Toivepostaus: Tiaran yöunet

Mä vastaanotin sähköpostitse postaustoiveen siitä miten ollaan saatu Tiara nukkumaan kokonaisia yöunia ja ajattelin nyt pitkästä aikaa sitten toteuttaa toivepostauksen! Tämä postaus ei ole millään tavalla tarkoitettu neuvomaan ketään että "näin saat lapsesi nukkumaan kokonaisia öitä" vaan ajattelin vain kertoa miten me ollaan toimittu näissä nukkumisasioissa, Tiaran syntymästä tähän päivään asti. Ne asiat mitkä toimii meillä ei välttämättä toimi jollain toisella ollenkaan koska kuten varmasti kaikki vanhemmat tietävätkin, vauvat ovat erilaisia. Mä myös olen suhteellisen varma siitä että Tiara on itse hyvä nukkuja eikä me välttämättä olisi nukuttu näillä meidän nukkumatavoilla yhtään kokonaista yötä tähän päivään mennessä ellei Tiaraa itseään olisi siunattu hyvillä unenlahjoilla. Kuvituksena nukkuva Tiara!

Sairaalassa kun Tiara oli juuri syntynyt, mä pidin Tiaraa kokoajan sängyllä mun vierellä. Tuijottelin, nuuskutin ihanaa vauvantuoksua - enkä itse nukkunut yhtään. Tiara oli ennenaikaisuudesta ja keltaisuudesta johtuen niin jumalattoman väsynyt että olis varmaan nukkunut ihan missä vaan, myös siinä sairaalan vauvansängyssä, mutta enhän mä mitenkään voinut sitä sinne laittaa, tuntui aivan hirveältä laittaa Tiara sinne sänkyyn edes sinivalohoidon ajaksi vaikkei Tiara siitä mitää tiennytkään itse koska nukkui kokoajan. Mä vain nostin Tiaran kolmen tunnin välein syömään mun syliin ja sitten piti taas olla sinivalossa ja mun sydäntä (ja hormonihuuruisia aivoja) riipaisi niin pirusti kun mun pikkuruinen parin päivän ikäinen vauva oli musta täysin eristyksissä (puolen metrin päässä omassa sängyssään) ja ajattelin että se on hirveintä mitä voi olla.

              Kun päästiin vihdoin pysyvästi kotiin, Tiara oli jo viikon ikäinen neiti ja nukkunut yhteensä kolme vuorokautta siinä sinivalon alla. Me päätettiin kokeilla josko neiti nukkuisi kotonakin omassa sängyssään, vaikka 46-senttinen, 2,6 -kiloinen hippiäinen näyttikin aivan järkyttävän pieneltä ja yksinäiseltä jättimäisessä pinnasängyssään. Tiara nukkui suunnilleen 23 tuntia vuorokaudessa ja päivisin hän nukkui suurimmaksi osaksi mun sylissä tai mun vieressä, mutta öisin aina omassa sängyssään. Iltaisin yhdeksän aikaan kun tuli kellon puolesta yöunien vuoro me kannettiin Tiara syötön jälkeen omaan sänkyynsä ja sinne se jäi nukkumaan. Meidän piti herättää Tiara aina kolmen tunnin välein syömään ensimmäisen kuukauden ajan jotta paino saatiin nousemaan takaisin syntymäpainoon. Öisin meillä oli herätyskellot soimassa kolmen tunnin välein koska Tiara ei itse herännyt syömään tarpeeksi usein ja kerran kun unenpöpperössä herätyskello tuli vain läppäistyä hiljaiseksi niin Tiara nukkui seitsemän tuntia putkeen. Ikää taisi silloin olla neidillä kaksi tai kolme viikkoa. Yösyötöt menivät niin että Otto kävi lämmittämässä maidon ja mä nostin Tiaran sängystä mun syliin ja syötön jälkeen edelleen nukkuvan ipanan takaisin omaan sänkyynsä.

                Kuukauden iässä Tiara saavutti uudelleen syntymäpainonsa ja me saatiin neuvolasta vihdoin lupa alkaa syöttämään Tiaraa lapsentahtisesti eli siinä rytmissä kun neiti itse haluaa. Mutta ensimmäisen kuukauden aikana Tiara oli ilmeisesti tottunut siihen että kaikki tapahtuu kolmen tunnin sykleissä ja näin meillä jatkui tämä kolmen tunnin rytmi myös Tiaran elämän toisenkin kuukauden ajan, tosin sillä erotuksella että päivisin Tiara alkoi olemaan päiväunien välillä hereilläkin aina pikkuisen hetken ja kahdet pidemmät päiväunensa neiti nukkui ulkona. Kolmen tunnin rytmi oli helppo kun siihen oli tottunut ja öisinkään ei tarvinnut herätä kuin kahdesta kolmeen kertaa syöttämään riippuen siitä moneltako itse meni nukkumaan. Silloin kun Tiara oli pieni oli mun oma unirytmi aivan sekaisin, saatoin kukkua aamuneljään kattelemassa leffaa koska ei sillä periaatteessa ollut mitään  väliä moneltako menin nukkumaan kun päivisinkin sai nukkua neidin kanssa päikkäreitä ja ulkona oli lähestyvän talven vuoksi pimeää.

                  

 Kahden kuukauden iässä Tiaran yöunet alkoivat muuttumaan katkonaisemmiksi ja omaan sänkyyn nukahtamisesta tuli vaikeampaa. Silloin me kokeiltiin muutaman kerran myös nukuttaa sylissä tai viereen meidän sänkyyn josta sitten siirrettiin Tiara omaan sänkyyn. Se oli aika tuhoontuomittua, yleensä heti jos Tiaran siirsi niin neiti heräsi siihen. Parin viikon ajan me jaksettiin tuota nukutusrumbaa jonka jälkeen tajuttiin että se vie meidän kaikkien kolmen voimat. Sitten me alettiin sitkeästi taas nukuttaa Tiara suoraan omaan sänkyyn ja vaikka se aluksi (ehkä kaksi tai kolme ensimmäistä iltaa) tarkoitti sitä että tuttia sai olla viemässä suuhun kahden minuutin välein tunnin ajan niin me vain jatkettiin ja muutamassa päivässä Tiara alkoi taas nukahtaa itse omaan sänkyyn, melkeinpä heti kun hänet sinne vei. Samaan aikaan unipätkät alkoivat pitenemään ja noin kolmen kuukauden iässä Tiara nukkui yleensä jo yhden pidemmän (kuuden tunnin) unipätkän joka yö klo 00-06.00 ja söi vain kerran yössä. 

                         Noin kolmen ja puolen kuukauden iässä Tiara nukkui ensimmäisen kerran yhdeksän tuntia putkeen ja silloin meillä jäivät yösyötöt pois. Ensimmäisen yhdeksän tunnin yön jälkeen en enää tarjonnut Tiaralle maitoa öisin vaan pelkkää tuttia, eikä koskaan ole sen yön jälkeen tullut sellaista yötä että Tiara olisi halunnut maitoa. Pari kertaa rokotuspäivinä kun Tiara heräili kuumeen takia eikä meinannut rauhoittua yöllä niin yritin tarjota maitoa mutta ei Tiara edes huolinut sitä vaan pelkän tutin. Silloin sain viimeistäänkin varmistuksen sille että ei, Tiaralla ei tosiaan ole nälkä enää öisin. Vajaan neljän kuukauden iässä alettiin tarjoamaan Tiaralle porkkana-perunavelliä maidon seassa iltaisin ja luulen että se auttoi pitämään nälkää paremmin poissa. Sitten meidän päiviin astuikin pian jo kunnon ruokarytmi ja aloin tosissani uskoa siihen että ihan hyvin se neiti kasvaa ja pärjää vaikkei syökään 3h välein 24/7.

                           Silloin kun puuro tuli kuvioihin mukaan 5kk iässä niin Tiara alkoi nukahtamaan aina kesken puuron (ja ennen iltamaitoa) olkkariin yöunille. Tätä jatkui pari kuukautta jopa, kun annettiin sen vain jatkua koska se oli niin helppoa. Aina aattelin mun päässä että "kyllä se osaa nukahtaa omaan sänkyyn, en vaan kerennyt viedä sitä ennen kuin se nukahti" vaikka todellisuudessa se oli meillä ihan jokailtainen tapa. Tiara nukahti ihan omia aikojaan joko olkkariin sängylle tai sitteriin kesken sen iltapuuron ja sitten syötin neidille sylissä maidon jonka se joi unissaan avaamatta silmiä. Sitten kannoin Tiaran sänkyyn ja siellä se nukkui n. aamuseitsemään saakka ihan tyytyväisenä. 

                

Seitsemän kuukauden iässä kun Tiara sitten alkoi osoittaa liikkumisen merkkejä me päätettiin että eihän se voi jatkua niin, koska pian Tiara ei enää pysyisi paikoillaan eikä sitä silloin saisi mitenkään nukahtamaan omaan sänkyyn kun ei se olisi siihen tottunut. Pikkuhiljaa alettiin sitten taas totuttaa Tiaraa omaan sänkyyn nukahtamiseen ja samalla Tiaran nukkumaanmenoajat aikaistui entisestä kymmenestä nykyiseen klo: 20-20.30:een. Ensimmäisestä illasta lähtien Tiara on nukahtanut taas omaan sänkyynsä paria poikkeusta lukuunottamatta oikein nätisti. Ensimmäinen poikkeus oli nukkuminen Oulussa matkasängyssä joka sijaitsi äidin yksiön olohuoneessa jossa hääräsi Tiaran lisäksi kolme ihmistä ja yksi sellainen tosi jännittävä pieni Mörkö-koira, joten on ihan ymmärrettävää että Tiaran nukahtaminen oli hankalaa. Toinen poikkeus oli silloin kun oltiin tultu Oulusta kotiin ja Tiara oli ihan pyörällä päästään kun kellokin oli jo vaikka ja mitä ja neiti oli nukkunut automatkalla vaikka kuinka paljon joten nekin nukahtamisvaikeudet oli täysin ymmärrettäviä.

                 Nyt meillä on jatkuneet samat iltarutiinit jo pitkän aikaa ja ne tuntuvat toimivan oikein hyvin. Tiara syö iltaruuan puoli kahdeksalta, jonka jälkeen neiti menee kylpyyn. Kylvyn jälkeen kuivatellaan sängyllä (nyt alkovissa, ennen olkkarissa) ja sitten mä luen neidille neljä muutaman kirjan iltasaduksi mikä kestää yleensä n. 10 minuuttia. Luen samat kirjat joka ilta ja Tiara makoilee mun vieressä rauhoittumassa ja paijailen sitä. Kirjojen jälkeen Tiara saa maitoa jonka hän myös juo mun vieressä ja sen jälkeen vien neidin omaan sänkyyn ja annan pupurätin kainaloon. Tiara kääntää yleensä kylkeä ja viiden minuutin päästä kuuluu tasainen tuhina. Sitten kun me muutaman tunnin päästä aina Oton kanssa mennään nukkumaan on Tiara yleensä vänkyröinyt itsensä mitä ihmeellisimpiin asentoihin, mutta silti ei ole päästänyt ääntäkään. Tirriskän yöunet kestävät nykyisin n. 20.30-8.30 ja mä oon oikein tyytyväinen tähän rytmiin, koska silloin voin itsekin valvoa vaikka kahteentoista asti ja silti saan yli kahdeksan tunnin yöunet. 

Mä kokosin vielä listan muutamista jutuista, mitkä on ollut ns. mun periaatteita näiden nukkumisasioiden suhteen. Mä en tiedä kuinka paljon nää on loppujenlopuksi vaikuttaneet yöunien laatuun, mutta ainakin meillä nukutaan hyvin ja se on pääasia. 

- Me ei koskaan olla "hengailtu" makuuhuoneessa päivisin eikä Tiara ole koskaan nukkunut päiväunia pinnasängyssä. Mä luulen että pienempänä tuo ehkä auttoi Tiaraa ymmärtämään päivän ja yön eron selkeämmin ja sen että makuuhuone oli vain nukkumista varten. Nykyisin tietysti välillä laittelen makkarissa pyykkejä tai siivoan vaatehuonetta ja Tiarakin hengailee ja leikkii siellä, mutta päiväunensa neiti nukkuu edelleen vaunuissa tai vierassängyssä.
-Öisin makuuhuoneessa oli ihan pimeää, ja silloin kun neiti vielä söi yöllä niin syötön aikanakin paloi vain pieni yölamppu. Nyt kesällä tietysti on valoisampaa mutta Tiara on tottunut nykyään nukahtamaan vaikka huoneeseen vielä paistaisi verhojen välistä ilta-aurinko ja olisi ihan valoisaa.
- Syötön tai vaipanvaihdon aikana ei ollenkaan seurusteltu tai juteltu ja makuuhuoneessa oltiin aina koko yö. Jos yöllä piti vaihtaa vaippa niin se hoidettiin sen samaisen pienen yölampun valossa makuuhuoneessa eikä lähdetty kylppäriin ettei valot ja liikkuminen olisi piristänyt Tiaraa. Makuuhuoneesta poistuttiin vasta sitten kun kellon mukaan oli aamu (eli aikaisintaan kuudelta). 

- Me yritettiin välttää tekemästä itsestämme tärkeitä henkilöitä Tiaran nukahtamisen kannalta. Vaikka silloin alussa sorruttiinkin hetkeksi nukuttamaan viereen tai syliin niin huomattiin aika nopeasti että se ei kertakaikkiaan toimi ja ainoastaan Tiara itse voi itsensä nukuttaa.

- Kaikki iltarutiinit on aina tehty olohuoneessa (halailu, iltasatu, maito yms) jottei neiti oppisi yhdistämään niitä tarpeellisiksi asioiksi nukahtamisessa, koska nukahtamiseen ei tarvita muuta kuin väsymys ja oma sänky (jos sitäkään). Jos oltais opeteltu nukuttamaan Tiaraa jotenkin (syliin tms.) niin luulen että olisi aika vaikeaa nyt Tiaran ollessa isompi yrittää päästä niistä kaikista kikkakolmosista eroon.

- Jos Tiara kitisi, en nostanut heti syliin vaan annoin ensin tutin ja jos neiti sillä rauhoittui ja jatkoi uniaan niin hyvä, jos taas ei niin sitten tietysti otin syliin ja rauhoittelin ja sitten uudestaan tutti suuhun ja sänkyyn. Tätä jatkoin niin kauan että Tiara nukahti (mutta en edes muista tälläisiä kertoja kovin montaa että Tiara olisi keskellä yötä heräillyt) ja niillä kerroilla se tutti yleensä auttoi aika nopeasti. Kitinä ja itku on tietysti eri asioita ja silloin jos Tiara joskus oikeasti itkisi unissaan eikä vain pitäisi tyytymätöntä ääntä niin silloin kyllä nappaisin heti syliin ja lohduttaisin.

Mä tiedän että on varmasti miljoona muutakin tapaa saada lapsi nukkumaan yönsä hyvin ja joku saattaa kauhistella meidän tapojamme. Mutta tosiasia on se että Tiara on tyytyväinen, onnellinen ja iloinen lapsi joka saa tarpeeksi unta ja kasvaa hienosti. Mä en myöskään tosiaankaan paheksu ihmisiä jotka nukuttavat lapsensa syliin tai viereen tai tekevät vaikka kaiken juuri luettelemieni periaatteiden vastaisesti, mulla on kokemusta vain tästä meidän yhdestä pienestä pallerosta jonka kanssa nämä meidän tavat on toimineet ja joskus toivottavasti tulevan pikkukakkosen kanssa saatankin tehdä kaiken aivan täysin eri tavalla (tai sitten en). Ja jos on siinä onnellisessa asemassa että imetys onnistuu loistavasti niin tokihan sekin voi omalla tavallaan vaikuttaa yöuniin aika paljonkin. Mulla ei onnistunut, mutta hartaasti toivon että tulevaisuudessa vielä onnistuu, mutta se taas ei liity tähän mitenkään joten se onkin sitten ihan toinen stoori. 

Loppukevennykseksi blogin facebook -sivuilla jo muutama päivä sitten esitelty kuva josta kyllä huomaaa että Tiara nukahtaa ihan mihin vaan jos tarpeeksi väsyttää:

 Kuva on otettu seitsemältä illalla kun Otto yritti syöttää Tiaralle iltaruokaa ja Tirriskä nukahti keskenkaiken!

Mitäs piditte? Löytyykö teidän nukkumaanmenorutiineista mitään samaa kuin meillä vai ollaanko me ihan outoja? 

Mulla on pari kivaa ylläriä teille tulossa lähiaikoina, joten pysykää kuulolla! Nyt alan vielä pikapikaa laittamaan pyykit kuivumaan ennen kuin Tiara herää päikkäreiltä, adios!<3