Ostoksilla murun kanssa

Me aloitettiin meidän torstainen kahdenkeskinen shoppailureissu Oton kanssa piipahtamalla Senaatintoria vastapäätä sijaitsevassa ihanassa Kiseleffin talossa juomassa Ciao! Caffe:n herkulliset makulattet. Oli ihanaa pitkästä aikaa istuskella keskellä päivää kahdestaan ihan rauhassa, jutella vain kaikkea hömppää mitä mieleen juolahtikaan. Yleensä kun se kahdenkeskinen aika tarkoittaa vain muutamaa tuntia illalla niin oli todella tervetullutta vaihtelua viettää kiireetön hetki yhdessä pirteänä eikä illalla silmät sikkarassa. Loma tuli kyllä todella tarpeeseen meille molemmille, on saanut pitkästä aikaa olla viikon yhdessä perheen kesken super kiireisen syksyn jälkeen ja katsoa elokuvia (jopa kaksi tai kolme kerrallaan, yleensä nukahdan kesken ensimmäisen leffan vaikka kyseessä olisi joku todella hyväkin pätkä), valvoa myöhään ja kokkailla vaikka keskellä yötä herkkuja yhdessä murun kanssa hihitellen. Tiarakin vaihtoi jo kuun alussa mukavasti lomarytmiin ja ollaan saatu aamuisin nukkua kymmeneen ihan rauhassa. Mutta nyt ajauduin kyllä taas aivan sivuraiteille, jos vaikka laittaisin kuvia kahvilasta!

Kahvilasta suunnattiin hirmuisen räntäsateen valtaaman Aleksanterinkadun alennusmyynteihin pyörimään ja mentiin myös Zaraan tuhlaamaan mun lahjakorttia. Tehtiin ihania löytöjä sekä aleista että Zarastakin, Zarassa alet ei olleet vielä alkaneet mutta ryysis oli sielläkin samanmoinen kuin muissa kaupoissa. Ottokin kulki oikein kiltisti mun mukana ympäriinsä ja jopa kommentoi mun vaatevaihtoehtoja vaikka yleensä toi herra tuppaa olemaan vähän passiivisemman puoleinen näillä yhteisillä shoppailureissuilla. Vissiin lomailu tehnyt hyvää sillekin! Kaupoilta kipiteltiin Vapianoon syömään joka sekin oli aivan huikean tungoksen vallassa kun päädyttiin paikalle lounasaikaan. Ikinä en ole siellä joutunut ruokaa jonottamaan 45:ttä minuuttia, mutta nyt ihan oikeasti kesti niin kauan. Mahduttiin juuri ja juuri istumaan ja meidän vieressä ja ympärillä oli hulluna porukkaa joten en oikein viitsinyt räpsiä kuviakaan mutta eiköhän täällä blogin puolella ole jo aikojen saatossa aika useat ruokakuvat ollutkin Vapianon herkullisista annoksista. Ruokien sijaan voisin esitellä vähän meidän ostoksia ja eilistä päivän asua! 

 Viiksipaita mulle/ ZARA Tiaran tunika/Lindex

Mä rakastuin Zarassa tuohon viiksipaitaan ihan totaalisesti! Se on ihanan pehmeää trikoota ja sopivan pitkän mallinen peittääkseen mun kasvavan pötsin. Ainakin toistaiseksi tuo on niin pitkä että sen voi pukea vaikka leggingsien kanssa ilman että pylly näkyy! Tiaralle löytyi tuollainen ihana tunika Lindexistä ja se oli jopa alennuksessa! Mä rakastuin tuohon hennon vaaleanpunaiseen väriin ja noihin söpöihin pilkullisiin kauluksiin. Eikös olekin muuten suloinen Tipa kun se simmut kiinni esittelee ihania pitkiä megaripsiään?!

 Talvitakki/Lindex Bikerbootsit/ZARA

Mä oon jo pidemmän aikaa etsinyt Tiaralle kivan näköistä talvitakkia ja -kenkiä kaupunkireissuja varten kun edellinen Zaran talvitakki alkoi olla turhan kinttana ja Kuomakenkiä en miellä kovinkaan tyylikkäiksi kaupunkikengiksi vaikka ne ulkoiluun ovatkin oikein hyvät ja tarkoituksenmukaiset. Onnekkaasti bongasin Lindexiltä tuon mustan takin joka myöskin sattui olemaan alennuksessa! Se on kokoa 86 ja hihoista himpun verran reilu Tiaralle, mutta onneksi hihoissa on hyvät resorit joita kääntämällä hihojenkin pituuden sai muokattua sopivaksi. Saattaa jopa olla että takki menisi vielä ensi talvenakin, ainakin alkutalvesta luulen että on vielä ihan sopiva! Ja sitten nuo kengät, pakko kyllä sanoa että suloisimmat talvikengät pikkulapsille jotka olen koskaan nähnyt! Bootseissa on ihanan lämmin karvavuori ja ne tukevat hyvin jalkaa korkean  vartensa ansiosta. Tiara ainakin viihtyy oikein kivasti nuo jalassa ja uskon niille olevan vielä paljon käyttöä. Eikä mua ollenkaan haittaa sekään että niissä on niittejä ja ne sopivat hyvin yhteen mun uusien Steve Maddenin rakkaussaappaiden kanssa!

 Leopardisetti vauvalle (Body, shortsit & pipo)/H&M

Tuo leopardisetti löytyi lasten H&M:stä jossa en ollutkaan käynyt varmaan pariin vuoteen kun aina on tullut käytyä niissä liikkeissä joissa on vaatteita kaikille. Nyt kuitenkin lasten H&M sattui olemaan siinä matkan varrella ja piipahdettiin, oli siellä kyllä enemmän valikoimaa kuin normaali lastenosastoilla. Setti sattui olemaan myös alennuksessa, mä sitä viime kesänä jo kuolasin ja harmittelin kun ei ollut sille mitään tarvetta mutta nyt sitten onneksi oli tarvetta ja nappasin sen mukaan mukavaan viiden euron hintaan! Tuo pipo on aivan ylisöpö!

Päivän asu

Cheer up college UUSI!/ZARA

Hame (mekko)/H&M

Sukkahousut/Lindex

Saappaat/Steve Madden

Käsikoru/Snö of Sweden

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä esiteltävänä löytönä vielä tuo ihana Zaran collegepaita! Mä oon etsinyt persoonallista ja kivaa collegepaitaa jo pidempään ja tuo sopii mun mielestä mulle kuin nenä päähän pirteän tekstinsä vuoksi. Masukin mahtuu kivasti sinne ja paitaa on helppo yhdistellä kaikkien vaatekappaleiden kanssa. Uskon tuolle olevan käyttöä vielä pitkästi raskauden jälkeenkin, sen verran ihastunut olen siihen. Lahjakortille jäi vielä muutama euro tuhlattavaa joten uusi reissu Zaraan luvassa varmaankin heti kunhan alet alkavat sielläkin. Nyt kuitenkin koitan vähän hillitä tätä ostostelua vähäksi aikaa, paitsi tietenkin tarpeellisia vauvahankintoja on tehtävä jonkin verran ennen kuin vauva syntyy. Onneksi aikaa on vielä rutkasti! Mä voisin tästäkin aiheesta kirjoittaa vaikka ihan oman postauksensa, että mitä meillä on aikeissa vauvalle hankkia uutena ja mitä löytyy jo valmiiksi.

Mä palailen mahdollisimman pian, tämän vuoden puolella tulossa vielä masukuulumiset, kooste vuodesta 2012 sekä postaus kaikesta oleellisesta liittyen But I'm a human not a sandwichin siirtymiseen Kideblogit -sivustolle! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Tyttöjen kesken

Eilen meillä oli Netan kanssa shoppailupäivä ihan kahdestaan ja voi sitä autuutta kun sai liikkua kaupungilla ilman vaunuja! Tiaran kanssa kaupungillaolossa ei ole mitään vikaa mutta ne vaunut - puolet ajasta kuluu yleensä hissien jonottamiseen ja vaihtoehtoisten reittien keksimiseen. Oli siis oikein tervetullutta vaihtelua käyttää hissin sijaan rullaportaita ja välillä niitä ihan oikeitakin portaita. Miinuspuolena mainittakoon se että niin laukut kuin vähäiset ostoskassitkin joutui kantamaan ihan itse, mikä ei ollut niin mukavaa kun on tottunut tunkemaan kaiken kätevästi vaunujen alakoriin. Shoppailun jälkeen rojahdettiin rättiväsyneinä mun lemppari kiinalaisen ravintolan Long Wallin tuoleille istumaan ja nautittiin super herkullisesta ruuasta. Ravintolasta suunnattiin kotiin ja reippaina tyttösinä leivottiin vielä edellisenä päivänä valmistetusta torttutaikinasta kolme pellillistä torttuja. Tuli muuten hyviä, vaikka tiesinkin että mummun resepti on pettämätön! Mutta omista taidoistani en ensikertalaisena ollut niin varma, onneksi oli Netta apuna.

                     Shoppailu on näin raskaanaollessa yleensä aika epä palkitsevaa puuhaa jos miettii ihan normaaleja vaateliikkeitä joista melkeinpä missään ei ole mama-vaateosastoa, esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Cubus, BikBok, Gina Tricot, Zara, Monki ja Weekday. Pitkiä perustoppeja ja -paitoja löytyy suhteellisen helposti, mutta kukapa haluaisi verhoutua pelkästään niihin yhdeksän kuukauden ajan? Tämän hetken vaatetrendit ovat ainakin mun mielestäni aika surkeita raskaanaolevan kannalta, itse kun näytän ainakin aivan muumilta trendikkäimmissä laatikkomuotoisissa yläosissa ja  lyhyet topit eivät kuulu edes sille listalle vaatteista joita uskaltautuisin tässä tilassa sovittamaan. Korkeavyötäröiset supertiukat pillihousut eivät kovinkaan helpolla suvaitse kasvavaa pallomasua sisäänsä edes erinäisten omatekoisten kiinnitysviritelmien avulla ja kaupoista löytyvät korkeavyötäröiset hameet ovat yleensä logiikaltaan "lisätään ylhäältä pituutta niin alhaalta voi napsaista vähän pois" - toisinsanoen jo valmiiksi helmaltaan vesirajamittaisia, joten kuvitelkaapa niiden sisälle vielä se jalkapallo - ei kiitos! Eilen kuitenkin tapahtui jotakin todella yllättävää, löysin kaksi (!) raskauden loppumetreille asti sopivaa, tyylikästä, omaperäistä ja trendikästäkin yläosaa aivan tavallisen ketjuliikkeen normaalilta vaateosastolta, nimittäin Zarasta! Ja mikä parasta, vaatteet menevät oikein kivasti myös raskauden jälkeen eivätkä näytä siltä että niistä puuttuisi vatsan kohdalta kolmekiloinen tyyppi. Katsokaa vaikka, seuraavaksi siis luvassa kuvia eilisestä ja ostoksista!

 Armeijanvihreä tiikerikuvioinen kauluspaita - ZARA

 Statement-koru - JC

 Armeijanvihreä trikoopaita nahkayksityiskohdin - ZARA

 Tiara halusi testata kummitätinsä uutta hiuspantaa ja näytti ihan goottivauvalta!

Tänään ehdittiin vielä ulkoilemaan puistoon ja pulkkamäkeen ennen kuin Netta lähti takaisin kohti kotia. Ulkoiltiin toista tuntia lauhassa pikkupakkasessa ja saatiin mukavan punaiset posket! Kauhea ikävä tulee kyllä Nettulia taas, niin mulla kuin Tiarallakin mutta onneksi on sentään puhelimet keksitty ja voi soitella aina maratonipuheluita. Ensi viikolla meillä ei olekaan mitään kovin tähdellistä tekemistä, mutta lauantaina mun äiti tulee tänne joulunviettoon Oulusta! Ennen sitä kuitenkin luvassa luultavasti paljon ulkoilua, pipareiden ja piparitalon leipomista, sekä se mun lupaamani paketointipostaus! Lahjapakettejakin on jo puolikas kaapillinen, uskaltaisinkohan kuvata nekin postausta varten vai arvailisivatkohan lahjojen saajat liikaa pakettien sisältöä? No, pitää pistää harkintaan! Nyt kuitenkin vuorossa hektisen viikon jälkeen murusen seurasta ja naminami tortuista nautiskelua kynttilöiden ja joulukuusen valossa. Ihanaa viikkoa kaikille!

Malttamattomuutta ja sisustusturhautumista

Voi lokakuun viimeinen päivä, miksi et ole jo täällä!! Jos ei Tiaran laskettua aikaa lasketa niin en varmaan ikinä ole kyllä odottanut mitään päivää näin kovasti kun meidän muuttopäivää! Mua turhauttaa se kun nurkissa pyörii jo pakattuja tavaroita ja uuteen kotiin tulevia juttuja ja koko kämppä näyttää epäsiistiltä vaikka kuinka hinkkaisi rätillä ja imuroisi. On ärsyttävää nähdä kokoajan paketeissaan kivoja sisustusjuttuja ja tietää että menee vielä viikkoja että niitä voi käyttää! Kiirekin olisi kokoajan tehdä vaikka ja mitä ja miksi se pakkaaminenkin tuntuu niin vaikealta puuhalta aloittaa? Vaatehuone ollaan jo suursiivottu mutta häkkivarastossa riittäisi työsarkaa isommallekin porukalle ja onpa täällä vähän turhan monta "laitetaan noi nyt tonne kun ei niille oo muutakaan paikkaa" -tyylillä täytettyä komeroakin jotka pitäisi käydä läpi. Huomenna alkaisi hullut päivät mutta en tiedä kehtaanko mennä sinne, Otto kun ei ole kovin innoissaan siitä että haalin kokoajan lisää pakattavaa tavaraa vaikka sitä pitäisi vähentää. Ehkä mä suosiolla piipahdan vain Stockan herkussa niin saan kaikki hullujenpäivien saaliit äkkiä tuhottua syömällä niin niitä ei tarvitse pakata sitten!

            Ja voi J-O-U-L-U! Mulla on kauhea joulukuume kokoajan ja sitä ei yhtään helpota se että puolet seuraamieni blogien kirjoittajista on samanlaisia jouluhulluja kuin minä, toisinsanoen asettelevat jo ensimmäisiä jouluvaloja koteihinsa ja mä täällä katkerana odottelen vain sitä muuttopäivää. Heti kun pääsen uuteen kotiin niin ekana laitan kyllä jouluvalot partsille tai jotain! Mä vaan haaveilen täällä adventtikynttilöistä ja ihanasta joulukuusesta ja bataattivuoasta ja kinkusta ja graavilohesta, oijoi! No, onneksi jouluunkaan ei ole enää kovin kauaa, jos vaikka ostaisin purkillisen glögiä ja polttaisin parit kynttilät pois (helpottaen samalla pakkaustaakkaa tietysti) niin auttaisikohan se tähän jouluhulluuteen edes hetkeksi?

           Eilen meille saapui vihdoinkin meidän uusi sohva joka on kyllä aivan ihana! Me käytiin pari viikkoa sitten Lanternassa pyörimässä ja yllättäen Sotkasta löytyikin sitten ihana Juno -kulmavuodedivaani joka me sitten päätettiin kotiuttaa. Yritin ottaa kuvia, mutta väri näyttää todella paljon tummemmalta kuvissa mitä luonnossa! Yhteen kuvaan sain ikuistettua oikean värisävyn sentään kun kuvasin vain sohvan käsinojaa. Me luultiin Oton kanssa että tää sohva säästyisi Tiaran banaanitahroilta ja kiipeilyiltä vielä hetken kun on sen verran korkeampi kuin edellinen, mutta ei, tänään neiti hurjapää jo kapusi ihan ongelmitta sohvalle. Mutta tässäpä meidän uusi sohva siis!

Mä tykkään hirmuisesti tuosta kankaasta kun se on niin ihanan eläväpintainen ja pehmeä! Noi sohvatyynyt saa kyllä vähintäänkin uudet päälliset, mulle on iskenyt totaalikyllästyminen limenvihreään ja nyt pitäisi olla vain harmaata, mustaa, valkoista ja pinkkiä. Onneksi ei olla ehditty kovin paljoa hankkimaan näitä vihreitä juttuja, niin ei joudu kaikki sentään vaihtoon! Tälläiset jutut mm. odottaa pääsyä uuteen kotiin:

 Vallilan Kamera-verhot olohuoneeseen ja tuo ihana valkoinen tekoturkistorkkupeitto myöskin. Meillähän oli jo yksi tuollainen torkkupeitto, mutta koska luovutin sen Tiaralle kun se niin kovin siihen rakastui pikkuvaavina niin peitto on vähän sen näköinenkin että on toiminut vauvan parhaana kaverina, toisinsanoen täynnä jos jonkinnäköistä tahraa. Ja se peittohan ei tietenkään ollut vesipestävä! Eipä ole tuokaan mutta se ainakin alustavasti saa toimia meidän aikuisten peittona kun on meillä noita muitakin torkkupeittoja vaikka kuinka jotka kyllä kelpaa Tirriäiselle (kumminkin kun nyt hienosti viittasin itseenikin siistinä aikuisena niin sotken peiton peruuttamattomasti heti paketin avattuani).

Tirriskän huoneeseen on tulossa tämä ihana keinutuoli jota jo surkeilla kännykkäkuvilla esittelinkin aikaisemmin mutta ajattelin nyt ottaa vähän tarkempia kuvia kun se on ainakin mun mielestä niin ihana! Lisäksi ollaan hommattu neidin huoneeseen jo valkoinen Expedit -hyllykkö kun yksi teistä minun ihanista lukijoistani otti muhun sähköpostitse yhteyttä ja tarjosi hyllyä meille! Iso kiitos vielä! Vielä on neidille tekstiilit sekä pöytä ja tuolit hakusessa. Pöytä ja tuolit on katsottu valmiiksi Ikeasta mutta tekstiilien kanssa olen vielä aivan hakoteillä. Ehkä pitäisi suunnata Eurokankaaseen ja teetättää verhot jostain kankaasta kun ainakaan nättejä valmisverhoja en ole onnistunut kattavista etsinnöistä huolimatta löytämään. Tässäpä vielä pari pärstäkuvaa musta eiliseltä ja pari kuvaa ihanasta neitokaisesta omassa prinsessahameessaan! Tirriskän kuvissa en muuten ole yrittänyt lavastaa "hienoa vihreää taustaa", Tiara vaan istahti tuon peiton helman päälle kun se roikkui sängyltä ja räpsin vain äkkiä kuvia kun neiti pysyi edes hetken paikallaan!

Sellaista tällä kertaa! Viikonloppuna käytiin Oton kanssa juhlistamassa meidän kihlauksen 1-vuotispäivää (tosin hieman myöhässä kun päivä oli oikeasti jo mun synttäripäivänä) ravintola Don Corleonen upeilla ruoka-annoksilla. Oli ihanaa viettää hetki aikaa ihan kahden ja keskittyä vain toisiimme, vaikka oltiinkin molemmat aika hiljaista seuraa sen jälkeen kun ruoka tuotiin nenän eteen kun keskityttiin vaan siihen syömiseen kun ruoka oli niin ylihyvää! Mutta on mulla vain ihana mies, ei voi muuta sanoa. Kuinka monella muulla pariskunnalla muuten menee ravintolassa niin että nainen tilaa tuoremakkarapastaa ja mies salaattia?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! 

PS: Mun kaltaisille telkkarin orjille ihan mahtava TV-viikko tulossa, tänään alkaa AVA:lla erilaiset äidit ja torstaina Ylellä Teiniäidit!

Tänään pääosassa minä!

Mä ajattelin tänään vähän höpötellä itsestänikin välillä! Mä en ehkä niin paljoa ole täällä blogissa tuonut esille sitä kuinka lähellä mun sydäntä muoti on, mutta tänään ajattelin vähän valottaa sitä osastoa. Tätä postausta kirjoittaessani olen enemmän kuin onnellinen siitä että päätin nappaista anonyymikommentoinnin vihdoin pois, eipä tarvitse kuunnella ikäviä laukaisuja mun tyylistäni! Mä aloitin vaatteiden suunnittelun 6-vuotiaana, jonka jälkeen käytinkin suunnilleen jokaikisen kotona itsekseen vietetyn sekunnin joko siihen tai muotitietouden tankkaamiseen kirjoista. Järkälemäisen MUOTI - suunnittelijoiden vuosisata 1900-1999 -teoksen lainasin mummolan maailman parhaasta kirjastosta ensimmäisen kerran kesälomallani 9-vuotiaana vuonna 2001 ja sen kesäloman aikana kahlasin sen kannesta kanteen, useampaankin otteeseen. Nykyisin mun muoti-innostus on laantunut huomattavasti, varsinkin se suunnittelupuoli siinä, mutta kyllä mä edelleenkin mietin vaateasioita aika paljon ja luen kyllä muotilehtiä huomattavasti enemmän kuin mitään muita lehtiä.

                Mulle muoti ei tarkoita sitä että seuraisin omassa pukeutumisessani orjallisesti ainoastaan hetken trendejä, ei tosiaankaan. Mulle muoti on enemmänkin ihana ja rakas harrastus, musta on ihanaa edelleenkin lukea muodin historiasta, seurata katumuotia ja katsastaa netistä haute couturen helmet. Mun pukeutumisessani muodikkuus ei ole se pääasia, vaan se että imen vaikutteita joka puolelta ja poimin omaan tyyliini vain ne jutut jotka koen itselleni sopiviksi. Ja sitten taas jos tykästyn johonkin, saatan käyttää samaa mallia vuodesta toiseen välittämättä siitä onko se juuri sillä hetkellä kovinkaan pinnalla. Mun tyyli on välillä ollut kaukana muodikkaasta, enkä koe välttämättä tälläkään hetkellä olevani kovin muodikas, käytännöllisyys on nykyisin usein mulla mielessä kun vaatteita ostelen, mutta pyrin silti näyttämään aina siistiltä enkä seinästä revityltä. Teiniaikojen vaatekokeilut olivat välillä aika tai todella halvan näköisiä, teinivuosina ehkä ajauduinkin kauimmas muotimaailmasta, mitä koskaan olen ajautunut. Äitiyden ja bloggaamisen myötä on tyylikkyys taas alkanut kiinnostaa huomattavasti enemmän.

                 Syy miksi otin koko muotiasian esille, on eilen H&M:lle ilmestynyt muoti-ikoni Anna Dello Russon upea asustemallisto jota olen odottanut jo kuukausia!  Mulla on lähestulkoon jokaisesta H&M:n designer -mallistosta jotakin; mm. Karl Lagerfeldin upea pliseerattu hame ja Victor & Rolfin satiinialusvaatteet, Stella McCartneyn toppi and the list goes on. Anna Dello Russo ei ehkä ole designer samalla tavalla kuin edellämainitut, mutta upea tyylitaju hänellä kyllä on. Anna Dello Russon asustemallisto sai mut pitkästä aikaa innostumaan todella paljon ja suuntasinkin eilen heti aamusta Aleksanterinkadulle Suomen ainoaan H&M:n josta mallistoa oli saatavilla. Into piukassa tutkin malliston tuotteet läpi ja nappasin lopulta itselleni täydelliset korvakorut joita oli enää muutama pari jäljellä vaikka avajaisista oli alle tunti!

Pieni pala luksusta arkeen ja tämänkin äidin muodinnälkä on hetkeksi sammutettu. Mutta vain hetkeksi! Ja sitten todellisuuteen ja niihin käytännöllisiin juttuihin joista mainitsinkin. Mä kovasti himoitsin itselleni talveksi pastelliväristä villakangastakkia, mutta koska mietin sydäntalven pulkkareissuja joita olen tässä helmikuusta 2011 asti odottanut saavani kokea Tirriäisen kanssa, päädyin ostamaan Gina Tricotista beigen unelmanpehmeän ja superlämpimän parkatakin. Takki on niin lämmin ettei vielä hetkeen (ainakaan toivottavasti, en odota innolla kylmiä ilmoja) pääse käyttöön, mutta näyttää se ihanalta tuolla eteisessäkin. Helpottaa kun tiedän ettei mun tarvitse palella talvella!

Talvipakkasiin asti mä lämmittelen mun käsiä hupaisilla leopardihansikkailla, jotka eilen bongasin myöskin H&M-reissullani. Ne on ihanan pirteät, erilaiset ja hyvällä tavalla hassut!

Toinen asia jota en ole välttämättä mainostanut täällä kovinkaan paljoa, on mun suunaton rakkauteni sieniin! Otto taas puolestaan inhoaa sieniä yli kaiken, mikä tarkoittaa sitä että mä syön nykyään sieniä äärimmäisen harvoin, ainoastaan silloin kun ollaan ravintolassa tai Otto ei ole kotona. Tänään Otto on työpaikkansa juhlissa, joten me päätettiin äidin kanssa kokkailla ihanaa suppilovahvero-kinkkupastaa ja arvatkaas mitä! Mä voitin tän sienijutun ihan 6-0 Ottoa vastaan, Tiara nimittäin rakastui sieniin ja söi aivan onnesta soikeana koko oman annoksensa!

Mä syön sieniä sen verran harvoin että silloin kun niitä saan en säästele kerman tai voin määrässä! Mun pastakastikereseptiin kuuluu n. 1 litra suppilovahveroita tai muita (metsä)sieniä, yksi sipuli, ruohosipulia väriä antamaan, kinkkusuikaleita tai paketillinen pekonia, paljon paljon voita, purkillinen kuohukermaa, pari ruokalusikallista Dijon-sinappia, sekä ripaus mustapippuria ja avot! Se vei kielen mennessään vaikka itse sanonkin! Iina-postauksen lopuksi lisään vielä pari maailman suloisinta otosta meidän hienosta neidistä joka onnekseni tykkää siis myös sienistä!

Sellaista tällä kertaa, päätin laittaa kuvat nyt ihan kokonaisina kollaasien sijaan koska vaihtelu virkistää! Toivottavasti piditte postauksesta vaikka se mahdollisesti olikin kaikin puolin vähän "erilainen". Mä toivottelen ihanaa viikonloppua kaikille! Oon niin iloinen siitä että mulla on noin upeita tyyppejä lukijoina kuin te, teille on ilo kirjoittaa!

Mikä teille tuo pientä luksusta arkeen? Löytyykö samanlaisia muotitietouden orjia kuin minä? Löysikö joku muukin kenties tiensä Anna Dello Russon malliston luokse?