Toivepostaus: Tirbula 11kk kertoo itse itsestään

Te toivoitte että mä kirjoittaisin postauksen Tiaran näkökulmasta ja ajattelin sitä nyt sitten yrittää! Postaus on ainakin huumorilla väännetty ja mä olen vain koittanut miettiä mitä tuon ihanan ipanan päässä liikkuu. Tietenkin kaikki on vain mun omaa kuvitelmaa, mutta on hauska leikitellä ajatuksella että Tiara muka itse ajattelisi näin. Kiitos postausidean lähettäneelle! Ja nyt onkin sitten Tirriskän vuoro kertoilla!

Moi! Mä oon Tiara, en kyllä osaa oikeesti sanoa vielä mun omaa nimeä mutta osaan monia muita hienoja sanoja! Silloin kun me leikitään piilosta mä huudan aina "kukkuu" koska isi on opettanut niin. Mä en oo vielä sanonu "isi", mut eihän kaikkea voi oppia kerralla! Mut osaan sanoa ainakin "äiti", "ankka", "kakka" ja "kake". Mä myös kauheesti koitan matkia mitä isi ja äiti puhuu ja oon siinä jo aika hyvä. Mä oon tosi iloinen tyyppi, niinkuin äitikin ja kaikken iloisimmaksi mut tekee se kun isi tulee töistä ja kutittaa mua. Mä oon myös ylpeä itsestäni kun oon niin taitava, aina kun teen jotain hienoa esim. katson itseäni peilistä tai seison ilman tukea niin mä taputan itselleni.Silloin kun mulla on tärkeää asia niin yskäisen painokkaasti että kuulostan vakuuttavammalta ja sitten äiti ja isi hihittelee mulle, I wonder why?

            Mä oon tosi harjaantunut maistaja, enkä vierasta erikoisiakaan ruokalajeja. Mua kovasti kiinnostavia makuelämyksiä on ainakin hiekka, vessapaperi ja Tarjoustalon mainokset. Syön mä tietty oikeaa ruokaakin, mut mua harmittaa kun en vielä kunnolla itse osaa syödä lusikalla. Onneksi äiti on kiva ja antaa mulle usein sormiruokaa, mutta joskus tietysti pitää syödä lusikallakin ja silloin äiti tai isi auttaa mua samalla kun itse harjoittelen lusikoimista. Joskus lusikka lentää seinään tai lattialle, mutta monesti oon saanut ruokaa jo suuhunkin asti! "Hyvä ruoka, parempi mieli" pätee muhun oikein hyvin; en nimittäin ennen perustanut kauheasti pottailusta vaikka olisin saanut kaikki maailman lelut ja kirjat tai äiti ois laulanut mulle samalla. Mutta heti kun äiti vihdoin hiffasi antaa mulle banaanin potalle natusteltavaksi niin johan alkoi tapahtumaan! Ja nykyään mä käyn aina unien ja ruokailun jälkeen potalla ihan mielelläni ja jopa ilman sitä banaania. Sain nimittäin ensimmäisellä pottakerralla sellaiset kehut että mä tajusin potan olevan ihan kiva kaveri!

         Äiti hamstraa mulle kauheasti kirjoja koska se on sellanen lukutoukka itse ja niitä on kertynytkin jo kymmeniä tuonne hyllyyn. Iltaisin mä tykkään kauheasti meidän iltasatuhetkistä, mut päivisin mun lempipuuhaa on levittää niiden kaikkien kirjojen lisäksi äidin kaikki Voguet lattialle ja selailla ihania muotikuvia. Muistatteko sen tytön joka osasi 3-vuotiaana nimetä kaikki maailman pääkaupungit? No odottakaahan kun mä täytän kolme niin luettelen jokaisen couture-merkin ulkomuistista! Mä oon jo nyt aika tarkka mun vaatteista, en tykkää sukista esimerkiksi ollenkaan joten otankin ne aina heti pois kun vain saan tilaisuuden. Mutta hiuspantojen mä annan olla paikallaan ihan nätisti ja käyn aina välillä ihailemassa itseäni peilistäkin kun hiuspannat on niin söpöjä!

Mun lempileikki piilo-leikin lisäksi on cd- ja dvd-levyjen repiminen alas hyllyistä aina uudelleen ja uudelleen kun äiti saa ne kerättyä. Äiti aina yrittää tehdä mulle kaikenlaisia omia tavarakätköjä esim keittiön alalaatikoihin joissa on jos jonkinmoista purkkia ja kauhaa että pysyisin edes hetken poissa uunista ja astianpesukoneesta silloin kun äiti tekee meille ruokaa. Mutta minkäs mä sille voin että ne kamppeet on jännimpiä joihin ei oikeasti saisi koskea! Keittiössä mukavaa on myös pakastimen ovesta roikkuminen ja jääkaappiin samalla kurkkiminen. Kuten sanoin niin ruoka on lähellä mun sydäntä ja näinollen jääkaappi on tietysti maailman jännittävin asia!

           Mä voisin käyttää kaikki päivät kiipeilyyn ja vaikka joskus pienempänä sohva tuntui vähintään Mt. Everestin korkuiselta niin kohta mä ihan oikeasti pääsen sinne. Oon myös oppinut jo tosi hyvin seisomaan ilman tukea ja kävelenkin aika hienosti tukea vasten kuten varmaan sillä videolla näitte. Mä muuten tykkään ihan hirveästi myös katsella videoita äidin kanssa, siis sellaisia joita äiti ja isi on musta kuvannut! Ei äiti mun paljoa anna niitä katsoa, mutta silloin kun joskus saan katsoa niin kiljahtelen riemusta kun on niin hauska katsoa itseä videolta!

         Ulkoilu on tietysti myös tosi kivaa, en tosiaankaan ikimaailmassa suostuisi olemaan kokonaista päivää sisällä eikä mun onneksi tarvitsekaan. Ulkona mukavinta on keinumisen lisäksi nykyisin hiekassa möyriminen. Mä siis pääsin mun hiekkafobiastani eroon, ei se hiekka ollut oikeasti niin pelottavaa mutta mun piti saada tutustua siihen rauhassa. Onneksi Elias näytti mulle kilttinä bestiksenä mallia ja nykyisin hiekka on ihan paras juttu! Elias on kyllä kans ihan loistotyyppi, sen kanssa voisin vipeltää päivät pääksytysten ja on mukavaa kun samanikäinen ja ihana kaveri löytyy ihan läheltä.

Mä oon nyt höpötellyt ihan hirveesti, joten en jaksa enää enempää koska mä oon vielä vähän vauva kumminkin niin mun pitää päästä nukkumaan mutta toivottavasti teistä oli kiva kurkistaa mun maailmaan! Onnea minä 11kk klo 23.23 *taputtaa*!

 Sellainen Tiaran oma postaus, toivottavasti tykkäsitte! Onnea vielä meidän ihanalle neidille, tästä se vauvavuoden viimeinen kuukausi nyt sitten lähti käyntiin, apua! Huomenna meillä on suunnitelmissa ainakin Saran ja Eliaksen kanssa hengailua, mutta ajattelin sitten huomisiltana tulla mahdollisesti vihdoinkin kertomaan niitä kuulumisia kun tänään mä vain näin mahdollisuuden yhdistää neidin perinteisen kk-postauksen tähän postaustoiveeseen ja halusin panostaa tähän kunnolla (mistä johtuen en toista postausta kerennyt tekemään). Ihanaa tiistaipäivää kaikille♥ 

Millaisia teidän lapset ovat luonteeltaan? Mitkä ovat lempileikkejä tai vaikka lempiruokia? Kertokaa mitä vain jos haluatte, olisi mukava kuulla!