Kodikkaampi?

Viime kotipostauksesta on paria päivää vaille kuukausi ja tämän kuukauden aikana ollaan mun mielestä saatu aika hyvin asetuttua tänne. Kaikki tavarat ovat löytäneet omat paikkansa ihan kunnolla  ja muutama taulukin ollaan saatu ripustettua seinille. Mattoja täällä kaivataan edelleen kipeästi, mutta kaikki aikanaan. Muutama lisäverho ja seinäkoriste toivat mun mielestä sitä kaivattua kodikkuutta jo tarpeeksi tähän hätään. Tällä kertaa esittelyyn pääsee myös meidän makuuhuone (joka edelleen on keskeneräinen, mutta ei niin pahasti kuin viimeksi) ja kylpyhuone joka on kuukaudessa onneksi ehtinyt tyhjentymään hurjista pyykkivuorista. Enköhän tässä postauksessa jo kertonut ihan tarpeeksi kattavat selostukset, joten tällä kertaa antaa kuvien puhua puolestaan (tai vastaan). 

                     

Olohuoneeseen ilmestyneitä lisäjuttuja ovat siis kaikki seinillä olevat asiat eli lehtiteline, Marilyn -taulut ja valkoinen metallisydän jotka ovatkin kaikki tuttuja jo vanhasta kodista.  Tuo sydän on mulle rakas vaikka se olikin joku alle kympin löytö Tiimarista viime vuonna, mutta se on vaan jotenkin niin söpö ja herkkä. Oman osansa huomiosta olohuoneessa vie nyt tietysti myös tuo eilen koristeltu joulukuusi, josta onkin sitten lisäjuttuja aivan omassa postauksessaan.

Keittiön jouluiset tonttuverhot näkyvät ehkä vähän paremmin tässä luonnonvalaistuksessa ja tuovat mun mielestä todella sitä kaivattua kodikkuutta. Saatiin myös tuo ihana Tigerin ruokailuväline -kello seinälle viimeinkin ja lisäksi otin tuohon pöytätasolle esille muutamia jouluisia purkkeja jotka ajattelin täyttää mummuni reseptien mukaan itsetehdystä taikinasta valmistetuilla tortuilla ja pipareilla, Hanna-tädin kakuilla ja ehkäpä myöskin Anniinan blogista bongaamillani super herkullisen näköisillä joulukonvehdeilla. Enkelipurkin päällä seisoskelevat kolme tonttua olen itse päiväkoti- ja kouluaikoina väkertänyt, tekeeköhän Tiara mulle joskus lisää tuollaisia?

Oton työpistettä koristaa nyt tuo meidän vanha magneettitaulu johon ajattelin laittaa joulukortit kivasti esille kunhan niitä alkaa postiluukusta kolahtelemaan (toivottavasti)!

Tässäpä sitten meidän makuuhuonekin ensiesittelyssä, kuten myös vaatehuone joka on niin täyteen ahdettu kuin olla ja voi mutta silti siisti, kerrankin. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen onnistunut pitämään vaatehuoneen siistinä jo yli kuukauden päivät, kun on unelmakoti niin siihen siisteyteenkin mielellään panostaa. Meidän vanhan kodin kylpyhuoneessa päällekkäin olleet kaksi valkoista korihyllykköä pääsivät nyt vierekkäin ja saivat päälleen valkoiset tasot, ja voila - kengillä on hyvä säilytyspaikka. Paitsi että eivät ne kyllä läheskään kaikki noihin mahtuneet mutta edes osa! Jos vaatehuone olikin täyteen ahdettu niin makuuhuone ammottaa tyhjyyttään. Kivat koristetyynyt, pehmoinen matto lattialle ja kiva iso taulu seinälle sängyn taakse tekisivät jo ihmeitä.

Tiaran huoneen ikkunaa koristavat mun äidiltä saadut ihanat tontut joiden ikkunaan ripustaminen oli mun lempipuuhaa aina pienenä. Hyvin ovat tontut säilyneet ehjinä ja käyttökelpoisina lähemmäs 20 vuotta vaikka ovatkin pahvista valmistettuja. Saatiin myöskin tuo Tiaran kukkalamppu seinälle niin on neidillekin pikkulamppu joulukuusen ja valopallojen lisäksi.

Kylppärissä ei kovinkaan hirmuisesti olla sisusteltu kun se oli jo valmiiksi aika kiva, värikäs matto, pinkit kylpypyyhkeet ja Tigerin pallonaulakko paria tarpeellista koria varten riittävät mun mielestä ihan hyvin. 

Ei täällä vielä valmista ole, lähellekään, mutta voiko koti koskaan olla valmis? Ei mun mielestä ainakaan, varsinkaan lapsiperheessä jossa tilanteet muuttuvat kokoajan. Ensi kevään aikana meidän makuuhuoneeseen muuttaa taas pinnasänky, mikä laittaa koko huoneen kuviot aivan uusiksi. Tiaran huoneeseen tulee limenvihreän pinniksen tilalle lastensänky. Olohuoneeseen luultavasti saapuu taas vauvalelujen arsenaali sulostuttamaan näkymää kirkkaine väreineen ja vilkkuvine valoineen. Kylpyhuoneeseen tarvitaan taas hoitotaso. Mutta kaikki aikanaan, tähän me ollaan tyytyväisiä tällä hetkellä ja keväällä tehdään toivottavasti hyviä valintoja uusien huonekalujen ja sisustusjuttujen kanssa. Täällä näyttää ja tuntuu meiltä, kodilta.

Ei niin idyllinen ravintolareissu

Eilinen ravintolareissu olikin aika spektaakkeli metrolakon ja hurjan kylmän ilman vuoksi! Meidän matka ravintolaan joka olisi normaalisti n. 20 min matkan päässä kesti yhteensä 1,5 tuntia kun piti käyttää korvaavaa bussilinjaa metron sijasta, paluumatka kesti suunnilleen "vain" tunnin kun paluumatkan bussi ei ollut ihan niin hidas ja mennyt ihan yhtä väärää reittiä kuin menomatkan bussi. Oli ehkä hieman turhauttavaa käyttää matkoihin yhteensä 2,5h kun normaalisti niihin olisi yhteensä mennyt reippaasti alle tunti! Vaikka Helsingin metro yhdellä hieman haarautuvalla linjallaan on esimerkiksi länsinaapurimme pääkaupungin Tukholman metroon verrattuna aika surkuhupaisa, huomaa sen tarpeellisuuden kyllä tälläisinä viikonloppuina paremmin kuin hyvin ja muistaa taas vähän arvostaa metrolinjankin olemassaoloa. Mutta ehkäpä teitä ei niin kovasti kiinnosta meidän matkustustavat vaan voisin kertoa vaikka meidän viikonlopusta vähän muutenkin! Kreikkalaisessa ravintolassa oli mielettömän hyvää ruokaa ja parasta seuraa, ilta oli siis oikein onnistunut! Tiara vetäisi bussimatkan aikana hyvät päikkärit ja olikin koko ravintolareissun ajan kuin naantalin aurinko houkutellen vieraiden pöytien täditkin ihastelemaan itseään.

                 Kyllähän mä itsekin tiedän että Tiara on hurmaavan valloittava tyyppi ja varmasti varastaa monien sydämen, eikä mua ollenkaan haittaa keskustella mun tyttären ihanuudesta tuntemattomienkaan ihmisten kanssa. Mutta varsinkin näin flunssa-norovirus-mikälie -tautikautena mun mielestä olisi ihan mukavaa jos kaikki eivät tulisi kysymättä lääppimään Tiaran naamaa  tai hipelöimään ahkerasti sormiruokailua harrastavan ipanan kätösiä. Eilenkin ensin bussissa muutama mummeli hiplasi Tiaran naamaa ja sitten ravintolassa parikin kertomansa mukaan itsekin n. varhaisteini-iässä olevan mukulan hieman terästetyltä glögiltä tuoksahtavaa äitiä tuli ensin ihastelemaan Tiaraa ja sitten paijaamaan sen naamaa ja ottamaan kädestä kiinni ja kaiken tämän loppuhuipennuksena vielä kysyivät saako Tiaraa ottaa syliin! Olenkohan mä ihan hysteerinen vai ärsyttääkö jotain muutakin äitiä se kun tuntemattomat hipelöivät heidän lapsiaan täysin kysymättä? Kyllä mä sen ymmärrän että vaikkapa vauvakerhossa kaikki lapset leikkivät keskenään ja syövät samoja leluja eikä siinä mitään, mutta että aikuiset ihmiset  tulee toista tökkimään! Apua, mikähän näissä sunnuntaipäivissä on kun ne saavat mut tällä tavalla paasaamaan? Nyt kyllä on pakko siirtyä vähän iloisempiin juttuihin ja laittaa muutama kuvakin eilisillalta! Mun ja Oton yhteiskuvat ovat taas tapansa mukaan oikein onnistuneita mielenkiintoisia mutta onneksi edes ruoka-annokset näyttivät ja maistuivat hyvältä!

Tässäkin ravintolassa oli tietysti se perus lastenlista nakkeineen, lihapullineen ja ranskalaisineen, lihapullat onneksi olivat sentään samoja hyviä kreikkalaistyylisiä lihapullia kuin omassa alkupala-annoksessanikin, mutta ihmetyttää vain se vähän että miksei niitä iänikuisia ranskalaisia voi korvata vaikkapa kuorellisilla lohkoperunoilla tai perunamuusilla. No mutta Tiara tykkäsi kovasti ja se on pääasia! Neidille maistui myös mun tsatsiki ja Oton halloumijuusto oikein hyvin, ehkäpä ensi kerralla pitääkin tilata Tiaralle lastenlista-annoksen sijaan jokin alkupala-annos, ne kun ovat yleensä suhteellisen sopivan kokoisiakin tuon ikäiselle syöjälle! Syömisestä puheenollen, huomattiin tänään että Tiaralle on jossain vaiheessa ilmestynyt kaksi poskihammasta ylös! Ihmekään kun neiti popsii nykyisin jo isotkin ruokapalat oikein hyvin! Hauskaa miten Tiaralle on tulleet kaikki tähänastiset kahdeksan hammasta aina pareittain, nämäkin poskihampaat olivat kummallakin puolen yläleukaa ja tismalleen yhtä paljon puhjenneet ulos ikenistä, eli jo melkein kokonaan. Milloinkohan Tiaralle tulee lisää alahampaita kun niitä on tällä hetkellä siellä  vasta kaksi ja ylhäällä kuusi? No eikai niillä kiire ole vielä tullakaan mutta on hassun näköistä kun ylhäällä on jo yli puolet hampaista ja alhaalla ei vielä melkein ollenkaan! Loppukevennyksenä mulla on vielä kuvia meidän eiliseltä pulkkailureissulta ja muutama tonttukuva jotka vihdoin sain Tiarasta napattua ja tilattua joulukortitkin. Linssinsuojus on mahtava lelu Tiaran mielestä ja sen avulla sain tytsyn pysymään jopa pari minuuttia hymyillen paikoillaan!

Päädyttiin tuollaiseen Stigan limenvihreään peruspulkkaan kun kaupassa testaillessa Tiara osasi siinä jo oikein hyvin istua ja ajateltiin että tuo soveltuu sitten paremmin jo tänä talvena mäenlaskuun kun sekä Otto että Tiara voivat istua pulkassa yhdessä! Katsellaan jos sitten ensi talvena on tarvetta vauvapulkallekin kunhan toinenkin pikkutyyppi on syntynyt ja nähdään millainen hän onkaan luonteeltaan että viihtyykö pulkassa.

Nyt mä painelen viimeinkin untenmaille! Mulla on parikin postausideaa takataskussa ja tuun heti postailemaan kunhan vain ehdin, toivottavasti mahdollisimman pian. Ensi torstaina maailman paras Netta saapuu meille muutamaksi päiväksi Jyväskylästä ja ohjelmassa on luvassa ainakin hurjasti joulushoppailua, hyvää ruokaa ja varmaankin myös naurua huvittaville vanhoille yhteiskuville alkaen vuodesta 2007. Hui, siitäkin on jo viisi vuotta! Mutta nyt siis hyvää yötä, ihanaa alkanutta joulukuuta ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!