Kätilö käski mun kokeilla et auttaako ponnistaminen siihen kipuun ja harjotella ponnistamista ja mä sit "harjottelin" ja yhtäkkiä tunsin maailman hämmentävimmän asian: pikkuneiti potkii mun sisältä mun alapäätä! Oikeesti se tuntu niin hullulta mä muistan sen niin selvästi. Siinä samalla huusin edelleen että haluun sektion vaik vauvan jalat oli jo ulkona. Sit ne kaikki loputki lääkärit ja kätilöt tuli sinne huoneeseen ja ne kehu et mä ponnistan tosi hyvin ja mä vaan huusin että en kestä ja kysyin et montako minuuttia viel kestää XD. Puristin vaan Oton ja toisen kätilön kättä ihan hulluna. Lääkäri sano et seuraavalla ponnistuksella syntyy ja sit tuli seuraava supistus ja ponnistin niin perkeleesti ja yhtäkkiä se kipu hellitti ja mä sain maailman pienimmän ihanan pulleron mun rinnalle enkä älynny mistään mitään.
                     Vauvan jalka oli ihan mustelmilla ja tosi pahan näköinen kun pikkuinen oli jalka edellä tullu maailmaan. Itkettiin vaan Oton kanssa molemmat ja soitettiin äidille. Mulle laitettiin kolme tikkiä ja ne ei kyllä enää tuntunu missään sen synnytyksen jälkeen. Otto pääsi kylvettään neitiä ja mä menin itte suihkuun ja noin kahden aikaan yöllä me päästiin vihdoin meidän omaan perhehuoneeseen ihmettelemään pikkuista. Otto nukahti (onneksi koska sillä oli seuraavana aamuna uuden työsopparin allekirjotus :D) mut itte en saanu unta ollenkaan ku tuijottelin ja silittelin vaan pikkuneitiä koko yön. Aamulla jäin ihan paniikissa yksin pikkusen kanssa kun Otto lähti käymään uudella työpaikalla mut kaikki meni hyvin ja Ottokin tuli pian takas ja saatiin viettää aikaa yhdessä koko pieni perhe.
                       Sairaalassa vierähti se viis yötä ja täytyy sanoa et ilman Ottoa en ois ikinä selvinny siitä ajasta. Kätilöt oli kyllä tosi mukavia suurin osa mut se ruoka oli ihan järkyttävää ja siel oli niin rauhaton ilmapiiri ja huomas et vauvaki oli paljon rauhattomampi siellä. Nyt kun ollaan tultu kotiin nii neiti ei oo paljoa itkeskelly, eikä myöskään valvo yöllä muulloin kun syötön ajan ja nukahtaa heti uudelleen.

Synnytyksen kesto sairaalan synnytyskertomuksen mukaan  :

Vaihe1: 4h5min
Vaihe2: 18min
Vaihe3: 7min

Tässä vielä kuvia synnytyspäivältä, jotka otin ennen kuin tiesin että synnytän :D




Viimeinen masukuva, rv 35+6




Viimeinen kuva kamerassa ennen kuin sinne ilmestyi kuvia pikkuneidistä, otettu 1,5 tuntia ennen kun oltiin taksissa matkalla kättärille ja mulla ei ollu tietoakaan synnytyksestä tossa vaiheessa :D

Pikkuneiti 12h ikäisenä♥

Sellainen oli mun synnytyskertomus, olipa ihana kirjottaa kaikki tolleen ylös ku sai jotenki selkeytettyä koko tapahtumaa omassakin päässä. Miltäs kuulostaa mun kokemus? Toivottavasti saitte positiivisen kuvan mun synnytyksestä koska mulle itelle ainakin se oli miljoona kertaa parempi, helpompi ja ihanempi kokemus kun mitä aluksi kuvittelin. Ja mulle jäi tosi hyvä mieli kun pikkuneidin maailmaan auttanut lääkäri kävi viel seuraavana päivänä moikkaamassa meitä osastolla ja kehumassa mua siitä kuinka upea synnyttäjä olin ollu ja tehnyt hienosti töitä! :)

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Maailman kaunein pikkuneiti ♥

Meidän pikkutyttö siis päätti ottaa varaslähdön maailmaan ja syntyi rv 35+6 tiistaina 20.09.2011 klo 23.23. Pikkuneiti on maailman sulosin ja ihanin ja rauhallisin ja kiltein ja kaikkea mitä oon aina toivonu mut viel miljoona kertaa enemmän. Synnytys oli tosi nopea mut siitä lisää myöhemmin kunhan saan aikaiseksi kirjoitettua teille kunnon synnytyskertomuksen. Tää postaus on omistettu vaan meidän ihanalle pikkutirriäiselle.♥

Pikkuneiti 3010g & 46cm, tässä 4 minuutin ikäisenä ♥

Isin sylissä on hyvä olla♥

Pikkuneiti nukkuis vaan ihan kokoajan jos sais ite päättää mut ilkee äiti herättää 3 tunnin välein syömään et paino nousis ja bilirubiiniarvot pysyis laskussa :(

Bilirubiiniarvot nousi vähän liikaa ja pikkuiselle piti antaa sinivaloa eilen ja viimeyönä, onneksi arvot tänään laski sen verran et päästiin kotiin mut huomenna vielä kontrolliin kättärille...

Vaipassa piti vaan hengata koko päivä eilen sinivalon takia

Maailman sulosin kuva :D:D:D♥

Tää on tällanen  "multa tulee ihan koht iso lasti vaippaan" -ilme :D♥

Sitterissä kotona on niiin hyvä nukkua! Paljon kivempi kun sen tyhmän silmäsuojan kanssa sairaalassa joka ei ollenkaan meinannu pysyä paikallaan!
Mut huomenna varmaankin postailen teille sit synnytyskertomusta jos ei vaan jouduta enää uusiksi sairaalaan sisälle. Huomenna siis bilirubiiniarvot mitataan aamulla viel ja katotaan et paino ei oo laskenu, joten pitäkää peukkui meille et saadaa huomennaki tulla kotiin ♥

Kiitos superpaljon onnitteluiista joita edelliseen postaukseen sateli ruhtinaallinen määrä♥♥ Nyt meen ihmettelelmään maailmaa ton meidän sulosen prinsessan ja ihanan kihlatun miehen kanssa♥ Hauskaa sunnuntai-iltaa kaikille♥

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

HBD minä!

20 vuotta tuli siis tänään täyteen ja on kyllä ollu rauhallisin synttäripäivä moneen vuoteen. Kotona oon vaan ollu ja syöny murun kokkaamaa ruokaa ja mokkapalaa. Ei kyllä tunnu mitenkää merkittävästi erilaiselta tää pyöreä ikänumero kun se 19 vuottakaan mut kyllähän toi näyttää kivemmalta ku on nolla perässä. 20 vuotta on just sopiva ikä, nyt ei tarvis vanheta enää ollenkaan. Mut ei mulla kyl silti mitään ikäkriisiä oo tullu enkä usko et tuleekaan, ehkä sit joskus keski-iässä. Ainoo kriisi mul tuli ku etsiskelin teille kuvia mun aiempien vuosien synttärilookeista ja tajusin miten rupsahtanu mä oon nykyään! :D Mut asiaan tulee kyllä muutos synnytyksen jälkeen kun alan tekeen vaunulenkkejä pikkusen kanssa nii saan tän väsyneen ilmeen mun naamalta pois ja vähän punaa poskille.. Mut tässä ois kuvia aiemmilta vuosilta (tänä vuonna en kyllä varmana ota kuvaa mun suihkunraikkaasta synttärinaamasta jossa meikit ei oo vieraillu viikkoon :D):

2008 17v

2009 18v

2010 19v
Hullua ajatella et ens vuonna mun synttäreitä on sit juhlimassa meiän oma pikkunenki♥ Tästä päivästä tuli muuten kertaheitolla merkityksellisempi kun toi mun maailman rakkain kulta päätti kosia mua kello 00.00 yöllä, eli ollaan nyt sitten kihloissa. Oon kyllä niin onnellinen ja kosinta oli aivan ihana, ihanempi mitä oisin ikinä voinut kuvitella♥  Häitä ei kyllä juhlita vielä ihan lähiaikoina mut luultavasti 2013 kesä ois se meidän juttu sitten. Pikkuneitikin olis hyvässä kukkaistyttöiässä ja mä oisin saanu raskauskilot hyvin karistettua.. Oon kyllä vielkin ihan sekasin onnesta ja en meinaa uskoa et oikeesti ollaan kihloissa, mut totta se on! Aika jännä päivä mulla takana..
                            Huomenna saan vissiin ihania tyttösiä tänne käymään ja tiistaina ois sitten neuvolalääkäri, saas nähdä mitä siellä sanotaan. Toivottavasti se ees osais kertoa mulle asiallisesti mun ja vauvan tilanteesta kun ois ihan kiva tietää mitä tässä vielä tapahtuu. Mulla on vointi pysyny suunnilleen samanlaisena, supistuksia tulee tasaseen tahtiin mut enemmän ja kipeempiä sillon kun käyn vaik vessassa tai jääkaapilla. Pikkuneiti möyrii ja potkii mun häntäluuta niinkun aina ennenkin joten silläkin on kaikki ihan hyvin onneksi. Selvis tosiaan syy siihenki et miks mua nii paljon sattuu häntäluuhun ku ei ne ollukaan pienet nyrkit jotka sitä takoo vaan jalat. Tiistaina sit selvii sekin et paljonko pikkuneiti on kasvanut yli viikon takaisesta 2,5kilon painoarviosta. Mutta nyt voisin mennä vastaanottamaan ihanan hartiahieronnan jonka muru lupasi mulle antaa ja sen jälkeen kattoo BB talkshown. Toivottavasti teilläkin on ollu yhtä ihana sunnuntai kun mulla♥ Kertokaa ihmeessä mitä ootte mieltä meidän kihlauksesta ;D Ja muistakaas käydä laittamassa niitä kysymyksiä, vielä neljä päivää aikaa!

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kysykää!

Aattelin että nyt kun mun pitää vaan lepäillä kotona nii ois just jees tehdä tää kysymyspostaus jota multa on toivottukin taas useaan otteeseen. Edellisen kysymyspostauksenhan tein joskus ihan blogin alkuaikoina joten on tullu hirmusesti uusia lukijoitakin sen jälkeen ja teillä on varmaan jotain mielessä. Kysyin myös tolta mun muruselta et suostuisko sekin taas vastailemaan teidän kysymyksiin ja kuulemma suostuu joten saatte nyt kysyä sekä multa että Otolta mieltänne askarruttavia juttuja! Aikaa kysymyksien esittämiseen on 22.9.2011 asti ja sitten vastaillaan Oton kanssa niihin. Toivottavasti keksitte paljon kysyttävää! Ja tosiaan kysyähän voi ihan mitä vaan vaikka raskaudesta, meidän suhteesta tai lempiväreistä inhokkiruokiin etc. mut me sitten itse päätetään mitkä on sopivia kysymyksiä vastattaviksi, toivon mukaan kaikki :)

Eli eikun kyselemään vaan!

perjantai 16. syyskuuta 2011

EPÄsynnytyskertomus

Varmaan suurin osa teistä on miettinyt että miksi en oo postannu viikkoon ja syy siihen on se että vietin juuri viisi yötä kätilöopiston päivystysosastolla. Voin kertoa että kokemuksena toi sairaalareissu on yks mun elämän ahdistavimpia ja oon maailman onnellisin että pääsin eilen kotiin. Aattelin nyt kertoa teille tälleen mun päivistä sairaalassa ja siitä miksi sinne jouduin alunperin.

Lauantai 10.9.2011 rv 34+3
En ollut koskaan ennen edes tuntenut tai huomannut kunnolla yhtään supistusta mutta perjantai-iltana mulla alkoi  säännölliset supistukset alle 10min välein jotka oli myös jonkin verran kivuliaita. Ne supistukset meni kumminkin ohi parissa tunnissa ja menin nukkumaan normaalisti. Lauantai-aamuna supistukset jatkuivat taas ja tulivat jo viiden minuutin välein, soitin kättärille ja ne sanoi että "no tuu nyt käymään mut tuskin siinä mitään on". Lähdettiin sitten Oton kanssa taksilla käymään siellä ja mut laitettiin heti käyrille ja siihen piirtyi tasaisesti supistuksia ja vauvan hyvät sydänäänet.
                     Käyrien jälkeen lääkäri tutki mut ja ultrasi ja ensimmäinen järkytys oli siinä että vauva josta on kokoajan neuvolassa sanottu että "hienosti on edelleen raivotarjonnassa" olikin perätilassa. Neuvolatäti oli just edellisenä päivänä kehunu mulle kuinka pää tuntuu selkeesti alhaalla ja että varmaan kiinnittyy pian, mut tais neuvolatädillä mennä pahemman kerran perse ja pää sekasin koska mä oisin kyllä tuntenut jos meidän 2,5kiloiseksi arvioitu vauva ois perjantain ja lauantain välillä kääntyny täydellisesti eripäin.
                     Seuraavaksi lääkäri päätti järkyttää mua kertomalla että mun kohdunkaulakanavaa on jäljellä alle 1cm ja kohdunsuu on yhdelle sormelle auki ja että en todellakaan ole kuulemma menossa kotiin vaan jään sairaalaan sisälle. Otto lähti sitten kotoa hakemaan mulle tavaroita ja mä sain tunnin aikana neljä Nifangin -nimistä supistuksia estävää lääkettä ja kortisonipiikin jonka tarkoitus oli kypsyttää vauvan keuhkoja. Nifanginit eivät lopettaneet supistuksia mutta supistukset muuttuivat kumminkin epäsäännöllisemmiksi ja vähemmän voimakkaiksi. Illalla supistukset taas lisääntyivät ja sain lisää Nifanginia ja uuden kortisonipiikin 12h kuluttua edellisestä. Vietettiin ilta Oton kanssa mun huoneessa ihmetellen että mitä ihmettä tässä on just tapahtunut ja kymmenen aikoihin murun piti lähteä kotiin ja mä jäin yksin mun huoneeseen.


Sunnuntai 11.9.2011 rv 34+4
Sunnuntaina sain vielä kaksi kortisonipiikkiä ja lisää Nifanginiä ja mulle sanottiin että kunhan kaikki kortisonipiikit on annettu he eivät enää aio estää vauvaa syntymästä jos vauva päättäisi syntyä. Mulle myös sanottiin että pääsen maanantaina kotiin jos supistukset loppuvat. Olin päivän aikana useaan kertaan käyrillä ja supistuksia piirtyi kokoajan tasaiseen tahtiin.

Maanantai 12.9.2011 rv 34+5
Aamupäivällä osastonlääkäri tutki mut ja sanoi että kohdunsuun tilanne ei ole edistynyt ja pääsen kotiin. Odottelin sitten että Otto pääsee töistä ja mennään yhtä matkaa ja sitten Otto tulikin siinä iltapäivällä ja mut laitettiin vielä viimeisen kerran käyrille. Supistukset olivatkin tosi voimakkaita ja tulivat taas alle 5min välein joten kätilö päätti että eri lääkäri tutkii mut. Edellisestä tutkimuksesta oli siis noin 6 tuntia ja sitten mut tutkittiin ja yhtäkkiä lääkäri ilmoitti että kohdunkaulakanava on kokonaan hävinnyt ja mä oon 3cm auki. Mun kotiinlähtö peruttiin ja sain taas Nifanginia ja määräyksen täydellisestä vuodelevosta vaikka mulle oli just edellisenä päivänä luvattu et kortisonipiikkien jälkeen vauvaa ei enää esteltäisi syntymästä.
                      Kätilö ja lääkäri molemmat sanoi että nyt on enää päivistä kiinni ennen kuin vauva syntyy ja Nifanginit voivat hidastaa synnytyksen edistymistä korkeintaan parilla tunnilla. Makasin siinä sitten koko illan  ihan paikoillaan ja en saanut edes  ruokaa hakea itse.. Ajattelin että eihän tää voi olla totta et meiän neiti syntyy jo nyt, kuukauden etuajassa mut pakkohan se oli uskoa kun mulle niin sanotttiin. Oltiin kyl ihan häkeltyneitä Oton kanssa mut kumminki onnellisia koska meille sanottiin et vauvalla ei oo mitään hätää vaikka syntyiskin nyt koska hän on niin hyvän kokoinen jo. Otto lähti sitten taas yöksi kotiin ja lupasi tulla heti takaisin jos soitan että siirryn synnytyssaliin.


Tiistai 13.9.2011 rv 34+6
Mut herätettiin aamulla jo seitsemän jälkeen uuteen lääkärintutkimukseen ja lääkäri teki taas sisätutkimuksen ja kohdunsuu oli kuulemma auennut sentin lisää ja olin nyt jo 4cm auki. Lääkäri tutki mua yhteensä varmaan puoli tuntia ja se tuntu ihan hirveeltä, varsinkin kun se ei selittäny mitään ja kouri vaan. Mulla oli oikeesti jo kyyneleet silmissä. Yhtäkkiä lääkäri alkoi puhumaan jostain väliseinästä joka kuulemma saattais estää alatiesynnytyksen ja kuulemma hänen piti keskustella ylilääkärin kanssa. Mä en saanut sit syödä enkä juoda moneen tuntiin mitään koska oli olemassa mahdollisuus et joutuisin sektioon samana päivänä.  Parin tunnin syömättömyyden jälkeen kätilö tuli kertomaan että "väliseinä" josta mulle ei edelleenkään kerrottu mitään ei kuulemma olisi este alatiesynnytykselle ja sain syödä vihdoin aamupalaa.
                       Olin edelleen täydellisessä vuodelevossa koska vauvalle olisi parempi jos pysyisi masussa keskiviikkoon asti ja olisi tasan 35-viikkoinen. Siinä sitten makoiltiin Oton kanssa koko päivä ja mietittiin et onkohan meillä oma pikkuinen jo seuraavana päivänä sylissä. Epätodelliselta se tuntui mut silti aika ihanalta, varsinkin kun meille sanottiin et vauvalla ei oo hätää vaikka syntyiskin. Supistuksetkin piirtyi käyrille kokoajan tasaisen voimakkaina mut mulla ei kumminkaan ollu kovia kipuja. Illalla vielä eri lääkäri teki mulle sisätutkimuksen ja sanoi että kohdunsuun tilanne on pysyny samana ja Otto voi vielä lähteä kotiin.


Keskiviikko 14.9.2011 rv 35+0
Keskiviikkoaamuna sain vihdoinkin luvan liikkua koska vauva oli 35-viikkoinen ja kätilöt kertoi että lantiota pyörittelemällä ja pysyttelemällä pystyasennossa voisin edistää synnytyksen etenemistä. Mä siinä sitten heiluin koko päivän ku heinämies ja keinuin ja kävelin portaita alas ja ylös kanttiiniin Oton kanssa. Oli ihanaa vaihtelua monen päivän tylsän sängyssä makaamisen jälkeen kun sai liikkua. Supistuksetkin tuntuivat ehkä hieman voimakkaammin ja pidin kuumavesipulloa alaselällä ja ajattelin että olin aina kuvitellut et avautumisvaiheen supistukset ois paljon kivuliaampia.
                      Illalla mulle tultiin taas tekemään sisätutkimus ja yhtäkkiä lääkäri ilmottaa että "Mistä neljästä sentistä te ootte kokoajan puhunu? Mun mielestä tää ei oo kuin kaksi senttiä ja kohdunkaulakanavaakin on vielä sentti jäljellä. Ja mikä ihmeen väliseinä, täällä on minimaalisen ohut ylimääränen limakalvo joka ei tosiaan vaikuta synnytykseen yhtään mitenkään". Lääkäri oli aivan ihmeissään että miksi mulle on sanottu että synnytys tapahtuu ihan lähiaikoina kun ei tilanne ollut edistynyt lähes ollenkaan. Hän sanoi että saattaa mennä vaikka yliaikaiseksi vielä, kaikki on kuulemma mahdollista. Mä sit kysyin että voisinko sit vihdoinkin päästä kotiin kun kerran mitään ei tapahdu mut jouduin sit olemaan vielä yhden yön tarkkailussa.


Torstai 15.9.2011 rv 35+1
Eilen aamulla mut laitettiin taas käyrille ja sinne piirty sellasia supistuksia että paperissa ei riittäny tila kun oli niin voimakkaita. Sain kipulääkettä supistuksiin mutta se ei kyllä kauheesti auttanut. Olin käyrillä reilusti yli tunnin ja supistukset tulivat kokoajan suunnilleen kolmen minuutin välein. Otto tuli heti aamusta osastolle mun kanssa ja nukuttiin sit yhdessä siinä sängyllä ja odoteltiin. Yhdentoista aikoihin kätilö tuli kertomaan että mä pääsen kotiin. Me jäätiin kumminkin vielä odottelemaan kyytiä kahteen asti ja yhden jälkeen mulle tehtiin vielä yksi sisätutkimus. Lääkäri oli eri kuin keskiviikkona mutta hänkin ihmetteli että miten ihmeessä kukaan on voinut sanoa että kohdunsuu olisi 4cm auki. Tilanne ei siis ollut edennyt yhtään ja pääsin eilen kahdelta kotiin.




Siinä on pari kuvaa mun masusta ja tossa on yks käyrä oliskohan toi maanantailta? Eli toi oikeenpuolimmainen viiva on supistuskäyrää ja toi toinen on sit sydänäänikäyrää.

Nyt mä oon sitten ollut yhden yön kotona ja oon edelleenkin ihan sekasin ton koko sairaalareissun osalta. Mä en tykänny yhdestäkään lääkäristä joka mut tutki, jokainen niistä sanoi ihan eriä ja kyseenalaisti kollegoidensa havainnot jotenki tosi törkeellä tavalla. Ne puhui meille välillä niinku idiooteille vaikka me ei kertaakaan oltu itse väitetty et mun synnytys ois käynnistyny vaan muut lääkärit oli ihan itse sellasia merkintöjä tehneet. Olin jo lähellä joutua sektioonkin ja ihan turhaan vielä. Pakko sanoo että kätilöopiston lääkärit ei mun mielestä ollu mistään kotosin, ihan kamalia kaikki; ei tienny mistään mitään ja vaikka o8iskin tiennyt niin ei selittänyt asiallisesti meille mitään. Kätilöt sensijaan oli lähes poikkeuksetta ihania ja tosi mukavia, varsinkin kaikki  nuoremmat ja kätilöopiskelijat.
                         Toi koko sairaalareissu oli mun mielestä ihan täys farssi koska me saatiin kokoajan väärää tietoa ja nyt mulla on tosi epävarma olo kun oon kotona ja pelkään kokoajan et joku menee pieleen. Mun mielestä on myös ihan hirveetä että meille useaan otteeseen sanottiin että "ilman vauvaa ette kyllä enää lähde täältä kotiin", "kyllä se sieltä ennen loppuviikkoa tulee" ja "taitaa tulla tyttären synttärit vielä ennen äidin omia" (viitaten mun synttäreihin jotka on siis sunnuntaina) vaikka mitään tarkkaa tietoa mun synnytysajankohdasta ei kenelläkään ollut. Tottakai me sit uskottiin kun meille näin sanottiin ja oikeesti synnytys ei ollut edes käynnissä ja vauva saattaa syntyä vaikka kuukauden päästä.
                          Lopputuloksena on nyt siis se että mä oon 2cm auki, kotona, heti jos lapsivedet menee mun täytyy perätilan takia mennä makuuasentoon ja ambulanssilla sairaalaan koska on olemassa napanuoran esiinluiskahtamisen vaara. Muutenkin heti jos mun tilassa tapahtuu muutoksia mun pitää heti ottaa yhteys päivystysosastoon. Mun supistukset on vähentyneet ihan itsestään nyt kun niitä ei kokoajan provosoida ottamalla käyrää ja tökkimällä mun mahaa ja mulla on suhteellisen normaali olotila. Mulle on varattu kontrolliaika 26.9. ja mun pitää mennä lantion kuvaukseen rv36 jälkeen jotta voidaan selvittää onko alatiesynnytys mahdollinen mun lantion koon puolesta, jos ei ole niin sitten mulle varataan aika sektioon.

Ei menny tosiaan ihan niinku elokuvissa tää raskaus ja mua pelottaa et mitä kaikkee tästä vielä loppujenlopuksi tulee. Nyt ei auta kun toivoa parasta ja odotella, mut en tiiä musta tuntuu et sekoon tän epätietosuuden kanssa. Mä yleensä kirjotan tätä blogia aina teitä varten, en itseäni mut tää merkintä on nyt tällanen superpitkä koska haluan itse muistaa kaiken just niinku kaikki tapahtu ja sen takia kirjotin jokaikisen yksityiskohdan noin tarkkaan. Jos joku jaksoi lukea koko tekstin niin nostan kyllä hattua! :D Mutta joo tässä sen pidemmittä puheitta kiitän vielä tositosi paljon kaikkia jotka on mua tsempannu Facebookissa ja muutenkin, ootte aivan ihania ja en ois jaksanu tätä kyllä mitenkään ilman teitä♥  Ja täytyy myös kiittää Ottoa, ilman Ottoa mulla ois usko loppunu tähän hommaan jo aikapäiviä sitten, mut muru jakso olla mun tukena sairaalassa ja vakuuttaa että vielä kaikki menee hyvin♥

perjantai 9. syyskuuta 2011

Masukuulumiset

MARATONIPOSTAUSVAROITUS! (tänään mulla on paljon asiaa :D)
Tänään oli siis neuvola ja kaikki oli masussa paremmin kuin hyvin. Neiti on kuulemma jo reippaasti parikiloinen! Saadaan onneksi sit vielä tarkempaa tietoa vauvan koosta ja synnytystavasta 20.9. kun mulla on neuvolalääkäri joka sit vihdoinkin ultraa ja tekee synnytystapa-arvion. Ihana päästä taas näkeen pikkusta viel masussa♥ Mulla on ollu pari päivää pää kipeenä nii olin sit jo ihan hermona et mulla on varmasti raskausmyrkytys mut ei ollu onneksi proteiiniä pissassa ja verenpainekin oli kuulemma tosi hyvä. Päänsärkykin kummasti loppu heti ku neuvolatäti oli sanonu et kaikki on hyvin ;D. Paino oli taas lisääntyny hävettävän paljon (tainnu mokkapalat tehdä tehtävänsä) mut neuvolatäti sanoi et ei oo missään nimessä liikaa tullu painoa vaikka musta itestä siltä tuntuu. Pitää kuulemma olla ees jotain mistä imettääkkin. T'ämmösiä merkintöjä tuli neuvolakorttiin:

Rv: 34+2
RR: 119/79
Sf-mitta: 33cm
Pissa: Puhdas
Turvotus: -
Sikiön sydämen syke: + /138
Liikkeet: ++
Tarjonta: Rt
 
Sf-mitta edelleen yläkäyrillä, kasvanut siis 2cm viime neuvolakerrasta ja kyllä tää masu on munki mielestä kasvanu. Huomaan sen esimerkiksi siitä et tänään kirpparilla käydessäni törmäsin mun masuraukalla pöydän kulmaan ku en älynny et oon näin iso :( Se sattui vaan hetken ja tuli ihan pieni haalea naarmu vaan mut olin ihan paniikissa silti. Onneksi neiti on liikkunu kumminkin tosi paljon koko päivän eikä masuunkaan satu ellei sormella koske naarmuun. Pitäis oikeesti käyttää jotain masukypärää ku törmäilen asioihin :( Mutta näin kertoo tästä raskausviikosta vau.fi:

35. raskausviikko

35. raskausviikko
Sikiön paino: 2300 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 30 cm
Koko pituus: 41 cm
SIKIÖ
"Tämän viikon alussa sikiö on 32 viikkoa vanha. Se ei enää kellu lapsivedessä vaan lepäilee kohdussa. Silmät avautuvat kun sikiö on hereillä ja sulkeutuvat kun se nukkuu.
Vauvan silmien väri on tavallisesti sininen, riippumatta siitä, mikä tulee olemaan niiden lopullinen väri, koska silmien pigmentointi ei ole vielä valmis. Silmien värin kehittyminen vaatii, että silmä altistuu valolle. Vasta kun lapsi lähestyy toista ikävuottaan, on silmien väri yleensä kehittynyt lopulliseksi.
Sormien kynnet ovat nyt niin pitkät, että sikiö voi raapia itseään." Vau.fi

rv 34+2


Älkää välittäkö mun räjähtäneestä olemuksesta, kuvat on otettu aikasin aamulla ku olin aivan tööt :D... Mut niin tosiaan neuvolan jälkeen piipahdin kirpparilla, tai no piipahdin ja piipahdin nimittäin tarkoituksena oli ostaa jotain pientä ja napata samalla lehtihyllystä ilmasia kaksplussia mukaan mut toisin kävi, lehtien lisäksi löysin kassillisen tavaraa.. Tein taas ihan mahtavia löytöjä mut nyt alkaa vaan iskee tilanpuute ku mä teen liikaa löytöjä liian usein :D  Onneksi mun ei tarvii tuntea huonoa omaatuntoa mun himoshoppailuista koska noi on sentään käytettyjä ja ne voi myös myydä tuol samaisella kirpparilla sit taas uudelleen eteenpäin. Tämmöstä pääsi mun kassiin tänään:

Kappahl newbie -housut kokoa 50 ja Ciraf -puolipotkarit kokoa 56

Milly & Willy by ellos -housut kokoa 62 ja Name it "farkku"leggingsit kokoa 68

Kappahl Newbie- ja Lindex Hello Baby -kietaisubodyt kokoa 56

Kappahl Newbie kukkabody kokoa 56 ja Lindexin bamsebody kokoa 62

Pure Organic baby -yökkäri kokoa 50 ja Lindexin maailman ihanin leopardihaalari jota oon ettiny kirpparilt monta kertaa!!! Haalari siis kokoa 56 ja oon siitä ikionnellinen, hintaa oli 2 euroa♥

Kappahl Newbie kietaisuneuletakki kokoa 50♥ Ihanan lutunen löytö♥

Lindex Hello Baby -pipo ja H&M:n supersuloinen Hello Kitty -pipo♥
Vai mitä et ootte mun kaa samaa mieltä et noi oli kaikki tosi tarpeellisia ja tärkeitä ;)  Ja äiti tiiän et luet tätä ja et voi väittää et noi ei ois maailman sulosimpii :D

Neuvolan ja kirpparin jälkeen tulin kotiin herättelemään tota mun unikekomurua jonka kaa meil tänään tuli jo seitsemän kuukautta täyteen. Ostin murulle kortin vaik sovittiinki et seuraavan kerran juhlitaan kuukausipäivää vast sit ku tulee yks vuosi täyteen, mut halusin ilahduttaa Ottoa kun se on ollu kipeenä ja muutenki tykkään kirjottaa kortteja. Sit ku Ottoki vähän heräs (5 tuntia mun jälkeen XD) me siivoiltiin pitkästä aikaa kunnolla ja lähdettiin sit kauppaan.
                        Kaupassa oli ihan loistava tarjous ja me saatiin vihdoinkin hankituksi mikro! Ollaan eletty täysin ilman mikroruokia ja lämmitetty kaikki edellisen päivän ruoatkin aina kiltisti kattilassa tai uunissa mut helpottaahan toi nyt huomattavasti arkea! Ja saa sit vauvallekkin maidot ja ruuat lämmitettyä kun sen aika on.. Mikro ois ollu normaalisti 100 euroa et ei oo mikään ihan kämänen mut plussatarjouksessa onneksi vaan 79,90! Otto ryntäs heti valmisruokaosastolle hamstraamaan sen entisaikojen lempiherkkua mikropizzaa :D:D Mua mikropizzat lähinnä ällöttää mut on toi mikro silti tarpeellinen ja hyvä. Tämmönen on meidän keittiön uus kuningas:


Löysin myös tosi suloisen pyyhkeen vauvalle kaupasta ja sit ihan mielettömän hauskan kirjan kirjatorin alennuspöydältä viidellä eurolla:



Tossa Retrovauvat -kirjassa on kauheesti kaikkee hauskaa tietoo esim ensimmäisistä äitiyspakkauksista, synnytystavoista, leluista ja tietty myös paljon asiaa vauvanvaatteista. Ja vaik oonkin täällä sanonu etten retrovvaatteista tykkää niin se tarkottaa vaan meidän neitiä, tottakai noi on just siistejä noi oikeesti vanhat vaatteet ja on kiinnostavaa tietää just miten ja millä perusteella lapset ennen puettiin. Tuolla on esimerkiksi kerrottu kapaloinnista ja siitä kuinka kuviteltiin et vauvat säikähtää jos ne saa itse liikkua ja sen takii ne pitää kapaloida tiukasti ettei niiden raajat liiku tahattomasti.. Ihme juttuja :D
                           Mut joo tää postaus tosiaan vähän venähti, en ees tienny et mulla on näin paljon asiaa, mut toivottavasti ei haittaa. Mun mielestä on ihan kohtuullista et koska kirjottelen nykyään vähän harvemmin nii sillon ku kirjottelen nii laitan sit paljon juttuja enkä vaa länttäse parii kuvaa yhden lauseen tekstin kera. Mut mitä mieltä te ootte; Oliko ihan hirveen liian pitkä postaus ja ei ollenkaan jaksa lukea tämmösiä vai oliko kiva kuulla tarkemmin meidän päivästä? 

Mä voisin nyt mennä paistamaan lohimedaljonkeja että toi muru muistaa et on olemassa sitä kunnon ruokaakin mikropizzojen lisäksi! Hauskaa viikonloppua kaikille teille ihanille lukijoille♥♥

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Ihana syksy♥

Tänään on ollu aivan ihana syyspäivä ja sain vihdoinki laittaa ton mun villatakin ilman et tuli liian kuuma ulkona. Harmittaa vaan ku mulle tais tarttuu Otolta ja äidiltä flunssa, eli oon jo toistamiseen kipeenä tälle syksylle. Ei oo kyl yhtään kivaa tää, edelleenki pelottaa et oon sit kipeenä koko talven vaik mun pitäis jaksaa olla energinen ja hoitaa meiän pikkusta. Mut koitan olla murehtimatta liikaa etukäteen, eihän sitä vielä voi tietää miten kaikki sujuu.. Tässä ois sit muutama partsilla napattu kuva tän päivän vaatetuksesta:




Päivän asu:
Villatakki: Zara
Toppi: Monki
Leggingsit, koru & kengät: H&M
Vyö: Vintage

Eilen kävin siellä synnytyskeskustelussa Haikaranpesässä ja nyt on kyl paljon luottavaisempi fiilis synnyttämisestä. Kätilö ja kätilöopiskelija joiden kanssa tehtiin mun synnytyssuunnitelma oli tosi mukavia ja sain hyvät vastaukset mun tuhanteen kysymykseenkin. Oli tosi hyvä kun sai ajatuksia paperille niin tuli paljon selkeämpi kuva itsellekin siitä et millainen ois mun unelmasynnytys. Eihän tietenkään kaikki välttämättä mene niinkuin mä haluan mut nyt oon ainaki vähän saanu valmistautua.
                 Multa myös kysyttiin että sopiiko jos kätilöopiskelija osallistuu mun synnytykseen kätilön ohella ja sanoin että tottakai sopii. En mä koe sitä mitenkään ongelmallisena, päinvastoin tulee paljon turvallisempi olo että useampi ihminen pitää meistä huolta. Ja pitäähän kätilöopiskelijoidenki saada käytännön kokemuksia!
                         Kätilöopistolta menin sitten pitkästä aikaa keskustaan näkemään Deryaa ja käytiin kahvilla ja parissa kaupassa. Clas Ohlsonilta tein ihanan löydön! Pahvisia kertakäyttökahvimukeja, nyt voin ottaa kaakaon mukaan kirpeinä syyspäivinä kun lähden vaikka kävelemään kauppaan tai kirpparille! Ja ne mukit oli viel tosi söpön näkösiä, paljon hienompia kun jossain Robert'silla tai Wayne'sissä!


Mukit & Kannet 25kpl yhteensä n. 7€ Clas Ohlson
Vaikka en vielä ookaan vastannut teidän kommentteihin vauvanvaatepostauksessa oon kumminkin ne lukenut aina sitä mukaa kun sähköpostilla oon saanu ilmotuksen puhelimeen. Teiltä tuli ihan loistavia vinkkejä (Kiitos niistä paljon♥) ja niiden pohjalta tein sit eilen ja tänään vielä ostoksia:

Unelman pehmeä kypärälakki ja Born in 2011 -sukat: Name It

Lindexin yökkäri ja Pikkuset -yökkäri, molemmat kokoa 56: Piilo-kirppis

Tutta:n, Bakiton ja H&M:n yökkärit kokoa 62: Piilo-kirppis
Yöpukujen määrä on siis nyt hieman isompi, (suluissa ja kursivoituna vanhat määrät): Yöpuvut (koko/lkm): 50/2, 56/5, 62/6, 68/5 (Yöpuvut (koko/lkm): 50/2, 56/3, 62/3, 68/5)

H&M:n puolipotkarit kokoa 50 ja Joha:n puolipotkarit kokoa 60cm: Piilo-kirppis
 Mä en oo jotenkin älynny et puolipotkarit on käteviä ennen kun te kerroitte mulle tän loistavan tosiseikan ja nappasin sit tollasetkin mukaan ja nyt meillä on viidet puolipotkarit kolmien sijaan.


Milly & Willy:n kietaisupaita kokoa 50 ja Joha:n kietaisubody kokoa 50: Piilo-kirppis
 Monet neuvoivat meitä hankkimaan käteviä kietaisubodyja. Meillä oli niitä valmiina viisi ja niiden lisäksi yksi kietaisupaita mutta nyt löytyi sopivasti kirpparilta vielä toinen kietaisupaita ja yksi kietaisubody lisää.

H&M:n velour-huppari kokoa 50 ja Esprit:in ihana teekuppipaita kokoa 50: Piilo-kirppis
 Nää on sinänsä ihan hömppää ja ei niin tarpeellisia mut hintaa oli molemmilla euron verran ja ihanan söpöjä ja pikkusia niin mikäs siinä!

Body jonka merkistä ei ole hajuakaan kokoa 62 ja Lindexin raidalliset legginsit kokoa 68: Piilo-kirppis
Yhteensä meillä meni kirppikselle neljätoista euroa mikä on mun mielestä erittäin kohtuullinen summa noin isosta vaatemäärästä.  Oon nyt kuukauden verran käyny joka keskiviikko tarkistamassa kirppiksen tarjonnan ja aina oon tehny hyviä löytöjä. Keskiviikko on siis hyvä kirppis-päivä! Joko meidän vaatevarasto nyt alkais riittää? Ja millasia kirppiskokemuksia teillä on, tykkäättekö ostaa kaiken uutena vai ootteko samanlaisia kirppishirmuja kun musta on kuoriutunut? :)

Nyt mä alan syömään murun kanssa maailman parasta kanateryakisubia ja sen jälkeen vastailen vihdoin noihin edellisen postauksen kommentteihin jotka eilen jäi vastaamatta kun olin ihan poikki kaupunkireissun jälkeen :( Anteeksi, mäkin yritän skarpata tän suhteen ja vastata nopeammin. Mua oikeen hävettää kun kuluu niin pitkä aika ennen ku vastaan.. Mut aina ei vaan jaksa ja eilisessä flunssapäänsäryssä tietokoneen näyttö ei hirveesti houkutellut.. Ihanaa keskiviikko-iltaa mun ihanille lukijoille♥