tiistai 14. elokuuta 2012

1300!

Lukijaa nimittäin, mieletöntä, että teitä on jo näin paljon! En ikimaailmassa ensimmäisen postauksen tehtyäni olisi voinut kuvitella että reippaan vuoden kuluttua niin moni ihminen jaksaisi mun höpinöitä lueskella. Tai no 1300 lukijaa bloggerin kautta, tuohon sivussa olevaan ikäkyselyynkin vastauksia on pamahtanut pitkästi yli 4000, ihan mahtavaa! Bloggailusta on muodostunut mulle tärkein harrastus joka mulla koskaan on ollut, niin tärkeä että tekisin tätä mielelläni vaikka työkseni jos Suomen blogimarkkinat vastaisivat suuruudeltaan edes puolta läntisen naapurimme Ruotsin vastaavista ja itsensä elättäminen blogilla olisi mahdollista. Ja älkää ymmärtäkö väärin tuota, en siis missään nimessä haluaisi mun blogista mitään rahastussivustoa joka elättäisi mut siten että mainostan kaikkea mahdollista ja unohdan omat ajatukseni kokonaan, vaan sitä että olisi upeaa tehdä rakastamaansa harrastusta kokopäivätyökseen. Tänään myös Essin ihanan postauksen luettuani aloin törkeästi Tiaran haaveammatin sijasta miettimään omia haaveammattejani ja sitä, että olisiko kirjoittaminen sittenkin oikeasti se mun juttu, ihan oikeaksi ammatiksi asti? Olisinko mä sittenkin enemmän toimittajakoulun kuin parturi-kampaajan tutkinnon kannalla? Riittäisikö mulla taidot, kestäisikö kantti? 
             Ennen lukiota mä olin aina aivan järjettömän kunnianhimoinen ja ahkera, ylä-asteen päättötodistuksen keskiarvona komeili 9,6 ja stipendejäkin sain kuusi kappaletta kun ysiltä pääsin. Lukiossa koulumotivaatio laski kuin lehmänhäntä, olihan mun elämään tullut muita niin mahdottoman tärkeitä juttuja kuten kaverit, pojat, bileet ja meikkaaminen! Siitä mä oon onnellinen että sitten loppujenlopuksi suoritin lukion hyvillä arvosanoilla läpi ja ylioppilaskirjoitukset myöskin, mutta asia miksi otin lukioajan koulumotivaation esille on se, että uskon nyt selättäneeni sen aikaisen laiskuuden ja nyt mulla on varmasti taas intoa opintoihin sitten kun kouluun menen. Ylä-asteella mä aina haaveilin lähteväni lukion jälkeen yliopistoon lukemaan historiaa, mutta lukion lopussa mä tiesin ettei mulla riittäisi motivaatio siihen puuhaan. Tähän asti mä oon kokoajan ajatellut että toki jatkan parturi-kampaajan opintoja enkä oo ottanut huomioon ollenkaan sitä että oon nyt ehkä vähän eri ihminen kuin pari vuotta sitten ja että mulla on nyt ihan erilaiset valmiudet keskittyä asioihin ja olla tekemisissäni pitkäjänteinen. En elä enää pelkästään hetkessä vaan haluan suunnitella tulevaisuutta ja päästä elämässä eteenpäin!
                          Historiakin kiinnostaa edelleen, kuten myös kauneusala, mutta eniten mua on alkanut kiinnostamaan se toimittajan työ. Hassua oikeastaan että kirjoitan tästä yhtäkkiä tällä tavalla julkisesti, en nimittäin ole kertonut tästä kellekään, edes Otolle, koska en oo tajunnut olevani näin vahvasti tätä mieltä. Eniten kiinnostaisi muoti- tai kauneusalan toimittajan työt, en nimittäin ole kovinkaan kiinnostunut vaikkapa urheilusta tai viihdeuutisista ja ulkonäköasiat taas on aina olleet lähellä mun sydäntä. Mulla on edelleen kaikki ovet avoinna ja vaikka heti keväällä voin pyrkiä haluamaani kouluun, enkä koe menettäneeni 9kk parturi-kampaajaopinnoilla mitään jos se ei olekaan se mun juttu. Mutta tää on kaikki vain pohdintaa, mitään en ole päättänyt eikä mun tarvitse vielä päättääkään kun ensiksi suunnitelmana on kuitenkin olla vielä hetki Tiaran kanssa kotona ja sitten mennä töihin joksikin aikaa. Mutta miten mä sitten tiedän kun tulevaisuudenvalintoja teen että mikä on se oikea suunta? Miten voin olla varma etten vanhana kiikkustuolissa kadu sitä että aloinkin parturi-kampaajan sijasta toimittajaksi tai toisinpäin?


Mä en tiedä miten ihmeessä tässä nyt näin kävi, mun oli nimittäin tarkoitus tulla kirjoittelemaan ihan muuten vain kuulumisia ja höpötellä ja laittaa parit videot ja kuvat kuluvalta viikolta. No tuossapa kumminkin yksi kuva eiliseltä vaunulenkiltä, tänään mä en luultavasti kerkeä enää postailla koska pian alkaa neidin iltapuuhat ja sen jälkeen on vuorossa elokuvan katselua murusen kanssa, mutta huomenna meillä on neidin kanssa ihan perus kotipäivä ulkoilulla höystettynä mikä tarkoittaa sitä että kerkeän neidin päikkäriaikaan kertomaan niitä kuulumisiakin aivan rauhassa.
        Mulla olis monta hauskaa sattumusta ja kuvaa jaettavaksi viime päiviltä, ja kaikki muut säästänkin huomiseksi mutta nyt on pakko vielä hehkuttaa yhtä juttua: Me lähdetään lokakuussa risteilylle, Minä, Otto, Äiti ja Tiara siis! Me käytiin ennen äidin kanssa kaksi kertaa vuodessa (sen jälkeen kun täytin 1v sinne vuoteen 2008 asti) aina Tukholmassa mutta nyt en oo käynyt vuoden 2008 jälkeen joten oon enemmän kuin täpinöissäni, mä rakastan Tukholmaa! Enää vajaat pari kuukautta ja pääsen astelemaan ihanalle Drottningsgatanille ja ihastelemaan Topshopin syysuutuuksia!  Ihanaa iltaa kaikille♥

Kertokaa ihmeessä omia opiskeluhaaveitanne/muistojanne jos haluatte! Löytyykö muitakin jotka ovat luulleet olevansa enemmän käytännön ihmisiä mutta päätyneet sittenkin melko teoreettiselle alalle tai toisinpäin?

43 kommenttia:

  1. Mä en ymmärrä miten suloisia te ootte ! : o <3

    VastaaPoista
  2. Mä oon pienestä asti halunut lastenhoitajaksi!4-vuotiaana sain baby björn nuken ja siitä se sitten alkoi :D Ja huhtikuussa valmistuin lastenohjaajaksi! Jotenkin hauskaa miten pienestä asti ollut jo se oma juttu :) Uskon,että tällä alalla pysyn, mutta voisin kouluttautua eteenpäin.Oletko ajatelut milloin mennä opiskelemaan? (tää kysymys tais olla kysymyspostauksessa:)
    -Elisa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että sulla on pysynyt sama haave ja viihdyt alalla vielä näin aikuisenakin :)! Ja joo vastaus kysymykseen löytyy tuosta vastauspostauksesta! Mukavaa syksynalkua sulle!

      Poista
  3. Itse olen koko ikäni halunnut parturi-kampaajaksi vaan lähdimpä opiskelemaan lähihoitajaksi kun en kampaajakouluun päässyt (paitsi peruutuspaikalta kesän lopussa, jolloin paperit oli jo toisessa koulussa enkä hakenut niitä sieltä pois vaikka haluttikin). Viimeset kolme vuotta on saanut katua tuota päätöstä. Ja nyt kun olis mahdollisuus lähteä taas tuota haaveammattiani opiskelemaan niin kappas koulujen pisterajat on nousseet jonka takia ei riitä pisteet kyseisiin kouluihin :( Pitäis vaan aina tehä niin miten tuntuu hyvältä eikä niin mikä tuntuu järjen kanssa oikeelta..sitten ku sä teet valinnan kuuntele ittees älä muita! Hauskaa viikkoa! :)

    -Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, että sulla kävi noin! Ootko miettinyt yksityisiä parturi-kampaajakouluja? Ei kannata vielä luovuttaa kun niihin ainakin pääsee opiskelemaan ja valmistuukin nopeammin :)! Mä lupaan kuunnella itseäni kun teen tärkeitä tulevaisuudenpäätöksiä, kiitos hyvästä neuvosta ja hauskaa viikkoa sullekin :)!

      Poista
  4. oon nyt ysillä ja oon aina pienestä pitäen halunnut lastenhoitajaks tai johonkin lapsiin liittyvää ja se on hyvä koska mun äiti on perhepäivähoitaja tässä kotosalla ni saan aina hoitaa noit pikkusii vauvoi mut on meil kyl jotai 6 vee tyyppeiki mut noi pikkuset on nii lutusii ! (:, mua myös kiinnostaa kehitysvammaisten hoitotyö tai sitte vanhustyö. Harrastan urheilua , ja haluaisin toisaalta työksi jonkun liikunta ammatin, mutta saa nähä mitä tulevaisuus tuo, on mulla tässä vielä puolisen vuotta aikaa miettii ennen kun yhteishaku on ! (: ja sitte aiva toisee aiheesee te ootte aivan järkyttävän sulosia Tiaran kanssa tossa kuvassa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia paljon! Ja hei ihanaa että sulla on tollasia ainakin jollain tasolla toisiinsa liittyviä haaveammatteja, että mitä tahansa alaa noista lähdetkin opiskelemaan niin jos haluatkin parin vuoden jälkeen vaihtaa niin siitä sun aiemmasta kokemuksesta on silti paljon hyöytä :)!

      Poista
  5. saatko jotain rahaa tästä bloggaamisesta vai?:o :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Bloggailusta on muodostunut mulle tärkein harrastus joka mulla koskaan on ollut, niin tärkeä että tekisin tätä mielelläni vaikka työkseni jos Suomen blogimarkkinat vastaisivat suuruudeltaan edes puolta läntisen naapurimme Ruotsin vastaavista ja itsensä elättäminen blogilla olisi mahdollista. Ja älkää ymmärtäkö väärin tuota, en siis missään nimessä haluaisi mun blogista mitään rahastussivustoa joka elättäisi mut siten että mainostan kaikkea mahdollista ja unohdan omat ajatukseni kokonaan, vaan sitä että olisi upeaa tehdä rakastamaansa harrastusta kokopäivätyökseen"

      Kannattaa lukee postaus vaik uusiks jos ei ekalla ymmärrä ;)

      Poista
    2. Saa - mitä varten nuo mainosbannerit niissä muuten olisivat? se on taas eri asiaa, että miten paljon rahaa saa. Lisäksi saa olla kriittinen, että uskooko bloggaajan innostusta kyseessä olevasta tuotteesta/merkistä vai ei. En siis tarkoita Iinaa (joka kehuu tuotteita varsin harvoin ja uskon sen olevan vilpitöntä), vaan blogimaailmaa ylipäätän.

      Poista
    3. Luultavasti noista mainospalkeista tulee hieman rahaa, vaikkei ne (luultavasti pienet) tulot mahdollistakaan bloggaamisella toimeentuloa :)

      Poista
    4. Niin no en mä noita mainoksia tossa huvikseni pidä roikkumassa, mutta ei niillä kyllä pääse rikastumaankaan :DD!

      Poista
  6. Tää ei liity mitenkään tähän postaukseen, mutta mulle kävi mielessä kysymys! Ootteko aatellu perheenlisäystä lähiaikoina, joskus myöhemmin vai jääkö Tiara ainoaksi? :) Oon lukenu blogiasi kyllä, kun olit vielä raskaana, mutta en nyt muista ja postaustahtis takia on vaikee lähtee ettii :D (Positiivinen asia tää postaus tahdikkuus. I like :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymykseesi tulee vastaus myögemmin tällä viikolla kun vastaillaan videolla Oton kanssa! :) Ja kiitoksia, kiva että tykkäät!

      Poista
  7. Mä olen aina halunnut olla hoitaja. Lähinnä lapsille. Hoitotätinä ollut monet monet kerrat, ja tykännyt. Hain lähihoitajakouluun. Tykkäsin edelleen. Tykkään vanhusten hoitamisesta myös paljon. Suuntasin kuitenkin lapset/nuoret linjalle. Vanhusten parissa silti viihdyn paremmin. Mulla jatkuu alkukeväänä koulu, puolivuotta jäljellä ja sit olen virallinen hoitsu! Olen siis äitiyslomalla nyt. Vaikka tykkään hoitajan työstä, niin tässä aikojen kuluessa olen alkanut haaveilla ihan jostain muusta ammatista. Mä en vain tiedä, että mikä ammatti se on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että olet kuitenkin viihtynyt valitsemallasi alalla! Ja eihän mikään estä myöskään opiskelemasta täysin toisenlaiseen ammattiin jos se kerran kiinnostaa, varmasti keksit vielä mikä on se sun juttusi :)!

      Poista
  8. Toi toimittajan työ vois todellaki sopia sulle! Toki myös kauneusala :) No ehkä sulle ilmestyy joku sisäinen ääni joka kertoo sulle mitä sä haluut tehdä :D

    Ite oon nyt lukiossa ja ammattihaaveet on vaihdellu ihan laidasta laitaan... Tällä hetkellä kuitenkin kiinnostais eniten hotelliala, koska siellä pääsisin hyödyntää kielitaitoa :) Englanti on siis aina ollut yks lemppareista ja oikeestaan varmaan kaikkein vahvin aine. Sosiaali- ja terveysala ois myös lähellä sydäntä, mutta kattoo nyt mihin kouluun sitä edes pääsee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahh joo se sisäinen ääni ois kyl jees mut ainakin toistaseksi se on ollut hyvin hiljaista sorttia :--D!

      Toi on kyllä hyvä idea toi hotelliala jos kerran kielet on sun juttu :)!! Ja varmasti pääset jonnekin kivaan kouluun!

      Poista
  9. Tiesin jo seiskalla että haluan yläasteen jälkeeen matkailualalle. Viihdyin matkailualalla ensimmäisen vuoden hyvin, olin varma että tää on niin se mun juttu. Joskus toisena vuonna tuli hitaasti mutta varmasti ajatus etten todellakaan halua tehdä tätä työkseni :D kävin kuitenkin koulun loppuun ja valmistuin matkailupalvelujen tuottajaksi, mutta päivääkään en ole niitä eräjormailuja tehnyt vaan lähdin opiskelemaan ammattikorkeakouluun tradenomiksi. Ja ainakin nyt tuntuu että kyllä se siisti sisätyö toimistossa on mun juttu :)

    VastaaPoista
  10. Mä oon aina halunnu lastenhoitajaksi, koska tykkään niin paljon lapsista. :) Mä oon nyt siis kasilla ja aion ylä-asteen jälkeen mennä lähihoitaja kouluun ja siitä sitten erikoistua lapsiin :) Oon kans suunnitellu meneväni 16-vuotiaana tollaselle mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitokurssille jossa käyään läpi juttuja lapsista ja niitten hoitamisesta ja jonka kautta pääsee perheisiin hoitaan lapsia. :)

    VastaaPoista
  11. Musta ei koskaan ikinä pitänyt tulla sairaanhoitajaa ja nyt olen puolen vuoden päässä valmistumisesta, en kadu päivääkään ja luulen jopa löytäneeni oman alani. Joten pidä rohkeasti kaikki ovet auki, ja hae juuri sinne minne sydän sanoo, huolimatta siitä onko se järkevää tai perusteltua. Oot ihan super :)

    VastaaPoista
  12. mä halusin pikkutytöstä asti lastenhoitajaks :) keväällä 2011 mä valmistuinki lähihoitajaksi lasten- ja nuorten koulutusohjelmasta! valmistumisen jälkeen oon työskennelly päiväkodissa, ryhmiksessä ja iltapäiväkerhossa henkilökohtasena avustajana :) tällä hetkellä teen työtä vanhusten parissa.

    tää työ on kutsumusta, ei tähän olis kaikista. onhan meilläki meidän työs huonot puolet, mut iteppä oon ammattini valinnu ja tää on oikeesti sellanen työ minkä takia jaksan joka aamu nousta sängystä, vaikka vituttaaki vietävästi ku se kello herättää 05.00. mutta onneks vanhuksilta niinku lapsiltaki saa nii paljon kiitosta hyvin tehdystä työstä ♥

    VastaaPoista
  13. Mä lähdin lukion suoritettuani opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Valmis en ole vielä, enkä edes tiedä tahdonko tuota työtä tehdä lopun elämääni, mutta eiköhän se jossain vaiheessa selviä. :) Sä voisit kyllä olla ihan hyvää toimittajamatskua, kirjoitat tosi elävästi mun mielestä!

    P.S. Yläaste ilman vivaa & ala-aste viivalla. :D Tai no nykyään noikin on jotan mälsiä ylä- ja alakouluja...

    VastaaPoista
  14. ihanaa kun oot niin innoissaa :) kaikki järjestyy, toivottavasti et tuu katumaan mitää!! ja ihana kuva teistä <3

    VastaaPoista
  15. Kysyisin sellaista, kun olet niin pieni ja hentoinen, että onko sun selän päälle esim. käynyt Tiaran kantaminen tai koetko sitä muuten raskaaksi, onko sulla paikat kipeytyneet vai onko sulla esim. vahva selkä ? Itselläni on ja mietinkin, voinko koskaan hankkia lapsia, jos en jaksaisikaan kantaa niitä. xD

    VastaaPoista
  16. Mä oon aina hoitanu lapsia, ollu kesätöissä leikkipuistossa jne. Kaikki oli ihan satavarmoja et haen yläasteen jälkeen lastenhoitajaks ja olisin itekki toki tykänny siitä. Mut se tuntu jotenki liian "helpolta" ja luonnolliselta vaihtoehdolta niimpä lähin opiskelemaan datanomiks ja sen jälkeen viel audiovisuaalista viestintää toiseen amikseen :D Opiskelin ja valmistuin mut toi ei vaan oo mun juttu sittenkään, ei ainaskaan semmonen jota haluisin tehä pitkällä tähtäimellä. Nyt oon tehny yli vuoden töitä päiväkodissa ja aijon ehdottomasti hakea Lastentarhanopettajaks <3 Rupee pikkuhiljaa tajuumaan mitä kutsumusammatilla tarkotetaan ;)

    VastaaPoista
  17. Mun porukat käy vielkiin paljon laivalla, mutta itse en jaksa enää lähteä mukaan, koska en mä enää samallalailla viihyys siellä vanhempien kanssa. Mut Tukholma on kyllä tosi kiva paikka! Kannattaa käydä myös NK:lla ihailemassa kalliita laukkuja ja ym. Åhlens on myös hyvä kauppakeskus:)

    Mut joo, nyt siihen asiaan, eli tohon koulujuttuun:D Oon tosi pitkään halunnu luokanopettajaks, ja hainkin sinne nyt keväällä, mutta en päässyt. Hain myös sosionomiksi, mutta sinnekkään ei opiskelupaikkaa auennut. Nyt sosionomin hommat on alkanu kiinnostaa mua enempi, mutta tuntuu, koska en oo halunnu sitä "aina", et se ei oiskaan oikea valinta...

    VastaaPoista
  18. suosittelen kokeilemaan toimittajakoulutusta! sen voi aina jättää kesken jos ei tunnukkaa hyvältä ja jatkaa esim parturikampaajapuolta tai sit jotain muuta:-D ollaan vielä nuoria, keritää tehä vaikka mitä! opiskellaaks toimittajaks missä? amk, amis, yliopisto?

    VastaaPoista
  19. Ei muuta ku toteuttamaan omia haaveita ja unelmia! Tutkintoja voi suorittaa useitakin, jos jossain vaiheessa huomaa, että joku muu juttu kiinnostaakin enemmän ja usein niistä tuppaa olemaan jotain hyötyä yhdistettynäkin. Työkin itsessään opettaa paljon, myös siitä, mitä loppuelämänsä haluaa tai ei ainakaan halua tehdä. Itsekin opiskelin ensin yhden tutkinnon, olin töissä vuosikausia ja lopulta kolmekymppisenä löysin itseni yliopistolta opiskelemasta töiden ohella. Tsemppiä pohdintoihin ja myös mahdolliseen pääsykoerumbaan, niissä tarvitaan sitkeyttä ja sinnikyyttä (ainakin halutuimmilla aloilla), mutta kyllä se valmistautuminen ja motivaatio lopulta palkitaan :)

    VastaaPoista
  20. Hae ihmeessä johonkin toimittajakouluun, kun sulla selkeesti kykyjä sillekin alalle olisi! Sopis sulle oikeesti tosi hyvin. Ja hei, etköhän sä ennen sitä eläkeikää huomais sitten, jos se ala ei tunnukaan omalta. Muista, että myös myöhemmällä aikuisiällä voi aina kouluttautua uuteen ammattiin, eikös se niin ollut että koskaan ei ole liian myöhäistä! ;)

    VastaaPoista
  21. Mene lukemaan toimittajaksi.


    Kuvittelin monta vuotta haluavani kätilöksi, en päässyt lukion jälkeisen kesän hauissa sisään ja menin sitten lukemaan kansainvälistä kauppaa amkhon. Tää on mun juttu, tästä tykkään, tunne siitä että oisin ollut hyvä kätilö on laskenut reippaasti opiskelujen myötä. Jos se toimittajaksi opiskelu ei tunnu hyvältä, lopetat sen. Aina voi palata takaisin!

    ps. lue tän postauksen alaosa! http://tarabanxx.blogspot.fi/2010/06/palasia-parista-paivasta-ja.html

    VastaaPoista
  22. http://irc-galleria.net/user/couturecouture/video/98571695

    jotenkin eksyin galleriassa kattoo sun vanhoja kuvia, vitsi että tuo video on ihana :D:DD muutama vuosi kulunut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ÄÄK haha nauroin maha kippurassa :D

      Poista
    2. :DDDDDDDDDDD 'ja tää on vitun siistii' en kestä ihana iina ♥

      Poista
  23. Pienenä mun haave oli se aika yleinen,eli eläinlääkäri.Nyt kuitenkin pari vuotta oon haaveillu työskenteleväni lasten parissa ja tällä hetkellä opiskelenkin lähihoitajaksi.Tää mun opiskelu kyllä tulee keskeytyy,koska sain tietää olevani raskaana. :) Noh,tää tilanne ei kyllä mua haittaa enää sen 'alkujärkytyksen' jälkeen.♥ Näin kävi ja opiskeluja jatkan myöhemmin! :)
    Mee lukemaan toimittajaks,jos se sua kiinnostaa eniten.Jos se on sit mieleinen ala,niin et varmasti tuu katuu sitä päätöstä! :)

    VastaaPoista
  24. Suosittelen kokeilemaan ensin itselleen vaativamman vaihtoehdon (tekstistäsi päättelen arvelet toimittajan uraa haastavammaksi, mutta voisi periaatteessa olla kumminpäin vaan), jolloin voi aina turvautua ”helpompaan vaihtoehtoon”, varsinkin kun olet jo saanut jonkinnäköisen vaikutelman parturialan opinnoista. Minusta tällä tavalla voi jotenkuten varmistaa ettei kaadu valintaa vanhoilla päivillä (tosin vuosien päästä sitä voi yhtä hyvin huomata ajattelevansa valinnasta mitä tahansa – vaikka miksi en sitten mennytkään sirkusesiintyjäksi). Minä aikoinaan sain hyvän neuvon uravalintakuraattorilta: valitset aina tiesi tämän päivän tietämyksesi pohjalta, tällöin tekemäsi nyt ratkaisu on se paras mitä tällä hetkellä voit tehdä – vaikka myöhemmin tulisitkin toisiin ajatuksiin on turha haikeilla menneiden mahdollisuuksien perään – tiedät tehneesi parhaan valinnan minkä pystyit. Tämä antoi varmuutta tehdä sen päätöksen. Itse asiassa nyt ajattelen, että se että muutan (mahdollisesti) elämäni suunnan aivan täysin ei tee minusta epäonnistujaa, vaan enemmänkin rikastuttaa elämäni kokemuksilla, joilta muuten jäisin paisti. Ei siinä että tekisi koko elämänsä samaa, rakastamansa työtä ole mitään väärä – eikä siinäkään, että on koko elämänsä itsensä etsimässä. Tämä ajattelutapa on sovellettavissa myös ihmissuhteisiin, vaikka haluan toki uskoa, että kuulun niiden joukkoon, jotka löytävät yhden elämänsä rakkauden.
    Olen ympäristö/metsäalan opiskelija – opiskelu on kivaa ja aiheet mielenkiintoisia, silti aina välillä ajattelen, että olisiko pitänyt mennä opiskelemaan jotakin aivan muuta – meistä on moneksi.

    VastaaPoista
  25. Kuka sanoo, ettet sä voisi opiskella just sitä mikä milläkin hetkellä tuntuu hyvältä. Ei yhden päätöksen missään nimessä tarvitse poissulkea toista/toisia, eikä sen tarvitse olla lopullinen valinta. Ja aina kannattaa kokeilla kaikkea, mihin vähänkin tuntuu löytyvän kiinnostusta, sillä mikään opiskelu tai koulutus ei ikinä ole turha tai tarpeeton. Aina kun voi todeta, että jokin juttu ei tunnu omalta sitä jonkin aikaa kokeiltuaan. Sen oman tien löytäminen ei ole helppoa, eikä yhteiskunnan painostus koulutuksen tärkeyteen helpota yhtään. Mua itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että koulutus tuntuu olevan sellaista liukuhihnatyöskentelyä, kun koulusta pitäisi hypätä toiseen kouluun ja taas kolmanteen (ja neljänteen) ja lopulta sitten työelämään. Harmi vain, ettei tuollainen ideologia sovi monellekaan, nimimerkillä "itsekin asian kanssa kamppaillut". Siksi mun mielestä ei sunkaan ollut ollenkaan huono idea pitää hieman paussia, perustaa perhe ja asettua aloilleen, jolloin sitä melkein huomaamatta tulee kasvaneeksi paljon aikuisemmaksi. Ihmisaivot tarvitsevat aikaa kehittyäkseen, eikä sitä tehdä vuodessa taikka parissa. Siksi välivuosissa ei mun mielestä ole mitään pahaa, jos ne käyttää hyvin. Tekee töitä, matkustelee, kokeilee erilaisia harrastuksia, tutustuu ihmisiin, käy erilaisilla kursseilla ja vaikka mitä muuta. Näin sinäkin teit: löysit kirjoittamisen jalon taidon, mikä ei tässä puhekielistyvässä maailmassa ole enää mikään selvä itseisarvo.

    Eli mun mielestä sä voisit ihan hyvin lähteä kokeilemaan olisiko susta toimittajaksi. Mikään ei tietenkään estä sua myöhemmin kokeilemasta parturi-kampaajan uraa, mutta sun aikaisemmat opinnot eivät myöskään estä sua kokeilemasta vaikka mitä muutakin. Enemmän se vaatii itseltä kanttia, uskallusta ja avointa mieltä, kun sinne laatikkoon ja omaan menneisyyteensä on niin helppo jumittua. Mä kannustan sua kokeilemaan sitä mikä just susta tuntuu hyvältä, koska itseäsi varten sä täällä olet. :) Kaikki ihanat ihmiset sun ympärillä on vain pelkkää plussaa.

    Annan tässä vielä esimerkin omasta elämästäni. Mä muutin parikymppisenä Lontooseen opiskelemaan yliopistoon, mutta viihdyin siellä vain vuoden. Mä tulin sen jälkeen takas, kävin satunnaisesti töissä, löysin uuden miehen ja liityin kesäteatteriin. Sitten hain kouluun lukemaan mediatekniikkaa, mutta en sitäkään jaksanut kuin puoli vuotta. Nyt parin viikon päästä aloitan kolmannen koulun, sosionomiaa tällä kertaa. Voin sanoa, ettei tämä ole ollut mitenkään helppo tie, mutta mitään en muuttaisi, koska muuten en olisi tää heebo, joka olen nyt. :)

    Mä pidän sulle peukkuja pystyssä, mitä ikinä päätätkään tehdä. :)

    VastaaPoista
  26. Sun täytyy vaan mennä fiiliksen mukaan - ei vanhana oo mitään syytä katua asioita, mitä oot tehnyt tai jättänyt tekemättä, jos ne päätökset aikanaan ovat tuntuneet oikeilta! (--: Tsemppiä ammatinvalintaan!

    VastaaPoista
  27. Jee, tosi kiva, kun sää oot tykänny historiasta. :) Siis mukava kuulla random ihmisiltä tollasta! Ite oon meinaan nyt menossa historiaa yliopistoon neljättä vuotta lukemaan ja jotenkin tuntuu, että aina kun mainitsen vähän tuntemattomammille ihmisille alan, jota luen, on reaktio, että "Mitä sää nyt tommosta? Miten aiot itses elättää?" jne... Se on aikas lannistavaa ja motivaatota laskevaa. Etenkin kun sivuaineeni ovat suht hyödyllisiä, toivottavasti. Maailmaan mahtuu niin paljon eri aloja...

    Niin ja sitten itse kommenttiini: voisin ihan hyvin kuvitella näkeväni sun juttujasi vaikka lehtien kolumnipalstoilla! ^^ Tekstis on eläväisiä ja loogisesti eteneviä. Ei kaikkien selostuksia ihan arkisista asioista jaksa lukea.

    VastaaPoista
  28. Ihana kuva sinusta ja prinsessasta ! :)
    + sulla on kiva blogi

    VastaaPoista
  29. Hei Iina, eikai mitään oo sattunut ku oot kohta viikon ollut hiljanen? :o

    VastaaPoista
  30. Heissan, en yleensä ikinä kommentoi mihinkään mitään, mutta nyt mulla tuli pakottava tarve tehdä se! Löysin tän sun blogin eilen illalla ja olin aivan myyty. Tykkään muutenkin selailla aina ihmisten blogeja, mutta nyt oli luokkaa ensimmäinen mikä oli oikeasti kiinnostava ja aidon oloinen. Vaikutat niin herttaiselta ihmiseltä ja tuo teidän tytärkin on niin tajuton sydänten sulattaja! :) Kirjoitat kaiken lisäksi tosi hyvin ja nää jutut on mielenkiintoisia, vaikka nyt mikään vauva/perhe arki ei ole itsellä niin ajankohtainen.
    Oon itseassa tavannutki sut kerran aikaisemmin kun oltiin samoissa kotibileissä muutama vuosi sitten, mutta tuskin sieltä olen mieleesi jäänyt :D
    Halaun kuitenkin toivottaa kaikkeaa hyvää teille nyt ja jatkossa sekä (vähän kyllä myöhässä) onnea lapsukaisen johdosta!! :))<3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi♥