Uusiutumista havaittavissa

Kuten varmaan kaikki huomaa, blogilla on uusi ulkoasu joka on ainakin mun (ja kommenteista päätellen monen muunkin) mielestä ihan mielettömän upea, kiitos maailman taitavimman blogikollegani Rudin! Mä silloin kauan sitten jo puhuin täällä siitä että olis uuden bannerin aika ja aloin kehittelemään ideoita päässäni. Katselin inspiraatiokuvia netissä ja sieltä nappasin sitten joitakin elementtejä joita halusin tuoda myös mun omaan blogiin. Mun onnekseni Rudi suostui värkkäämään mulle tuollaisen ihanan bannerin ja laittamaan samalla koko blogin ulkoasun muutenkin uuteen uskoon. Suuret kiitokset vielä Rudille!

             Uusiutumista on havaittavissa myös mun hiuksissa. Kyllästyin nimittäin tänään siihen että mun hiukset on kokoajan tiellä ja niitä pitää olla aina laittamassa, toisinsanoen riipaisin jokaikisen teippipidennyksen irti ja nyt totuttelen elämään omalla puolipitkällä pehkolla. Mä en kyllä suoraan sanoen usko että tää mun innostus lyhyempään kuontaloon kestää kovinkaan kauaa, sillä mulla ei oo ollu lyhyitä hiuksia neljään vuoteen. Mutta tärkeintä onkin se että mun omat hiukset sais edes tän pienen hetken aikaa levätä ja tulis parempaan kuntoon. Lyhyillä hiuksilla mennään siis toistaiseksi, tavotteena olis että jopa ihan kesään tai vaikka hamaan tulevaisuuteen asti mut en mä noita hiuksia mihinkään roskiin heittänyt ja teippiäkin on rullallinen että heti jos alkaa kyllästyttää niin Otto pääsee tukkahommiin. Kuvaa ei hiuksista vielä ole, johtuen siitä että on ollut tässä viimepäivinä vähän turhan paljon muutakin ajateltavaa kun meikkaaminen ja hiustenlaitto. 

Mörköllä on tommonen tosi paksu side koko masun ympäri :(<3

              Monet on kysellyt Mörkön paranemisesta ja noh, se nyt edistyy vähän niin ja näin. Perjantaina kun äiti ja Mörkö tuli tänne niin Mörkön haava näytti tosi hyvältä, tikit oli hienosti paikoillaan jo viidettä päivää ja Mörkö pirteä niinkun ois elämänsä kunnossa. Yöllä se Mörkön haava sitten alkoi märkimään ja meni kokoajan pahempaan suuntaan ja soitettiin eläinlääkärille joka käski vain seurata ettei haava turpoa. Haava ei vaikuttanut mitenkään erityisen turvonneelta, mutta maanantaina me kumminkin päätettiin viedä Mörkö lääkäriin. Ja hyvä olikin että vietiin, kävi ilmi että Mörköllä on mahassa kuolio.

         Oulussa eläinlääkäri oli jättänyt haavaan jonkun ihonriekaleen josta ei johtanut enää verisuonia mihinkään ja iho oli alkanut menemään kuolioon haavassa. Lisäksi Oulussa eläinlääkäri ei ollut huomannut toista isoa haavaa Mörkön selässä joka oli karvojen alla piilossa, hyvää vauhtia kuolioon menossa sekin. Mörköltä jouduttiin poistamaan iso pala ihoa ja lihaskudosta ja  nyt Mörköllä on nyrkin kokoinen avoin haava selässä, ilman tikkejä koska haava joudutaan puhdistamaan eläinlääkärissä joka ikinen päivä tällä viikolla eikä sitä voida sulkea ettei bakteerit pääse muhimaan siellä. Mörkö joudutaan rauhoittamaan joka kerta puhdistusta varten ja on ihan hirveetä kattoa ku toisella on niin paljon kipuja lääkkeistä huolimatta. Miettikää että teillä ois vaikka keisarinleikkaushaava mahassa jossa ei ois tikkejä ollenkaan ja se pitäis avata joka päivä uudelleen, ei kiva! Nyt täytyy toivoa että sitä uudistumista olis havaittavissa tälläkin saralla ja haavan iho lähtis paranemaan ja sulkeutumaan!

Mä vastaanotin tänään tällaisen kommentin:

Anonyymi Feb 7, 2012 05:10 AM

Mun toivomus ois että kirjottelisit joskus vauva-arjen huonoista puolista? tuntuu että kirjottelet täällä vaan hyvistä asioista etkä ollenkaan koskaan sellasista jos tiara on vaikka vähän valvottanut/kitissyt ja tunnet olos väsyneeksi.
Mut sellanen toivomus jos täällä saa postauksia toivoa. Että mikä on vauva-arjessa raskainta tai väsyttävintä.

Mä aloin miettimään tuota kommenttia ja sitä että miksi mä saan samantyylisiä kommentteja niin usein. Mä oon kyllä kertonut täällä siitä jos Tiara on valvottanut tai kitissyt, esimerkiksi Isänpäivän yönä meillä ei nukuttu kuin muutama tunti jos sitäkään ja viimeviikolla oli vierastuskiukkua. Mutta onko se rikos että Tiara on kiltti ja kultainen tyttö josta mulla ei kovin usein ole mitään valitettavaa? Suututtaako se niin kovasti jos mä en löydä huonoja puolia vauva-arjesta ja ole tyytymätön olooni äitinä?                 Vauvat on kaikki erilaisia ja se että monilla vallitsee käsitys siitä, että kaikilla pienillä vauvoilla on vaikeaa ja ne valvottavat öisin ja vanhemmilla on mielettömän rankkaa, on aivan väärä. Toki joillain vauvoilla on masuvaivoja tai pienestä pitäen jo paljon temperamenttia, mutta esimerkiksi Tiara ei ole sellainen vauva. Tiara on nukkunut jo yli kahden kuukauden ajan täysiä öitä, miksi mä siis valittaisin väsymystä? Tiara kiukuttelee äärimmäisen harvoin ja silloin kun kiukuttaa niin mä yleensä mainitsen siitä täällä koska se on mulle iso ja mainitsemisen arvoinen juttu siksi ettei se kuulu meidän normaaleihin arkipäiviin. Mä saan myös omaa aikaa jos mä sitä haluan, tähän mennessä en ole kovinkaan paljoa halunnut mutta tiedän että jos mä haluaisin lähteä vaikka kavereiden kanssa syömään ja leffaan niin se onnistuisi samantien.                  Se että mun blogi ei ole valitusblogi enkä kerro täällä vauva-arjen kamaluudesta ei tarkoita sitä että mä peittelisin jotain tai korostaisin vaan hyviä asioita. Se tarkoittaa sitä että mulla ei ole mitään valitettavaa, koska kyllä mä täällä kerron ikävistäkin asioista kuten vaikkapa Mörkön sairastumisesta tai mun rankasta teini-iästä. Mä oon jopa paljastanut täällä lähes paljaan, synnytyksen jälkeisen kroppani joten miksi mulla olis jotain salattavaa siitä kuinka usein Tiara kiukkuaa? Postauksia saa kyllä toivoa, ei siinä mitään mutta tää aihe vaan jotenkin särähti mulla niin pahasti korvaan. Miksi vauva-arjen pitäisi olla oletusarvoltaan hirveän kamalaa kärsimystä ja väsymystä kaikilla?                  Mä nautin äitiydestä ja siitä että saan olla mun perheen kanssa, se on parasta mun elämässä. Tiara on kiltti ja ihanan iloinen tyttö joka ei pienistä hermostu ja mä viihdyn sen kanssa ihan mainiosti eikä mulla ole mitään valittamista mistään neitiin liittyvästä. Mä en aio täällä alkaa myöskään esittämään että meillä ois jotenkin rankkaa, kerron mieluummin asiat sellaisina kun ne oikeesti on. Ootteko muut äidit kohdanneet samanlaisia oletuksia siitä että vauvan kanssa pitäis olla niin kammottavan väsyttävää ja järjettömän hirveää? "Moi oon söpö ja Sophie on mun paras kaveri!" "Tää on mun lempparikohta, niiiiin jännä!" " Ei se haittaa et kirja on väärinpäin, mua jännittää silti!" "Toi kissa näyttää ihan pöntöltä ku se on väärinpäin!" "Nyt mua naurattaa ku kirja on oikeenpäin!" "Mä lähen nyt kauppaan!" "Oon kovis chiksi ja pidän mun nyrkist kiinni!" "BÖÖÖ oon pihalla ku lumiukko!" "Äiti voitko nyt lopettaa sen räpsimisen ku mä haluun leikkii rauhassa!" "Mä nyt vähä luen kirjaa täs!" Sitten vielä vähän bloggaamisesta. Mä oon viettänyt monta tuntia nyt parina päivänä eläinlääkärillä ja sen lisäksi hoitanut ihan normaalit arkiaskareetkin ja tietysti ollut Tiaran, äidin ja Oton kanssa. Oon myös halunnut olla paljon Mörkön kanssa ja paijailla sitä ettei sillä ois niin paha olla. Mä oon siinä samalla jäänyt ihan hirvittävän pahasti jälkeen tässä kommentteihin vastailussa, mistä mä oon pahoillani. Oon kumminkin järkeillyt tän asian päässäni silleen että mieluummin luette multa kokonaisen uuden postauksen kun parin rivin vastauksen kommenttiin. koska tällä hetkellä mulla ei oo riittänyt aika sekä kommentteihin vastaamiseen että postaamiseen. Mä lupaan vastata jokaikiseen kommenttiin mahdollisimman pian, mutta nyt on tärkeysjärjestyksessä kyllä ihan ensimmäisenä Tiaran lisäksi tietysti Mörkö ja keskittyminen sen parantumiseen. Toivottavasti te ymmärrätte! Nyt toivottelen hyvät illanjatkot kaikille ja kiitoksia paljon ihanista kommenteista ja vinkeistä myös Mörkön suhteen! Ostettiin nimittäin Mörkölle semmonen "uimarengas" kaulaan joten nyt ei tarvi pitää sitä inhottavaa tötsää ja herralla onnistuu juominen ja syöminenkin helpommin!