Känkkäränkkä kävi meillä kylässä

Kyllä! Ikäväkseni voin ilmoittaa että sellainen muutti meille eilen asumaan kun Tirriskän mielestä aamu alkoi yhdeksän sijaan kello 4.30 ja sama toistui tänäkin aamuna. Missä ne neidin mahtavat unenlahjat on?! Ja sittenhän tietysti Tiara on kokoajan väsy kun yöunet on jääneet niin surkeiksi, joten tavallinen hyväntuulisuus on ollut tipotiessään ja pienikin vastoinkäyminen voi aiheuttaa atomipommin räjähdyksen. Mutta onneksi neiti on aina välillä jaksanut nauraa räkättää aivan kippuralla ja Tiara on myös oppinut hienon keinon vapauttaa kädet seistessä: neiti nojaa mahallaan tukea vasten niin silloin käsillä voi tehdä mitä huvittaa! Aika hauskan näköistä se ainakin on, välillä sitten mahakin unohtuu ja Tirriskä saattaa seistä vaikka kuinka kauan ilman tukea taputtamassa tai tanssimassa musiikin tahtiin. Tiara tanssii sillä tavalla, että hän heiluttaa toista kättä ja hymisee samalla laulun tahdissa, ihana pallero! 

          Ja arvatkaa mitä Tiara oppi äsken, uuden sanan! Se sana on aika hyödyllinen, hyödyllisempi ainakin kun ankka tai kaukosäädin-kake (ei sillä että niissäkään olisi mitään vikaa), se on nimittäin kakka. Aika ihana Tirriskä, ensin kuunneltiin kymmenen minuuttia kuinka neiti selkeästi oli täyttämässä vaippaansa ja kun toimitus oli valmis, neiti huusi innoissaan kovalla äänellä "KAKKA"! Oon ylpeä meidän ihanasta pallerosta, maailman ylpein ja myös iloinen siitä että oon selkeästi osannut korostaa itsekin tiettyjä sanoja kun Tiara on niitä alkanut poimimaan. Ja pahoittelut kamalasta kakkastoorista, toivon etten kertonut liikaa ällöttäviä yksityiskohtia niinkuin stereotypian mukaan äideillä usein on tapana.

          Tänään aamulla me mentiin käymään tuossa Rastilan uudessa Lidlissä ja mä innoissani hamstrasin 39 senttiä maksavia uunituoreita croissantteja, siis Lidl on ihan järjettömän halpa! Tuleekohan mustakin sellainen tarjoushaukka joka kerran esiintyi Tyhjätaskut-sarjassa? No en usko, mutta oli ihan hauskaa vaihtelua käydä Lidlissä sen perinteisen viikonlopun hypermarkettireissun sijaan, vaikka täytyy kyllä myöntää että poikettiin Citymarketissa vielä Lidlin jälkeen. Lidlissä on kaikkea kivaa mutta en oikein osannut ostaa sieltä mitään tarpeellista kun en tiedä niistä tuotteista/tuotemerkeistä oikeastaan yhtään mitään. WC-paperia sentään ostin ja kreikkalaista jogurttia kun jostain olin lukenut sen olevan Lidlissä hyvää. Ehkä mun pitäisi käydä siellä vähän useammin? Teitä varmaan tosi kauheesti kiinnostaa mun selitys meidän jännittävästä kauppareissusta; jos vaikka laittaisin kuvia seuraavaksi.

 Oon alkanu antamaan Tiaran harjoitella itse lusikalla syömistä. Aluksi Tiara heitti lusikan aina suoriltakäsin seinään tai jonnekin muualle edes yrittämättä laittaa sitä suuta kohti ja siitä ei tullut yhtään mitään. Mutta nyt pikkuhiljaa Tiara on alkanut hiffaamaan että se lusikka kantsii laittaa suuhun niin sitten siitä on jotain hyötyäkin. Sotkuahan tästä vieläkin tulee aivan julmetun paljon mutta onneksi sotku ei haittaa mitään, tärkeämpää on että toinen saa yrittää ja harjoitella rauhassa. Lounaat ja puuron mä kumminkin oon vielä syöttänyt, mutta välipalat neiti saa syödä itse jos niin haluaa (ja haluaahan se). Sitten pikkuhiljaa taitojen kehittyessä (tai pahan minä itse -vaiheen iskiessä) Tiara saa alkaa lusikoimaan vaikka kaikki ruuat ihan itse.

Käytiin eilen keinumassa neidin kanssa ja pitikin jo laittaa vähän enemmän vaatetta päälle. Voitteko uskoa että toi villatakki on kokoa 62 ja aivan sopiva Tiaralle edelleen! Siis se on isompi kuin monet neidin 80-kokoiset neuletakit ja hupparit. No en valita, ihana että mahtuu vielä kun on noin suloinen mutta naurattaa vaan että miten voi oikeesti olla noin suuri ero eri merkkien ja eri vaatekappaleiden kokojen välillä! Ja neidillä on myös uusi pipo, mun äiti osti sen Tirriskälle kun äiti vahingossa hukkasi sen Tiaran ihanan mustan tähtipipon ja niitä ei löytynyt enää mistään vaikka metsästettiin kolme eri Lindexiä läpi, yhyy! Se oli niin ihana, mutta onneksi toi pinkki pipokin on aika suloinen.

Siinä vähän mun eilistä naamataulua ja pakko sanoa että mä oon edelleenkin niin rakastunut tuohon Lindexin paitaan, se vaan on ihanan pirteä ja iloinen mutta silti käytännöllinen ja sopii melkein minkä tahansa kanssa!

 Päivän asu:

Farkkupaita - Gina Tricot

Toppi & Mokkajäljitelmäleggingsit - H&M

Kengät - ZARA

Tirriskän päivänasu:

Farkkutakki, pupupaita ja harmaat housut - ZARA

Vaaleanpunaiset sukat - Lindex

Mustat ballerinat - H&M

Pipo - Äitiyspakkaus

Nyt mä alan iltapuuhiin Tirriskän kanssa ja pidän Otolle sormet ristissä että ensi sujuisi paremmin Tiaran kanssa, koska ens yönä on mun vuoro nukkua niin pitkään kuin haluan! Ihanaa lauantaita teille kaikille♥

Maanantaina mamma meni

Tiedättekö tekin tuon laulun? No eilisenä maanantainapa tää mamma ei mennyt minnekään. Meillä maanantai oli täydellisen tyylipuhdas normi tavis perus kotipäivä. Mun mielestä kotipäivät on ihania. Vaikken kovin usein viihdykään kokonaista päivää sisätiloissa, niin joskus sellaiset löllöverkkaripäivät on enemmän kuin tervetulleita. Eilen en olis vaan jaksanut lähteä minnekään vaikkei ilma olisikaan ollut niin surkea ja sateinen mitä se oli, joten onneksi sain säästä upean tekosyyn köllötellä sisätiloissa. Tiara päätti että kyllä nyt yhden käden sormet täytyy ekan vuoden aikana saada pystyyn huonoja öitä laskettaessa, ja alkoi itkemään taukoamatta kello 5.30. Mä ymmärrän että 5.30 on monessa perheessä aivan normaali heräämisaika aamulla, joillekin jopa luksusta, mutta meillä sekä Tiara että minä ollaan totuttu 21-9.00 öihin jo usemman kuukauden ajan joten eilinen oli pienoinen järkytys meille molemmille. 

            Tiara ei edes herännyt omaan itkuunsa, vaan nukkui kokoajan ihan paikallaan mutta samalla itkeskellen kokoajan. Mä yritin silitellä, antaa tuttia ja pehmolelua ja jutella rauhoittavasti ja ottaa syliin, mutta mikään ei auttanut neidin hätään. Mä sitten suuntasin keittiöön ja annoin neidille maitoa ja edelleen nukkuen Tiara joi sen lopulta oikein tyytyväisenä, ja sen jälkeen olikin yhtäkkiä aivan pirteänä ja munkin olisi pitänyt olla. Mutta arvatkaapa kuka oli juuri edellisenä iltana valvonut Oton kanssa puoli kahteen koska Otto menee tällä viikolla myöhempään töihin ja ajateltiin että saadaan molemmat nukkua yhdeksään. Onneksi sain nukuttua vielä tunnin ennen kuin Otto lähti töihin kun se onneksi kilttinä heräsi tuntia aiemmin Tiaran seuraksi ja jaksoin sitten yhteensä viiden tunnin unisaldolla suhteellisen hyvin loppupäivän. 

             Mä en tiedä mistä johtuu, mutta mulla oli silti eilen nukkumaan alkaessa enemmän hyvä fiilis kuluneesta päivästä, kuin huono fiilis. Eilinen oli hyvä päivä siitä huolimatta että nukuttiin surkeasti, Otto oli myöhään töissä, sää oli kauhean kamalan kammottava ja Tiara kaatui taaperokärrynsä kanssa saaden haavan huuleen (onneksi vain ihan pienen joka unohtui neidillä puolessa minuutissa). Siihen päälle mulla iski vielä silmätulehdus ja Tiaralla meinasi loppua vaipat kesken ennen kun Otto tuli töistä kaupan kautta kotiin uuden paketillisen kanssa. Eilinen oli hyvä päivä tuosta kaikesta huolimatta, koska:

- Tiara oli maailman suloisin herättyään päikkäreiltä kun me köllittiin sängyllä yhdessä ja annoin neidin maistaa pikkurillinkynnen kokoisin murusen täysjyvä digestivekeksiä. Miten kukaan voi tulla niin onnelliseksi pienestä keksinmurusta? Miten kukaan voi olla niin suloinen ja ihana käpertyessään mun kainaloon mutustamaan onnesta soikeana omaa pientä keksinmuruaan?

- Jostain kumman syystä sain lakattua kynnet vaikken ole uhrannut niille ajatustakaan viikkokausiin

- Tiara oppi naksuttamaan kielellä ja teki sitä kokoajan vuoroin naureskellen hassulle äänelle ja vuoroin naksutellen.
- Jaksoin silittää puolet lakanasta saadakseni siitä vaalean taustan Tiaralle kun halusin ottaa kuvia

- Otto toi kaupasta mulle piristykseksi Tobleronekakkua ja uuden Cosmon ja vietin illalla rauhassa aivan oman pienen hemmotteluhetken kakkua nautiskellen ja Cosmon farkkuvinkkejä selaillen.

- Katsottiin Oton kanssa Tiarriskän mentyä nukkumaan se kakkoskauden viimeinen jakso Game of Thronesista ja se oli ihan loistava!

- Mulla on maailman kultaisimmat ja rakkaimmat Otto ja Tirriskä<3

Siksi meidän maanantai oli mukavantai tai ainakin enemmän kuin okeintai! Mites teidän maanantaipäivä sujui? Oliko yltiomukavaa, aivan kauheaa vai ihan perus maanantai?

PS: Mä julkaisen pian vielä tiistaipostauksen tähän perään kunhan saan kuvat lisättyä, hauskaa iltaa kaikille<3

Toivepostaus: Tiaran yöunet

Mä vastaanotin sähköpostitse postaustoiveen siitä miten ollaan saatu Tiara nukkumaan kokonaisia yöunia ja ajattelin nyt pitkästä aikaa sitten toteuttaa toivepostauksen! Tämä postaus ei ole millään tavalla tarkoitettu neuvomaan ketään että "näin saat lapsesi nukkumaan kokonaisia öitä" vaan ajattelin vain kertoa miten me ollaan toimittu näissä nukkumisasioissa, Tiaran syntymästä tähän päivään asti. Ne asiat mitkä toimii meillä ei välttämättä toimi jollain toisella ollenkaan koska kuten varmasti kaikki vanhemmat tietävätkin, vauvat ovat erilaisia. Mä myös olen suhteellisen varma siitä että Tiara on itse hyvä nukkuja eikä me välttämättä olisi nukuttu näillä meidän nukkumatavoilla yhtään kokonaista yötä tähän päivään mennessä ellei Tiaraa itseään olisi siunattu hyvillä unenlahjoilla. Kuvituksena nukkuva Tiara!

Sairaalassa kun Tiara oli juuri syntynyt, mä pidin Tiaraa kokoajan sängyllä mun vierellä. Tuijottelin, nuuskutin ihanaa vauvantuoksua - enkä itse nukkunut yhtään. Tiara oli ennenaikaisuudesta ja keltaisuudesta johtuen niin jumalattoman väsynyt että olis varmaan nukkunut ihan missä vaan, myös siinä sairaalan vauvansängyssä, mutta enhän mä mitenkään voinut sitä sinne laittaa, tuntui aivan hirveältä laittaa Tiara sinne sänkyyn edes sinivalohoidon ajaksi vaikkei Tiara siitä mitää tiennytkään itse koska nukkui kokoajan. Mä vain nostin Tiaran kolmen tunnin välein syömään mun syliin ja sitten piti taas olla sinivalossa ja mun sydäntä (ja hormonihuuruisia aivoja) riipaisi niin pirusti kun mun pikkuruinen parin päivän ikäinen vauva oli musta täysin eristyksissä (puolen metrin päässä omassa sängyssään) ja ajattelin että se on hirveintä mitä voi olla.

              Kun päästiin vihdoin pysyvästi kotiin, Tiara oli jo viikon ikäinen neiti ja nukkunut yhteensä kolme vuorokautta siinä sinivalon alla. Me päätettiin kokeilla josko neiti nukkuisi kotonakin omassa sängyssään, vaikka 46-senttinen, 2,6 -kiloinen hippiäinen näyttikin aivan järkyttävän pieneltä ja yksinäiseltä jättimäisessä pinnasängyssään. Tiara nukkui suunnilleen 23 tuntia vuorokaudessa ja päivisin hän nukkui suurimmaksi osaksi mun sylissä tai mun vieressä, mutta öisin aina omassa sängyssään. Iltaisin yhdeksän aikaan kun tuli kellon puolesta yöunien vuoro me kannettiin Tiara syötön jälkeen omaan sänkyynsä ja sinne se jäi nukkumaan. Meidän piti herättää Tiara aina kolmen tunnin välein syömään ensimmäisen kuukauden ajan jotta paino saatiin nousemaan takaisin syntymäpainoon. Öisin meillä oli herätyskellot soimassa kolmen tunnin välein koska Tiara ei itse herännyt syömään tarpeeksi usein ja kerran kun unenpöpperössä herätyskello tuli vain läppäistyä hiljaiseksi niin Tiara nukkui seitsemän tuntia putkeen. Ikää taisi silloin olla neidillä kaksi tai kolme viikkoa. Yösyötöt menivät niin että Otto kävi lämmittämässä maidon ja mä nostin Tiaran sängystä mun syliin ja syötön jälkeen edelleen nukkuvan ipanan takaisin omaan sänkyynsä.

                Kuukauden iässä Tiara saavutti uudelleen syntymäpainonsa ja me saatiin neuvolasta vihdoin lupa alkaa syöttämään Tiaraa lapsentahtisesti eli siinä rytmissä kun neiti itse haluaa. Mutta ensimmäisen kuukauden aikana Tiara oli ilmeisesti tottunut siihen että kaikki tapahtuu kolmen tunnin sykleissä ja näin meillä jatkui tämä kolmen tunnin rytmi myös Tiaran elämän toisenkin kuukauden ajan, tosin sillä erotuksella että päivisin Tiara alkoi olemaan päiväunien välillä hereilläkin aina pikkuisen hetken ja kahdet pidemmät päiväunensa neiti nukkui ulkona. Kolmen tunnin rytmi oli helppo kun siihen oli tottunut ja öisinkään ei tarvinnut herätä kuin kahdesta kolmeen kertaa syöttämään riippuen siitä moneltako itse meni nukkumaan. Silloin kun Tiara oli pieni oli mun oma unirytmi aivan sekaisin, saatoin kukkua aamuneljään kattelemassa leffaa koska ei sillä periaatteessa ollut mitään  väliä moneltako menin nukkumaan kun päivisinkin sai nukkua neidin kanssa päikkäreitä ja ulkona oli lähestyvän talven vuoksi pimeää.

                  

 Kahden kuukauden iässä Tiaran yöunet alkoivat muuttumaan katkonaisemmiksi ja omaan sänkyyn nukahtamisesta tuli vaikeampaa. Silloin me kokeiltiin muutaman kerran myös nukuttaa sylissä tai viereen meidän sänkyyn josta sitten siirrettiin Tiara omaan sänkyyn. Se oli aika tuhoontuomittua, yleensä heti jos Tiaran siirsi niin neiti heräsi siihen. Parin viikon ajan me jaksettiin tuota nukutusrumbaa jonka jälkeen tajuttiin että se vie meidän kaikkien kolmen voimat. Sitten me alettiin sitkeästi taas nukuttaa Tiara suoraan omaan sänkyyn ja vaikka se aluksi (ehkä kaksi tai kolme ensimmäistä iltaa) tarkoitti sitä että tuttia sai olla viemässä suuhun kahden minuutin välein tunnin ajan niin me vain jatkettiin ja muutamassa päivässä Tiara alkoi taas nukahtaa itse omaan sänkyyn, melkeinpä heti kun hänet sinne vei. Samaan aikaan unipätkät alkoivat pitenemään ja noin kolmen kuukauden iässä Tiara nukkui yleensä jo yhden pidemmän (kuuden tunnin) unipätkän joka yö klo 00-06.00 ja söi vain kerran yössä. 

                         Noin kolmen ja puolen kuukauden iässä Tiara nukkui ensimmäisen kerran yhdeksän tuntia putkeen ja silloin meillä jäivät yösyötöt pois. Ensimmäisen yhdeksän tunnin yön jälkeen en enää tarjonnut Tiaralle maitoa öisin vaan pelkkää tuttia, eikä koskaan ole sen yön jälkeen tullut sellaista yötä että Tiara olisi halunnut maitoa. Pari kertaa rokotuspäivinä kun Tiara heräili kuumeen takia eikä meinannut rauhoittua yöllä niin yritin tarjota maitoa mutta ei Tiara edes huolinut sitä vaan pelkän tutin. Silloin sain viimeistäänkin varmistuksen sille että ei, Tiaralla ei tosiaan ole nälkä enää öisin. Vajaan neljän kuukauden iässä alettiin tarjoamaan Tiaralle porkkana-perunavelliä maidon seassa iltaisin ja luulen että se auttoi pitämään nälkää paremmin poissa. Sitten meidän päiviin astuikin pian jo kunnon ruokarytmi ja aloin tosissani uskoa siihen että ihan hyvin se neiti kasvaa ja pärjää vaikkei syökään 3h välein 24/7.

                           Silloin kun puuro tuli kuvioihin mukaan 5kk iässä niin Tiara alkoi nukahtamaan aina kesken puuron (ja ennen iltamaitoa) olkkariin yöunille. Tätä jatkui pari kuukautta jopa, kun annettiin sen vain jatkua koska se oli niin helppoa. Aina aattelin mun päässä että "kyllä se osaa nukahtaa omaan sänkyyn, en vaan kerennyt viedä sitä ennen kuin se nukahti" vaikka todellisuudessa se oli meillä ihan jokailtainen tapa. Tiara nukahti ihan omia aikojaan joko olkkariin sängylle tai sitteriin kesken sen iltapuuron ja sitten syötin neidille sylissä maidon jonka se joi unissaan avaamatta silmiä. Sitten kannoin Tiaran sänkyyn ja siellä se nukkui n. aamuseitsemään saakka ihan tyytyväisenä. 

                

Seitsemän kuukauden iässä kun Tiara sitten alkoi osoittaa liikkumisen merkkejä me päätettiin että eihän se voi jatkua niin, koska pian Tiara ei enää pysyisi paikoillaan eikä sitä silloin saisi mitenkään nukahtamaan omaan sänkyyn kun ei se olisi siihen tottunut. Pikkuhiljaa alettiin sitten taas totuttaa Tiaraa omaan sänkyyn nukahtamiseen ja samalla Tiaran nukkumaanmenoajat aikaistui entisestä kymmenestä nykyiseen klo: 20-20.30:een. Ensimmäisestä illasta lähtien Tiara on nukahtanut taas omaan sänkyynsä paria poikkeusta lukuunottamatta oikein nätisti. Ensimmäinen poikkeus oli nukkuminen Oulussa matkasängyssä joka sijaitsi äidin yksiön olohuoneessa jossa hääräsi Tiaran lisäksi kolme ihmistä ja yksi sellainen tosi jännittävä pieni Mörkö-koira, joten on ihan ymmärrettävää että Tiaran nukahtaminen oli hankalaa. Toinen poikkeus oli silloin kun oltiin tultu Oulusta kotiin ja Tiara oli ihan pyörällä päästään kun kellokin oli jo vaikka ja mitä ja neiti oli nukkunut automatkalla vaikka kuinka paljon joten nekin nukahtamisvaikeudet oli täysin ymmärrettäviä.

                 Nyt meillä on jatkuneet samat iltarutiinit jo pitkän aikaa ja ne tuntuvat toimivan oikein hyvin. Tiara syö iltaruuan puoli kahdeksalta, jonka jälkeen neiti menee kylpyyn. Kylvyn jälkeen kuivatellaan sängyllä (nyt alkovissa, ennen olkkarissa) ja sitten mä luen neidille neljä muutaman kirjan iltasaduksi mikä kestää yleensä n. 10 minuuttia. Luen samat kirjat joka ilta ja Tiara makoilee mun vieressä rauhoittumassa ja paijailen sitä. Kirjojen jälkeen Tiara saa maitoa jonka hän myös juo mun vieressä ja sen jälkeen vien neidin omaan sänkyyn ja annan pupurätin kainaloon. Tiara kääntää yleensä kylkeä ja viiden minuutin päästä kuuluu tasainen tuhina. Sitten kun me muutaman tunnin päästä aina Oton kanssa mennään nukkumaan on Tiara yleensä vänkyröinyt itsensä mitä ihmeellisimpiin asentoihin, mutta silti ei ole päästänyt ääntäkään. Tirriskän yöunet kestävät nykyisin n. 20.30-8.30 ja mä oon oikein tyytyväinen tähän rytmiin, koska silloin voin itsekin valvoa vaikka kahteentoista asti ja silti saan yli kahdeksan tunnin yöunet. 

Mä kokosin vielä listan muutamista jutuista, mitkä on ollut ns. mun periaatteita näiden nukkumisasioiden suhteen. Mä en tiedä kuinka paljon nää on loppujenlopuksi vaikuttaneet yöunien laatuun, mutta ainakin meillä nukutaan hyvin ja se on pääasia. 

- Me ei koskaan olla "hengailtu" makuuhuoneessa päivisin eikä Tiara ole koskaan nukkunut päiväunia pinnasängyssä. Mä luulen että pienempänä tuo ehkä auttoi Tiaraa ymmärtämään päivän ja yön eron selkeämmin ja sen että makuuhuone oli vain nukkumista varten. Nykyisin tietysti välillä laittelen makkarissa pyykkejä tai siivoan vaatehuonetta ja Tiarakin hengailee ja leikkii siellä, mutta päiväunensa neiti nukkuu edelleen vaunuissa tai vierassängyssä.
-Öisin makuuhuoneessa oli ihan pimeää, ja silloin kun neiti vielä söi yöllä niin syötön aikanakin paloi vain pieni yölamppu. Nyt kesällä tietysti on valoisampaa mutta Tiara on tottunut nykyään nukahtamaan vaikka huoneeseen vielä paistaisi verhojen välistä ilta-aurinko ja olisi ihan valoisaa.
- Syötön tai vaipanvaihdon aikana ei ollenkaan seurusteltu tai juteltu ja makuuhuoneessa oltiin aina koko yö. Jos yöllä piti vaihtaa vaippa niin se hoidettiin sen samaisen pienen yölampun valossa makuuhuoneessa eikä lähdetty kylppäriin ettei valot ja liikkuminen olisi piristänyt Tiaraa. Makuuhuoneesta poistuttiin vasta sitten kun kellon mukaan oli aamu (eli aikaisintaan kuudelta). 

- Me yritettiin välttää tekemästä itsestämme tärkeitä henkilöitä Tiaran nukahtamisen kannalta. Vaikka silloin alussa sorruttiinkin hetkeksi nukuttamaan viereen tai syliin niin huomattiin aika nopeasti että se ei kertakaikkiaan toimi ja ainoastaan Tiara itse voi itsensä nukuttaa.

- Kaikki iltarutiinit on aina tehty olohuoneessa (halailu, iltasatu, maito yms) jottei neiti oppisi yhdistämään niitä tarpeellisiksi asioiksi nukahtamisessa, koska nukahtamiseen ei tarvita muuta kuin väsymys ja oma sänky (jos sitäkään). Jos oltais opeteltu nukuttamaan Tiaraa jotenkin (syliin tms.) niin luulen että olisi aika vaikeaa nyt Tiaran ollessa isompi yrittää päästä niistä kaikista kikkakolmosista eroon.

- Jos Tiara kitisi, en nostanut heti syliin vaan annoin ensin tutin ja jos neiti sillä rauhoittui ja jatkoi uniaan niin hyvä, jos taas ei niin sitten tietysti otin syliin ja rauhoittelin ja sitten uudestaan tutti suuhun ja sänkyyn. Tätä jatkoin niin kauan että Tiara nukahti (mutta en edes muista tälläisiä kertoja kovin montaa että Tiara olisi keskellä yötä heräillyt) ja niillä kerroilla se tutti yleensä auttoi aika nopeasti. Kitinä ja itku on tietysti eri asioita ja silloin jos Tiara joskus oikeasti itkisi unissaan eikä vain pitäisi tyytymätöntä ääntä niin silloin kyllä nappaisin heti syliin ja lohduttaisin.

Mä tiedän että on varmasti miljoona muutakin tapaa saada lapsi nukkumaan yönsä hyvin ja joku saattaa kauhistella meidän tapojamme. Mutta tosiasia on se että Tiara on tyytyväinen, onnellinen ja iloinen lapsi joka saa tarpeeksi unta ja kasvaa hienosti. Mä en myöskään tosiaankaan paheksu ihmisiä jotka nukuttavat lapsensa syliin tai viereen tai tekevät vaikka kaiken juuri luettelemieni periaatteiden vastaisesti, mulla on kokemusta vain tästä meidän yhdestä pienestä pallerosta jonka kanssa nämä meidän tavat on toimineet ja joskus toivottavasti tulevan pikkukakkosen kanssa saatankin tehdä kaiken aivan täysin eri tavalla (tai sitten en). Ja jos on siinä onnellisessa asemassa että imetys onnistuu loistavasti niin tokihan sekin voi omalla tavallaan vaikuttaa yöuniin aika paljonkin. Mulla ei onnistunut, mutta hartaasti toivon että tulevaisuudessa vielä onnistuu, mutta se taas ei liity tähän mitenkään joten se onkin sitten ihan toinen stoori. 

Loppukevennykseksi blogin facebook -sivuilla jo muutama päivä sitten esitelty kuva josta kyllä huomaaa että Tiara nukahtaa ihan mihin vaan jos tarpeeksi väsyttää:

 Kuva on otettu seitsemältä illalla kun Otto yritti syöttää Tiaralle iltaruokaa ja Tirriskä nukahti keskenkaiken!

Mitäs piditte? Löytyykö teidän nukkumaanmenorutiineista mitään samaa kuin meillä vai ollaanko me ihan outoja? 

Mulla on pari kivaa ylläriä teille tulossa lähiaikoina, joten pysykää kuulolla! Nyt alan vielä pikapikaa laittamaan pyykit kuivumaan ennen kuin Tiara herää päikkäreiltä, adios!<3

Viikonlopun kuvapläjäys ja pohdintaa blogin tulevaisuudesta

Mulla oli jotenki tavallista isompi kynnys tulla kirjottaan tätä postausta, Oton postaus oli nimittäin munkin mielestä sen verran hauska että tuli sellanen fiilis että jaksaakohan kukaan sit enää lukea mun löpinöitä täältä. Mutta järkeilin sitten asian niin et tuskinpa te kaikki olisitte jaksaneet meidän matkassa näin kauaa jos mun kirjotukset ei ollenkaan kiinnostaisi. Uskon että teille ei tullu mitenkään järkytyksenä Oton postauksessa se että mekin eletään ihan normaalia arkea täällä kotona, piereskellen ja heittäen paskaa läppää. Mut mä en usko että niistä meidän arjen jokapäiväisistä lagaushetkistä te jaksaisitte joka päivä lukea, ainakaan en jaksais itse niistä niin usein kirjotella ja siksi mun kirjotukset yleensä liittyy niihin päivien epätavallisempiin tapahtumiin ja kohokohtiin. Mutta juteltiin Oton kanssa, että voisin liittää Oton oman google-tunnuksen tähän mun blogiin niin Otto vois sitten halutessaan tulla aina teitä (ja mua) hauskuuttamaan tänne, säännöllisen epäsäännöllisesti mutta näin alustavasti mietittiin että kerran-pari kuussa. Miltäs semmonen kuulostais?
                    Tästä innostuneena mä aloin miettimään uutta ulkoasua, tai ainakin uutta banneria blogille. Muuten mä kyllä oon tyytyväinen ulkoasuun mutta kuten pari lukijaakin on mulle kommentoineet niin ois kyllä bannerin päivityksen paikka koska toi meidän Tirriskäkin on kasvanu niin paljon ja jos vielä kuvaan liitetään toi perheen kaksilahkeinen vitsiniekka mukaan (siltä ei kysytä ;D) niin sit vois olla bueno. Oon nyt tässä koittanu pari päivää mietiskellä että millasen bannerin tekisin ja varmaa on vaan se että haluan tällä kertaa sen olevan hauska. Tyylikäs mutta hauska banneri jossa koko meidän kolmen kopla ois esillä ois sellanen osuva kuvaus siitä mitä mä haen, mutta ongelma onkin siinä että miten sen toteuttaisin? Mulle saa kertoa ideoita jos tulee mieleen jotain hauskaa!

Mutta sit mä voisin kertoakin vähän meidän viikonlopusta. Kuten tavallista, ollaan lähinnä hengailtu kotosalla. Eilen tosin tapahtui jänniä kun mun vanha kaveri Vilma jonka kans ollaan tunnettu ekaluokalta asti tuli käymään meillä moikkailemassa mua ja Tirriskää. Oli kyl niin mukava vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja jutella niitä näitä (sekä juoda yliannostus supersokerista kahvia ja pilata sillä yöunet). Räpsittiin kuvia ja leikittiin ton ihanan neitokaisen kanssa joka onnessaan selitti meille ummet ja lammet. Musta tosin tuntuu et Tiara on alkanu vähän vierastamaan ku niin epäluulosesti katteli aluksi uusia kasvoja ja vasta vähän ajan kuluttua alkoi iloisesti selittämään. Mut eiks se tässä 4kk pintaan tuu se vierastusvaihe vai oonko ihan väärässä? Nojaa, mut voisin laittaa muutaman kuvasen eiliseltä:

Tää päivä on siis menny ihan vaan löhöillessä, leikkiessä ja uusia Vau -kirjoja lukiessa. Mä kyllä tykkään ihan hirveesti tosta vau -kirjakerhosta, ne on niin liikkiksiä ne Eetu -kirjat varsinki ja aina tulee kivoja leluja jotka on Tiaralle just semmosia ajankohtasia sillä hetkellä että se tykkää. Mä rakastan kyl lukea Tiaralle, varsinkin nyt ku se on alkanu enemmän älyymään noista kirjoista. Neiti jaksaa keskittyä kirjoihin vaikka puoli tuntia tai tunninkin jopa, varmaan vieläkin kauemmin jos mä lukisin, mutta en oo viel lukenu kauheesti tota pidempiä aikoja ku en halua että käviskin niin että Tiara kyllästyis tai jotain. 
                     Se hihkuu onnesta ku käännän sivua ja sieltä paljastuu kirkkaan pinkki pupu ja hauskoja on myös rapisevat kirjansivut sekä minipehmokirjan takana oleva helisevä peili. Kaikkein eniten neiti kuitenkin rakastui tänään kirkkaanpunaseen tortillasipsipussiin jossa oli rapisevia sipsejä vielä sisällä. Ensin sen huito sitä kun istuin sohvalla ja se makoili mun viekussa mut sitten annettiin se sille käteen ja se rutisteli ja rapisteli sydämensä kyllyydestä. Ei taida olla mikään urbaanilegenda se et lasten mielestä kivoimpia leluja on ihan normaalit asiat joita ei ees leluiksi ole tarkoitettu. 

Tää kuvakulma tekee meidän Tirriäisestä ihanan megajättipallomasupään XD♥

"Ölölölöö!!!"

"HYI! MIKÄ TOI ON!?!?!?!"

"Naminami tää on hyvää!"

"En ees huomannu et äiti otti must kuvaa ku mussutin kirjaa niin antaumuksella!"

"Hahaa mut nyt huomasin, tää on oikeesti aika kivaa!"

"Hehee, mihin mun käsi oikeen meni? ARVAA KUKA!"

Tiara on alkanu tällä viikolla heräämään aiemmin joka päivä, ennen nukuttiin helposti 10-11 mutta nykyään ollaan ylhäällä viimeistään 8.30 ja tänäänkin neiti nousi isin kanssa ylös jo puoli seitsemältä. Nukahtaminen tosin tapahtuu myös aiemmin, ennen yöuni tuli siinä 23-00 aikoihin ja nykyään neiti nukahtaa ihan itse jo 21-22 aikaan ja nukkuu sinne aamuun asti. Eipä tuo haittaa että aamut on parilla tunnilla aikastunut vaikka on tässä mulla opettelua ku en oikeen osaa mennä ajoissa nukkumaan vaikka pitäiskin. Mutta eiköhän se uni ala maistua mullekin vähän aikasemmin jos heräilen muutaman viikon ajan seitsemän aikoihin aamuisin. 
                       Mun ja Tiaran aamut on kyllä ihan parhaita, neiti on itse naantalin aurinko kun riipasen yökkärit pois ja se saa köllötellä omalla karvapeitolla alasti. Siinä se mulle lauleskelee ku itte koomaan siinä vieressä kahvimukin kanssa, mutta ei kyllä noin iloseen höpöttelyyn voi olla heräämättä hyvällä tuulella. Sitten me yleensä kaikessa rauhassa vaihdetaan jotkut kivat päivävaatteet (mun päivän kohokohtia on jos tiiän et ollaan menossa jonnekki ja saan valita Tiaralle hienot vaatteet :D) ja sen jälkeen on sit aamumaito ja leikkejä luvassa. Kolmen tunnin partsi päikkäreillekin tytsy menee jo tunnin päästä heräämisestä joten oman ajan puutteesta mä en ainakaan voi valittaa. Tässäpä vielä kuvia mun ja Tirriskän eilisaamusta:

"Mä oon hieno neiti, mul on oma käsilaukku ja kaikki!"

Meillä on ollu aika ihana viikonloppu, niin tavallinen ja niin ihana! Nyt mä voisin alkaa hätistämään murua pois Battlefieldin äärestä et voitais alkaa kattomaan leffaa. Tiara tuhisee jo tyytyväisenä yöunilla, saapa nähdä kauan toi sen isi jaksaa valvoa kun on heränny niin aikasin. Mutta kertoilkaas niitä uusia banneri-ideoita jos tulee mieleen jotain hauskaa ja sit et mitä mieltä oisitte Oton kuukausittaisista postausvierailuista! Ihanaa viikonloppua teille kaikille♥♥

Kuulumisia keskeltä viikkoa

Meillä on ollu ihan mielettömän hyvät kaks viime yötä; Tiara nukkui kumpanakin yönä klo 23-08.00 eli yhdeksän tuntia! Eilen olin kyl nii hämmentyny ku heräsin, luulin et kello on jotain kolme yöllä vaik oli jo aamu. Oli kyl nii ihana ylläri ku tajusin et kello oliki kaheksan, ja sama juttu tänä aamuna, Toivottavasti tää jatkuis tämmösenä, ois aika mukavaa. Ihan hyvin ollaan edistytty alun 3h pätkistä! Hyvistä yöunista johtuen ollaan oltu neidin kanssa molemmat ihanan pirteitä nyt pari päivää ja Tiara on nukkunu nyt jo pitkään 3-4h päikkärit parvekkeella aina siinä aamulla 11 jälkeen.
                      Sillon mulla on aikaa siivoilla ja datailla, tai paketoida joululahjoja niinku tänään tein. Kyllä oli äiti oikeessa kun sano et ulkona vauvaa nukuttaa paljon paremmin, toi ulkoilma on tehny ihmeitä neitokaisen päiville, nykyään on paljon selkeempi päivärytmi ja jaksetaan Tiaran kanssa molemmat ihan loistavasti, vaikka ei siinä ennenkään mitään ongelmaa oo ollut, mut tottakai hyvin nukkuneena on vähän jaksavaisempi ja se astianpesukonekin tulee tyhjennettyä vähän useemmin ;D Tässä ois vähän kuvia meidän ilopilleristä:

"Joulukuusi on niin kiva, voisin tuijottaa sitä vaik loppuelämän!"

"Nyt kyllä naurattaa ku äiti kokoajan höpöttää jotain!"

"Ja vielä vaan naurattaa, onneksi äiti osaa huijata mua kattomaan itteensä ku toi iso musta kamera on vähän pelottava niin en mä sille viittis nauraa!"

"Nyt näytän teille peukkuu alaspäin vaik oikeesti mulla oliki hauskaa!"

 Välissä piti käydä vaihtamassa vaatteet koska meidän yleensä niin siisti Tirriäinen kakkasi tänään elämänsä ekaa kertaa itsensä nilkoista niskaan täyteen kakkaa. Ja ei en aio kertoo enempää kakkajuttuja mun blogissa, oli vaan pakko mainita ku oli sen verran mielenkiintonen kokemus :D

"Mulla ois ihan hirveesti asiaa teille!"

"Ölääää, Huuuuuuu, Ögäöööö!" "En mä kauheesti viel muuta osaa sanoo mut kyl äiti ja isi ymmärtää mua"

"MOI!"

"Kattokaa nyt kuin hienosti mä jaksan kannatella jo päätä! Onneksi äiti aina laittaa mut masulleen vaikken siitä aina tykkääkkään! Nyt se oli ihan kivaa ja sain kuolattua hienot läiskät lakanaan!"

 Tänään ei olla kauheesti liikuttu minnekään, käytiin vaan hakemassa uudet avaimet kun meidän talossa vaihdetaan kaikki lukot parin viikon päästä. Ihan hyvä et ne vaihdetaan, tossa meidän vanhassa lukossa on semmosia ihmeellisiä raapimisjälkiä, ihan ku joku ois koittanu joskus päästä sisään ilman avaimia. Tulee vähän turvallisempi olo ku saa uuden lukon, vaikka eipä ainakaan meidän asuinaikana täällä mitään häiriötä ole ollutkaan onneksi.
                          Mä olin tänään myös toisesta asiasta maailman onnellisin, sovitin mun xxs-kokoista entistä lempihametta ja se meni ihan helposti päälle! Päättelin tästä et nyt mä vihdoin mahdun kaikkiin mun vanhoihin vaatteisiin koska toi on ollu aina aika tiukka, siis ennen raskauttaki. Vanhat farkut on mahtunu jo muutaman viikon kaikki ja paidoissa ym nyt ei oo ollukkaa mitään ongelmaa. Kai se sit vaan on niin et lantiol kestää se pari kuukautta ennen ku palautuu synnytyksen jälkeen.
                          Mä aloin vaan miettimään tätä vaateasiaa enemmänkin ku pyörin tuolla vaatehuoneessa ja tulin ajatelleeksi et oisko täällä ketään halukkaita ostamaan mun vanhoja vaatteita jos tekisin saman kun niin monet muut bloggarit ja perustaisin blogikirppiksen. Mulla ois ainakin pari täysin käyttämätöntä mamaliciouksen äitiysvaatetta ja sit myös muitakin vaatteita joita ei vaan tuu enää pidettyä. Sit mietin kans noita Tiaran vaatteita, kun meillä on jo pari kassillista liian pieneksi käyneitä, et vienkö ne kirppikselle vai myynkö nekin sit vaikka blogikirppiksellä. Miten on, oisko tääl ketään kiinnostuneita ostajaehdokkaita?

Tiaran päivänasu:

Pipo, nallehuppari, hapsusaappaat - H&M

Body & leggingsit - Lindex

Nallelapaset - Anttila

Mun päivänasu:

Takki, t-paita, sukkikset - H&M

Hame - JC

Neuletakki, nahkasaappaat - Zara

Sellasta tänään! Viikonloppuu oottelen jo kovasti ku Otto lupas perjantaina tehdä mulle jotain herkkuruokaa ja saan valita ihan minkä tahansa leffan vaikka Halinallet ja Otto suostuu kattoon sen ja sit saan kuulemma viel hieronnan! En malttais yhtää odottaa enää, tiiän et toi muru on ihan loistava kokki ku se vaan jaksaa kokkailla ja on se kyl hyvä hieromaanki ja mul on niska nykyään aina niin jumissa! Nyt sanon teille hyvät yöt ja hipsuttelen peiton alle nukkuilemaan, öitä ihanat!♥