Erilainen isänpäivä

Oton toinen isänpäivä (hui kamala että tuntuu oudolta ajatella että tämä on jo toinen isänpäivä!) ei alkanut pitkään nukkumisella, sänkyyn tuodulla aamiaisella ja lahjoilla vaan kello 7.30 herätyksellä, keittiön siivouksella ja ulkoilulla Tiaran kanssa. Minä sen sijaan nukuin ensimmäistä kertaa kuukausiin onnistuneesti pitkään, yleensä nimittäin herään viimeistään kahdeksalta vaikka saisinkin nukkua. Kuulostaa ehkä kauhealta, etten antanut Oton nauttia isänpäivän luontaiseduista! Mutta totuus on että Otto oli itse sitä mieltä, että koska hän eilen nukkui perjantaisen poikienillan jäljiltä pitkään oli tänään mun vuoroni nukkua ihan rauhassa. Isänpäivälahjankin annoin jo tiistaina, kun herran odottama peli julkaistiin ja en halunnut olla niin ilkeä että Otto olisi joutunut tähän päivään asti odottelemaan kun kaikki muut pääsivät jo tiistaina pelaamaan. Aamupala oli sentään ihan Oton mieleinen; pekonia, nakkeja ja munakokkelia ja maistui se mullekin. Vaikka sellaisen rasvaähkyn jälkeen kyllä tuntui ainakin tunnin ajan siltä että kolesteroli tukkii mun verisuonet! Isänpäiväksi ostettu juhla-ateria pihveineen ja marinoituine vihanneksineen syötiin jo eilen kun ei jaksettukaan odottaa, tänään on sitten vuorossa kotoisasti kinkkukiusausta. Mutta juhlan kunniaksi voisin kyllä lisätä siihen tuplamäärän valkosipulia!

                Koska mulla ei itsellä ole ollut koskaan isää läsnä elämässä, vaan ainoastaan maailman paras äiti, ovat mun kokemukset iseistä ja isyydestä aika rajalliset. Ne rajoittuvat kavereiden ja sukulaisten iseihin, mun omaan pappaan ja sitten tietenkin siihen millainen isä Otto on ollut Tiaralle. Mulla ei periaatteessa ollut mitään vaatimuksia isänä olemisesta Otolle, koska jo se fakta että Tiaralla on isä läsnä arjessa ja elämässä jokapäivä, on mun mielestä ihan mieletön asia vaikka monille isä on varmaan ihan itsestäänselvyys. Mutta ne mun vähäisetkin odotukset on Otto kyllä ylittänyt miljoonakertaisesti! Otto jaksaa touhuta ja leikkiä innoissaan Tiaran kanssa aina pitkien työpäivienkin jälkeen ja viikonloppuisin lähteä ulos jo aamuvarhaisella kun Tiara osoittaa ulkovaatteita ja huutaa "KIIKKAA" vaativalla äänensävyllä. Alusta asti Otto on osallistunut kaikkiin rutiineihin vaipanvaihdoista syöttämiseen ja kylvettämiseen ihan yhtä ahkerasti kuin minäkin ja mua ei oo koskaan pelottanut jättää Tiaraa Oton huomaan ja mennä käymään itse vaikkapa kaupassa. Tiaran silmissä me molemmat vanhemmat ollaan ihan tasavertaisia, ihan sama kumpi ovesta lähtee ulos niin Tiara seisoo eteisessä ja vilkuttaa iloisesti ja jää ihan tyytyväisenä leikkimään toisen vanhemman kanssa. Mutta tietysti Tiarastakin huomaa että se on onnellisimmillaan silloin kun molemmat vanhemmat istuu sen kanssa yhdessä lattialla leikkimässä palikoilla tai kylpyankoilla ja mä oon maailman iloisin siitä että Otto on isä joka tyytyväisenä on leikeissä mukana.

                 Vaikka mä pyrinkin kertomaan mahdollisimman usein Otolle kuinka tärkeä se on ja osoittamaan rakkautta muutenkin, ei mun mielestä ole ollenkaan liikaa että yksi päivä vuodesta on iseille omistettu. Silloin voi pysähtyä miettimään sitä kuinka tärkeä osa elämää se omien lasten isi tai sitten oma isä onkaan. Ja on mulle pappakin kyllä tärkeä, äsken juuri papalle soitinkin ja kerroin meidän pekoniaamiaisesta samalla kun toivottelin hyvää isänpäivää ja yhdessä todettiin että onhan se hyvä pitää kolesterolit korkealla! Ihan mahtavaa isänpäivää kaikille iseille ja samalla toivotan kyllä mun äidillekin hyvää isänpäivää, ala-asteellakin tein isänpäiväkortin aina myös äidille koska äiti on ollut mulle aina myös isä siinä missä äitikin. Vaikken yksinhuoltaja olekaan niin yksinhuoltajan lapsena voin mielestäni täysin oikeutetusti todeta että yksinhuoltajavanhemmat voivat ihan hyvin juhlia omaa vanhemmuuttaan kaksi kertaa vuodessa ja olla ylpeitä siitä että jaksavat yksin! Nyt siis toivotan hyvää isänpäivää kaikille ja meen leikkimään noiden hönttien kanssa!