1300!

Lukijaa nimittäin, mieletöntä, että teitä on jo näin paljon! En ikimaailmassa ensimmäisen postauksen tehtyäni olisi voinut kuvitella että reippaan vuoden kuluttua niin moni ihminen jaksaisi mun höpinöitä lueskella. Tai no 1300 lukijaa bloggerin kautta, tuohon sivussa olevaan ikäkyselyynkin vastauksia on pamahtanut pitkästi yli 4000, ihan mahtavaa! Bloggailusta on muodostunut mulle tärkein harrastus joka mulla koskaan on ollut, niin tärkeä että tekisin tätä mielelläni vaikka työkseni jos Suomen blogimarkkinat vastaisivat suuruudeltaan edes puolta läntisen naapurimme Ruotsin vastaavista ja itsensä elättäminen blogilla olisi mahdollista. Ja älkää ymmärtäkö väärin tuota, en siis missään nimessä haluaisi mun blogista mitään rahastussivustoa joka elättäisi mut siten että mainostan kaikkea mahdollista ja unohdan omat ajatukseni kokonaan, vaan sitä että olisi upeaa tehdä rakastamaansa harrastusta kokopäivätyökseen. Tänään myös Essin ihanan postauksen luettuani aloin törkeästi Tiaran haaveammatin sijasta miettimään omia haaveammattejani ja sitä, että olisiko kirjoittaminen sittenkin oikeasti se mun juttu, ihan oikeaksi ammatiksi asti? Olisinko mä sittenkin enemmän toimittajakoulun kuin parturi-kampaajan tutkinnon kannalla? Riittäisikö mulla taidot, kestäisikö kantti? 

             Ennen lukiota mä olin aina aivan järjettömän kunnianhimoinen ja ahkera, ylä-asteen päättötodistuksen keskiarvona komeili 9,6 ja stipendejäkin sain kuusi kappaletta kun ysiltä pääsin. Lukiossa koulumotivaatio laski kuin lehmänhäntä, olihan mun elämään tullut muita niin mahdottoman tärkeitä juttuja kuten kaverit, pojat, bileet ja meikkaaminen! Siitä mä oon onnellinen että sitten loppujenlopuksi suoritin lukion hyvillä arvosanoilla läpi ja ylioppilaskirjoitukset myöskin, mutta asia miksi otin lukioajan koulumotivaation esille on se, että uskon nyt selättäneeni sen aikaisen laiskuuden ja nyt mulla on varmasti taas intoa opintoihin sitten kun kouluun menen. Ylä-asteella mä aina haaveilin lähteväni lukion jälkeen yliopistoon lukemaan historiaa, mutta lukion lopussa mä tiesin ettei mulla riittäisi motivaatio siihen puuhaan. Tähän asti mä oon kokoajan ajatellut että toki jatkan parturi-kampaajan opintoja enkä oo ottanut huomioon ollenkaan sitä että oon nyt ehkä vähän eri ihminen kuin pari vuotta sitten ja että mulla on nyt ihan erilaiset valmiudet keskittyä asioihin ja olla tekemisissäni pitkäjänteinen. En elä enää pelkästään hetkessä vaan haluan suunnitella tulevaisuutta ja päästä elämässä eteenpäin!

                          Historiakin kiinnostaa edelleen, kuten myös kauneusala, mutta eniten mua on alkanut kiinnostamaan se toimittajan työ. Hassua oikeastaan että kirjoitan tästä yhtäkkiä tällä tavalla julkisesti, en nimittäin ole kertonut tästä kellekään, edes Otolle, koska en oo tajunnut olevani näin vahvasti tätä mieltä. Eniten kiinnostaisi muoti- tai kauneusalan toimittajan työt, en nimittäin ole kovinkaan kiinnostunut vaikkapa urheilusta tai viihdeuutisista ja ulkonäköasiat taas on aina olleet lähellä mun sydäntä. Mulla on edelleen kaikki ovet avoinna ja vaikka heti keväällä voin pyrkiä haluamaani kouluun, enkä koe menettäneeni 9kk parturi-kampaajaopinnoilla mitään jos se ei olekaan se mun juttu. Mutta tää on kaikki vain pohdintaa, mitään en ole päättänyt eikä mun tarvitse vielä päättääkään kun ensiksi suunnitelmana on kuitenkin olla vielä hetki Tiaran kanssa kotona ja sitten mennä töihin joksikin aikaa. Mutta miten mä sitten tiedän kun tulevaisuudenvalintoja teen että mikä on se oikea suunta? Miten voin olla varma etten vanhana kiikkustuolissa kadu sitä että aloinkin parturi-kampaajan sijasta toimittajaksi tai toisinpäin?

Mä en tiedä miten ihmeessä tässä nyt näin kävi, mun oli nimittäin tarkoitus tulla kirjoittelemaan ihan muuten vain kuulumisia ja höpötellä ja laittaa parit videot ja kuvat kuluvalta viikolta. No tuossapa kumminkin yksi kuva eiliseltä vaunulenkiltä, tänään mä en luultavasti kerkeä enää postailla koska pian alkaa neidin iltapuuhat ja sen jälkeen on vuorossa elokuvan katselua murusen kanssa, mutta huomenna meillä on neidin kanssa ihan perus kotipäivä ulkoilulla höystettynä mikä tarkoittaa sitä että kerkeän neidin päikkäriaikaan kertomaan niitä kuulumisiakin aivan rauhassa.

        Mulla olis monta hauskaa sattumusta ja kuvaa jaettavaksi viime päiviltä, ja kaikki muut säästänkin huomiseksi mutta nyt on pakko vielä hehkuttaa yhtä juttua: Me lähdetään lokakuussa risteilylle, Minä, Otto, Äiti ja Tiara siis! Me käytiin ennen äidin kanssa kaksi kertaa vuodessa (sen jälkeen kun täytin 1v sinne vuoteen 2008 asti) aina Tukholmassa mutta nyt en oo käynyt vuoden 2008 jälkeen joten oon enemmän kuin täpinöissäni, mä rakastan Tukholmaa! Enää vajaat pari kuukautta ja pääsen astelemaan ihanalle Drottningsgatanille ja ihastelemaan Topshopin syysuutuuksia!  Ihanaa iltaa kaikille♥

Kertokaa ihmeessä omia opiskeluhaaveitanne/muistojanne jos haluatte! Löytyykö muitakin jotka ovat luulleet olevansa enemmän käytännön ihmisiä mutta päätyneet sittenkin melko teoreettiselle alalle tai toisinpäin?