Vauvapäivä

Käytiin eilen ensimmäistä kertaa Tiaran kanssa tuolla meidän läheisessä perhetalossa ja voi että mua oikeestaan naurattaa se että miksen oo mennyt sinne aiemmin! Siis kuinka kivaa siellä olikaan, Tiara ei vierastanut ollenkaan ja saipa hän ensimmäisen oikean pusunkin kun blogikollegani Saran ihana Elias -poika konttasi neidin luo ja pussasi mojovan muiskauksen. Tiara kihersi innosta ja jutteli ja leikki ihan innoissaan monta tuntia. Musta tuntuu että aletaan vierailemaan tuolla kyllä hieman useammin kuin kerran viidessä kuukaudessa, paikka on nimittäin jokapäivä auki ja tunnelma oli todella rento. Sai tehdä mitä itse halusi eikä ollut mitään pakollista ohjelmaa, kukaan ei tuputtanut mitään mutta jos halusi niin sai osallistua myös ryhmätoimintaan. Ja saipa sieltä hyvää pullaakin!

                    Tiara oli niin väsynyt monen tunnin leikeistä että kun oltiin lähdössä ja puin neitiä ulkovaatteisiin se nukahti sinne kerhon eteisen lattialle. Vauvakerhoilun jälkeen lähdettiin vaunulenkille merenrantaan ja käytiin pikaisella vierailulla Piilo -kirppikselläkin. Piilosta ei tosin tällä kertaa löytynyt oikein mitään meille sopivaa, kaikkea ihanaa kyllä mutta ei oikeassa koossa. Musta tuntuu että tää ikä on silleen aika vaikea kirppisshoppailun kannalta, tuntuu että kaikissa vaatteissa on yläosat sosetahroissa ja alaosista polvet rikki tai kuluneita. Mutta sitten taas niitä vähän isompia vaatteita löytyy paljon enemmän. No jospa me selvitään tästä ikävaiheesta kauppojen valikoimalla ja tehdään niitä löytöjä sitten isompana taas! Yksi löytö pitäis kyllä tehdä, ihan sama kirppikseltä vaiko kaupasta mutta mä haluan ostaa Tiaralle pallon. Tiara leikki eilen eka kertaa elämässään pallolla ja voi että se tykkäsi kovasti! Hankintalistalla siis pehmeä, iloisen värinen ja sopivan kokoinen pallo, vinkkejä, anyone?

 Kuvat © Sara

Tultiin kotiin kaupan kautta joskus viiden aikoihin ja mä laitoin meille ruokaa, loppuilta kului löhöillessä ja leikkiessä Tirriäisen kanssa. Neiti oli aivan naatti ja nukahti yhdeksän aikoihin olkkariin. Tänään mä oon siivoillut, ottanut vähän kuvia ja tehnyt osan huomisesta ruokapostauksesta. Mä oon ihan innoissaan siitä, en tiiä onko kukaan muu mut mä oon ihan onnessani joka päivä kuvaillut meidän ruokia ja kirjotellut reseptejä ylös! 

Tämmöset kolahti eilen postiluukusta Oton kummitädiltä ja -sedältä. Aivan kertakaikkisen ihanat ja vielä tismalleen oikeeta kokoakin. Mä rakastuin ton villatakin taskuihin, noi paljetit ja rusetit on ehkä sulosimpia ikinä!

              Eilen oli vauvapäivä ja tänään on naistenpäivä, saapa nähdä saanko mä mitään kivaa ylläriä kunhan tuo perheen kaksilahkeinen saapuu töistä kotiin. Toivottavasti! Mun mielestä tällaset "juhlapäivät" on ihania ja tuo piristystä arkeen vaikkei ne niin tarpeellisia oliskaan. Naistenpäivän kunniaksi mä toivon saavani pienen hetken ihan omaa aikaa, omassa kodissa. Yleensä jos mä vietän ihan omaa aikaa, mä oon jossain muualla kuin kotona ja mulla on ehkä iskenyt vähän koti-ikävä. Tottakai mä saan omaa aikaa päivisin kun Tiara nukkuu tai silloin kun Otto leikkii Tiaran kanssa, mutta silti mulla on aina silloin päällimmäisenä mielessä Tiara.                 

              "Milloinkohan se herää, onkohan sillä nälkä, ai hitto noi pullot pitäis keittää". Koti-ikävällä mä tarkoitan sitä että voisin vaikka käpertyä teemukin kanssa peiton alle ja syventyä hetkeksi johonkin ihanaan hömppäkirjaan, tai vaikka lukea sen keskeytyksettä yhdeltä istumalta loppuun niinkuin aina ennen tein. Mutta se ei kyllä ole kenestäkään muusta kiinni kuin musta itsestäni että saanko mä sitä omaa aikaa vai en, yleensä vaikka kuinka Otto sanois että "tee vaan sitä blogia, mä oon neidin kanssa" niin mä käyn silti pussailemassa neitiä vähintään minuutin välein ja kutittelemassa sitä. Mun keskittyminen kaikkeen muuhun paitsi Tiaraan on herpaantunut ja mä en osaa kotona olla vaan itseni kanssa. 

                Milloinkohan oon viimeksi ollut esimerkiksi ypöyksin kotona? Varmaan pari viikkoa ennen kun Tiara syntyi eli noin puoli vuotta sitten. Se on pitkä, mutta silti niin lyhyt aika. Mun mielestä tää on tosi ristiriitaista koska samalla kun mä haluaisin kotona olla pienen hetken itteni kanssa, mä tiedän että en luultavasti kumminkaan pysty siihen silloin kun Tiara on  kotona. Koska se neiti vaan menee kaiken edelle. En mä silti koe että mä oisin unohtanut itteni, kyllä mun minuus hengaa tässä mukana ihan kiitettävästi, vaikka mä käytänkin suurimman osan ajasta äitinä olemiseen. Äitiys on suurin osa mua, ennen se oli halu tulla äidiksi ja nykyään se että mä ihan oikeesti oon äiti. Mutta silti en oo vaan äiti, mä oon niin paljon muutakin ja ennen kaikkea oon Iina. Äiti, avovaimo, bloggaaja, shoppailuhullu, ystävä, kaveri, kummitäti, tytär, lapsenlapsi, naapuri ja vaikka mitä muuta. Ja juuri näin mä oon tyytyväinen.

Äidit, milloin olette olleet viimeksi yksin kotona? Kaipaatteko omalta ajalta ennemmin sitä että saisitte olla ihan rauhassa kotona vaikka pari tuntia yksin vai vaikkapa shoppailu -tai baarireissua?

Ihan mieletöntä naistenpäivää kaikille ihanille naisille<3 Mä palailen huomenna vihdoin sen ruokapostauksen merkeissä, ootte ihan parhaita<3