Viikonlopun sekalaiset

Tänään on masujen ja kotien ja kaiken jälkeen vuorossa kunnon sillisalaattipostaus, nimittäin niitä kuulumisia vihdoin! Mitä meille kuuluu? Siinäpä vasta kysymys! Hyvää kuuluu suurimmalta osin, mutta muutosten syksy on tehnyt tehtävänsä ja joskus kun jää hetki aikaa istahtaa alas ja miettiä kaikkea tapahtunutta tulee ainakin mulle todella hämmentynyt olo. Miten voi niin lyhyessä ajassa tapahtua niin paljon?! Jos listaan tähän niitä muutoksia, on niitä määrällisesti vähän; (muutto, uusi raskaus ja blogin siirtyminen uudelle sivustolle) mutta suuruudeltaan ne ovat silti niin laajoja, että ne ovat muuttaneet jo ja tulevat muuttamaan aivan kaiken luultavasti. Valehtelisin jos väittäisin ettei uuden vauvan tulo jännitä ollenkaan, jännittäähän se kovastikin, mutta hyvällä tavalla! Tietysti sekin jännittää että miten yöt sujuvat ja onnistuuko imetys tällä kertaa. Stressiä en silti aio niistä ottaa, tärkeintä on se että uusi tulokas on terve ja voi hyvin. Toistaiseksi eniten jännittääkin siis se että kaikki sujuu hyvin loppuun asti, ja ei auta kuin uskoa ja toivoa että niin käy!

           Mä en oo itse oikein päässyt vielä käsiksi siihen raskausajan hehkuun ja ihanuuteen, vaikka mulle on pari kertaa jo selkeästä raskaushehkusta mainittukin. Onnellinen oon, maailman onnellisin tulevasta vauvasta, mutta tämä odottaminen saisi kyllä sujua vähän nopeammin! Kuten ensimmäisen raskauden jälkeen sanoinkin niin synnyttää voisin vaikka kerran viikossa mutta raskaanaolo ei ole kyllä mitään herkkua. Herkuista puheenollen, miksi aina on niin että kun kielletään jotain niin sitten ei halua muuta kuin juuri sitä kiellettyä asiaa! Nimim. "Graavilohta, sushia ja valkohomejuustoa piparin kera kuolaava pallomaha". Ja raskaushormonien sumentamilla aivoilla se graavilohi muuttuu maailman haluttavimmaksi asiaksi ja tulee olo kuinka olisi kokonainen ihminen ja koko elämä täydentyisi kunhan vain saisi sen yhden lohisiivun ja voi kuinka kakalta se tuntuukaan kun sitä ei saa! Mutta ehkä mä selviän, kun mietin vain ensi kesän tulevia herkkuaterioita ja tyydyn paistettuun kalaan ja pipareihin ilman juustoa. Pipareita sentään löytyy, viimeiset pari viikkoa oon mutustellut Ikeasta ostettuja todella hyviä pipareita ja tänään niiden loputtua leipaisin ensimmäiset omat piparit Tiaran kanssa!

            Muutto sujui hyvin kuten kerroinkin jo aiemmin ja arki on lähtenyt rullaamaan mukavasti uudessa ympäristössä. Täytyy sanoa että täällä on kyllä ainakin todella mukavia naapureita ja kivat myyjät lähikaupassa! Ja on ihanaa asua veden äärellä, auringonnousu aamuisin on mukavaa katseltavaa kun se heijastuu kauniisti veden pintaan. Täällä on ihanan rauhallista ja turvallista ja luonto on lähellä vaikka Helsingissä ollaankin. Tiara on sopeutunut uuteen kotiin aivan hirmuisen hienosti, yöt on neiti nukkunut alusta asti täälläkin hyvin ja viimeinen iltamaitopullokin on jäänyt pois kokonaan, ilman taisteluita ihan vahingossa! Tavoitteena on vielä päästä yötutistakin eroon ennen pikkusisaruksen syntymää, mutta onneksi tässä on aikaa ihan hienosti siihen puuhaan. Ja katotaan vaan niin viikko ennen laskettua aikaa mä tuskailen vielä samaa tuttiasiaa..

Yksi varjopuoli meidän asunnossa on: Täällä on valoisinta iltapäivisin, eikä aamuisin! Ja iltapäivisin ei olla melkeinpä ikinä sisällä vaan yleensä puistossa tai vaikkapa kaupassa. Aamuisin sensijaan täällä on super pimeää enkä saa otettua niin kivoja sisäkuvia kun haluaisin! Ja koska on talvi, on iltaisin myös pimeää enkä silloinkaan saa kivoja kuvia. Miten mä saan tän ongelman ratkaistuksi, jos jollakin on mahtavia neuvoja niin otan niitä ilomielin vastaan! Kamerana meillä toimii siis Canon eos 450D.

Mä jatkan nyt isänpäivähöpinöiden kirjoittelua ja koitan saada ne julkaistuksi vielä tämän päivän puolella! Ihanaa isänpäivää kaikille iseille♥