Tänään pääosassa minä!

Mä ajattelin tänään vähän höpötellä itsestänikin välillä! Mä en ehkä niin paljoa ole täällä blogissa tuonut esille sitä kuinka lähellä mun sydäntä muoti on, mutta tänään ajattelin vähän valottaa sitä osastoa. Tätä postausta kirjoittaessani olen enemmän kuin onnellinen siitä että päätin nappaista anonyymikommentoinnin vihdoin pois, eipä tarvitse kuunnella ikäviä laukaisuja mun tyylistäni! Mä aloitin vaatteiden suunnittelun 6-vuotiaana, jonka jälkeen käytinkin suunnilleen jokaikisen kotona itsekseen vietetyn sekunnin joko siihen tai muotitietouden tankkaamiseen kirjoista. Järkälemäisen MUOTI - suunnittelijoiden vuosisata 1900-1999 -teoksen lainasin mummolan maailman parhaasta kirjastosta ensimmäisen kerran kesälomallani 9-vuotiaana vuonna 2001 ja sen kesäloman aikana kahlasin sen kannesta kanteen, useampaankin otteeseen. Nykyisin mun muoti-innostus on laantunut huomattavasti, varsinkin se suunnittelupuoli siinä, mutta kyllä mä edelleenkin mietin vaateasioita aika paljon ja luen kyllä muotilehtiä huomattavasti enemmän kuin mitään muita lehtiä.

                Mulle muoti ei tarkoita sitä että seuraisin omassa pukeutumisessani orjallisesti ainoastaan hetken trendejä, ei tosiaankaan. Mulle muoti on enemmänkin ihana ja rakas harrastus, musta on ihanaa edelleenkin lukea muodin historiasta, seurata katumuotia ja katsastaa netistä haute couturen helmet. Mun pukeutumisessani muodikkuus ei ole se pääasia, vaan se että imen vaikutteita joka puolelta ja poimin omaan tyyliini vain ne jutut jotka koen itselleni sopiviksi. Ja sitten taas jos tykästyn johonkin, saatan käyttää samaa mallia vuodesta toiseen välittämättä siitä onko se juuri sillä hetkellä kovinkaan pinnalla. Mun tyyli on välillä ollut kaukana muodikkaasta, enkä koe välttämättä tälläkään hetkellä olevani kovin muodikas, käytännöllisyys on nykyisin usein mulla mielessä kun vaatteita ostelen, mutta pyrin silti näyttämään aina siistiltä enkä seinästä revityltä. Teiniaikojen vaatekokeilut olivat välillä aika tai todella halvan näköisiä, teinivuosina ehkä ajauduinkin kauimmas muotimaailmasta, mitä koskaan olen ajautunut. Äitiyden ja bloggaamisen myötä on tyylikkyys taas alkanut kiinnostaa huomattavasti enemmän.

                 Syy miksi otin koko muotiasian esille, on eilen H&M:lle ilmestynyt muoti-ikoni Anna Dello Russon upea asustemallisto jota olen odottanut jo kuukausia!  Mulla on lähestulkoon jokaisesta H&M:n designer -mallistosta jotakin; mm. Karl Lagerfeldin upea pliseerattu hame ja Victor & Rolfin satiinialusvaatteet, Stella McCartneyn toppi and the list goes on. Anna Dello Russo ei ehkä ole designer samalla tavalla kuin edellämainitut, mutta upea tyylitaju hänellä kyllä on. Anna Dello Russon asustemallisto sai mut pitkästä aikaa innostumaan todella paljon ja suuntasinkin eilen heti aamusta Aleksanterinkadulle Suomen ainoaan H&M:n josta mallistoa oli saatavilla. Into piukassa tutkin malliston tuotteet läpi ja nappasin lopulta itselleni täydelliset korvakorut joita oli enää muutama pari jäljellä vaikka avajaisista oli alle tunti!

Pieni pala luksusta arkeen ja tämänkin äidin muodinnälkä on hetkeksi sammutettu. Mutta vain hetkeksi! Ja sitten todellisuuteen ja niihin käytännöllisiin juttuihin joista mainitsinkin. Mä kovasti himoitsin itselleni talveksi pastelliväristä villakangastakkia, mutta koska mietin sydäntalven pulkkareissuja joita olen tässä helmikuusta 2011 asti odottanut saavani kokea Tirriäisen kanssa, päädyin ostamaan Gina Tricotista beigen unelmanpehmeän ja superlämpimän parkatakin. Takki on niin lämmin ettei vielä hetkeen (ainakaan toivottavasti, en odota innolla kylmiä ilmoja) pääse käyttöön, mutta näyttää se ihanalta tuolla eteisessäkin. Helpottaa kun tiedän ettei mun tarvitse palella talvella!

Talvipakkasiin asti mä lämmittelen mun käsiä hupaisilla leopardihansikkailla, jotka eilen bongasin myöskin H&M-reissullani. Ne on ihanan pirteät, erilaiset ja hyvällä tavalla hassut!

Toinen asia jota en ole välttämättä mainostanut täällä kovinkaan paljoa, on mun suunaton rakkauteni sieniin! Otto taas puolestaan inhoaa sieniä yli kaiken, mikä tarkoittaa sitä että mä syön nykyään sieniä äärimmäisen harvoin, ainoastaan silloin kun ollaan ravintolassa tai Otto ei ole kotona. Tänään Otto on työpaikkansa juhlissa, joten me päätettiin äidin kanssa kokkailla ihanaa suppilovahvero-kinkkupastaa ja arvatkaas mitä! Mä voitin tän sienijutun ihan 6-0 Ottoa vastaan, Tiara nimittäin rakastui sieniin ja söi aivan onnesta soikeana koko oman annoksensa!

Mä syön sieniä sen verran harvoin että silloin kun niitä saan en säästele kerman tai voin määrässä! Mun pastakastikereseptiin kuuluu n. 1 litra suppilovahveroita tai muita (metsä)sieniä, yksi sipuli, ruohosipulia väriä antamaan, kinkkusuikaleita tai paketillinen pekonia, paljon paljon voita, purkillinen kuohukermaa, pari ruokalusikallista Dijon-sinappia, sekä ripaus mustapippuria ja avot! Se vei kielen mennessään vaikka itse sanonkin! Iina-postauksen lopuksi lisään vielä pari maailman suloisinta otosta meidän hienosta neidistä joka onnekseni tykkää siis myös sienistä!

Sellaista tällä kertaa, päätin laittaa kuvat nyt ihan kokonaisina kollaasien sijaan koska vaihtelu virkistää! Toivottavasti piditte postauksesta vaikka se mahdollisesti olikin kaikin puolin vähän "erilainen". Mä toivottelen ihanaa viikonloppua kaikille! Oon niin iloinen siitä että mulla on noin upeita tyyppejä lukijoina kuin te, teille on ilo kirjoittaa!

Mikä teille tuo pientä luksusta arkeen? Löytyykö samanlaisia muotitietouden orjia kuin minä? Löysikö joku muukin kenties tiensä Anna Dello Russon malliston luokse?