perjantai 30. marraskuuta 2012

Vaihteeksi videokuulumisia

En tiedä mikä tilapäinen mielenhäiriö mulle tänään aamupäivällä tuli kun yhtäkkiä ihan vapaaehtoisesti koin mukavaksi ajatukseksi tehdä pitkästä aikaa videopostauksen Tiaran kanssa, mutta tässäpä tämä tärisevien käsien tuotos nyt sitten olisi!


Jos ette vielä huomanneet, niin käykääs ihmeessä lukaisemassa myös eiliset kuulumiset *tästä* edellisestä postauksesta! Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Edit// Pakko lisätä tähän loppuun että kun sitten jälkeenpäin näytin tätä videota Tiaralle niin joka kerta kun videolla pyysin Tiaraa sanomaan oman nimensä niin se sitä katsoessaan kirkkaasti kajautti "Tiiaala", mutta ei vaan videolle viitsinyt nähtävästi todistaa tätä. Ehkä vielä joku päivä? ;)

torstai 29. marraskuuta 2012

Äiti vaihtoi vapaalle

Eilen vietin tervetulleen hetken sitä kuuluisaa omaa aikaa kun suuntasin keskustaan ravintola Iguanaan syömään ja juhlistamaan ystäväni Nonan synttäreitä. Viimeksi olen tosiaan käynyt "yksin" jossain viime elokuussa kun kävin elokuvissa, että oli ihan kivakin lähteä jonnekin ja jättää Tiara isin hellään huomaan! Tai no nyt kyllä huijasin, kävin viime viikolla ihan ypöyksin Siwassa hakemassa Jotexin paketin missä oli ne jouluverhot ja kello oli lähemmäs puoli yhdeksän illalla, voin kertoa että olin ihan paniikissa kun niin myöhään yksin liikuin ulkona! Piti soittaa äidille ja jutella sen kanssa koko matka vaikka me asutaan varmaan maailman turvallisimmalla hissukka-alueella jossa ei liiku iltaisin muita kun satunnaisia sauvakävelijöitä. Mä en jotenkin kaipaa sitä omaa aikaa kovinkaan paljoa, en tiedä johtuuko raskaudesta vai olenko muuttunut muuten vaan tälläiseksi lämpimiä villasukkia ja läheisyyttä joka ilta kaipaavaksi kotihiireksi mutta mä vaan tällä hetkellä nautin kaikkein eniten siitä kun saan oleilla rauhassa kotona. Anyway, vaikka kotihiiri olenkin niin silloin harvoin kun jaksan jonnekin itseni raahata niin yleensä viihdyn oikein hyvin, että kiitoksia vain Nona & Co. eilisestä mahtavasta seurasta!
                   Mua nauratti eilen kun tilasin itselleni alkoholittoman glögin alkupalaksi niin kassakoneeseen tuli teksti "Lasten glögi"! Ei tää näin kirjotettuna ehkä kuulosta enää niin hauskalta mutta eilen se oli aika hassua! Ruuaksi otin Chicken burritoa ja se oli kyllä tosi hyvää, vaikkakin annos oli niin iso että söin sitä varmaan ainakin tunnin enkä silti saanut lautasta ihan tyhjäksi.  Lauantaina onkin vuorossa texmexin jälkeen kreikkalaista ruokaa jos vaan päästään luvatussa lumimyrskyssä ja samalle viikonlopulle osuvassa metrolakossa liikkumaan ravintolaan asti. Kreikkalaista en ookaan ravintolassa syönyt sitten Kreikan reissun joka tehtiin äidin kanssa silloin kuin olin 10-vuotias että taitaapa olla aikakin jo päästä maistelemaan! Fetajuustoa en vaan taida voida syödä, harmi! Mutta eiköhän sieltä kreikkalaisesta menusta löydy kaikkea muutakin hyvää syötävää sitten, ainakin tsatsikia on pakko saada. Nyt voisin kuitenkin pitäytyä vielä tässä edellisessä ravintolareissussa ja laittaa pari kuvaa!

Päivän asu
Farkkupaita - Gina Tricot
Musta toppi - H&M
Mustat farkut - Cubus
Sukat - Lindex
Vyö - Kappahl
Oli pakko vanhojen aikojen muistoksi ottaa kunnon poseerauskuva! Ja onpa kyllä pakko myös sanoa että näyttää niin paljon kivemmalta kun vaan hymyilee luonnollisesti eikä luimistele tuolla tavalla niinkuin vasemmanpuoleisessa kuvassa. Miksi mä koskaan teini-ikäisenä kuvittelin että poseeraaminen on hot, rock & pop eikä kuvissa voi olla luonnollinen saatika sitten hymyillä?! Ainiin, ja välissä kiharsin parit laineet tukkaan suoristusraudalla pitkästä aikaa. Musta tuntuu että näytän kiltimmältä laineikkaissa hiuksissa, mutta toki varmaan tuo suhteellisen järkyttävä poseerauskin vaikuttaa näissä vierekkäin asetetuissa kuvissa. Hei muuten, multa pyydettiin sitä hiuspostausta, onko teillä mahdollisesti toiveita sen sisällöstä jos sellaisen toteuttelisin tässä piakkoin?

Synttärisankari ei tykännyt kun yritin ottaa kuvaa, siitä tuo äärimmäisen tyylikäs keskimmäinen kuva! No okei ehkä halusin vähän esitellä Nonan ihanaa ristisormustakin, mullekin tuollainen! Tämän päivän jutuista vähän lisää sitten seuraavassa postauksessa joka on varmaankin ihan mukava ylläri ainakin joidenkin mielestä! Se on nimittäin jotain sellaista mitä ei myöskään ole vähään aikaan mun blogissa nähty, ehkä joku jo arvaakin.. ;)

Kuinka usein te muut äidit tykkäätte ottaa omaa aikaa? Mitä tykkäätte silloin tehdä? Löytyykö ketään joka olisi yhtä kotihiirien kotihiiri kuin minä?

tiistai 27. marraskuuta 2012

Viimepäivien kuulumisia

Eilistä postausintoa häiritsi kovasti taas sitkeä päänsärky kuten Facebookissa kerroinkin, joten postaus jäi tälle päivälle sitten! Tänään on sitten vaivaksi ryhtynyt ah-niin-hehkeä närästys, näitä raskausajan ihanuuksia! Mä en kuitenkaan aio nyt pienistä lannistua vaan sitkeästä polttelusta huolimatta ajattelin nyt kirjoitella niitä kuulumisia. Me ollaan vihdoinkin saatu taulujakin seinille, kiitos meidän ihanien naapureiden joilla nämä remonttireiskan taidot on vähän paremmin hallussa kuin meillä! Koti alkaa näyttää päivä päivältä kotoisammalta, postausta ajattelin kodista tehdä seuraavan kerran ensi viikolla kunhan ollaan itsenäisyyspäivänä koristeltu koko asunto jouluisiin tunnelmiin. Hurjaa että itsenäsyyspäivä on jo ensi viikolla! Vastahan me juhlittiin mun ja Tiaran synttäreitä ja oli syyskuu ja nyt tässä odotellaankin jo huomenna toivottavasti alkavaa talven ensimmäistä kunnon lumisadetta. Mä odotan jo kovasti viikonloppua ja sitä että päästään ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen koko perhe! Paitsi itse taidan tyytyä katsomaan Oton ja Tiaran pulkkailua ja nautiskella kuumaa kaakaota termospullosta, jos vaikka ensi talvena olisi sitten mun vuoro ottaa osaa hurjaan mäenlaskuun ja Otto saa pitää sitten meidän perheen pienemmälle mukulalle seuraa.
              Mä oon niin valmis jättämään tämän marraskuun taakseni ja siirtymään ihanaan joulukuuhun! Joulukuu on vuoden paras kuukausi, jokainen päivä tuntuu erityiseltä - ovathan ne päivät aina yhden askeleen lähempänä perheen yhteistä lomaa, herkkuruokia ja perinteistä Lumiukko -animaatiota. On adventtia, itsenäisyyspäivää, piparitalonleivontabuukkausta kalenterissa ja tietenkin sellainen täysin jouluun liittymätön mielettömän ihana asia joka myöskin joulukuun puolelle osuu; nimittäin rakenneultra parin viikon päästä jota jo malttamattomana odottelen! Tyyppi kyllä masussa onneksi ilmoittelee itsestään oikein reippain ottein harva se ilta, sain nimittäin eilen jopa kuvattua liikehdintää videollekin kun sen verran hurja kaveri on kyseessä. Ottokin on jo pian parin viikon ajan masun muljahteluita tunnustellut ja yhdessä ollaan naurettu vellovalle pötsille. Nyt kaveri on alkanut liikehtimään jo muutenkin kuin silloin kun makoilen paikoillaan, kaupassakäydessä on esimerkiksi välillä vähän hassu fiilis kun toinen niin kovasti muljuu menemään mahassa ja pitäisi koittaa näyttää edes suht normaalilta naamasta kun ei musta takki päällä edes raskautta vielä huomaa. Ilman takkia sen sitävastoin huomaa jo oikein selvästi: katsokaa vaikka!


Sunnuntaiselta Joulukulkueelta oli kamera täynnä kuvia mutta laatu ei kuvissa ollut mitenkään kovin mairitteleva, olisiko johtunut sitten siitä että satoi kaatamalla vettä ja mun kädet tärisi kylmästä kun ääliönä laitoin villakangastakin päälle (seliseli). Kulkueen hauskimmaksi jutuksi osoittautuivat hevosten meidän eteen jättämät höyryävät terveiset joita kulkueen koirat pysähtyivät haistelemaan iloisesti ja kaikki muut tyytyivät kiljahtelemaan "hyi" ja "yäk"  aina ohi (tai päälle) kävellessään. Kuten kuvistakin varmaan huomaa, suunnilleen koko Helsinki oli paikalla ja siitä johtuen ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin jonottamaan, että pääsin metroasemalle sisälle kun asema oli niin täynnä että sinne ei mahtunut! Ja kyseessä sattui vielä olemaan Kaisaniemen asema joka ei tosiaan ole siitä ihan pienimmästä päästä joten voitte vaan kuvitella miten hurja tungos kaupungilla oli.


Tiara on muuten oppinut ensimmäisen lauseensa! "Memmää/mennää/meimää kiikkaa!!!". Aamulla ensimmäinen asia suunnilleen mitä Tiara tekee on se että hän suuntaa suoraan olohuoneen ikkunaan osoittamaan pihan keinuja sormella ja huutaa nuo kaksi sanaa innostuneella äänellä. Aika ihana pikku prinsessa,  eihän tollasta voi vastustaa ja niinpä me ollaankin käyty ahkeraan keinumassa viimepäivinä. Tiara on myös lopettanut yllättäen aikaiset aamuheräilyt ja alkanut nukkua aamuisin paljon pidempään. Mä nautin ilomielin näistä myöhäisemmistä aamuista, varsinkin kun Otto on iltavuorossa töissä ja tulee aina tavallista myöhemmin kotiin. Huomenna mulla olisi tarkoitus pitkästä aikaa ottaa pieni hetki omaa aikaa, suuntana olisi nimittäin Helsingin keskusta ja suunnitelmana käydä illallisella juhlistamassa neidin kummitädin syntymäpäivää. Synttäri-illalliselta siis mahdollisesti kuvamateriaaliakin luvassa lähipäivinä jos ruokaähkyssäni muistan kameraa ottaa esille! Ihanaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kun joulupukki ei enää riittänyt

Siitä taitaakin jo olla aikaa kun viimeksi mitään mielipidejuttuja blogissani kirjoittelin, mutta nyt kasvoi ärsytys niin suureksi että on ihan pakko vähän purkaa ajatuksia tänne! En tiedä johtuuko mun suuri ärtymykseni raskaushormoneista vai kiivastunko nyt aivan oikeastikin näin paljon tälläisestä asiasta mutta samapa tuo, nyt annan tulla tuutin täydeltä! Me oltiin siis tänään koko perhe keskustassa Aleksin joulukadun avajaisissa, tapahtumassa joka pienenä ja vähän isompanakin oli mulle todella tärkeä. Siitä alkoi jokavuotinen joulunodotus ja oli upeaa käydä morjenstamassa joulupukkia ja tonttuja. Ihmisvilinässä oli oma viehätyksensä, Joulukadun avajaiset oli (ja on edelleen) kyllä tapahtuma joka todella kerää kaikki helsinkiläiset samalle kadulle yhtä aikaa. Mun suuri järkytys tämänpäiväisestä tapahtumasta johtuu varmasti osittain siitä, että avajaisissa olen viimeksi ollut 2000-luvun alussa ollessani noin 10-vuotias ja silloin tapahtuma vielä tuntui odottamisen arvoiselta ja taianomaiselta. Ehkä latasin liian suuria odotuksia lapsuuden muistojen pohjalta, mutta totuus on se että avajaisista puuttui kaikki se joulun riemu ja tunnelma, mitä odotin ja minkä takia innoissani paikalle raahauduimme vaikka säätiedoite sadetta lupailikin.
                  Raflaava otsikko juontaa siitä, että mä en kertakaikkiaan voi ymmärtää mitä Angry Birdsit tekevät Joulupukin kulkueessa! Ihan oikeasti, kenen idea oli tuoda  nuo muutenkin jo totaalisen ylimarkkinoidut tuotteet joulukulkueeseen mukaan? Tapahtumassa oli toki paljon ulkomaalaisia turistejakin katsomassa joille linnut varmasti olivat ihan kiva lisänähtävyys, mutta eikö Joulupukissa ole jo tarpeeksi viehätystä turisteillekin? Angry Birdsit ovat oikein kattavasti edustettuina suunnilleen Suomen jokaisessa vähänkin suuremmassa kaupungissa ja  turistit kyllä varmasti löytävät lintuinnostukselleen Suomen reissulla vastinetta vaikkei niitä siihen kulkueeseen olisikaan otettu mukaan! Mun mielestä on vaan aivan järjetöntä liittää kaksi täysin toisiinsa liittymätöntä asiaa yhteen ja tehdä siitä mm. markkinointivideo. Niin, se video, katsokaapa tämä pätkä:


Kenen järjettömän typerä idea on, että "Porot ovat karanneet ja Angry Birdsit pelastavat joulun jakamalla lahjat Joulupukin kanssa!"? Mun mielestä on ihan hirveää, että tuollaista soopaa tehdään ja videokin on selkeästi tehty lapset mielessä pitäen, mikä tekee siitä vielä kahta kauheamman. En mä ainakaan halua lapsilleni opettaa että Angry Birdsit ne pelastavat joulun vaan kertoa sitä oikeaa Joulun tarinaa tontuista, poroista ja Joulupukista joka reellä matkaa maailman halki. Mun mielestä tämä on suunnilleen Joulun raiskaus näin suoraan sanottuna! Joku voisi nyt tulla sanomaan, että ei oikeaan Joulusanomaan kuulu joulupukki vaan Luukkaan evankeliumin jakeet 1-20, mutta eiköhän me kaikki tiedetä että nykyisin Joulu suurimmalle osalle ihmisistä tarkoittaa nimenomaan tätä punavalkoista, tonttujenkirjavaa juhlaa ja se uskonnollinen puoli on useimmille vain sivuseikka. Näin ei varmasti aina ole ollut ja nyt mulla herääkin kysymys että tämänpäiväinen Joulukulkueko oli sitten suunnannäyttäjä sille miltä Joulu seuraavien vuosien saatossa alkaa näyttää? Joulun klassikkolaulut on uudelleensanoitettu jo Smurffien toimesta ja poroja ei enää tarvita kun lahjat jakavatkin Vihaiset linnut. Muutaman vuoden päästä Joulupukin pajassa työskentelee varmaankin Bakugan seuranaan Hello Kitty ja Joulupukki kyllästyy Joulumuorin pehmeän pullavaan olemukseen ja vaihtaa nuorempaan, olisiko joku Bratz-hahmoista kenties sopiva? Ihan oikeasti, eikö Joulu voisi olla se yksi asia maailmassa, jota ei tarvitsisi markkinoida piirroshahmojen avulla, vaan se kelpaisi ihan omana itsenään kuten aina ennenkin.
                Nyt ehkä poikkean hieman alkuperäisestä aiheesta, mutta mua on jo pidempään ärsyttänyt se kuinka ihan pienille lapsille tungetaan kaupallisia hahmoja joka tuutista ja siksi olen koittanut kyseistä tapaa itse välttää. Tiaralle Hello Kitty -pehmolelu on vain kissa ja Angry Birdsit kaupan hyllyllä lintuja siinä missä muutkin ja näin saa ollakin siihen asti että Tiara itse kiinnostuu jostakin hahmosta. Mä ymmärrän vanhemmilla lapsilla piirroshahmoinnostuksen, olinhan itsekin pienenä Marsupilamin ja Barbien perään eikä mulle kelvannut mikä tahansa nukke kun se oli oltava Baby Born, mutta juttu onkin siinä että löysin ne itse sitten kun olin sen ikäinen että aloin tarkkailla ympäristöä, telkkarin mainoksia ja Amon lelukuvastoa joulun alla. Kukaan ei niitä minulle tyrkyttänyt ellei sitten lähdetä isompien lasten suosikkilelujen takana vaikuttavaan markkinointikoneistoon. Nykyisin sensijaan monien vanhempien mielestä se tuntuu olevan tärkeää että jo pienellä taaperolla on oma suosikkihahmonsa ja mä en ymmärrä että miksi! Uskokaa tai älkää, Tiara oli puolivuotias kun sain blogiini ensimmäisen "Mikä Tiaran suosikkipiirroshahmo on?" -kysymyksen. Puolivuotias! Tiara on nyt vuoden ja kaksi kuukautta, eikä sitä suosikkia onneksi ole vieläkään ja jos se musta on kiinni niin ei tule olemaan vielä vuosiin. 
                 Mä en ole mikään kaupallisuuden vastustaja todellakaan, näkeehän sen siitäkin miten innoissani osallistun vuoden pahimpaan kulutusjuhlaan joulukoristehankinnoillani ja joululahjainnostuksellani, mutta joku raja sentään mullakin on. Nykymaailma on kaupallinen ja se on mulle ihan okei, mutta jo maalaisjärkikin sanoo ainakin mulla sen että ei se kaupallisuus kuulu vauvoille tai taaperoille. Vauvojen ja taaperoiden kuuluu oppia liikkumaan ja ymmärtämään yksinkertaisia asioita, tietää mitä lehmä sanoo ja mikä on lusikka. Ei sitä mikä on tämän hetken IT-hahmo lelumarkkinoilla. Ymmärrän että Joulukulkueen kohderyhmään kuuluvat ennenkaikkea vähän isommat lapset kuin Tiara, sekä ne jo kertaalleen mainitut turistit, enkä nyt kokenutkaan Angry Birdsien mukanaoloa kulkueessa henkilökohtaisena loukkauksena pientä lastani kohtaan joka ei pahemmin koko kulkueesta vielä mitään ymmärtänyt, mutta Jouluperinnettä ne mun mielestä loukkasivat. Voipa olla, että ensi vuonna jää Joulukadun avajaiset käymättä ja me viritellään ihan omat joulukauden avajaiset kotosalla perinnejoulutunnelmineen. 

Mitä mieltä te olette tästä ilmiöstä? Oliko joku muukin kenties avajaisia katsomassa ja huomasi saman asian? Herättikö tuo video teissä samanlaista ärsytystä kuin minussa vai olenko kenties kiihko-jouluihminen? :D Nyt on muuten sitten hetken aikaa myös anonyymikommentointi käytössä, ihan vain siksi että olisi hauskaa herättää keskustelua tästä aiheesta ja anonyymikommentoinnin salliminen madaltaa kynnystä tulla sanomaan oma mielipiteensä. Mutta heti jos anonyymiyden salliminen aiheuttaa  aiheeseen liittymättömiä asiattomia kommentteja niin se ominaisuus on täysin epäröimättä oikein helppoa ottaa myös heti pois käytöstä.

Mä kirjoittelen myöhemmin niitä kuulumisia lisää ja vähän kuviakin kulkueelta, varmaankin viimeistään huomenna, mutta siihen asti toivottelen ihanaa iltaa kaikille!

lauantai 24. marraskuuta 2012

Voi Joulu!

Eilen me oltiin siis shoppailemassa vähän joulujuttuja ja mielenkiintoinen reissu oli kyllä kerrassaan! Tiara ei ollenkaan ollut samaa mieltä siitä että ihmisvilinässä hänen paikkansa on turvassa rattaissa ja kokoajan olisi pitänyt päästä itse kävelemään ja tutkimaan asioita. Kiukkuisen kultasepänliikereissun jälkeen päätettiin suosiolla suunnata Stockmannin lastenosastolle ja päästää Tipa vähän tepastelemaan. Otto juoksi Tiaran perässä ja mä koitin keskittyä lahjaostoksiin. Tiara yritti sensijaan keskittyä repimään Angry Birdseja alas hyllyistä ja kävi vähän väliä nyökyttelemässä ja vilkuttamassa iloisesti lahjapakkaamossa jonottaville mummoille. Lastenosastolta suunnattiin sitten viimeinkin sinne Argoshallin joulumaailmaan josta jo viikkoja olen haaveillut ja tein ihania pieniä joulukoristelöytöjä vaikka itse sanonkin! Tällä viikolla meille saapui myös paketti Jotexilta mistä en ennen ole koskaan tilannutkaan ja olin todella tyytyväinen tilauksen tuotteisiin! Keittiön ikkunaa koristaa nyt jouluinen tonttuverho ja allaskaapin ovessa roikkuu tonttukuvioinen astiapyyhe. Sohvallekin saatiin lisää tyynyjä kun tilasin kaksi kivaa tekstikuvioista tyynyliinaa sekä ihanan harmaan neuletorkkupeiton joka on maailman pehmein ja lämpimin. Mä en malttanut jouluverhojen myötä olla aloittamatta muitakin jouluvalmisteluja pikkuhiljaa ja niinpä Tiaran hyllykköä koristaakin nyt viime vuodelta tuttu valkoinen pikkukuusi mahdollisimman yltäkylläisesti koristeltuna ja keittiön kynttilä-asetelman ympärille on ilmestynyt punaista tähtinauhaa ja punaisia minikokoisia kuusenpalloja. Laitoinpa muutamat tontutkin Tiaran ikkunaan vartioimaan että neiti käyttäytyy kunnolla! Nyt luvassa superjouluinen kuvapläjäys:

Karamellikoristeet ja superihanat Cupcake-lasipallot Stockmann, Glitterkoristeet Tiimari

Meidän tämän vuoden joulukuusesta tulee siis hopea-musta-valkoinen, kuten viime vuonnakin mutta tänä vuonna ison eron tekee se että myös itse kuusi on ihanan valkoinen eikä vihreä kuten ennen. Kuusen aion koristella mahdollisimman runsaasti ja näyttävästi, mutta kuitenkin tyylikkäästi. Ja luulenpa että kipaisen vielä toisellekin kierrokselle sinne Stockmannin koristevalikoimien ääreen, oli nimittäin sen verran tungosta siellä että tuntui etten yhtään tiedä mitä ostaisin tai muutenkaan osannut keskittyä olennaiseen. Keittiöönkin aion lisätä samaa musta-valko-hopeateemaa sitten samalla kun iso joulukuusikin on koristeltu, eli itsenäisyyspäivänä 6.12. jolloin meillä on perinteenä aina tuoda joulu kunnolla kotiin.

 Tekstikuviotyyny ja harmaa peitto Jotex
Tiaran huoneeseen tuntui loogiselta koristella joulu pinkki-valkoisen teeman mukaan kun huoneen muukin sisustus on pinkkiä ja valkoista täynnä. En halunnut tehdä kuusesta liian krumeluuria joten en lisännyt limenvihreitä koristeita, vaikka sekin väri kyllä on Tiaran huoneessa muuten aika vahvasti edustettuna. Tiaran huoneen kuusi on Tiimarista viime vuonna ostettu. Kuusen mukana tulivat valot, hopeat rusettikoristeet, latvatähti ja hopeat pienet pallot sekä koristenauha. Cupcake-pallot Stockmann, vaaleanpunaiset pallot Indiska ja peilipallot Tiimari kuten myös vaaleanpunainen helminauha. Ihana pinkki joulutonttu on ostettu joskus Kermansaven tehtaanmyymälästä Pihtiputaalta kun oltiin ajamassa Ouluun autolla äidin kanssa keskellä kesää!
Tonttuverho ja -astiapyyhe Jotex. Verhoja oli pakkauksessa kaksi kappaletta, mutta meidän ikkuna on keittiössä niin kapea että yksi verho riitti oikein mainiosti. Astiapyyhkeitä tuli myös kaksi, toinen pyyhe jota ei kuvissa näy on tismalleen samanlainen kuin tuo verhokin eli kokonaan kuosillinen. Kynttilät Bolsius, punaiset koristeet Tiimari ja kynttilöiden aluslautanen isomummolta saatu.

Mä yritin tänään kuvata Tiarasta jouluisia kuvia muistoksi kuten tein viimevuonnakin, mutta se oli kyllä huomattavasti hankalampaa kuin viimeksi! Tiara ei ollut kamerasta ollenkaan kiinnostunut, lakki ei pysynyt päässä ja koristetontulta olisi ollut mukavaa repiä nalle ja lakki irti. Nämä kuvat epäonnistuivat kaikki joten joudun ottamaan uudet varmaan ziljoonaan kertaan kunnes saan sen yhden napattua joka ei ole heilahtanut, tonttulakki on neidillä päässä ja kasvoilla iloinen hymy sekä tuikkivat kameraan katsovat silmät. Jepjep saahan sitä haaveilla!

Täytyy kyllä myöntää että on se silti maailman suloisin pieni tonttu vaikkei ollutkaan kovin yhteistyöhaluinen tänään! Ihana ihana pikku prinsessa! Osa varmaan eilen näkikin jo blogin Facebook-sivuilla kuvan miniminipienestä 1kk ikäisestä Tiarasta joka puristi tuttia pikkuruisilla sormillaan ja tuijotti suurilla silmillään. Löysin eilen samaisia neidin ihania vauvakuva-albumeita selatessani Tiarasta viimevuonna otetut tonttukuvat ja mun sydän suli ja kyyneleet virtasi! Oli se vaan niin pikkuinen ja on siitä vaan kasvanut niin ihanan reipas ja iso tyttö!
Nyt alan syömään superherkullista kana-avokadosalaattia jota tehtiin päivällä ruuaksi ja pian meille onkin tulossa kylään mun uusi ihana tuttavuuteni Oona jonka kaveruudesta saan kiittää ainoastaan tätä blogia jota ilman ei välttämättä oltaisi ikinä tutustuttukaan! Ja mikä parasta, Oona on mun naapuri! Mä teen vielä viimeisen postauksen loppuun tänään jos vain millään kerkeän, mutta viimeistään huomenna kun ollaan ensin käyty Joulukadun avajaisissa Helsingin keskustassa! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille! 

PS: Olipas viimeisessä kappaleessa paljon huutomerkkejä!!

Alaston naama täälläkin

Minä aamulla vastaheränneenä. Meikittömänä, tukka saunan jäljiltä märkänä nukkumaan menneenä. Ilman photoshopia, ilman kulmakarvoja, ilman hiusten harjausta.

Raskausaika ei ole kohdellut mun ihoa niin hellästi kuin olisin toivonut, ei todellakaan. Nyt jo hieman hellittänyt raskauden aiheuttama kokovartalonäppyläisyys ei näissä hormonihuuruissa ole todellakaan ollut se kaikkein paras itsetunnonkohottaja. Mä oon koko viikon miettinyt uskaltaisinko ottaa osaa Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran aloittamaan Naked truth -haasteeseen, nimenomaan näiden iho-ongelmien vuoksi. Ensimmäisen raskauden jälkeen olin onnesta soikeana kun ihoni oli paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen ja jos tämä haaste olisi tullut puoli vuotta sitten olisin iloisen itsevarmana lisännyt kuvana ensimmäisten joukossa, mutta nyt oli pakko kerätä rohkaisua ensin. Mun kasvoilta ei ehkä paista raskauden hehku, enkä tällä hetkellä ole tyytyväinen kroppani jokaiseen millimetriin,  mutta mä voin iloita ja olla itsevarma muistakin asioista. Siitä että mun hiukset on paksummat kuin koskaan ennen ja siitä että raskaus on tuonut mun tikkuolemukseen edes vähän sitä naisellista pehmeyttä josta olen haaveillutkin. Iloinen ja ylpeä mä olen myös kaikista haasteeseen osaaottaneista bloggaajista, sillä tiedän omasta kokemuksesta että ei välttämättä ole helppoa näyttäytyä kaikessa luonnollisuudessaan. Kyllä Suomesta vaan löytyy ihan mielettömän upeita ja rohkeita naisia!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Puhtaasti pinnallista löpinää

Huomasin juuri tässä ettei mun blogissa ole ollut yhtään (!!!) päivän asua tai mitään muutakaan vaate-, tyyli- tai kauneus -aiheista kirjoitusta aikapäiviin ja ajattelin korjata tämän vääryyden! Mä kovasti toivon ettei mun tyyli kovin pahasti häviäisi tässä raskauden myötä, mutta tuossa muuton tuoksinassa ja pahimpien päänsärky/väsy -viikkojen aikana eivät ne vaatteet kyllä olleet ihan ekana mielessä ja voinkin ihan rehdisti myöntää kulkeneeni aika pitkälti leggingseissä, löysässä villatakissa ja perustopissa useamman viikon. Nyt kun olo on alkanut helpottaa ja mahakumpukin alkanut tulemaan kunnolla esille on vaatekaapin sisältökin taas kummasti alkanut kiinnostaa. Kasvavaa masua on ihana korostaa empire-leikkauksilla ja tiukoilla paidoilla, mutta omat haasteensa pukeutumiseen tuo sopivan vaatekoon löytymättömyys, varsinkin farkuissa. Mun omat farkut menevät vielä ihan helposti jalkaan, mutta kaikki mahdolliset kiinnitysviritelmät puristavat alavatsaa jo aika ikävästi. Äitiysfarkuissa taas ei vielä koko 34 ole mulle sopiva koska en ole kasvanut tarpeeksi takamuksesta enkä kyllä mahastakaan. Äitiystoppien/-paitojen koko 34 ton myöskin liian iso vielä, jopa trikoopaidat pussittavat löysinä mahan kohdalta. Kaikki normaalit paidat pitkiä perustoppeja lukuunottamatta taas ovat jo liian lyhyitä! Tällä hetkellä siis mun pukeutumisen kulmakiviä ovat alaspäin levenevähelmaiset mekot, ne miljoonaan kertaan mainitut pitkät perustopit ja löysät tunikat. Mekot ovat mukavimpia, niiden kanssa kun alaosaksi riittävät superpehmeät ja lämpimät mustat villasukkahousut. Tämänkin päivän asuna oli mekko, viimeisillään Tiaraa odottaessani tilasin sen peittämään raskaudenjälkeistä löllömahaa mutta sopii se mun mielestä raskauspukeutumiseenkin mukavasti!

Päivän asu
Luonnonvalkoinen mekko, valkoinen toppi ja musta vyö - H&M
Sukkahousut - Lindex
Viininpunaiset nahkasaappaat - Mummon vanhat
Kaulakoru - Snö of Sweden

Talviraskauden pukeutumisessa mun mielestä (näin hermoheikko tunari kun olen) ovat tärkeintä hyvät talvikengät joissa on kunnolliset, liukkailla keleilläkin pitävät pohjat. Siksi olenkin ottanut käyttööni mummoni vanhat viininpunaiset (kuva vääristää väriä hurjasti!) saappaat joista kuvailemani tukevat pohjat löytyvät. Saappaissa on lämmin vuori ja mun mielestä ne ainakin ovat ajattoman tyylikkäät. Ja eikös se viininpunainen kuulu tämän syksyn väreihinkin? Mä ainakin tykkään todella paljon! Kiitos mummolle loistavista talvikengistä jotka muuten korkeasta iästään huolimatta ovat edelleen kuin uudet. Kengistä onkin hyvä siirtyä toiseen mun sydäntä lähellä olevaan asiaan; nimittäin hiuksiin! Mä oon niin onnellinen että katkaisin sen lähes viiden vuoden hiustenpidennyskierteen viime tammikuussa ja aloin kasvattaa vihdoin omaa lyhyttä, kärsinyttä pehkoani takaisin. Tällä hetkellä mun hiukset ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen ja voin ylpeänä ilmoittaa pitäneeni taukoa myös hiustenvärjäämisestä elokuun alusta asti eli pian neljä kuukautta! Jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin silloin valitsemaan sellaisen värin tukkaani, että mulla ei näy viiden sentin juurikasvussa kuin ehkä yhden asteen sävyero jos oikein tuijottaa  hartaasti luonnonvalossa/tukka märkänä ja ajattelinkin välttää nyt myös hiusten värjäämistä ainakin raskauden loppuun asti. Se on hassua miten siitä omasta hiustenväristä pyrkii eroon koko teini-iän ja oikeasti se onkin se kaikkein omin juttu joka sopii parhaiten ainakin mun mielestä. Mutta en kyllä ottanut tätä aihetta kehuakseni omaa kuontaloani, vaan kehuakseni n. kuukauden käytössä olleita uusia tuttavuuksiani; Tigi Bed Headin Totally baked meringue styling prep -hiusmarenkia ja Tangle Teezeriä, takkujenkesyttäjää jonka ihmeellisen tehon kaikki muut ovat varmaan huomanneet jo aikoja sitten!


Tuo hiusmarenki on tuuheuttavaa hurmaavantuoksuista vaahtoa, jota laitetaan reilusti koko päähän pyyhekuiviin hiuksiin ennen föönausta. Voin kertoa että mulla ei todellakaan ole mikään maailman tuuhein kuontalo, joten mä oon aivan häkeltynyt siitä mitä tuolla vaahdolla saa aikaan ja todellakin suosittelen! Ainoa miinus on se liian herkullinen tuoksu, tekis mieli syödä tuo koko purkillinen vaikka se ei varmaankaan tekisi kovin hyvää! Noissa ylläolevissa kuvissa en ole tehnyt hiuksilleni muuta kuin hieronut Totally bakedia hiusten koko pituuksiin ja kuivannut föönillä normaalisti ja kuvienottohetkellä tuosta käsittelystä on jo muutama tunti, eli ainakin mun hiirenhännässä toi tuote pitää mun mielestä sen tuuheuden aika hyvin monenkin tunnin ajan. 
               Pidennysten käytön aikaan totuin aina käyttämään pehmeää luonnonharjaksista harjaa ja hämmennys olikin suuri kun ilman pidennyksiä ei niitä olisi enää tarvinnutkaan käyttää, mutta "normaalit" markettihiusharjat tuntuivat siltä että kaikki hiukset katkeavat ja harjaaminen sattui. Mä käytin uskollisesti omaa Hairmail -kampaamotukusta aikoinaan ostettua harjaani myös ilman pidennyksiä vaikka se veteli jo ihan viimeisiään, kunnes sitten kuukausi sitten uutta shampoota ostaessani en voinut olla nappaamatta pirteän oranssia Tangle Teezeriä mukaani. Se on aivan loistava, ei revi tukkaa yhtään ja on myös helppo puhdistaa. Harja istuu kivasti käteen ja sen löytää jättilaukustakin helposti pirteän värin perusteella. 14 euron hintakaan (ainakin Hairlekiinista ostin tuotteen tuohon hintaan) ei mitenkään päätä huimaa ja uskoisin että tuo harja kestää kyllä vuosia. Koska olen äiti, on mun pinnallisuuspläjäyksen lopuksi vielä pakko hehkuttaa vähän meidän söpöä pikku keinujaa, vai voiko joku teistä muka vastustaa tuota super iloista kuusihampaista hymyä?
Mä en ainakaan voi! Tiaran lempipuuhaa keinussa on aina alkuhuuman ja riemunkiljahdusten jälkeen nojata reilusti taaksepäin ja tuijotella taivaalle hämmentyneenä. Joka kerta sama juttu, voin kyllä uskoa että yksivuotiaalle sellainen asia kun taivas on aika harvinaisen jännittävä! Onhan se ihan erilainen kuin katto kotona tai vaikka bussissa, siellä on pilviä ja kaikki liikkuu kokoajan. Äidin ihana pieni ihmettelijä!

Loppuun vielä vähän numerofaktaa, nimittäin teitä lukijoita on bloggerin kautta jo yli 1500!! Aivan huikea juttu, puolitoista tuhatta! Kiitos teille kaikille ihanille jotka jaksatte meidän juttuja seurailla! Tänään myös Kideblogien facebook-sivuilla meni rikki 400 tykkäystä! Käykää siis ihmeessä muutkin tykkäämässä Kideblogeista facebookissa täällä vielä kun ehditte ennen uuden upean äitiblogiportaalin julkaisua, luvassa nimittäin niitä yhteistyökumppaneiden huikeita palkintoja jotka arvotaan kaikkien ennen julkaisua tykänneiden kesken. Ja jos jollakin on mennyt But I'm a human not a sandwichin siirtyminen blogiportaaliin ohitse, voi siitä käydä lukemassa lisää täällä!

Mä alan nyt kokkailemaan tonnikalasalaattia itselleni, olen sitä tässä kaksi päivää himoinnut vaikka normaalisti inhoan tonnikalaa. Kummallisia lieveilmiöitä aiheuttaa kyllä tämä raskaana oleminen! Ihanaa loppuviikkoa kaikille ja hyvää yötä!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Toivepostaus: Meidän perheen aakkoset

Ajattelin lähteä tuota Toivepostaukset -listaa purkamaan taas pitkän tauon jälkeen ja helpoksi aloituskohteeksi valitsin "Meidän perheen aakkoset". En nyt tiedä onko tämä sittenkään niin helppoa, kun pitää keksiä niin monta kohtaa, mutta ihan hauskaa tämä ainakin on! Mutta sen pidemmittä puheitta, voisin aloittaa!

A = Aamut. Rauhalliset, ihanat viikonloppuaamut on niitä joiden avulla jaksaa taas koko viikon. Viikonloppuaamuisin levitetään sohva ja köllitään siinä koko perhe, tehdään kunnon aamupalaa ja löhöillään yökkäreissä.
B = Banaanit. Banaani on Tiaran lempihedelmä ja banaanilla saa kyllä neidin tyytyväiseksi tiukemmankin paikan tullen. Banaanin varjopuolena ovat banaaniklöntit niin lattiassa kuin neidin hiuksissakin, sitä banaania kun on kiva itse "pilkkoa" ja puristella sormissa syömisen lomassa ja levitellä joka paikkaan!
C = Coffee eli kahvi! C-kirjaimesta oli vaikea keksiä mitään mutta aikalailla kahvin voimalla selviää talvella kun muuten olisi aivan naatti.
D = Dataaminen. Me ollaan molemmat Oton kanssa aikamoisia datiksia ja jos ei nyhjätä Tiaran mentyä nukkumaan toistemme kanssa niin ollaan kyllä usein koneella ennemmin kuin katsotaan esim. telkkaria.
E = Elokuvat. Silloin kun meillä on kahdenkeskistä aikaa niin aika usein tulee katsottua leffoja sohvalla nyhväten. Onneksi meillä on suht samanlainen leffamaku!
F = Facebook on ainoa edes etäisesti "tärkeä" asia joka F-kirjaimesta tulee mieleen joten vaikka sitten se. Eiköhän se ole aika iso osa aika monen ihmisen elämää nykyään!
G = Games eli pelit. Vaikka mä en ole niistä aivan (lue: en ollenkaan) niin innoissaan kuin Otto niin olen varma että ne tulevat vielä olemaan suuressa osassa meidän perhettä kun Otto aikoo opettaa molemmat lapsetkin pelaamaan kanssaan konsolipelejä heti kun ohjaimet pysyy kädessä. Kyllä mäkin Super Mariosta tykkään!
H = Huumori. Ilman huumoria ei kyllä mistään tulisi mitään! Onneksi meillä on Oton kanssa aika samanlainen (=yhtä huono) huumorintaju ja nauru raikaakin meillä suhteellisen usein. Myös Tiara on onnistunut aikamoiseksi huumoriveikoksi ja tykkää kovasti naurattaa kaikkia.
I = Iloisuus. Ollaan koko perhe aika sellaisia peruspositiivisia tyyppejä ja suurimmaksi osaksi siis aika iloisia yleensä. Otto oli ehkä ennen vähän pessimisti mutta oon onnistunut tartuttamaan mun positiivista asennetta siihen! Ja Tiara nyt on aina ollut muutenkin sellainen ilopilleri että.
J = Joulu. Joulu on oikeasti parasta aikaa vuodesta ja mulle tosi tärkeä. Jouluna ollaan perheen ja sukulaisten kanssa ja nautitaan yhdessäolosta, levosta ja hyvästä ruuasta.
K = Koti. Me tykätään olla kotona ja ollaankin välillä aikamoisia kotihiiriä. Koti on ainakin meidän perheelle se kaikkein tärkein paikka ja me ollaan myös yritetty panostaa siihen että meillä on koti jossa me todella viihdytään!
L = Laulut eli musiikki. Kuunnellaan paljon musiikkia kotona ja kyllä on siivouskin paljon kivempaa kun kuuntelee samalla toplistaa tai lastenlauluja Spotifysta. Tällä hetkellä kovinta huutoa ovat tietenkin joululaulut joista mun ehdoton lemppari on Joulumaa!
M = Masunkasvatus. Se on nyt aika isossa osassa perhearkea tällä hetkellä arvatenkin!
N = Naimisiinmeno eli häät! No eikai me oltaisi kihloissa jos aikeissa ei olisi mennä naimisiin. Vaikka hääpäivää ei ole vielä tarkasti päätettykään niin lähivuosien kuluessa ne häät olisi tarkoitus pitää´kuitenkin.
O = Omat jutut. Vaikka tykätäänkin olla yhdessä niin on tärkeää että on myös niitä omia juttuja, kuten mulla blogi ja Otolla pelaaminen.
P = Puhelin. Tiaran lempileluja on tällä hetkellä puhelimet ja mullakin kyllä on se puhelin aika tärkeässä osassa. Otto taitaa puhelintaan käyttää kaikkeen muuhun kuin siihen puhelimessa puhumiseen, mutta on se sillekin tärkeä. Puhelimella saa yhteyden kauempana asuviin kavereihin ja sukulaisiin mikä on enemmän kuin tärkeää!
Q = Q on kirjain joka ei tuo mun mieleen oikeasti mitään, antakaa se mulle anteeksi mä oikeasti yritin!
R = Rakkaus. Ilman rakkautta tässä hommassa ei vain olisi edes mitään järkeä. Meillä rakkautta osoitetaan toisille usein ja niin sanoin kuin teoinkin. Musta on tärkeää opettaa rakastamista Tiaralle ja pyrinkin sille mahdollisimman usein kertomaan että "äiti ja isi rakastaa sinua tosi paljon" ja Tiara on "äidin ja isin rakas". Mulle on äiti sanonut pienestä asti vähintään kerran päivässä rakastavansa ja mullekin on luontevaa sitä usein toistella. Ei ne sanat siitä sanomisesta kulu!
S = Syöminen. Syöminen on ihan parasta ja meidän kodissa ruoka on tärkeässä roolissa! Mä käytän suuren osan Tiaran päiväunista uusien reseptien miettimiseen ja ruokaostokset taitavat nielaista sen suurimman osan meidän kuukausibudjetista. Ruoka on vaan asia jossa en osaa enkä halua pihistellä ja onneksi Otto on samaa mieltä. Hyvä ruoka, parempi mieli!
T = Toverit, Kaverit, Kaiffarit, Frendit, ne tärkeät tyypit! Kaverit piristävät vierailuillaan usein ja tuovat sitä kaivattua vaihtelua arkeen. On mieletöntä miten meidän ihanat ystävät on pysyneet tukena vaikka meidän elämäntilanne on muuttunutkin totaalisesti parin vuoden takaisesta. Ja on vanhemmuus tuonut lisääkin kavereita, muita äitejä, isejä ja vauvakavereita Tiaralle. Ilman kavereita olisi elämä kyllä aika tylsää!
U = Ulkoilu. Lapsen myötä ulkonaoleminen on kyllä saanut aivan uuden merkityksen ja kyllä voin rehellisesti sanoa että ne päivät jotka tulee sisällä vietettyä kokonaan ei ole pelkästään jo sen ulkoilun puutteen vuoksi yhtään niin mukavia kun ne päivät jolloin saa ulkoilla. Onneksi niitä päiviä on aika harvoin, lähinnä silloin jos on kipeänä!
V = Vapiano. En tiedä miksi mutta yllättäen V-kirjaimella alkava sana oli melkein se kaikkein vaikein keksiä! Mutta Vapiano on meidän perheen lemppariravintola ja siellä käydään kaikkein useimmin joten ehkä se sopii tähän.
W = Whatsapp. Siellä me vaihdetaan Oton kanssa kuulumisia pitkin päivää ja heti jos Tiara tekee jotain hauskaa niin otan kuvan ja lähetän Otolle ettei se jää mistään paitsi ollessaan töissä!
X = X-factor, ainut asia joka tuosta kirjaimesta tuli mieleen ja ainut ohjelma mitä ollaan yhdessä Oton kanssa seurailtu Salkkareiden lisäksi!
Y = Yhdessäolo. Se on oikeasti tärkeää että on aikaa tehdä asioita yhdessä koko perhe ja en kyllä tiedä mitään kivempaa kuin sen että saan olla mun murusten kanssa.
Z = ZZZZZZ eli nukkuminen. Ilman unta ei jaksa, nukkuminen on ihanaa!
Å = Å:sta tulee mieleen lähinnä se ruotsinkieli, jota kovasti yritetään Tiaralle opettaa. Tai no Otto yrittää. "Tack" ja "titta" löytyvät tällä hetkellä neidin sanavarastosta!
Ä = Äiti. Tällä tarkoitan mun äitiä, se on kyllä rakas ja tärkeä osa meidän perhettä vaikka Oulussa asti asuukin. Huomaahan sen jo siitäkin että päälle 1-vuotias pikkuneitikin on viimeiset kuukaudet halunnut vähintään kolme kertaa päivässä soittaa mummulle ellei mummu ole ollut täällä.
Ö = Öllöttäminen. Välillä saa ja pitää laiskotella että jaksaa, siksi ne heti ensimmäisenä mainitsemani löysät viikonloppuaamut on niitä tärkeitä arjen piristäjiä!

Löytyykö muilta samoja aakkosia? Mitkä on teidän perheen tärkeitä juttuja? Kertokaa ihmeessä!

maanantai 19. marraskuuta 2012

Uusi, pirteämpi minä esittäytyy!

Moi! Mä uskallan nyt viimeinkin todeta sen seesteisen keskiraskauden alkaneen, vaikkakin viikkoja myöhässä mutta kuitenkin! Voi että tuntuu hyvältä kun jaksaa taas oikeasti iltaisinkin tehdä muutakin kuin kaatua sänkyyn ja nukahtaa samantien. Voimien palattua ja uuden kodin myötä mua on myös puraissut oikea siivouskärpänen ja päivät kuluvatkin iloisesti siivoillen ja Tiaran banaanimössötahroja lattiasta hinkaten, joululaulut raikaavat taustalla. Joulufiilistä mulla on muutenkin ilmassa, jotenkin se joulu (varsinkin tälläiselle jouluhullulle) tuntuu niin huikealta senkin takia kun tänä vuonna Tiarakin ehkä ymmärtää edes jotain joululahjoista ja joulukoristeista ja voi syödä jouluruokaakin, vaikka varmasti se joulun merkitys tulee seuraavina vuosina olemaan sitten vieläkin suurempi kun ikää  tulee neidille lisää. Mutta tämä postaus on nyt tästä eteenpäin ihan jouluvapaa, sillä takaan että tulette saamaan jouluähkyn mun postauksista jatkossakin aivan varmasti niin päätin nyt että voisin nyt vielä vähän ajatella niitäkin jotka eivät joulusta ehkä ole aivan niin innoissaan kuin minä.
                  Tänään mulla oli neuvola, pitkästä aikaa ja voin kertoa että oli kyllä ihanaa kuulla pikkuiset sydänäänet ja tietää että kaikki on hyvin. Kuten facebookissa kerroinkin niin kauan ei sydänääniä ehtinyt fiilistelemään kun tuo isompi rakas vetäisi sellaisen paniikkikohtauksen dopplerin äänestä että huhhuh! Mutta tärkein tuli selväksi eli se että ne kuuluu ja ovat tasaiset. Neuvolassa kuunneltujen sydänäänien lisäksi tyyppi kyllä on ilmoitellut olemassaolostaan jo muutaman viikon ajan voimakkaalla völläyksellä, myllerryksellä ja uusimpana juttuna pyllyä työntelemällä navan vierestä ylös. Kakkonen on siis aivan eri maata kuin isosiskonsa, Tiaran ensimmäiset liikkeet joita tunsin muistaakseni vasta 17+ viikolta eteenpäin olivat sellaisia pieniä hipaisuja ja töytäisyjä ensimmäisten viikkojen ajan ja voimistuivat vasta puolivälin jälkeen reippaasti. Pyllyäkään neiti ei puskenut mahan läpi ennenkuin vasta viimeisellä kolmanneksella, joten tällä kertaa on temperamenttinen tapaus ilmeisesti tulossa siis! Taidetaan olla helisemässä Oton kanssa sitten kun tulokas syntyy kun ollaan totuttu seesteisen rauhalliseen ilopilleri-Tiaraan ja yhtäkkiä meillä onkin temperamenttinen vastasyntynyt ja uhmaikäinen Tiara! Mutta sitäpä on ihan turha etukäteen kauhistella, sen näkee sitten kesällä miten kaikki sujuu ja ainakin voi lohduttautua sillä että jos joutuu paljon valvomaan niin se on ainakin mukavampaa kesällä kun on kokoajan lämminta ja valoisaa! Mutta joo, jos vaikka nyt pysyttelisin ensin vaikka talvessa ja näissä tämän hetken kuulumisissa kun joulukaan ei ole vielä ohi (ainiin se joulu, jota mun ei pitänyt mainita!). Tällä kertaa (vaiko joka kerta?) kuvitus on aika surkeaa, meillä on nmittäin kamerasta akku loppu ja arvatkaas kuka supermuuttaja ei ole sitä onnistunut löytämään laajoista etsinnöistä huolimatta?! Vime viikolla sentään otin muutaman kuvan kameralla ja lisäksi ajattelin laittaa teille mahakuvavertailun Tiara-masu vs. Kakkosmasu! Mahakuva on otettu jo aikoja sitten eli maha on nyt jo paljon isompi (miten niitä kuvia tuleekin kakkosraskaudessa otettua niin paljon harvemmin?!) mutta siitä näkee miten paljon nopeammin tällä kertaa se maha on lähtenyt kasvamaan.


Mitäs meidän Tirriäiselle kuuluu? No hyväähän sille, tänään neiti jopa jossain tilapäisessä mielenhäiriössä antoi mun nukkua yhdeksään vaikka normaalisti herätään jo reippaasti ennen kahdeksaa! Oli aika mukavaa, tosin miten musta tuntuu että nämä takuuvarmojen herätyskellojen mukavat nukkumis-yllärit sattuu aina sellaisille aamuille kun olisi kiire jonnekin, esimerkiksi tänään meillä neuvolaan! En sitten ehtinyt käydä suihkussa, mutta onneksi ei kuitenkaan myöhästytty neuvolasta vaan oltiin jopa kaksi minuuttia etuajassa. Neuvolatäti aivan innoissaan kehui koko käynnin ajan Tiaran sanavarastoa joka kuulemma on loistavan laaja 1v2kk ikäiselle! Musta on ihan kiva ottaa Tiarakin aina omille neuvolakäynneille mukaan kun saa samalla vähän seurata vielä senkin kehitystä tarkemmin kun neidin oma seuraava neuvola on vasta neljän kuukauden päästä kun neiti saavuttaa puolentoista vuoden iän! 
                Tällä hetkellä Tiaran aktiiviseen sanavarastoon kuuluu mm. seuraavat sanat: kuua = kuuma, kiikki = kiitti (kiitos), Tiiaala/Tiiaawa = Tiara, kiikka = keinumaan, isi, mummu, äiti, kakka, möökö/köökö = Mörkö-koira, ankka, ekkä/pekka = vettä/jano, vauva, nam/mam = ruoka on hyvää, keksi, kukka, kakku, kiija = kirja, joo, brrr = auto, haoo/hawoo = haloo (laittaa puhelimen/ipodin/kameran/käden korvalle ja sanoo haloo ja puhuu muka puhelimeen). Passiivinen sanavarastohan on tietenkin paljon suurempi kuin ne sanat joita Tiara osaa itse sanoa ääneen ja nykyään tuntuu että Tiara ymmärtää melkeinpä kaiken mitä sille sanon kunhan kysymys on konkreettisista, yksinkertaisista lapselle tutuista asioista. Ja en kyllä näe syytä miksi Tiaralle alkaisin mitään toisen maailmansodan käänteistä tai EU:n eurokriisistä selittämäänkään vielä toistaiseksi. Myös vauva masussa on tuollaiselle päälle 1-vuotiaalle aika abstrakti asia käsitettäväksi, joten sitä Tiara ei vielä oikein hahmota vaan ennemmin rapsuttelee mun napakorua tai läpsyttää mun pallopötsiä kädellä. Mutta siis aika hyvin neiti ymmärtää kaiken muun mitä pitääkin kuten vaikka "Mennään ulos!", "Laita pipo päähän!", "Näytä missä banaani on?" (kirjasta), "Älä sotke vaan laita leipä suuhun", "Otatko lisää ruokaa?", "Soitetaanko mummulle?" etc. Kysymyksiin Tiara osaa halutessaan vastata pudistamalla päätään tai nyökkäämällä, usein Tiara tosin pelleilee ja tekee molempia vuorotellen. Sormella osoittaminen on epäkohteliasta, mutta se on kyllä tämänikäisen kanssa oikein hyödyllinen taito koska Tiara osaa näyttää mitä hän haluaa vaikkei sitä vielä osaisikaan sanoa ääneen, eli siinä mielessä olen kyllä kiitollinen äidilleni joka tämän jalon taidon Tiaralle vahingossa opetti.
    
Tässä vielä video tuossa ylläolevassa kuvassa näkyvältä perjantaiselta puistoreissulta. Tiara on ihanasti alkanut ulkonakin jo tepastelemaan täysissä talvitamineissa ja ihan sujuvasti vielä. Välillä tietysti saattaa vielä muksahtaa mutta aika hyvin se pysyy pystyssä ja näkee kuinka neiti nauttii kun saa itse mennä minne huvittaa! Videolla Tiara muuten sanoo "vauva" koska juuri ennen kuin mä aloin kuvaamaan videota niin sellainen suloinen pikku vauva äiteineen lähti kotiin ja Tiara oli aivan haltioissaan siitä vauvasta. Että ehkäpä (toivon mukaan) siitä ja meidän kakkosesta tulee vielä ihan hyviä kavereita!


Nojoo, jospa tässä olisi taas vähän sillisalaattia! Mulla olis vaikka mitä asiaa mutta ehkä jätän vähän toisiinkin postauksiin sitä kerrottavaa enkä änge kaikkea tähän. Tällä hetkellä en muuten voi jakaa facebookissa blogini sisältöä, koska linkit blogiini on toistaiseksi estetty perättömän ilmiannon vuoksi. Tästä asiasta kirjoittelen varmaankin myöhemmin lisää jos jaksan, luultavasti en koska alan olla aika kyllästynyt tähän jo useasti esillä olleeseen ilkivaltaan joka vain ei ota loppuakseen, mutta jokatapauksessa selvittelen asiaa facebookin ylläpidon kanssa ja tämän sekaannuksen ajan sitten vain mainitsen facebookissa uusista postauksista ilman linkkiä! Ja fb:ssä kannattaa siis kuitenkin seurailla tästä huolimatta, päivittelen sinne usein kuvia/videoita/pieniä kuulumisia jo reippaasti ennen kuin blogiin. Nyt toivottelen ihanat illanjatkot kaikille, sekä mukavaa alkanutta viikkoa! <3>

torstai 15. marraskuuta 2012

Joulupukkii, Joulupukkii...

Rakas joulupukki,

Tänä vuonna olen yrittänyt olla mahdollisimman kiltti ja reipas. Olen yrittänyt olla hyvä äiti, tytär ja avovaimo, sekä hyvä ystävä ja toivottavasti onnistunut kaikissa pyrkimyksissäni. Aina en välttämättä ole ollut parhaimmalla tuulella ja olen joskus saattanut olla vähän tuhmakin, mutta aina olen vähintäänkin pyytänyt anteeksi! Olen oppinut kärsivällisyyttä ja  pitkäjänteisyyttä toimissani ja niiden lisäksi erään tärkeän taidon: iloitsemisen myös pienistä asioista. Mutta koska nyt on joulun aika ja olen iloinnut pienistä asioista koko vuoden, olisi nyt kiva saada vähän lahjasäkkiinkin täytettä! Tänä vuonna toivoisin itselleni ja perheelleni seuraavia lahjoja:

Teema-astiat olisivat oikein mukava lahja! Olen niitä vuosikausia kerännyt mutta olisi mukavaa päästä viimeisistäkin Ikean starttipakettiastioista eroon ja korvata ne uusilla valkoisilla Teemoilla. Isoille matalille lautasille ja muutamalle isolle syvälle lautaselle olisi vielä tarvetta. Olen myös monta vuotta ollut ihastunut Iittalan Essence -lasisarjaan ja niitä olisi mukava alkaa keräilemään vaikken viiniä toistaiseksi voikaan juoda enkä kyllä tiedä maistuuko se raskauden jälkeenkään, mutta näyttäisi ne lasit ainakin kivalta joulupöydässä vuonna 2013! Uudelle sauvasekoittimelle olisi myös tarvetta, sillä aion tehdä meidän uudelle tulokkaalle ahkerasti soseita itse ja meidän vanha rupusekoitin vie mun hermot ja siksi sillä ei tule niitä soseitakaan luultavasti värkättyä. Koska me ollaan aika noviiseja saunanomistpajia, on meillä todella huonot laudeliinavalikoimat toistaiseksi, liinan virkaa kun tälläkin hetkellä toimittaa aivan tuikitavallinen froteepyyhe. Olen jo muutaman viikon ajan haaveillut Lapuan Kankureiden tyylikkäistä pellavaisista saunatekstiileistä ja enemmän kuin mielelläni avaisin aketin jossa niitä olisi sisällä! Ja kuten aiemmin kerroinkin, meidän koti huutaa mattoja joten viimeinen kodin lahjatoiveeni on siis muutama iso valkoinen nukkamatto!
 Koska olen raskaana ja muhkustun tässä oikein hyvää tahtia, en tänä vuonna toivo itselleni vaatelahjoja ollenkaan vaan kestäviä sijoituksia kuten uuden tyylikkään arkilaukun ja jonkin ihanan Ted Bakerin hopeisen kaulakorun. Lisäksi olen nyt tullut siihen tulokseen, että vaikka ripsipidennykset vahingoittavatkin omia ripsiä, ovat mun ripseni jo valmiiksi niin surkeat suorat tyngät että olen valmis ottamaan riskin että ne siitä vielä vähän harvenevat lisää. Eli toivoisin ripsipidennyslahjakorttia! Kauneusasioihin haluaisin vielä panostaa tuoksumalla hyvälle, joten mukava lahja olisi myös Marc Jacobsin herkullisen näköisessä pullossa tuleva Dot -tuoksu. Koska olen itsekin hömppä, tykkään lukea hömppäkirjoja, varsinkin talviaikaan peiton alla villasukat jalassa ja glögimuki kädessä. Joten toivoisin lahjaksi myös paria ihanaa hömppäkirjaa! Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä toiveena mulla olisi suojakotelo mun puhelimeen, koska olen niin tunari että pelkään joka päivä mun puhelimen puolesta! Suojakotelo olisi ihana jossain kirkkaassa värissä kuten keltaisena tai pinkkinä.
 Koska meidän rakas Tiara -tyttäremme on tänä vuonna ollut myös tosi kiltti, olisi minulla muutama lahjatoive esitettävänä hänenkin puolestaan! Tiara tykkää kovasti rakennella palikoilla, joten ajattelin että myös Legon duplot voisivat olla hänen mieleensä. Erityisesti minua ihastuttavat eläintarhaduplot ja toivoisinkin isoa eläintarhaduplopakkausta Tiaralle. Tiedän että lapset tykkäävät kovasti ärsyttävistä äänileluista, joten toiveissa siintää myös Fisher pricen opettavainen äänikoira! Eikä tuo koira nyt ole ärsyttävimmästä päästä, kummipojallani on samanlainen ja se on ainakin ihan hellyyttävä. Tiaralla on herännyt kova hoivavietti ja lempilelun virkaa toimittaakin tällä hetkellä synttärilahjaksi saatu nukke. Tiaralla ei kuitenkaan vielä ole nukelle rattaita, joten neiti työntelee nukkeaan aina pinkeissä ostoskärryissä vihannesten kaverina. Nuken rattaille olisi siis todellista tarvetta! Lukemista rakastavana tyyppinä toivon ihania lukukokemuksia myös lapselleni ja siksi haluaisin neidin hyllyyn muutamia omasta lapsuudestanikin tuttuja kirjahahmoja hengailemaan, kuten Maisan ja Tompan. Puppe-, Babar- ja Minttu -kirjat olivat myös kovaa huutoa mun lapsuudessani, joten nekin olisivat kivoja vaikka eivät kuvaan päätyneetkään. Olen myös aivan ihastunut Wheely bug -potkuautoihin (vai mitä ne ovatkaan nimeltään) ja olen varma että Tiarakin tykkäisi potkutella menemään omalla pikku possulla tai jollakin muulla hellyyttävällä eläinhahmolla. Käytännöllisyyden nimissä toivoisin neidille vielä omaa Skiphopin huppupyyhettä, sillä meillä on kohta kaksi huppupyyhkeiden käyttäjää joten niille on oikeasti tarvettakin.
Meidän perheen uusimmalle tulokkaallekin mulla on kertynyt jo muutama lahjatoive.  Pienelle vauvalle lahjoja mietittäessä tärkeintä on se että kaikki tuntuu mukavalta ja pehmeältä ihoa vasten. Siksi haaveilenkin unelmanpehmeästä valkoisesta neulepeitosta, johon vauvan voisi kääräistä sairaalasta kotiin lähtiessä ensi keväänä! Lisäksi haaveilen laadukkaista luomupuuvillaisista bodyista, kuten vaikkapa tuosta Mini Rodinin Tigerista joka sopii niin tytölle kuin pojallekin. Tiara oli talvivauva, joten meillä jäi aikalailla minikokoiset tennarit ja Vansit käyttämättä, mutta tulevalle vauvalle olisi ihana saada tuollaiset pikku Converset jenkkikuosissa tai jossain muussakin kuosissa, kun niitä pääsisi jopa käyttämäänkin! Vastasyntynyt tarvitsee lisäksi pipoja ja lakkeja pikkuruista päätään suojaamaan, varsinkin kesäkuumalla ja olisi ihanaa saada lahjaksi suloinen vastasyntyneen pipo. Ja ettei tämä lista nyt kuulostaisi liian fiksulta niin yksi hömppäjuttu oli lisättävä mukaan; nimittäin Armani Juniorin ylihinnoiteltu mutta söpö tuttipullo. Tai tutti. Tai jokin muu luksushömppäjuttu!

Rakkain terveisin Iina

PS: Tää postaus on sitten väännetty yhtä kieli poskella kuin Tiaralla on edellisen postauksen villasukkakuvassa, joten älkää ottako liian tosissaan!

Millaisia joululahjatoiveita teillä on? Löytyikö samoja kuin meiltä?

tiistai 13. marraskuuta 2012

Tiaran talvipukeutuminen

Mä ajattelin nyt esitellä Tiaran tän talven ulkovaatteita ja -asusteita kun niistä usein tulee kysymyksiä! Tiaran kanssa kun olen itse päivisin kotona eikä tarvitse vielä varautua päiväkotien hardcore -ulkoiluihin niin me ollaan ainakin tähän asti pärjätty todella hyvin yhdellä laadukkaalla haalarilla ja yhdellä toppatakilla kaupunkireissuja varten. Rattaissa meillä palvelee hienosti edelleen myös viime talvelta tuttu Emman lämpöpussi joka on ollut ihan loistava juurikin shoppailureissuilla ja ulkona nukutuilla päiväunilla. Kapungille ei tarvitse pukea paljoa päälle kun sujauttaa ipanan matkan ajaksi vain pussiin ja sitten vaikka kauppakeskuksessa pyöriessä senkuin vain aukaisee pussin ja ottaa pipon pois niin on Tiarallakin miellyttävää olla. Yllättävän hyvin Tiara edelleen mahtuu tuohon lämpöpussiin talvivarusteineen kaikkineenkin myös vaikka luulin että lämpöpussille ei viime kevään jälkeen enää olisi ollut käyttöä. Eli jos nyt joku vanhempi siellä miettii että kannattaako ostaa vauvalle tai taaperolle lämpöpussia talveksi niin suosittelen ehdottomasti! Ja tuo Emman lämpöpussi ei edes ole kovinkaan kallis, mutta silti todella lämmin ja siis myös tilava eli sinne mahtuu isompikin tyyppi. Me ostettiin omamme muistaakseni Lastentarvikkeesta, mutta saa niitä varmaan muistakin Emma -merkkiä myyvistä lastentarvikeliikkeistä. Mutta nyt niihin talvivaatteisiin!

Talvihaalari on ostettu Babyshopista jo elokuussa kun pelkäsin niin kovasti että ne loppuvat kesken juuri tuossa ihanan pinkissä värissä! Koko on haalarissa 86 ja se osoittautui tismalleen sopivaksi, on vielä ihan vähän reilu (Tiara pystyy kuitenkin helposti liikkumaan haalarissa, lähinnä hihat on ihan vähän pitkähköt) mutta loppukeväästä varmaankin jo aika kinttana, eli koko 80 olisi ollut aivan liian pieni vaikka moni meidän kokovalintaa epäilikin. Molo kidsin haalarit on todella niukkaa mitoitusta ja ainakin mun käsityksen mukaan niiden ikämääritelmät eri kokojen kohdalla pitää aika hyvin paikkansa. Koko 86 on määritelty olevan 12-18kk vanhoille ja ainakin meillä se piti kutinsa ja Tiara kasvaa siis keskikäyrällä.
             Kenkinä Tiaralla on perinteiset Kuomat, mun mielestä ne on oikein sopivat 1-vuotiaalle taapertajalle, tukee hyvin jalkaa, on lämpimät ja musta väri sopii kivasti pinkin haalarin kanssa. Kuomista puheenollen, niissä on aivan järkyttäviä hintaeroja eri kauppojen välillä! Me ostettiin omamme Citymarketista kauppareissulla hintaan 36 euroa (eivät olleet edes tarjouksessa) ja seuraavana päivänä Stockmannilla pyöriessäni huomasin niillä olevan siellä hintaa 62 euroa! Samat mustat pikkulasten kuomat ja lähes 30 euron hintaero on mun mielestä jo aika pöyristyttävää. En voi muuta sanoa kun että onneksi tajusin skeptisyydestäni huolimatta vilkaista Cittarin kenkäosastoa ennen Stockmannia. Cittarista ovat muuten myös neidin tumput, mustat perus Lassiet ja nekin käy kivasti haalarin kanssa ja ovat pitäneet vettä ja likaa oikein mainiosti. Ei näy tahran tahraa! Kuten ei haalarissakaan vaikka sillä on möyritty kurassa ja hiekassa ja märässä lehti-nurmikko-sotkussakin.
                Kaupunkikamppeista ei varmaan paljoa tarvitse kertoa; niissä on tärkeintä se että lämpöpussista ulkona oleva osa on hyvin suojattu ja että ne näyttävät kivalta. Zaran toppatakki on lämmin ja tyylikäs, sekä helppo riisua tai laittaa kiinni vaikka pikaisen ulkokautta tapahtuvan kaupanvaihdoksen ajaksi parilla napilla joita takissa on vetoketjun lisäksi. Harmaiden lapasten kaltaisia meillä on laatikollinen eri väreissä, otin nuo harmaat tuohon nyt esimerkiksi vain. Valkoinen nallelakki on hurjan pehmeä ja hurmaavan suloinen! Sellainen meiltä löytyy myös mustassa värissä ja mustan kaulaliinan sekä lapasten kera, en vain viitsinyt niitä ottaa kuvattavaksi tällä kertaa kun Tiara on onnistunut sotkemaan ne kahvilareissulla, mutta ainakin Instagramissa niistäkin on kuvia nähtävillä! H&M:n muka-uggit olivat ihan must-have täksikin talveksi, jalkaahan nuo eivät tue yhtään mutta kaupunkikengiksi juuri sopivat kun ei neidin tarvitse niillä itse tepastella vaan istuskella vaunuissa vain ne jalassa. 
                Alimmassa kuvassa on välikerrosvaatteita (vai millä nimellä noita oikeasti kutsutaan?) ja niitä meidän pitäisi varmaankin hommata lisää. Villapuku olisi tärkeä, muuten meillä on oikeastaan kaikki tarpeellinen. Kypärälakkeja ehkä pitäisi hommata pari lisää vaikka ne onkin mun ikuisia inhokkeja! Niin kamalia mutta niin käytännöllisiä. Toistaiseksi ollaan nollakeleillä kyllä selvitty tuolla megalämpimällä haalarillakin ihan helposti mutta jos -30 asteen paukkupakkaset päättävät tänä talvena vierailla Suomessa niin olisi ihan mukavaa olla siihen varautunut sillä villahaalarilla. Fleece ja villakaulurikin onneksi lämmittävät ja polvipituiset villasukat myös. Fleece ostettiin alunperin välikausihaalarin alle mutta sopii se hyvin talvihaalarinkin alle puettavaksi, vielä ei tosin ole ollut tarvetta kun Tiaralla on ollut ihan sopiva olotila sisävaatteet+haalari -yhdistelmälläkin.

Toivottavasti tässä nyt oli tarpeeksi kattavasti kaikki sepustettu! Kyllä mulla jäi laatikollinen pipoja esittelemättä ja villasukkakokoelma myöskin, mutta ehkä se niiden esittely ei olisi ollut niin tarpeellistakaan. Loppukevennykseksi vielä pari kuvaa meidän pukemista rakastavasta (ja siinä aika hyvä olevasta) neidistä:


Miten te puette lapsenne tänä talvena? Mitkä on parhaat varusteet nollakeleillä, entäs paukkupakkasilla? Muita joiden lapset rakastavat pukemista?

Hyvää yötä kaikille!