Toivepostaus: Mun vastauksia

Elikkäs, tänään mä ajattelin julkaista sekä omien kysymysteni, että Oton kysymysten vastaukset ihan kirjallisena postauksena. Suurin osa toivoi vastauksia videolla, joten saatte myös videovastauksia, mutta koska osa toivoi myös kirjoitettuja vastauksia niin me päätettiin tehdä sellainen kompromissi että vain jommallekummalle esitettyjen kysymysten vastaukset tulee kirjallisena ja sitten yhteisten kysymysten vastaukset me höpötellään teille videolla. Video tulee alkavan viikon aikana, kunhan löytyy sopivan rauhallinen päivä tehdä se! Yritin myös ottaa teidän toiveita huomioon eli jos oli nimenomaan toivottu vastauksia kirjoitettuna/videolle niin toimin sen mukaan vaikka kysymys olisikin yhteinen (normisti videolle) tai vain toiselle osoitettu (normisti kirjoitettu vastaus). Olipas sekava selitys, mutta pidemmittä höpötyksittä, tässä olisi vähän vastauksia!

TYÖT/KOULUTUS

Oletko koskaan saanut stipendiä? Mistä? Milloin?

Joo oon mä! Ala-asteella sain ruotsista ainakin ja sit ysiluokalla mä sain peräti kuusi (!) stipendiä, muistaakseni ruotsista, englannista, äikästä ja sit jotain sellasia yleisiä koulumenestysstipendejä ne loput kolme. Muistan kun ihan fiiliksissä menin lunastamaan niitä stipendishekkejä heti seuraavana maanantaina :D!

Luitko paljon yo-kirjoituksiin?En lukenut ollenkaan, hävettää jälkeenpäin että tein niin vähän töitä niiden eteen mutta onneksi siitä ei ollut mitään suurta haittaa kun ihan hyvin ne kuitenkin sujui.

Mitä aineita kirjoitit?

 Äidinkielen, historian, englannin ja ruotsin.

Haluaisin tietää, että millaisia (työ/opiskelu)suunnitelmia Iinalla on eli meinaatko olla tytön kanssa kotona siihen asti, kun hoitovapaa kestää vai aijotko mennä töihin/kouluun jo aijemmin? 

No tossa juuri väänsin tuon pitkän postauksen aiheesta, mutta tää kysymys taisikin tulla jo ennen sitä. Eli tälleen tiivistettynä: Mulla on vielä vähän auki se, milloin mä menen takaisin kouluun, mutta se on varmaa että töihin mä lähden heti kun löytyy sopivalta etäisyydeltä mukava työpaikka. Mulla nimittäin oli yksi kiva duunipaikka jo kiikarissa, mutta matkat olis kestäneet julkisilla 1,5h/suunta joten mun työpäivät olis venyneet 11h mittaisiksi mikä ei taas millään tasolla ole oikein Tiaraa kohtaan. 

Jännittääkö kouluun meno?

No nyt kun tätä on vielä vähän aikaista miettiä niin en oikein osaa ehkä suhtautua, ei ainakaan jännitä, enemmänkin innolla odotan sitä aikaa kun vihdoin pääsen opiskelemaan ja saan tutkinnon ja saan imeä itseeni uutta tietoa. Mä ihan oikeasti nautin opiskelusta ihan hirveän paljon, pienenä olin aina nenä kiinni kirjassa opettelemassa mitä ihmeellisimpiä asioita, ja ihan vapaaehtoisesti.

 Pitkä vai lyhyt matikka lukiossa? pärjäsitkö hyvin siinä?

 Lyhyt matikka, ja en pärjännyt mitenkään kovin hyvin. Matemaattiset aineet ei oo koskaan olleet se mun juttu ja lukiossa sen kyllä todella huomasi. Lukioon asti mulla oli matikka aina 8 tai 9 mutta lukiossa ei kyllä noi numerot enää kauheesti koristaneet matikan kohdalla todistusta. 

ÄITIYS/PERHE/PARISUHDE

Aiotko aloittaa vauva uinnissa käymisen Tiaran kanssa?

No mä en tiedä voiko tässä iässä enää vauvauintia aloittaa? Mutta siis en usko että aloitetaan, täällä vauvauinnit järjestetään ainakin aivan järjettömän aikaisin aamulla, viikonloppuisin, ja koska mä oon mukavuudenhaluinen niin en halua mitään sovittua menoa joka lauantaille tai sunnuntaille kello 8.30 kun ihan yhtä hyvin voisin nukkua senkin ajan. Meillä on siis sopimus Oton kanssa että lauantaisin Otto nukkuu niin pitkään kuin haluaa ja sunnuntaisin mä nukun niin pitkään kuin haluan (satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta), enkä kyllä halua uhrata kummankaan aamua kun ne on kyllä niin ihanaa luksusta arjen keskelle. Uiminen on kyllä kivaa ja nyt kunhan Tirriskä vielä vähän tuosta kasvaa niin aivan varmasti viedään se kyllä ihan omin päin uimahalliin kun se selkeästi vedestä kumminkin tykkää.

Tiedätkö mitään isästäsi? Mitä? Tiedätkö hänen ulkonäön?

 No tää on mun mielestä sellainen asia joka ei kuulu blogin puolelle oikeastaan. Mun mielestä se riittää (tai on ehkä liikaakin) kun kerron että mä en ole mun isäni kanssa missään tekemisissä mutta mulla on maailman paras äiti♥

Oletteko ajatteeleet laittaa Tiaraa päiväkotiin tai perhepäivä hoitajalle, missä iässä? :)

Ollaan me ajateltu, varmaan tässä seuraavan vuoden aikana eli 1-2 -vuotiaana.

 Mitä sanoisit 20vuotiaalle vauvakuumeilijalle? :)

Mä sanoisin että tee ihan niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. En mä aio mitään neuvoa antaa että "älä tee missään nimessä vielä lapsia, olet liian nuori!" enkä myöskään aio sanoa että "tottakai sä nyt heti hankit vauvan!" koska mä en tiedä mitään muuta kuin että olet 20v ja sulla on vauvakuume. Mulla on pohjalla vain mun oma kokemukseni, joka on ollut parempi kuin koskaan osasin edes toivoa ja mä oon maailman tyytyväisin siitä että tulin 20-vuotiaana äidiksi. Nyt kun pian täytän 21 koen että mulla on koko maailma edelleen avoinna, eikä lapsi ole todellakaan mikään este sille että elää haaveidensa elämää, päinvastoin! Mutta mä myös tiedostan sen että kaikilla äideillä asiat ei suju niinkuin meillä, toisilla sujuu paljon huonommin ja toisilla paljon paremmin, eikä se riipu edes iästä. Kaikki äidit, lapset ja isät on erilaisia. Mutta mä toivotan onnea sulle ja kaikkea hyvää elämään :)!

 
Mikä äitiydessä on yllättänyt? Positiivisesti ja negatiivisesti?

Positiivisesti äitiydessä on yllättänyt se rakkauden määrä jota toista ihmistä kohtaan voi tuntea, se kun on niin mittaamattoman suuri. On myös ollut vielä paljon upeampaa ja ihanampaa seurata oman pienen kasvua ja kehitystä joka päivä, ei ole mitään parempaa! On paljon vaikeampaa vastata siihen mikä on yllättänyt negatiivisesti kun ei mulla tuu mitään fiksua mieleen!  Ehkä negatiivisesti on eniten yllättänyt se, että heti kun susta tulee äiti, sä olet julkisen arvostelun kohde. Kaikkien äitien kaikki toimintatavat, sanat ulkonäkö ja jopa oman lapsen kehitys kun tuntuvat olevan aina jonkun mielestä vääränlaisia ja aina löytyy jollakin jostain asiasta jotain sanottavaa. 

 
Kiellätkö Tiaraa paljon?

En oikeastaan. Silloin kun tarve vaatii niin kiellän kyllä, mutta en kulje kokoajan Tiaran perässä kieltämässä asioita. Mun mielestä silloin on kyllä kodin sisustuksessa jotain pielessä jos kokoajan täytyy hokea "Ei". Me ollaan otettu kaikki mahdolliset kielletyt tavarat pois Tiaran ulottumattomista, jolloin Tiara ei niihin pääse käsiksi eikä näinollen meidän tarvitse kieltää. Tietenkin on myös vaikeammin piilotettavia tavaroita kuten uuni ja astianpesukone, ja jos Tiara menee niihin koskemaan niin silloin yleensä kiellän ja samalla selitän miksi kiellän (vaikka tiedän ettei Tiara välttämättä ymmärräkään vielä yhtään mun selityksiä, niin varmasti isompana ainakin se jää mieleen että "ainiin toi on kuuma, siksi siihen ei saa koskea!") Mun mielestä mä oon Tiaralle sen selityksen velkaa kieltäessäni, koska kyllä muakin harmittaisi jos joku vaan tulisi kieltämään mua tekemästä jotain mun mielestä ihan normaalia asiaa ilman mitään selityksiä.  

Mitä nimivaihtoehtoja olisi uudelle vauvalle?Pojan ja tytön nimet?

 Näitä mä en aio paljastaa. Voin kertoa millaisista nimistä tykkään, mutta en todellakaan kerro nimiä ennen kuin sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kun meillä ehkä mahdollisesti on pidetty pikkukakkosen ristiäiset, koska pitäähän sitä jotain jännitystä olla! Niin ja ne nimet mistä tykkään, no Charlotten lapsilla on ainakin maailman suloisimmat nimet (on monella muullakin) mutta tää neiti tuli nyt ekana mieleen ilman että paljastan omalta nimilistaltani (kyllä, mulla on sellainenkin, ollut jo vuosia) yhtään nimeä!

Kuinka usein otat omaa aikaa ja lähet vaikka lenkille, kaverin kaa kahville tms.?

No suoraansanottuna tosi harvoin. Tällä viikolla kävin kerran 20 minuutin lenkillä kahden vuoden tauon jälkeen ja totesin että mulla on ihan järjettömän surkea kunto! Mutta siis, mä yleensä nään kavereita päivisin kun Otto on töissä ja sillon otan tietysti Tiaran mukaan eikä onneksi ainakaan kukaan mun kaveri ole tunnustanut että se ois haitannut. Iltaisin mä tykkään olla kotona kun Ottokaan ei oo töissä ja vihdoin nään murua pitkän työpäivän jälkeen. Jos Otto haluaa lähteä jonnekin näkemään kavereitaan ilman mua ja Tiaraa niin ei mulla oo sen kanssa mitään ongelmaa, mut itte tykkään viettää kaiken mahdollisen ajan noiden kahden paviaanin kanssa tai jos vaikka äiti hoitaa Tiaraa niin silloin lähden mieluummin Oton kanssa jonnekin kuin että mentäis Oton kanssa esim eri paikkoihin juhlimaan. Ja mä tiedän että saisin lähteä kahville tai leffaan tai mitä tahansa milloin vain ikinä haluan koska Otto on mielellään Tiaran kanssa, mut mä vaan oon tällänen kotihiiri!

Minkälaisena näet Otto-vaarin?

Otto on sellanen wannbe-nuori vaari ihan varmasti! Käyttää viel 80-vuotiaanakin hupparia,  pillifarkkuja, Converseja ja bändipaitoja. Se nauttii eläkkeelle päästyään siitä että vihdoinkin elämässä on aikaa tehdä ihan mitä haluaa, milloin haluaa (=pelata) ja viihdyttää varmaan kaikkia meidän tulevia lapsenlapsia sen pelikonsolimuseolla (sille on jo hyvää vauhtia kasaantumassa sellanen). Aina välillä se kokkailee mulle kaikkea ihanaa ja yllättää mut uudella ryppyvoiteella, toivottavasti!

Mitä ajattelit kun sait tietää olevasi raskaana?

No tähän oon vastannut jokaisessa kysymyspostauksessa, siksi mä linkitin ne siihen postaukseen jossa saitte näitä kysymyksiä laittaa, ettei tulisi ehkä niin paljoa samoja kysymyksiä. Mutta kuten oon aiemminkin sanonut niin menin onnesta sekaisin♥

Miten kerroit raskaudesta Otolle?

No tää kuuluu kans tohon jokaisessa kysymyspostauksessa kysytyt kysymykset -kategoriaan (joten niistä voi halutessaan käydä kurkkimassa kattavamman vastauksen), mutta siis aiemmin oltiin jo yhdessä juteltu aiheesta ja testin tehtyäni mä soitin Otolle ja kerroin että se oli positiivinen. Seuraavana päivänä sitten menin Oton luo yöksi ja me paijailtiin masua ja katottiin Salkkareita monta tuntia putkeen.

Miten kuvailisit Ottoa jollekin tuntemattomalle? Eli siis miten kuvailisit Ottoa  jollekin, jota hän ei ole koskaan tavannut?

Mä oon monesti kuvaillutkin, viimeksi tässä muutama päivä sitten kun kävin yhden vanhan ystävän kanssa kahvilla. Ainakin tälle mun vanhalle ystävälle mä kerroin että Otto on maailman kiltein ja kultaisin mies. Loistava isä, ihana kihlattu. Arvostaa mua ja ottaa mut kaikessa huomioon, niinkuin Tiarankin. Ahkera tekemään töitä, mutta osaa myös rentoutua kotona. Niin ja on se myös maailman rakkain!

Millaisista asioista teille tulee eniten erimielisyyksiä?

 Uskokaa tai älkää, kalaruuista! Otto haluais aina syödä jotain kalapuikkoja ja ranskalaisia, ja mun mielestä kalapuikkoja ei voi edes kutsua kalaruuaksi (tai ruuaksi ylipäätään). Mä tykkään aina laittaa uunilohta tai lohimedaljonkeja, kalakeitosta tykkäisin myös tai vaikka savukalasalaatista, mutta Otolla on aina joku ongelma kun kerron että haluan syödä kalaa tänään. Mutta sitten kumminkin kun laitan ruuan, herra syö sen hyvällä halulla, ottaa lisää ja lopuksi vielä kehuu kuinka hyvää oli. Aina sama juttu!

Teettekö molemmat samoja kotitöitä vai oletteko jakaneet ne jotenkin?

 Mä en koskaan vie roskia, se on Oton heiniä ja sitten taas pyykit on se mun juttu, kuten myös vessanpesu jota rakastan (ihan oikeesti rakastan, toi ei ollut sarkasmia!). Muuten me jaetaan aika tasan kaikki aina keittiön siivouksesta lähtien, mut tietty mulla tulee enemmän yleisesti siivoiltua siksi koska siivoilen päivän mittaan silloin kun Otto on töissä. Viikonloppuisin siivotaan yhdessä ja arkisin ei siivouksesta oteta stressiä. 

BLOGGAAMINEN

 Missä vaiheessa päivää yleensä teet postauksesi, illallako? 

 No se vaihtelee aika paljon, useimmiten illalla joo mutta sitten jos taas saan inspiraation niin saatan kirjoitella päivällä kun Tiara on päikkäreillä tai jos Tiaralla on hyvät leikit menossa eikä se kaipaa mua siihen häsläämään niin saatan kirjoittaa valmiiksi aina muutaman lauseen tai kappaleen/lisätä muutaman kuvan ja jatkaa myöhemmin lisää.

Kuinka kauan sinulla kuluu aikaa postauksen tekemiseen? 

 No sekin vaihtelee aika reilusti. Yleensä n. 1-2 tuntia yhteensä, mutta mä en koskaan melkeinpä tee postausta silleen että istun alas kahdeksi tunniksi ja teen kaiken yhdeltä istumalta (ellei kyseessä ole joku lyhyt postaus tai vaikkapa mielipidekirjoitus jonka taas tykkään kirjoittaa putkeen ettei ajatus katkea). Mä yleensä lisään kuvat koneelle jossain vaiheessa päivää ja valitsen mitä kuvia haluan käyttää postauksessa. Sitten taas saatan jossain vaiheessa istahtaa ja kirjoitella pätkän tekstiä (joko puhelimella muistiin jonkin ajatuksen jonka myöhemmin kopioin sieltä postaukseen, tai sitten suoraan bloggeriin). Lopuksi mä lisään kuvat ja käyn tekstin läpi, sekä kirjottelen loppuun vielä viimeiset jutut ja sitten se on valmis. Eli vaikka 1-2h päivässä kuulostaa ehkä paljolta, niin ei se siltä tunnu kun tekee pienissä pätkissä pitkin päivää.

Miten sinulla siis riittää innostus (ja aika) kirjoittamaan melko yksityiskohtaisesti melkeimpä jokaisesta päivästänne, eikö illalla iske kovakin väsymys tai eikö poikaystäväsi ole huomauttanut asiasta? Vai onko hän positiivisesti sen kannalla, että kirjoitat pitkiä tekstejä melkein joka päivä?

 Ei mulla iltaisin ole mitenkään kova väsymys tai jos on niin silloin en yleensä postaa. Ja kuten tuosta postausarkistostakin näkyy niin yleensä postailen n. 15-20 kertaa kuukaudessa, eli en läheskään joka päivä. Ja en kyllä usko että Ottoa haittaa, kyllä se varmaan myös ihan mielellään 15-20 kertaa kuukaudessa viettää hetken omaa aikaa sillä välin kun mä teen postausta!

Mistä oot keksiny blogis nimen?
 LMFAO:n biisistä jonka sanoituksessa on kohta  mistä blogin nimi tulee.

Miten uskallat jakaa sun lähes koko elämän kaikille?

Mä en koe jakavani "lähes mun koko elämää kaikille" tässä blogissa. Mä kerron vain ne asiat jotka itse haluan, ja usein mulle tuleekin myös kommentteja siitä miksi en kerro sitä, tätä tai tuota.  Se että lukee blogista jonkun kuulumisia useita kertoja viikossa ja seuraa vaikkapa juuri lapsen kasvua, luo lukijalle illuusion että ikäänkuin tuntisi bloggaajan. Siinähän se blogien viehätys juuri piileekin, on mukava seurata "tuttujen" ihmisten kuulumisia ja ajatuksia. Mutta todellisuudessa täällä blogissa on vain pienenpieni osa mun/meidän elämän sisällöstä. Vai kuinka moni mun lukija esimerkiksi tietää mun bestikset nimeltä, meidän pankkitilien saldon tai kadun jolla me asutaan, Oton työpaikasta puhumattakaan?

Ahdistaako sua koskaan, että ihmiset tietää niin paljon teidän asioista?

 Ei, juurikin siitä syystä että ihmiset ei tiedä kovinkaan paljoa meidän asioista. Jos mun elämässä ei tapahtuisi mitään muuta kuin blogissa kerrotut asiat niin eläisin aika köyhää ja sisällötöntä elämää loppupeleissä.

Entäs jos joku hullu vaik päättää alkaa vainoo teitä?

No kun sitähän ei voi koskaan tietää kuka alkaa vainoamaan ja ketä, vaikka kuinka sulautuisi massaan ja kävisi mahdollisimman vähän ulkona. Jos joku hullu haluaa meitä vainota niin eiköhän se silloin löydä meidät ihan muutenkin. Kovasti toivon etteivät stalkkerit ole kiinnostuneita meistä (tai kenestäkään muustakaan) mutta en tosiaankaan aio elää elämääni peläten tollasta asiaa.

 Haluisitko itse lukea äitisi kirjottamia juttuja sun vaippaan paskomisista ja siitä ku sanoit sanoja mm. kakka sanasta sun muusta shaibasta. ootko vähä yli-innokas äiti?

Joo! Mua harmittaa kauheesti kun mulla ei ole omaa vauvakirjaa missä kaikki tollaset ihanat ensimmäisten vuosien jutut olis ylhäällä! En usko olevani sen yli-innokkaampi kuin kukaan muukaan äiti, kyllä sen sitten ymmärtää kun itse on samassa tilanteessa. Enkä myöskään koe että kakka-sana olisi shaibaa (tai jos kirjaimellisesti ottaa niin joo, mut mun mielestä on aika hienoa että Tiara osaa noinkin hyödyllisen sanan).

 Miltä tuntuu olla monen ihmisen tunnistama bloggari?
Absurdilta, koska en ole ajatellut asiaa tuolta kannalta. Tai no silloin oon ajatellut että "ihanaa kun mua tultiin moikkaamaan!" jos joku lukija on tullut kadulla kiskaisemaan hihasta, mutta noin muuten niin en mä sitä edes tajua että joku saattaa mut vaikka tunnistaa kun käyn kaupassa tms. Hassua! Mut enhän mä nyt todellakaan ole edes yhtä tunnettu kuin joku ö-luokan ex-bb-kilpailija joten en  usko että tuun koskaan sitä sen enempää ajattelemaankaan. 

RANDOM

Oletko ollut aina yhtä iloinen persoona?Joo! Kyllä mä oon, tietysti teini-iässä välillä oli niitä kausia että "kaikki on ihan pyllystä" mutta yleisesti ottaen niin kyllä mä oon aina ollu aika ilonen. Mitäs sitä turhia synkistelemään!

Omistatko polkupyörää siellä teidän Helsingin kodissa? Jos et omista, niin aiotko joskus hankkia?

 En omista ja se harmittaa vietävästi! Mä haluaisin Jopon! Viimeistään sitten kun Tiara voi alkaa ajelemaan pyörällä niin hankin kyllä itsellenikin. Mulla on viimeksi ollut ihana pinkki Tunturi vuonna 2009 ja se varastettiin multa meidän talon pihasta 3kk ostamisen jälkeen vaikka siinä oli joku ihan hullu turbolukkoviritelmäkin! Vieläkin ketuttaa. 

Minkä ikäsenä laitoit ton sun napakorun, sattuko? :)

Napakorun otin 17-vuotiaana ja ei sattunut ollenkaan. Eikä se onneksi tulehtunut vaikka mut heitettiin vaatteet päällä laiturilta mereen seuraavana päivänä sen ottamisesta! Mä hoidin sitä tuota sattumusta lukuunottamatta tosi huolellisesti ja se ei oo koskaan ollut kipeä.

Lempiruokasi?Vapianon pastat ja sitten ihan sama kenen tekemät kaikki mahdolliset salaatit. Tykkään myös lasagnettesta ja kaikista muistakin kuin Vapianon pastoista tosi paljon.

Mitä valmistaisit Otolle kolmen ruokalajin illalliseksi? 

Hauska kysymys! Alkuruuaksi mä valmistaisin varmaan jotain jännää ja erilaista salaattia ja pääruuaksi tekisin oikein kermaista pastaa mahdollisesti vuohenjuustolla tai gorgonzolalla höystettynä. Jälkkäriksi joku hullu creme brulé -viritelmä tai sitten vaikka ihan perinteistä omenapiirakkaa vaniljakastikkeella.

Mitä ostat melkein aina kauppareissulla ruokakaupasta? Coca-cola zeroa, joka kerta! Ja sipulia, en tiiä ees miksi mut tuntuu että aina lukee kauppalistassa "sipuli" vaikka ostaisin niitä seitsemän kerralla ja kävisin joka päivä kaupassa? Mutta ei me kyllä mun mielestä syödä sipulia edes mitenkään epätavallisen paljon eikä niitä kyllä loju miljoonaa ylimääräistä kaapissakaan. Meillä asuu varmaan joku sipulimonsteri joka käy aina yöllä puputtamassa kaikki sipulit!

Kumpi keittää paremmat kahvit, sinä vai Otto? :D
Minä ehdottomasti! Koska jos Otto "keittää kahvit" niin se tarkottaa sitä että se laittaa sinne tasan sen verran vettä ja tasan sen verran höystöjä kun käsken sen laittaa kun se ei itse osaa!

Nyt mä alan painumaan tästä untenmaille ja huomenna mä lupaan kertoa vähän kuulumisia ja vastailla kommentteihin kun on ne molemmat jääneet "vähän" turhan vähälle huomiolle viimeaikoina, pahoittelut siitä! Mullehan tuli siis torstaina migreeni, joka kesti sellaiset mukavat kolme päivää. Tänään ei ole ollut päänsärkyä enää aamun jälkeen joten on ollut vähän mukavampi päivä sentään. Torstainen postaus alkoi saamaan osakseen turhan ilkeitä kommentteja joidenkin kannalta joita en migreenissäni jaksanut kontrolloida ja siksi poistin sen. Postauksen mukana tuo aihe on nyt loppuunkäsitelty mun blogissani, ja mä en tule enää kertaakaan julkaisemaan aiheeseen liittyviä kysymyksiä/kommentteja/yhtään mitään. Kiitos teille kaikille jotka olette mua tukeneet ja kannustaneet. Blogissa puhaltavat nyt uudet tuulet, joista tulen tarkemmin kertomaan ensi viikolla! Te olette maailman parhaita lukijoita♥ Hyvää yötä ja alkavaa viikkoa kaikille!