R niinkuin

Raskaus! Ihana raskaus ja ihana masu joka on kasvanut vähintäänkin tuplanopeudella viimekertaiseen verrattuna! Toinen raskaus on edennyt aivan omalla painollaan, täysin eri tavalla kuin ensimmäinen raskaus. Ensimmäinen raskaus täytti kaikki mun ajatukset ja haaveilin pikkuisesta vauvasta ahkerasti. Nytkin mä olen äärimmäisen onnellinen odotuksesta ja siitä että meille tulee toinen pieni, mutta voi miten onkaan niin helppoa unohtaa edes olevansa raskaana kun koittaa pyörittää arkea taaperon kanssa muuttorumban keskellä. Saattaa kulua päivä tai parikin ennen kuin muistan edes koko asiaa! Ensimmäinen kolmannes on humpsahtanut ohi aivan huomaamatta, ja nyt vaan edelleenkin väsyneenä odottelen että milloin se energinen keskiraskaus alkaa kun ei sitä näy eikä kuulu. 

         Mun alkuraskautta on tällä(kin) kertaa varjostanut jatkuva päänsärky, valonarat silmät ja ainakin muutaman kerran viikossa iskevät migreenikohtaukset. Aina puhutaan vain raskauspahoinvoinnista, mutta kyllä voin kertoa että on tämä päänsärkykin aikamoista taistelua ollut! En uskalla vielä sanoa että se olisi helpottanut, vaikka viime viikkoihin onkin jo muutamia päänsäryttömiä päiviä kuulunut, mutta toivon kovasti että se menisi pian ohitse. Viime kerralla päänsäryt loppuivat niihin aikoihin kun aloitin blogin kirjoittamisen, eli viikolla 16+ joten olen lohduttanut itseäni sillä että tässä ei toivottavasti ole enää montaa viikkoa kärvisteltävänä. Mutta tietenkin; jokainen raskaus on erilainen kuten sanonta kuuluu ja mikään ei ole varmaa. Mutta pakko on jaksaa uskoa siihen että pian se loppuu!

               Vaikka päänsärky onkin inhottavaa niin ei tästä mikään valituspostaus ole tulossa, vaan päinvastoin. Meidän tuleva pikkuinen on hartaasti toivottu ja odotettu ja niin kovin rakastettu jo masussakin.  Mä oon enemmän kuin onnellinen siitä että aika tuntuu vilistävän ihan mieletöntä vauhtia, en nimittäin millään malttaisi odottaa että saan oman pienen murusen syliin! Mutta olen silti onnellinen että tässä on vielä reilusti viikkoja jäljellä, ehditään kunnolla valmistautua pikkuisen tuloon ja Tiarakin ehtii kasvaa ja saa olla äidin ja isin ainoa vauva vielä vähän aikaa. Mä oon kyllä aivan varma että meidän neidistä tulee ihan loistava isosisko! 

Mä olen iloinen siitä että nyt toisella kertaa olen osannut ottaa odottamisen rennommin kuin ensimmäisellä kerralla, enkä ole ollut aivan niin hysteerinen joka asiasta. Ruuasta olen edelleenkin tarkka ja noudatan neuvolan suosituksia prikulleen, mutta muuten olen ollut aika rennosti enkä ole ylianalysoinut jokaista pientä liitoskipua tai selkäsärkyä. Siltikin on edelleen niin vaikea uskoa todeksi sitä että meille on annettu näin paljon onnea ja en voi muuta kuin toivoa että kaikki sujuu hyvin! Se on tämä suomalaisen pessimistinen ajattelutapa siitä ettei kaikkea saamaansa onnea muka ansaitsisi, ja se istuu (ainakin minussa) hyvin tiukassa. Mutta yritän olla ajattelematta sillä tavoin ja olla vain kiitollinen siitä kaikesta mitä meille on annettu.

             Viimeksi mä jaoin mun raskauden todella yksityiskohtaisesti mun blogissa teille kaikille, mutta tällä kertaa en aio toimia samoin. Osittain johtuen siitä, että raskaus ei tällä hetkellä näyttele pääosaa mun elämässä kuten viimeksi, vaan on vain yksi osa sitä Tiaran  (ja toki kaiken muunkin) rinnalla ja osittain johtuen siitä, että blogin vierailijoiden määrä on kasvanut niin uskomattoman suureksi, että raskauden jokainen yksityiskohta tuntuu liian henkilökohtaiselta jaettavaksi. Mä toivon että ymmärrätte tämän! Vaikka te lukijat olettekin ihania ihmisiä ja mielelläni kertoisin teille vaikka ja mitä, on valitettavasti olemassa myös niitä ilkeitä ihmisiä joiden en soisi tietävän meidän elämästä pienintäkään murusta, mutta joiden tiedän niitä silti koettavan onkia niin täältä blogista kuin muualtakin. Siksi siis tällainen ratkaisu. Mutta varmasti raskaus tulee silti täällä näkymään, ehkä paljonkin, mutta ei samassa mittakaavassa kuin viimeksi. But I'm a human not a sandwich ei siis tule muuttumaan takaisin raskausblogiksi vaan käsittelee meidän kaikkien elämää ihan kuten tähänkin asti!

Mä siirryn nyt sohvalle kasvattelemaan pötsiä (ja kaikkia muitakin vartalonosia) valkosuklaalla ja pipareilla ja toivotan teille kaikille upeaa alkanutta marraskuuta ja ihanaa alkavaa viikkoa! Kuulumisia ja mahdollisesti ensimmäistä kurkistusta meidän uuteen muutonjälkeiseen kotiin luvassa ensi viikolla!