Mietin pitkään uskallanko kirjoittaa tällaista mun blogiin koska tää luultavasti kirvoittaa kaikenkirjavia mielipiteitä tää teksti mutta omapa on blogini. Rohkaisevien kommenttien saattelemana mä nyt annan tuotokseni tarkasteltavaksi. Tää on hyvin kärjistetty teksti ja en puhu tässä kenestäkään yhdestä tietystä henkilöstä vaan tästä ilmiöstä yleisesti ja esimerkit tähän oon poiminut monelta suunnalta, äideiltä joilla on kaikki ihan vimpan päälle yhteiskunnan normien mukaisesti. Ikää, koulutus- ja urataustaa ja aviomies löytyy.
Kuten tosta alusta voikin jo arvata mitä tää teksti koskee, mä oon viimeaikoina kiinnittänyt huomiota monien tuoreiden (vauva n.0-3kk), itseäni vanhempien äitien blogiteksteihin siitä kuinka rankkaa äitiys on. Vauva viihtyy vain äidin sylissä ja nukahtaa vain äidin viereen. Yksin ei viihdytä hetkeäkään eikä äiti edes ehdi syödä rauhassa kun vauva itkee heti kun ei ole äidissä kiinni. Kymmenen minuutin suihku tai yksin kaupassakäyminen on luksusta. Kaupassakin unohdetaan omat ostokset kun mietitään vaan vaippoja ja pyllypyyhkeitä. Kakat tulee kestovaipoista läpi mutta silti niitäkin on pakko käyttää aina välillä että vois todistella itselleen olevansa ekologinen superäiti, pyykkiä saa pestä kokoajan koska eihän vauvalla voi olla sama body kahta päivää päällä. Vauva kitisee heti jos joutuu jonnekin muualle kuin äidin syliin, sehän on vaan ihanaa, tästä äiti tietää olevansa tärkeä!
Mä oon hyvin hämmentynyt. Jokaisessa tällaisessa lukemassani tekstissä on korostettu sitä kuinka vauva ei ole koliikki-lapsi. Tää pistää mut miettimään että minkä takia pienten vauvojen äidit tekemällä tekee äitiydestä rankkaa? Ihan kuin se olis joku hyvän äitiyden mittari kuinka rankkaa äitiys on ja kuinka unohtaa täysin itsensä kun vauva on syntynyt. Mä väitän että äitiys on terveiden, ei koliikki -vauvojen äideillä tasan niin rankkaa kuin äiti siitä itse tekee. Sitten kun äidistä on tullut se superäiti ja hän on unohtanut itsensä totaalisesti hän kummastelee miksi äitinä olo on rankkaa.
Ei vauva tietenkään nuku tyytyväisenä pinnasängyssä yksin jos on pienestä asti tottunu siihen et pienimmästäkin kitinästä äiti nostaa viereen samantien vaikka vauva ois ihan unessa. Kukapa lapsi viihtyis sitterissä äidin suihkussakäynnin verran jos on tottunut olemaan sylissä kaiken hereilläoloajan? Sillä oikein ylpeillään kuinka vauva on niin äidissä ihan täysin kiinni niinku siiamilainen kaksonen. Tulee sellanen olo et se vauva on hankittu vaan sitä varten et äiti tuntis itsensä tärkeeksi ja tarpeelliseksi kun vauvalle ei kelpaa kukaan muu. Vauvan itku on musiikkia äidin korville kun äiti voi taas rynnätä isän sylissä olevan lapsensa luo puolen metrin päähän ja tuntea itsensä tarpeelliseksi saadessaan itkun laantumaan.
Vauvan synnyttyä muututaan pelkäksi äidiksi koska on niin mahtavan upeaa olla äiti. Tehdään kaikkensa et kaikki varmasti huomaa kuinka äidillinen äitimäinen äiti-ihminen sä oot ja sit vuoden päästä mietitään et "miks kukaan ei kysy mitä mulle kuuluu, kaikkia kiinnostaa vaan meidän pikku höpönassu erkki-marjatta-elisabethin kuulumiset". Ei kukaan osaa siinä vaiheessa enää kysyä et mitä sille äidille kuuluu kun se on kokoajan selittäny vain ja ainoastaan vauvan hienoista kakkalasteista ja siitä kuinka pertti-liisa-ismo-seppo syö jo ainakin desin verran maitoa joka kerta.
Kyllä, munkin mielestä mun lapseni on parasta mitä tässä maailmassa koskaan on tapahtunu ja mä rakastan olla äiti. Mut mä en halua et mut määritellään ihmisenä pelkästään sen perusteella että mä oon äiti, mä haluun silti olla Iina vaikka äiti olenkin. Mä myös tiedän että mä oon mun lapselleni maailman tärkein ja että se tarvii mua, mut tiedän myös että Ottokin on ihan yhtä tärkeä pikkuneidille ja ne pärjää keskenään ihan yhtä hyvin kun mekin neidin kanssa pärjätään.
Vaikka mä oon se joka päivät on kotona vauvan kanssa niin silti se viihtyy isänkin kanssa ja myös Otto osaa tyydyttää kaikki vauvan tarpeet aivan yhtä hyvin kuin mäkin. Neidin ja Oton vahva isä-tytärsuhde on sen ansiota että mä annan sen hoitaa neitiä, enkä omi sitä täysin itselleni ollakseni supermamma. Mulle on tärkeää se että isän ja vauvan suhde on yhtä vahva kuin äidin ja vauvan. En näe mitään hienoa siinä et vauvat joiden ei pitäisi olla vielä vierastamisiän lähelläkään ei suostu olemaan kenenkään muun kuin äidin sylissä.
Loppujen lopuksi, ei tää edes ole mikään mielipideteksti. Mä vaan pohdin mua kummastuttavaa ilmiötä monelta kantilta mut en oo esittäny minkäänlaista loppupäätelmää. Ehkä enemmänkin tän on tarkotus herättää keskustelua ja ajatuksia äitiydestä ylipäänsä. Mä oon myös itse alkanut pohtimaan että onko äidille helpompaa saada vauva keskivertoäidin ikäisenä ja koittaa täyttää yhteiskunnan normien mukaiset vaatimukset epätoivoisesti vai olla nuori äiti joka jo raskausaikanaan saa usein tottua ennakkoluuloihin ja tätä kauttaa muodostaa omanlaisensa tavan olla äiti välittämättä mistään turhista "hyvä äiti -mittareista". Mä ihmettelen sitä miksi näillä standardiäideillä on niin kova tarve täyttää kaikki mahdolliset yhteiskunnan sanelemat ihanteet?
Mä en missään nimessä tällä tekstillä arvostele ketään ÄITINÄ. Jokainen äiti on varmasti paras mahdollinen juuri omalle lapselleen ja eihän lapsi siitä millään muotoa kärsi että äiti elää vain ja ainoastaan hänelle. Enemmän mä tässä pohdin sitä kuinka rankkaa tällaisena äitinä oleminen on pidemmän päälle äidille itselleen. Onko tässä yksi syy siihen että synnytyksenjälkeinen masennus on niin yleistä nykyään? Mitä mieltä te ootte näistä asioista?
Tän tekstin on tarkoitus herättää asiallista keskustelua. Mä en väitä millään muotoa olevani oikeassa (eikä äitinä olemisessa ole oikeaa tai väärää muutenkaan) koska mulla on äitiyteen vaan mun oma näkökulma, se millaisena mä itse koen äitinä olemisen. Meitä äitejä on niin moneen lähtöön ja jokasella on oma tapansa toimia ja ajatella ja kenenkään ei pidä tuomita toista. Kirjotin tän siksi että niin usein vanhemmat äidit miettii ja analysoi blogeissaan/vauva.fi:ssä/kaksplussassa ym päänsä puhki millaisia me nuoret äidit ollaan ja miten toimitaan mutta enpä oo hirveän usein törmännyt tekstiin missä pohditaan vanhempia äitejä ja heidän toimintatapojaan nuorten äitien näkökulmasta. Enkä myöskään todellakaan yleistä että kaikki mua vanhemmat äidit ois tän kaltaisia, päinvastoin. Tää oli vaan kiinnostava ilmiö johon oon törmännyt pitkin syksyä ja halusin ottaa kantaa. Mut nyt loppui selittely, tulee semmonen olo et tää vika kappale on jonku Jenkkien mikroaaltouunin käyttohje mis lukee et kissaa ei saa laittaa mikroon ettei vaan kukaan vois tulla syyttämään siitä mikron valmistajaa.
Sellasta tällä kertaa, kertokaa oma mielipide jos kiinnostaa, mulla vaan tuli kauhea avautumisen tarve! :D
mulla ei oo sen enempää mielipidettä, kun että oot aikalailla oikeeessa:) ja osaat keksii tosi hyvii nimii!:D
VastaaPoistapertti-liisa-ismo-seppo:D:D:D
ihana Iina!! ja toi on tosi tärkeetä just että isän ja tyttären suhde on yhtä vahva kun äidin ja tyttären:))
VastaaPoistaoho, tuommosta ilmiötä en oo huomannukaan ! johtunee siitä etten äiti ole :---D mut jokatapauksessa on kyllä tosi kummallista et jotku yrittää olla äiti-täydellisiä, pistävät oman elämänsä paskaksi ihan vaan että voivat näyttää miten hienoja äitejä ollaan. en usko että on kovin hienon näköistä kun äiti on väsyny joka päivä ja valittaa kakkavaipoista... voihan sitä rennomminki ottaa.
VastaaPoistaprecis! tosi hyviä ajatuksia ja allekirjoitan monet niistä. Itse kirjoitin ennen kuin sain lapsen vähän samantyylisistä asioista ja vanhemmuudesta ilmiönä, blogiin ei tullut asiatonta kommenttia, mutta herranjestas kun joku oli lainannut pohdintojani vauva.fi:hin kyllä siellä leimusi! Todella mielipiteitä herättäviä asioita.. Ja jostain syystä suorittaminen ja tietyllä kaavalla tekemiseen syyllistyy tosi helposti. Itse oon ainakin syyllistynyt tosi monesta aivan turhanpäiväsestäkin asiasta ja aivan turhaan vaan siksi että jollain tapaa kuuluisi tehdä normien mukaan.
VastaaPoistaLähdenkin tästä liiviostoksille kunhan mies tulee kotiin. Olen niin sitä mieltä, että se on myös lapsen ja miehen etu jos heillä on mahdollisimman paljon yhteistä aikaa. Niinhän mäkin oon oppinut et oon saanu rauhassa kotona harjoitella päivät pitkät. Sen ovat molemmat ansainneet että saavat oppia toisensa tuntemaan.
Oon ihan samaa mieltä sun kans! Ja siksi ite oonki ottanu omaa aikaa tarpeeksi melkeen joka päivä (suihku, kauppareissu tai joku muu pieni juttu ja muutaman kerran tietenki oon käyny baarissa) ja toiseksi jos oon vaikka meijän äitillä ja isillä tai ylipäätään jos Juho on jonku muun sylissä ku mun ja rupee itkeen niin en todellakaan oo heti ryntäämässä ottamaan sitä omaan syliin vaan saa luvan tottua olemaan muittenki sylissä. Ja yleensä jos joku (Elina, äiti tai joku) muu on vieressä ku Juholla on nälkä niin annan myös halukkaiden syöttää ettei ihan riippuvaiseksi tuu musta. Ja saman verran Antin kanssa hoidetaan pikkusta paitsi viikonloppusin ku antti on töissä. Kyllä Juho tulee aina rakastamaan mua ja oon sille hyvä äiti siinä missä kaikki muutki omille lapsilleen ja enpähän ite pala heti loppuun. :) Kiitos Iina ku jaksoit kirjottaa tämmösen tekstin!
VastaaPoistaHyviä pointteja ei siinä mitään, mutta sun täytyy myös muistaa se, että sillon kun lasta imetetään niin se äiti on aika pikkasen tärkeä asia siinä hommassa, ja väistämättäkin lapsi viettää paljon aikaa äidin sylissä ja isin syli ei kelpaa kun sieltä ei saa maitoa ( kaikki kun ei sitä pulloa huoli jos tissistäkin saa ) Mutta muuten, hyvä teksti :)
VastaaPoistano enpäs oo kyllä tullut tollasta asiaa ajatelleeksi :) tosin itse en kyllä sinänsä näe siinä mitään väärää, jos haluaa tuoda omaa äitiyttään esiin (tosin pistää miettimään että mistä kumpuaa sellainen tarve) ja onhan se vähän hölmöä ruikuttaa pienistä asioista. Silloin, kun Oliver sai ensimmäisen tissiraivarinsa, niin kyllä mäkin mietin että apua :D mut sit aloin kelailemaan että minkälaisia "ongelmia", siis ihan oikeita sellaisia joillakin muilla vanhemmilla on, niin se pieni itku ei enää tuntunu missään. Mutta kyllä silti ne 10 minan suihkut ja kaupassakäynnit on luksusta tässä arjessa :D niin ja samaa mieltä tuosta isälapsisuhteesta, joka onneksi meilläkin aivan erinomainen :)
VastaaPoistaAivan totta! Välillä mua melkein raivostuttaa tuo "ihanneäitien" asenne, että lasta ei voi tehdä ennen kuin on ammatti, avioliitto ja armoton uraputki saavutettu. Tää on erittäin kärjistetysti sanottu (enkä tarkoita näin kirjaimellisesti), mutta joskus jopa tuntuu että lapsi olisi vain "seuraava lenkki ketjussa", joku päämäärä, jota kohti pyritään, mutta jota ei voi saada ennen kuin nuo kaikki muut on saavutettu. Sitten on hyvä päivitellä, että miten tuo 20-vuotias nyt pystyy elättämään lapsensa, kun eihän sillä ole edes ammattia! Ei tarvitse mennä montaa vuosikymmentä taaksepäin, niin paljon yleisempää oli saada ne lapset parikymppisenä kuin kolmikymppisenä. Ja aina lapsen kanssa on pärjätty, ennen niitä on ollut vielä paljon enemmänkin yhdessä perheessä.
VastaaPoistaItse uskon myöskin, että äiti jaksaa paljon innokkaammin hoitaa lastaan ja leikkiä sen kanssa, kun on itsekin vielä suht. nuori. En siis todellakaan sano, etteivätkö myös nuo 30+ mammat voisi olla aivan yhtä innokkaita/jaksavia, ja hekin ovat aivan varmasti hyviä äitejä, mutta tää kirjotus vaan on niin nappi, ois voinu tulla suoraan mun suusta! Ja aivan älyttömän hyvin olit asiaa pohtinu. Voisin toistaa koko sun kirjotuksen tässä, mutta nyt on varmaan pakko lähettää jo kommentti, että joku jaksaa tän vielä lukeeki. :D
NIIN ja mun piti vielä ottaa kantaa tohon nuoria äitejä paremmat äidit-juttuun, että nää tämmöset mamat on ihan samanlaisia kun heppatytöt :D (toivottavasti kukaan nyt ei loukkaannu) Tietävät aina kaiken paremmin kuin muut ja VAIN heidän ajattelu- ja toimintatapansa on oikea. Ihan kuin tollaiset asiat olisi jotenkin iästä kiinni. Toki olen myös sitä mieltä, että voi olla liian nuori (ja myös liian vanha)hankkimaan lapsia, mutta silläkin meinaan enemminkin henkistä ikää, koska myös se 30+ voi olla siinä tapauksessa liian nuori hankkimaan lapsia.
VastaaPoistahyvä et julkasit tän, tässä on pljon asiaa ja vaikken äiti olekkaan, niin uskon asioiden olevan iinkuin itsekerroit ja oon sun kanssa samaa mieltä! :))
VastaaPoista'Mä ihmettelen sitä miksi näillä standardiäideillä on niin kova tarve täyttää kaikki mahdolliset yhteiskunnan sanelemat ihanteet?'
VastaaPoista!!Siis oikeesti, tää teksti ei puhutellu mua (tietenkään) mitenkään kun en (vielä) oo kohdannu tällasta, mut toi lause on niin totta, siihen oon törmänny :D ihan samaa mietin.
Ja kyllä tällasia tekstejä jaksaa sitte lukea, että kirjota ihmeessä lisää mielipidetekstejä ;)
Samaa mieltä! Osaat kyl kirjottaa tosi hyvin!
VastaaPoistaMä oon sun kanssa samaa mieltä!
VastaaPoistaVoisin allekirjottaa vaikka koko kirjotuksen! Aina mä löydän tällasista blogien "mielipidekirjotuksista" jotain, mistä oon eri mieltä, mutta voisin ihan hyvin kirjottaa samanlaisen tekstin! :D Ja noista alkuvaroituksista mietin, että onkohan sulla jotain vähän arveluttavia mielipiteitä(mitä en kyllä susta sillä perusteella, millasen kuvan oot itestäs antanu täällä blogissa, ois uskonu), mut ei todellakaan oo:D
VastaaPoistaKiitos ja aamen! :DD Oon aivan samaa mieltä!
VastaaPoistaMä olen muuten sun tekstis kanssa aikalailla samaa mieltä, mutta kompin yhtä aiempaa anonyymiä eli jos äiti imettää, niin vauva viettää väkisinkin enemmän aikaa äidin kuin isän kanssa. Siihen sitten vielä jos isä on töissä/opiskelemassa päivisin ja äiti lapsen kanssa kotona, niin sittenkin äiti on enemmän lapsen kanssa kuin isä eli lapsi saattaa hyväksyä ennemmin äidin kuin isän.
VastaaPoistaSiinäkin mielessä oon ehkä vähän eri mieltä, että ei tarvitse olla koliikkivauvaa, jotta äiti saattaa kokea äitiyden raskaaksi. Veikkaan, että siihen vaikuttaa sen lisäksi kuitenkin niin moni muuttuja, ettei voi suoraan sanoa äitiyden olevan niin rankkaa kuin miksi sen itse tekee.
Hyvin kirjoitettu. Olen itse myös 20 -vuotias äiti ja huomaan myös itse välillä ylisuorittavani tätä äitiyttä. Eli mielestäni se ei ehkä ole niin ikään liittyvä "tapa". Vaikka hyvinkin joskus voisi asiat tehdä helpommalla ja olla potematta paska äiti -fiilistä. Luen kauhulla kirjoituksia siitä, että äiti tekee itsestään jonkun viihdekeskuksen lapselle ja jos tämä lopettaa hetkeksikin toiminnan, niin lapsi itkee! Siihen en sentään itse (ainakaan vielä) syyllisty.
VastaaPoistaAAMEN! :-D Loistavaa tekstiä.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä sun kanssa :) En yhtään ymmärrä myöskään sitä kun jotkut äidit ei edes anna isän hoitaa omaa osuttaan ja näinpä lapsi on täysin riippuvainen äidistään.
VastaaPoistaMä päätin jo ennen Iidan syntymää että ite ainakin aijon myös edelleen olla Anniina enkä pelkkä äiti ja pitää myös huolta itestäni samalla tavalla kun ennenkin raskautta. Näin olen myös tehnyt ja tulen jatkossakin tekemään :)
Ja niinkuin tuo edellinen kommentoija on sanonut tuosta että lapsi olisi se seuraava lenkki ketjussa niin olen myös "ihmetellyt" sitä joidenkin asennetta esimerkiksi mua kohtaa kun mulla nyt ei ole ammattia enkä ole naimissa ja sainkin jo lapsen.
Toki on jokaisen oma asia missä vaiheessa niitä lapsia haluaa ja "järkevintähän" se on sitten kun on vakityöt ja muuta, mutta ei se silti tee yhtään parempaa äitiä.
en ole vielä äiti, mutta olen aivan samaa mieltä kanssasi. teksti oli mielestäni Todella Hyvin kirjoitettu. Työskentelen itse päiväkodeissa, ja olen huomannut, että tällaiset "mamman mussukat", joiden jokaista inahdusta käydään tyynnyttelemässä ovat oikeasti paljon hankalampia lapsia kuin rennon, tavallisen kotikasvatuksen saaneet lapset. en sano, että lapsen pitäisi oppia pärjäämään kylmässä ja julmassa maailmassa vuoden ikäisenä, mutta miten nämä suorittajaäidit kuvittelevat lastensa pärjäävän maailmassa ikinä, jos he siloittelevat kaiken rosoisen heidän tieltään. sinä ehkä käsittelit asiaa vain vauvojen äitien kantilta, mutta sitten kun ne vauvat kasvavat isoiksi on koko yhteiskunnalla iso probleema edessään, kun yhtäkkiä kaikki työikäiset ovat mamman mussukoita, jotka eivät ole koskaan joutuneet haasteiden eteen eivätkä pärjää ilman äitivainaata. tämä kaikki on siis "hiukan" kärjistettyä. Kuitenkin on ihan älyttömän hienoa, että uskaltauduit "avautumaan" tästä aiheesta. siitä sulle täydet pisteet.
VastaaPoistaHui, voisin ylistää tätä tekstiä ihan sairaan paljon, mutta ehkä tyydyn sanomaan vain tämän: tässä aiheessa mua luultavasti eniten ärsyttää ne äidit, jotka ovat enää äitejä, eikä enää naisia, vaimoja/tyttöystäviä, siskoja, ystäviä tyttäriä. en oikeasti ihmettele, jos ystävät kaikkoavat ympäriltä, jos yhtäkkiä naisen ainoa status on äiti.
IHANA IINA KU JULKASIT TÄN! <3 Mä oon nimittäin niin miettiny tota samaa ja oikeesti oon sun kans AIVAN samaa mieltä!
VastaaPoistaEn nyt ehtinyt lukemaan kaikkia aikaisempia kommentteja. Mutta kuitenki. Se täydellisyyteen pyrkiminen ei välttämättää oo pelkästään uraäitien juttu. Kyllä mä ainakin haluan olla täydellinen äiti muiden silmissä. Mutta myönnän myös jos väsyttää tai lapset on ollu hoidossa.
VastaaPoistaOon ollu nyt kolme vuotta kotona "tekemättä mitään", eli ollu välillä raskaana ja hoitanu lapsia. Mieheni on aika epävarma hoitamaan lapsia yksin, joten mulla ei juurikaan ole omaa aikaa. Aamusta iltaan hoidan lapsia.. Mut en mä kyllä yleisesti jaksa edes valittaa väsymysta tai sitä ku lapsia ei nuku tai ei syö jne.. Kun odotin ensimmäistä lasta, ni päätn että meillä ei käytetä kestovaippoja ihan sen takia etten jaksa pestä yhtään ylimääräistä pyykkiä.
Oon 23 vuotias kahden lapsen äiti ja mä en ole kyllä saanut osakseni minkäänlaisia ennakkoluuloja. Ehkä se vaikuttaa jonkin verran, että täälä Oulunseudulla on paljon nuoria lestadiolaisia äitejä..
Oli aika samanlaisia ajatuksia kuin mullakin. Meille oli itsestään selvää, et lapsi opetetaan alusta asti nukkuun omassa sängyssä, ei meidän sängyssä. Ensinnäkin se on mun mielestä vaarallista, jos vauva nukkuu vanhempien kans. Toisekseen se vie sitä nukkumistilaa. Ja kolmanneks, se on meidän sänky. Miten vanhemmilla voi koskaan olla mitään... intiimimpää jos siinä on tenava kyljessä kiinni.
VastaaPoistaMä oon pienestä asti jättäny lapsen isin kans ku oon käynyt kaupassa tai suihkussa. Jos oon ollu kaksisteen pojan kans niin sillon kun hän ei vielä ryöminyt niin jätin sitteriin olkkariin suihkun ajaksi ja suihkun oven varulta raolleen jos sattus et tulis vaikka joku järkky yskänpuuska, et sit pääsen hätiin. Pieneen kitinään en kyllä reagoinut.
Mä oon kotona, mut välillä nykyään tuntuu et on rankkaa. Mut sekin on hetkellistä. Ja se johtuu ainoastaan siitä et lapselle on tulossa uhmaikä ja se tekee kiusaa minkä kerkee. Nauraa kun kieltää. Ketäpä tuollainen ei ärsyttäs toisinaan?
Mäkin kyllä myönnän olevani samaa mieltä lähes kaikissa asioissa. Yhdyn edellisiin kommentteihin, että äidin imettäessä vauva on ihan väkisinkin enemmän äidissä kiinni, mutta sitä voi mielestäni kompensoida. Esimerkiksi isä voi vaihtaa vaippoja ja vaatteita, nukuttaa yms. Kun ikää tulee lisää, isä voi ottaa vastuun vaikka soseiden syöttämisestä, jos äiti edelleen imettää. Tietty jos isä on töissä aikaa jää väkisinkin vähemmän isälle olla lapsen kanssa, mutta sitä kuitenkin on.
VastaaPoistaToinen asia on se, että mulle esimerkiksi on joskus sanottu, että kuinkas tuli elämässä asiat tehtyä "väärässä järjestyksessä". Elikkäs just tämä, että miten tulin raskaaksi ennen kuin edes asuin mieheni kanssa tai oli huippu-ura. Mun mielestä elämässä voi ihan itse järjestää asiansa, ei siihen ole mitään "Oikeaa" järjestystä.
Pitääkö elämän aina kulkea "sääntöjen" mukaan eli näin:
1) seurustelu
2) kihlat ja häät
3) oma talo, asuntolaina, ura, auto ja koira
4) lapsi
No EI tarvitse!
asia teksti !! hienoa iina et julkasit tän :) oon kyl ihan samaa mieltä!
VastaaPoistaps.innolla odottan mikä nimi teidän tytölle tulee kun noin hienoja nimiä keksit ;);) haha!
"Mä ihmettelen sitä miksi näillä standardiäideillä on niin kova tarve täyttää kaikki mahdolliset yhteiskunnan sanelemat ihanteet?"
VastaaPoistaMä luulen et tähän on aika montakin syytä, tässä pari:
Yksi voi olla se, että halutaan ottaa vauvasta ns. "kaikki irti" ennen töihin takaisin paluuta. Uran ylläpitäminen voi olla äidille todella stressaavaa ja syyllisyyttä aiheuttavaa. Jos ei ole kiire takaisin töihin, voi olla jollain tavalla rennommin vauvan kanssa.
Toinen voi olla se, että vauvaa on saatettu "tehdä" ja odottaa jo kauan ja luoda niitä mielikuvia omasta äitiydestä jo ennen kuin on raskaana. Vahinkolapsen kohdalla ei ole ehkä ehtinyt muodostua niin tarkkaa mielikuvaa omasta äitiydestä tai "normiäitiydestä".
Ja sitten... se totuttu elintaso.
Jos on harkitusti sisustettu asunto ja merkkivaatteet, niin totta kai vauvalla, erityisesti esikoisella, pitää olla kaikki PARHAAT jutut: Burberryn vaatteet, design-kestovaipat, itse soseutetut luomuruoat, vauvajoogat ja vauvazumbat ja älykkyystestit... Kyllähän siinä rasittuu, niin äiti kuin vauvakin. Vauva kun on kuitenkin vaan vauva, joka ei mitään noista tarvitse. Eli äidin tarpeet saattavat olla suuremmat kuin vauvan.
Oli hyvä postaus taas kerran! Kiitos ja kumarrus :)
Hyvän tekstin kirjotit!
VastaaPoistaAinut asia mikä pisti silmään ja mistä oon erimieltä, niin toi vauva-ajan rankkuus.
Mulla on ollu niin helppo vauva-aika, Alex alko nukkuu ne 10h yöunet heräämättä siitä 2kk ikäsestä lähtien, mutta kyllä se mun mielestä silti oli rankkaa. Varsinki ku ei ollu autoa ja R teki paljon ilta ja yövuoroja töissä, joten olin paljon kaksistaan Alexin kanssa. Se riippuu niin paljon ihmisestä, ei siitä välttämättä se äiti tee itse rankkaa :)
Toinen toi pyykinpesu! Kyllä tässä vuoden aikana on huomattu, että se sama paita ei todellakaan voi olla kahta päivää peräkkäin! :D
Pyykkivuori sen ku kasvaa ja paitaa saa kyllä vaihtaa välillä pariki kertaa, ainaki toi meiän poju on välillä semmonen sottapytty et huhhuh :D
Ps. Mä odotan myös innolla teiän prinsessan nimen julkistamista!! :) <3
Oon samaa mieltä sun kanssa!
VastaaPoistaMä voin rehellisesti sanoa että olen hyvä äiti sen ansiosta että olen muistanu myös itseni ja omat mieltymykseni, mielestäni ei missään nimessä saa unohtaa vauvan tulon jälkeen.
Eikä itsensä muistaminen ole pois vauvalta ! :)
Kun äiti on onnellinen ja tyytyväinen on koko perhekkin onnellinen ! <3
mä myös olen sun kanssa ihan samaa mieltä :) mä en kans ymmärrä sitä et miksi jotkut äidit ei voi antaa vauvan viettää aikaa myös isän kanssa! mun mielestä on tärkeää, et lapsella ja isällä on myös yhteisiä juttuja.. sitä yhteistä aikaa! ja isä varmasti osaa hoitaa lasta yhtä hyvin kun äitikin. ja myös se, että lapsi näkee välillä muitakin ihmisiä, kuten isovanhemmat tai kummit, on tärkeää! toki mä itse oon suurimman osan ajasta emman kanssa ja se on kaikkein tärkeintä mulle! isi on töissä päivät, ja silloin me tytöt touhutaan kaikenlaista, mutta joskus on silti kivaa mennä itekseen vaikka kaverin luokse, kauppaan, kirpparille.. sitten taas jaksaa itse ja mieli pysyy virkeänä! :)
VastaaPoista"Tehdään kaikkensa et kaikki varmasti huomaa kuinka äidillinen äitimäinen äiti-ihminen sä oot"
VastaaPoista:DD hahah! tosi asiallinen teksti kyllä, kiva ku julkasit :) useemmin vois tulla tämmösii!
Mä ihailen sun rohkeutta,ku uskalsit julkasta tän!♥
VastaaPoistaJa oli ihan asiallinen teksti! Oot kyllä niiiiin oikeessa! :) Mullaki on muutama kaveri,jotka on sitä mieltä et pitäs hankkii ekaks työ,sit mies ja sen jälkee lapsi... Ite oon sillai fifty fifty,et tietty pitää olla niinku työ,jolla elättää sit sen lapsen ja muutenki elämäntilanne sillai suht hyvi mut ei ne sillai järkäs tartte mennä,et on pakko hankkii ekaks aviomies,sit kunnon työ,iiiiso asunto joka muistuttaa jotai hiton lukaalii et ollaan niinku 'rikkaita'(varmaan se talo on ostettu tulevilla eläkesäästöillä ja 46 vuoden työpalkalla...),muutamatuhat kotieläintä,joita ei kouluteta ollenkaa ja kannetaa joissai merkkilaukuissa,sitte semmone joku hemmetin pöyrstäileväl Jaguaaril(joka seki ostettu isin rahoilla!) rillutellaa pitkin maita ja mantereita! Menee suoraansanottuna hermot semmossii ihmisii! :D Okei..Olin ehkä liian 'raju' tässä mun kirjotelmassa :D sorry for that!♥ Mut mä vaan halusin ilmasta mun mielipiteen ärsyttävistä ihmisistä,jotka luulee et elämä on ruusuilla tanssimista ja menee niinku NE JUST haluaa se niitten äitiys! Jajoo,täst tekstist ehkä just ja just huomaa sen et mul on ollu _hemmetin_ huono päivä! Masentaa ja aargh! Kävin lääkärissäki! Poskiontelotulehdus(seki tulee helposti mulle) ja sitte vielä pisteenä i:n päälle keuhkoputkentulehdus! Että jeij! Joo..Sori täst tunteitten avautumisesta,mut pakko vaa purkaa jotenki tää... :/
''Erkki-Marjatta-Elisabeth''! :DD Kiitti Iina,piristit mun päivää! Oot oikeestaa joka päivä piristäny,oikeesti! Thanks♥♥
Nainen, sä olet niin oikeassa! Mua niin harmittaa ton tapanen käytös tai äitiys, mitenhän sen kuuluu sanoa, ei siis millään pahalla ketään kohtaa. Mutta musta itestäni on tärkeetä että lapsi on kiintyny myös isäänsä, eikä tarvi aina olla äitin perässä. Tää varmaan järkyttää joitain ihmisiä, mutta mun ja avomiehen suhteessa esimerkiks on mietitty aika paljon sitä että kun esikoinen syntyy, niin jos hän jäis sitten vanhempainlomalle. Ei todellakaan sen takia etten tahtois olla vauvan kanssa tai etten jaksaisi hoitaa vauvaa. Syitä on esimerkiksi se että minä saan parempaa palkkaa (en todellakaan tarkoita nyt että raha ratkasis näitä asioita!) ja oikeasti nautin mun töistä, mutta nautin tietysti lasten/lapsen kanssa olostakin, vauvan hoitaminen on ehkä parasta mitä tiedän ja oon haaveillu aina että musta tulee nuorena äiti ja nyt tulee. Ainut ongelma tässä 'suunnitelmassa' onkin se että uskallanko/pystynkö siinä vaiheessa kun asia pitää päättää 'jättämään' vauvan kotiin ja lähtemään itse töihin. Eikä kyseessä ole siis se etten luottaisi avomieheen mutta vauva on vauva ja musta tulee äiti, mutta musta ei tuu standardiäiti! :D Oli kyllä melko sekavaa mut toivottavasti tajusit :D
VastaaPoistaHienoa että uskalsit julkasta tämän. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Miksi pitää yrittää olla joku supermamma joka ei tee koskaan virheitä.
VastaaPoistaItse ainakin haluan että minun lapseni ei ole ihan joka hetki hihassani kiinni, vaan että sukulaiset ja kaverit saa pitää häntä myös sylissä ja hoitaa häntä jos tarve vaatii.
Mielestäni on vaan hyvä että lapsi tottuu muihinkin ihmisiin kun vaan omaan äitiinsä. Ihan jo senkin takia että joskus minäkin tarvitsen omaa aikaa, hetkiä ilman vauvaani koska elämäni ei suinkaan loppunut vauvan myötä, sen sisältö vaan muuttui.
Itse en edes jaksaisi arkea jos en välillä saisi omaa aikaa. Mielestäni äidiksi tuleminen ei tarkoita sitä ettei enää koskaan voi tehdä mitään ilman vauvaa tai että joka hetki pitää ajatella vauvaa ja puhua hänestä.
Ps. Olen seurannut blogiasi, on mielenkiintoista lukea kuinka muilla sujuu vauva-arki :) Tykkään tyylistäsi kirjoittaa, tuntuu että olet rehellinen ja aito :)
Terveisin
Äiti 23 v. ja vauva 2kk :)
mä kyllä yhdyn näihin muihin positiivisiin kommentteihin täysin! ja sen haluun viel sanoo et tosta alussa olevast kirjotustyylistä (en tiiä miks) tuli kotiteollisuuden jouni hynysen kirjotustyyli mielee, siis ihan hyvällä tavalla! :) mut tän tapasii postauksii vois ehottomasti olla lisää :)
VastaaPoistaJoo tuossa tekstissä on toki perää. Tarvii vain muistaa, että aina se tilanne ei ole myöskään tuollainen. Itse tiedän perheen, jossa vauvalla oli parin kuukauden ajan vatta kivut, niimpä isä ei uskaltanut jäädä pienen vauvan kanssa kaksin ollenkaan, koska vauvan hoito ei ollut helppoa kun pieni huutaa masuaan ja mikään ei auta. Siinä tilanteessa on äitikin avuton, saati isi joka ei ole ennen hoitanut pieniä vauvoja. Niimpä isälle ei tullut vauvan kanssa samanlaista suhdetta kun äitiin ja nyt tilanne on se, että se äiti on se ykkönen joka kelpaa. Toki tilanteen saa vielä korjattua, koska vauva on niin pieni, mutta hankalaahan se on isälle. Aina asiat ei oo niin mustavalkoisia, tilanteita on monia ja monet erinäiset asiat voi vaikuttaa niihin. Itse olen sitä mieltä myöskin, että isä on yhtä tärkeä kuin se äitikin. Olisi vaan tärkeää, että isätkin saisi jostain neuvoja enemmän vauvojen hoitoon ja että isät olisi alusta asti enemmän mukana asioissa. Esim, raskaana ollessa neuvola käynnit on enimmäkseen suunnattu niille äideille, mutta mun mielestä isätkin pitäisi ottaa paremmin huomioon ja isien pitäisi saada jostain tietoa. Miehet kun välillä tuppaavat oleen huonoja kysymään.
VastaaPoistaJa tuosta vauva arjen rankkuudesta olen ehkä erimieltä. Vaikka vauvalle ei ole koliikkia niin vauvat ovat erilaisia. Toiset vauvat ovat vain vaativampia kuin toiset. Minulla on pari ystävää, joista toisen vauva oli pienenä tosi helppo hoitaa, hän ei huutanut ollenkaan, hän söi ja nukkui. Sänkyyn sai vain viedä tämän pojan ja hän nukahti sinne itsekseen. Toisella ystävälläni ei taas ole ollut niin helppoa tyttönsä kanssa. Tyttö on ollut tosi vaikea vauva, hän oli paljon hereillä, hän ei käynyt nukkumaan, muuten kun nukuttamalla sylissä kun ensin oli huutanut jonkun aikaa.Nukuttaminen kesti välillä jopa tunnin,puoltoista. Tästä voi siis päätellä, että toinen ystäväni pääsi helpolla ja arki oli mukavaa ja ei rankkaa ja toisella oli taas ihan päinvastoin. Vauvat ovat erilaisia ja eriluonteisia, toiset huutaa ja toiset ei. Eli siis voisin väittää, että kyllä toisilla se arki vauvan kanssa on raskaampaa kuin toisilla. :)
VastaaPoistatähän väliin vaan, että milloin ristiäiset on:))?
VastaaPoistaOlet kyllä niiiiiiiiiin kadehdittava kirjottaja herranjuma sentää nainen! :D Tiputa vähä tasoo nii mulle ei tule semmonen olo että olen iha surkea enkä kirjota ikinä enää.. ;) Mutta siis joo. Minä oon isin tyttö ja oon ollu ihan pienestä asti ja en ymmärrä sitä, että miksi isi olis huonompi vauvanhoitaja kuin äiti. Aina vaa perustellaan, että kun äitillä on ne vaistot. Kyllä ne silti sen hoidon joutuu opettelemaan! Olen edellisen kanssa samaa mieltä, että neuvoloissa pitäisi olla enemmän valmennusta isille JA äideille, synnytysvalmennuksesta lähtien (eikä vaan annettais sitä kipulääkelistaa). Tämä olisi varmasti rohkaiseva ele :) Se on kyllä mielestäni tosi vanhanaikainen ajattelutapa, että naisen kuuluu hoitaa vauva ja koti ja siivous ja olla täydellinen. Kuuluu sinne jonnekin 50-luvun tienooseen... Mutta semmosta se on kun kaikesta tulee suorittamista, ei se mistään muusta johu kuin tästä yhteiskunnasta, jossa maineen ja kunnian saa suorittamalla koko elämänsä läpi. Oon onnellinen sun puolesta, jos pystyt pysähtymään ja kattoon tuolla tavalla kaikkea hyvää, mitä sun elämässä on ja pystyt nauttimaan siitä, ettet ole semmonen "täydellinen" tän yhteiskunnan normi.
VastaaPoistaNauroin kyllä niin paljon ku luin tosta edellisestä postauksesta, että jotkut on sun kylvetysrutiineja moittinu ja sitä pupua vielä enemmän. Ensimmäisen lapsen kohalla ehkä varmuuden vuoksi pestään pehmolelu ennen kuin annetaan lapselle, toisen lapsen kohdalla ehkä jossain välissä käytetään pyykissä mutta kolmannelle se vaa pyyhkästään. Neljännelle ei sitäkään :D tää on mun kokemus. Varovaisuus on hyväksi mutta LIIKA on liikaa. :)
Ihan mahtavaa et joku sano tänkin "ääneen"! :D Itselläni ei lapsia ole, mutta oon kuullu muutaman ihmisen ihmettelevän näitä samoja asioita kuin mitä sä tässä mainitsit. Ja sitten just se, että kun se lapsi on syntynyt niin kaikki nää äidit antaa oman ulkonäkönsä rapistuu tai no siis, tarkotan et hyvä kun jaksetaan vaihtaa päivävaatteet päälle ja tukka pestä. :D Huh huh... Tai kun eivät he KERKIÄ kun lapsi vie kaiken ajan.
VastaaPoistaNoi nimet oli kyllä huvittavia. :DD
tulee niin mieleen tää blogi. raivostuttavaa luettavaa
VastaaPoistahttp://sascian.blogspot.com/
Huh, olipahan mahtava kirjoitus! Kaikessaen ole kanssasi samaa mieltä, eikä onneksi tarvitsekkaan olla. Enkä nyt tarkoita sitä että sun ajatuksissa olisi jotain vikaa, päin vastoin,itse vain ajattelen hiukan eritavalla joistakin asioista omien kokemusteni peruteella.
VastaaPoistaEn ole koskaan ymmärtänyt sellaista täysin lapselle omistautuvaa ja kaiken muun elämästä pois sulkevaa äitiyttä. Mä ainakin kaipaan omaa aikaa, harrastuksia, kahvihetkiä kavereiden kanssa, kahdenkeskisiä iltoja miehen kanssa yms. jaksaakseni arkea lasten kanssa. Haluan olla äitinä olemisen lisäksi myös nainen, vaimo, ystävä, ihan kaikkea sitä mitä ennen äitiyttäkin.
Äitinä oleminen on ihanaa, kamalaa, helppoa, raskasta, aikaa vievää, palkitsevaa... monesti myös juuri sellaista millaista siitä itse tekee. Me, niin äidit kuin lapsetkin, olemme kaikki kuitenkin yksilöitä. Toiset ovat tunnollisempia, suorittajia jo luonteeltaan, herkempiä tuntemaan ehkä jopa syyllisyttä ja pelkoa lapsen väärästä kehtyksestä jos eivät kasvata lastaan juuri viimeisen trendin/suosituksen mukaan. Toiset osaavat ottaa rennommin, uskaltavat ja haluavat olla omanlaisiaan äitejä ja osaavat luottaa omiin vaistoihinsa. Vauvojakin on suurempi tarpeisia ja sitten sellaisia "helppoja" tyytyväisiä paljon nukkuvia vauvoja. Varmasti vauvan tempperamenttikin vaikuttaa siihen millainen äiti itse on.
Itse tulin äidiksi 25 vuotiaana. Esikoinen oli todella tyytyväinen ja iloinen vauva, päiväunia ei tosin oikein koskaan kunnolla nukkunut, yöllä sitten sitäkin enemmän. Esikoinen sai alusta asti ruokansa pullosta lääkitykseni takia ja yö syötöt jäivät pois 2kk iässä. Isän ja esikoisen suhde on ollut alusta asti tosi läheinen, nykyään jopa läheisempi kuin mulla ja esikoisella. Mahtavaa mielstäni! Hoitoon esikoisen on voinut huoletta aina tarvittaessa tutulle hoitajalle jättää, viihtyy hyvin muidenkin kuin meidän vanhempiensa seurassa. Muutenkin on todella sosiaalinen ja reipas, nauttii huomion keskipisteenä olemisesta.
Kakkonen meillä taas on ollut aivan toista maata. Luontetaan paljon arempi, ujompi ja sulkeutuneempi. Alusta asti nukkunut huonosti, pikkuvauvana oli kausia ettei viihtynyt kuin sylissä, hänellä oli myös kausi ettei kukaan muu kelvannut kuin äiti (enkä muuten nauttinut siitä, ahdistuin ajoittain kun en pääsdyt mihinkään), ei viihtynyt paljoa sitterissäkään ja vieläkin (nyt 2v.) herää oisin ainakin kerran ja nukuttaminen vie ainakin tunnin. Ujostelee ja pelkää vieraita ihmisiä, etenkin partaisia miehiä.
Samoilla kasvatusperiaatteilla molemmat lapset on kasvatettu. Silti toisesta tuli ujo ja hiljainen hitaasti lämpiävä ja toisesta iloinen reipas ja ulospäin suuntautunut. Kakkosen vauva aika oli todella rankkaa siitä huolimatta että osasin varmasti ottaa rennommin kuin esikoisten äidit usein osaavat (toiset ovat tässä rennosti ottamisessa luonnonlahjakkuuksia, itse esikoisen kohdalla otettiin toki rennostikkin, mutta jännitin kyllä enemmän kuin kakkosen kohdalla). Ihan niin yksinkertainen asia ei siis mielstäni ole että jokainen tekee itse äitiydestää helppia tai hankalaa. Kylla lapsikin siihen vaikuttaa. Sen millainen äiti niiden rankkojen aikojenkin keskellä on, voi kuitenkin onneksi itse päättää!
HYVÄ IINA! <3 samaa mieltä täälläkin ollaan, mun mielestä monet äidit on ylisuorittajia, ei voi myöntää että väsyttäis ja ei aina jaksais, vaan täytyy uskollisesti pestä niitä kestovaippoja ja kiertää sukulaiset juuri samana päivänä kun on muskari/jumppa mutta kyllähän äiti jaksaa! juuri eilen ennen sun postaustas oli puhetta mun hyvä ystävän kanssa, hänellä sisko joka on juuri tälläinen ylisuorittaja, odottaa toista lastaan ja hällä on jo 2 vanha poika, käy töissä, ei anna mitään lepohetkiä itselleen, kuskaa poikaa paikasta toiseen, juurikin jumpasta muskariin, ja niinsanotusti koko ajan ylisuorittaa äitiyttään ja ystäväni on siskon jaksamisesta huolissaan :) mutta joo oon niin samaamieltä sun kanssa tossa että hitto kyllä me äidit ollaa muutaki ku äitejä! mulla hyvä esimerkki, kaverini kävi meillä kylässä pienen poikansa kanssa ja mulle siinä kertoili " näin kirpparilla yhden nuoren naisen joka oli tälläytynyt ja kulki korkkareissa, ja hänellä oli pieni lapsi, että eihän tollee itteesä laiteta, onhan hän sentää ÄITI!" siinä vaiheessa olin etä hä?? että en yhtää kyllä puolla tota asiaa, joo mäkin olen äiti ja olen kotosalla lapseni kanssa oikeastaan koko ajan ja harvoin käyn missää iltariennoissa mutta silloin kun käyn mä olen MINNA! 23.V. enkä huuda tuolla kaupungilla hei mä oon äiti, että sori ku mulla on korkkarit ja oon meikannu :D ja samoin mä oon myös avopuoliso/kihlattu mun miehelle en ole hälle äiti! ei hänkään jaksais katsella jos käyttäytyisin niin että nyt oon äiti ni kuljen verkkareissa lopun elämäni ja en enää koskaa meikkaa :DD siis mä voin kertoa että mulle ulkonäkö on suht tärkeä, oon laihuttanu kesästä 8 kg pois ja nyt voin sanoo että oon taas sinut itteni kanssa pikkuhiljaa ja aina kun lähetää johku ni kyllä mä peiliin katon ja itseäni ehostan :) mutta hyvä iina, näitä lisää :)
VastaaPoistaOn hienoa, että kirjoitat rohkeasti oman mielipiteesi. Tämän tekstin oli tarkoitus aiheuttaa keskustelua, niin tässä tulee.. Sä oot ikäiseltäs tosi kypsä äitiks :)
VastaaPoistaOlen osittain sun kanssa samaa mieltä, mutta myös eri mieltä. Me ihmiset ollaan, niin erilaisia ja koetaan asiat erilaisina. Joku pärjää hyvin 3h yöunilla, jonkun on pakko saada nukuttua 9h. Jonkun mielestä jokin asia on niin rankkaa, kun toisen mielestä se ei tunnu miltään. Vauvat myöskin on erilaisia, erilaisia luonteeltaan. Toiset on niin rauhallisia, toiset temperamenttisia.
Mutta mun mielestä ei voi yleistää, että minkälaisia nuoret/vanhat äidit ovat. Jokainen ihminen on oma persoona.
Mutta monesti, jos saa lapsen vanhempana niin ne haluu tehdä kaikkensa lapsensa eteen. Nuorena ei monesti ole tarpeeksi kärsivällisyyttä, esim imetyksen suhteen..
Monilla (myös minulla) on ollu susta varmaan kaikenlaisia ennakkoluuloja, mutta tästä tekstistä huomaa, että oot oikeesti tosi fiksu nuori nainen :)
VastaaPoistaTietty kaikilla on erilainen lapsi ja erilainen elämäntilanne, jotka vaikuttaa paljo äitiyteeen ja lapsen kasvatukseen, mutta oon yleisesti ottaen sun kans ihan samaa mieltä!
Ihanaa talven jatkoa teidän perheelle!
Oon sun kanssa samaa mieltä monista asioista mitä kirjotit! Minä oon päättänyt jo, että kun meille pikku rinssessa syntyy, niin hän nukkuu omassa sängyssään alusta lähtien.. :)
VastaaPoistaEn ole vielä äiti, mutta oon niin samaa mieltä monen sun kirjottaman asian kanssa :) Toivottavasti teet lisää tälläisiä mielipide-kirjoituksia :)
VastaaPoistaEi tähän muuta voi sanoa, kuin go Iina go Iina! :)
VastaaPoistaMahtavaa kun julkaisit tämän Iina. Vaikka en ole kanssasi kaikesta samaan mieltä, on hyvä että joku herättää keskustelua näistä aiheista! Muutenkin varmasti mielipiteitä äitiydestä ja siitä millaista sen tulisi olla on ihan yhtä monta kuin äitejäkin.
VastaaPoistaOlen huomannut että monella äidillä on tosiaan tarve suorittaa äityttä, olla täydellisiä ja tehdä kaikki normien mukaan. He omistautuvat vauvalleen niin ettei kukaan muu, isäkään, mahdu siihen kuvioon. Unohtavat itsensä kokonaan, puhuvat vain vauvasta ja huolehtivat vain vauvan tarpeista. Sitten ihmetellään kun väsyttää niin paljon, on niin rankkaa ja vauva roikkuu kiinni äidissä koko ajan, kun kukaan muu ei kelpaa. Äiti unohtaa että äitiyden lisäksi hän on myös ystävä, nainen ja puoliso...
Kuitenkin pitää muistaa että me olemme kaikki yksilöitä, niin vauvat kuin äiditkin. Se millaisena näemme äitiyden ja millaisiksi äideiksi haluamme tulla kumpuaa jokaisella omista kokemuksista, luonteesta ja tempperamentista. Varmasti myös vauva omine tarpeineen ja tempperamentillaan muokka äitiyttä. Vauvoissakin kun on niitä suuritarpeisia, vaikka ei koliikkia oliskaan tai olisi totutettu siihen että sylissä pitää saada olla koko ajan.
Erilaisuus näykyy myös siinä että jokainen meistä kokee asiat eri tavalla, omista lähtökohdistaan. Joku mikä toiselle on rankkaa ja hankalaa ei toiselle olekkaan sitä tai toinen jaksaa ihan hyvin 5h yöunilla kun toinen on ihan loppu. Unen tarvekkin on niin yksilöllistä, lapsillakkin.
Myös se imettääkö vai ei muokkaa äitiyttä ja vaikuttaa isän rooliin lapsen elämässä. Toki vauvan hoitoon kuuluu paljon muutakin kuin ruokkiminen, mutta kyllä (varsinkin jos vauva ei huoli pulloa) imetys tekee äidistä lapselleen korvaamattoman ja oma aika on kortilla ensimmäisinä kuukausina. Imettäminen voi olla raskasta ja väsyttävää vaikka sitä itse haluaisikin.
Toki äitiydestä voi monella tapaa tehdä itse väsyttävää ja hankalaa. Jos on muutenkin jaksaminen kortilla ei kestovaippailu ole välttämättä paras vaihtoehto (paitsi itse nautin siitä suunnattomasti väsyneenäkin, vaippojen ihanat kuosit piristää päivää ja tykkään muutenkin pyykin pesusta), joskus on hyvä antaa imetyksessäkin periksi jos se vain on hankalaa ja väsyttävää.
Toiset kuitenkin kokevat tärkeiksi imettää, käyttää kestovaippoja ja tehdä vauvan kaikki soseet itse, väsymyksestä ja työmäärän lisääntymisestä huolimatta. Eikä kaikilla varmastikkaan kyse ole siitä että he tekisivät niin koska haluavat olla superäitejä, vaan koska kokevat sen itse tärkeänä ja tarpeellisena.
Vilma... joka kokee ehkä tarpeelliseksi jatkaa vielä toisenkin pätkän kohta. Liian hyvin kirjoitit kun herättää näin paljon ajatuksia! :D
Komppaan sua koko tekstissä!
VastaaPoistaJust kaikki vauva.fi ja kaksplussan keskustelupalstat on TÄYNNÄ juuri tuollaisia...
Joitain juttuja, mitä oon erehtynyt lukemaan netistä niin monesti itku silmässä oon niitä lukenut. Tullut vaan yksinkertaisesti sellainen fiilis, että "Vitsit, kun oonkin huono äiti" !
Inhoan ylikaiken tällaisia äitejä, jotka luulevat olevansa joitain jumalaolentoja ja syyllistävät meitä nuoreja äitejä, "jotka eivät osaa hoitaa vauvojansa oikein".
Äitiys EI OLE sitä, että takerrutaan lapseensa koko hänen ensimmäisen elinvuoden ajaksi niin, ettei elämään mahdu MITÄÄN muuta kuin se vauva ja sen tarpeet! Tottakai ne ovat isossa roolissa jokaisen äidin elämässä ja minäkin nautin lapseni seurasta enemmän kuin mistään muusta, mutta jokainen äiti tarvii välillä vähän omaakin aikaa. Muuten ei jaksa...
Mulla on meidän tytön aikana (tyttö nyt 6 kk) oma aika ollut todella vähänä. Meillä ei olla huolittu tuttipulloa eikä tuttia, täysimetyksellä ollaan menty tähän saakka!
Nyt alkaa hieman helpottamaan, kun tuo tyttö alkanut syömään kiinteitä niin pärjää pikkusen pidempiä aikoja ilman ruokaa, että minäki oon päässyt jossain vähän käymään.
Ja lisäksi meidän tyttö on ollut todella itkuinen vauvasta saakka.
Tämän takia on välillä tuntunut, ettei jaksa enään ja olen todellakin sitä mieltä, että välillä äidin pitää päästä tuulettumaan ja ajatella muitakin asioita, kuin vauvanpyykinpesua ym.
Vauvan ja äidin molempien kannalta parempi näin!
Ja niinhän siinä kävi että piti vielä vähän kirjoittaa... :D
VastaaPoistaMeidän esikoinen oli pienestä asti monella tapaa "helppo vauva" (vaikka inhoankin tuota termiä koska vauvan tehtävä on itkulla yms. tuoda esiin tarpeensa ja toisilla vauvoilla tarpeita on enemmän kuin toisilla ihan tempperamentistakin riippuen eikä se tee kenestäkään vaikeampaa tai helpompaa, erilaisen kylläkin). Yöt hän nukkui alusta asti todella hyvin, päiväunia ei sitten melkein ollenkaan.
Esikoisemme on aina ollut todella iloinen, sosiaalinen ja reipas. Toki muutaman kuukauden vierastuskausi oli siinä vuoden iässä, mutta silloinkin tutut ihmiset (mummot, vaarit, kummit ja miehen sisarukset) kelpasivat kyllä hoitajiksi. Lähinna ihan vieraat ihmiset kaupassa ja bussissa pelottivat.
Yhdessä asiassa meidän esikoinen ei kuitenkaan ole todellakaan ollut helppo ja se on aiheuttanut stressiä ja huolta pitkän aikaa. Nimittäin syöminen! Alussa pulautteli sekä tissimaidon että korvikkeen kaaressa pihalle. Tutkittiin allergioita ja refluksia, mutta mitään selitystä ei löytynyt. Paitaa vaihdettiin joskus 10x päivässä, kastuivat usein ihan täysin edestä puklatessa. Pitkälle puolentoista vuoden ikään paita vaihtui joka päivä useampaan kertaan. Poika kun vain sotki ruuan kanssa, ei syönyt. Saattoi ottaa ruokaa suuhunkin, mutta kohta sylkeä kaiken ulos tai kaivaa sormin pihalle susta. Itse syömisen opittuaan, syöttäen ruokaa ei mennyt ollenkaan alas.
Olin todella huolissani pojasta pitkän aikaa, ruokailutilanteet olivat ahdistavia ja se väsytti. Toki järjellä tietää että eiköhän se lapsi syö kuitenkin sen verran että hengissä pysyy. Huolissaan sitä kuitenkin on, siitä huolimatta. Jatkuva huoli väsyttää ja kun ympärillä on vielä "hyvää tarkoittavia äitejä jotka neuvovat tekemään niin tai näin kun muka teet itse väärin" on soppa todella valmis (pitäisi osata olla välittämättä tuollaisesta, mutta kun ei vaan oikein ikinä saa lastaan syömään kunnolla alkaa vähitellen uskoa tekevänsä jotain väärin, varsinkin kun kyseessä on esikoinen).
Onneksi meidän lapsella on ihana osallistuva isä joka on alusta asti hoitanut lasta siinä missä mäkin. Muuten olisin varmasti ollut paljon väsyneempi ja huolehtinut vielä enemmän.
Ulkonäkö ja itsestä huolehtiminen on ollut aina mulle tärkeää. En ole missään vaiheessa halunnut taantua "verkkarimutsi" tasolle. Haluan itsekkin näyttää edes jokseenkin siedettävältä (hiukset puhtaat, kiva siistit vaateet, ripsaria ja puuteria nyt ainakin), kun kuitenkin puen lapsenikin kauniisti. Monesta asiasta olen kuitenkin joutunut nyt tinkimään kakkosen synnyttyä.
Esikoisen vauva aikana oli aina aikaa meikkailla ja kahvitella kahviloissa tai lähteä kavereiden kanssa shoppailemaan. Vauva kulki kätevästi vaunuissa mukana ja kun vauva tarvitsi jotain pysähdyttiin ja keskityttiin vauvaan sen tarvitseman ajan. Vauvalle riitti että sen tarpeisiin vastattiin ja pääsi syliin jos halusi, sillä missä syli maantieteellisesti sijaitsi ei oikeastaan ollut vauvalle väliä.
Nyt kun esikoinen on jo vilkas pieni vipeltäjä, ei kahvittelut onnistu samalla tavalla. Vauva kulkee helposti edelleenkin mukana. Pienellä 3 vuotiaalla ei kuitenkaan kovin kauaa ole jaksamista istua rattaissa äidin katsellessa vaatteita tai pysyä paikallaan kahvilassa kun äiti juttelee ystäviensä kanssa. Sen pullan ja pillimehun ajan istutaan nätisti, mutta sitten keskittyminen herpaantu.
Päivisin tuntuu että usein tunnit loppuvat kesken ja se mistä joutuu tinkimään on oma ulkonäkö. Toki käyn suihkussa kyllä edelleenkin päivittäin, ehdin jopa useimmiten syödä oman ruokani lämpöisenä (kahvi tosin usein ehtii jäähtyä), mutta meikkamiseen harvoin on aikaa. Eikä leikkipuistoon tarvitse pukeutuakkaan farkkuihin ja nahkatakkiin, ulkoilupuku riittää.
Tulipajan romaani... anteeksi! :D mutta sähän halusit herättää keskustelua! ;)
Vilma
Hyvin kirjotettu teksti, ei ainakaan pitäis kenenkään ottaa nokkiinsa millään tavalla vaikka eri mieltä sun kanssa oliskin :)
VastaaPoistaMeillä kyllä Joona on ihan äidin poika, vauvana tottakai sille on kelvannu kumpi vaan äiti tai isi, mutta kun on kasvanu ja oppinu siihen että kenen kanssa päivät viettää niin kyllä se on ihan mun perään. Ei sillä että siitä oltais tehty äidin poika, Niko leikkii/hoitaa joonaa yhtälailla kun on kotona, mutta Niko myös tekee paljon töitä joten ei ihmekkään että kun vaikka sattuu niin äidin syli on Joonalle se oikee, jos isi yrittää mennä vaihtaan vaippaa niin huuto tulee ja mun on pakko mennä mukaan. MUTTA sitten taas kun mä en oo kotona niin Joona on aivan kiltisti Nikon kanssa eikä haittaa yhtään kun se vaihtaa vaippaa jne. Mutta Joona onkin jo 1v8kk niin se osaa jo vaatia sitä mitä haluaa, eli jos äiti on kotona niin tietyt jutut saa tehdä vaan äiti :D
Sit Joona on todella paljon tekemisissä mun vanhempien kanssa, se on ihan mummon ja papan perään. Nikon vanhempien kanssa taas ei juurikaan olla ja Joona yleensä pelkää niitä ei ikinä mee vapaaehtosesti niitten syliin jne. Eikä se mua oikeestaan haittaa yhtään, joskus se on mun mielestä ihan hyväkin jos kerran ei kiinnosta lapsenlastansa käydä kattomassa niin ei haittaa yhtään että joona niitä pelkääkin! :D tää meni nyt kyllä vähän asian vierestä ehkä mutta kuitenkin...
Musta tuntuu jotenkin että mitä vanhempi äiti (tai tarkotan lähinnä lähempänä 30 vuotiaita jotka on tullu ekaa kertaa äidiks) niin niillä on hirveet paineet siitä että pakko olla täydellinen äiti ja niille tuntuu jotenkin normaali arki olevan vaikeempaa, just ettei mitään enää kerkee tekeen ja mihinkään ei enää pääse kun on vauva. sitä mä oon aina ihmetelly että mitä varten ne äidit ei voi sitä muksua päivällä ottaa mukaansa ja lähtee kahville kavereitten kanssa? Mä puhun nyt myös "terveestä vauvasta" jolla ei siis oo koliikkia tai muuta, tottakai sitten ymmärrän ettei huvita huutavan lapsen kanssa välttämättä kahvitteleen lähtee...
Omasta ajasta, tai siitä että ehtiikö syödä rauhassa, käydä suihkussa jne. Niin on vielä pakko sanoo että lapsen ikä on meillä ainakin vaikuttanu todella paljon. Kun Joona oli alle 1 vuotias pystyin hyvin syömään samalla kun Joona leikki lattialla samoten kun meikkaan, miettiin mitä laittaa päälle jne. Nyt kun on lapsi joka jo juoksee ja kiipeilee joka paikkaan on tää aika melko vähissä. Pitää syödä samaan aikaan kun Joona tai kun Joona nukkuu, koska muuten se kitisee kokoajan että haluaa myös ruokaa (tosin tää ei oo asia mitä kutsuisin mitenkään rankaksi, ei oo vaikeeta syödä samaan aikaan mutta kirjotin tän nyt silti erona vauva-aikaan) nykyään mä meikkaan samalla kun Joona syö aamupalaa, koska muuten se varastelis kokoajan mun meikkejä tai sitten kitisis vieressä kun ei sais niitä, vaatteita kun mietin vaatekaapin ovet auki niin hetki vaan kun Joona on jo kerinny kiskoon sieltä kaiken alas... Mutta ei, siltikään tää ei oo niin rankkaa että alkaisi missään palstalla siitä valittaan, kunhan nyt vaan kirjotin noikin tänne :D
VastaaPoistaOsassa asioista olen samaa mieltä, tosin itse imetin lastani pitkään, joten se pakotti lapsen olemaan allekirjoittaneella ja koska olin yh-äiti niin tietenkin hoidin lapsen itse parhaani mukaan. Tampereella tuntui osassa neuvoloista olevan se käytäntö, että pyydetään sossua vahtimaan lapsen kasvua jo aikaisessa vaiheessa nuorilla äideillä (itse 19 kun lapsi syntyi) ja se lisäsi ylisuorittamisen stressiä. En tosin koskaan ole ollut ulkonäköpainotteinen ihminen enkä kovin kiinnostunut vahtaamaan omaa pärstääni ja vippaamaan kiloa pakkelia, mutta kyllä ihan suihkuun ehdin tarvittaessa kun lapsi oli päiväunilla :D Itselläni ei myöskään ole ammattia vielä hankittuna, mutta en stressaa asiaa, olen nuori ja ehdin tehdä kaiken kyllä aikanaan :)
VastaaPoistaAamen! En jaksanu vielä lukia kaikkia mitä muut on jo kirjottanu, joten toistoa saattaa olla :D Oot hirveen fiksu kirjottaja, tai ajattelia! Vaikka sun lapsi on noin pieni, oot pitäny silmäs auki ja ajatellu asioita jo varmasti raskausajasta lähtien ja saanu just ton oman mielipitees . (mikä on ihan sama mullaki) Huippua että joku joka osaa noin hyvin kirjottaa, tuo ton ulos! Mää aloin omaani oottaan 18vuotiaana ja multa se ei kauheesti oo ollu pois että halusin lapset nuorina, todellaki kestää pälliki paremmin valvomiset ja sitä ei tuolleen pääse käymään ku suurimmalle osalle vanahemista äiteistä. Mua niin joskus oikeen sylettää kun tekevät itestään tyyliin pyhimyksen sille lapsellensa :D Oon myös nähäny MITÄ niistä lapsistaki tulee.. Oon hirveen tyytyväinen että meillä myös isi on pojille (imetysyrityksen jälkeen) ollu ihan samalla viivalla mun äitiyden ja lastenhoijon kans. Aina parempi se kaks läheista vanhempaa ;) Ku se niinku sanoit, että toinen omis lapsen itelleen! Hohhoijaa tiijän näitäki tapauksia että lapsi ei isänsäkään kans ala jäämää yksin, varmaan tekee huuuuuiiiippppua parisuhteelle ja seksielämällekki.. Hohhoijaa.
VastaaPoistaTerveisin: Ei vain äiti, vaan myös nainen! :D
Vau, mä arvostan sua ihan kamalasti, koska osaat kertoa mielipiteesi asiasta suoraan ja asiallisesti loukkaamatta ketään. Tai siis voihan joku aina vetää herneen nenään, mutta tää sun tekstisi ei ollut mitä ilmeisimmin tarkoitettu loukkaamaan ketään. Mä oon, monen muun tähän kommentoineen tavoin, samaa mieltä asioista sun kanssasi!
VastaaPoistaKiitos tästä, olet upea nainen ! :)
Todella hienosti oot osannut tuoda ajatukses esille tuossa kirjoituksessa. Vaikka eri mieltä oonkin joistain asioista, niin en todellakaan osannut tekstistäsi loukkaantua. Aina varmaan joku vetää herneet nenään vaikka kuinka korrektisti koittas kirjottaa, mutta siitä ei kannata välittää! :)
VastaaPoistaOon kyllä huomannut että niitä superäitejä on sekä nuorissa että vanhoissa äideissä. Varmaan ihan luonteestakin tää kiinni, osaako ottaa rennosti vai suorittaako äitiyttäkin niinkun kaikkea muutakin elämässä. Vanhemmat äidit ehkä myös on odottaneet sitä lasta pidempään, toivonu ja haaveillu lapsesta ja miettiny omaa äitiyttään. Kasaavat etukäteen paineita, tai jotain.
Ite sain esikoiseni kaksi vuotta sitten (olin ite silloin 21v). Synnytyksessä mulle tuli verenvuotoa ku istukka repes ja jouduin keisarileikkaukseen. Siitä sit seuras kaikenlaisia komplikaatioita ja lopulta se että multa on poistettu kohtu. Eli en voi enää saada lisää lapsia, ainakaan ihan perinteissellä tavalla.
Siitä ku poika oli 3kk ikänen oon siis tiennyt ettei meille todennäköisesti tuu muita lapsia. Mulle se oli tosi shokki, pitkään suurpeheestä ku olin haaveillut. Tajusin etten mä saa enää elää uudestaan vauva aikaa, taaperovuosia yms. Niimpä oon halunnut omistaa nää kolme vuotta jotka saan kotona pojan kanssa olla meidän pienelle perheelle ja pojan kanssa touhuilulle.
Ehkä jonkun ulkopuolisen silmissä näytän just siltä et koitan olla joku superäiti. En kuitenkaan tee tätä tosianka näyttääkseni jotenkin paremmalta muiden silmissä tai siks että lapsen kanssa kuuluu käydä muskarissa, pitää paljon sylissä, lukea satuja ja omistaa elämä sille lapselle. Mä kuitenkin nautin joka hetkestä ja haluun just nyt olla äiti ja keskittyä siihen.
Iina Iina. En ole äiti, enkä lähelläkään sitä, mutta jotenkin toi sun kirjotukses onnistu vaikuttamaan munkin päähän tosi paljon. Oon aina miettiny kuinka vaikeeta äitiydestä tulee kun oma aika ja sellaset menee, ja jotenki sun kirjotukses auttoi mua tajuamaan että se ei aina mene niin. Yksi asia vähemmän stressattavana, kiitos. Oot mielettömän rohkea kun uskalsit julkaista tän, ja muutenki aivan ihana persoona mitä nyt oon blogistasi lukenut. Jatka samaan malliin, you're doing great. :)
VastaaPoistaMinä aina peräänkuulutan sitä, että kaikkien lapsia hankkivien ja niistä haaveilevien olisi syytä perehtyä lapsen kehitykseen ja kasvuun myös ammattikirjallisuuden valossa. Kehityspsykaa ja kasvatustiedettä on kirjastot pullollaan ja moni saattais tehdä vähän erilaisia valintoja jos tulisi selvittäneeksi asiaa muustakin kuin omasta näkökulmasta. Ja jos ei kiinnosta niin sekin on jo jonkin sortin valinta.
VastaaPoista"Jokainen äiti tietää, mitä omalle lapselle on parasta", on ehkä huonoin klisee, mitä nykyään viljellään. Ei tosiaan tiedä. Ehkä 50 vuotta sitten tilanne oli toinen, kun monta sukupolvea asui samassa talossa ja elämä oli muutenkin ihmiskeskeisempään. Nykyään ihminen on niin viraantunut jopa omista lapsistaan ettei monella ole mitään käsitystä siitä, mikä on lapselle esimerkiksi missäkin iässä suotava erossaoloaika vanhemmista. On virikehoitoa yms. hirveää. Huh. Lapset/nuoret oireilee, tarvitaan terapioita ja ihmiset on vaan enemmän rikkinäisiä.
Monessa kohdassa olen kanssasi samaakin mieltä, mutta minulle on kaksi lasta, joilla on aivan erilaiset tempperamentit. Toinen oli helppo heivata sitteriin suihkun ajaksi ja toinen huutaa jo moisen kapistuksen nähdessään. Ja ei, me emme ole totuttaneet toista lasta sylielämään vaan hän teki sen meille. On tietysti helppo tuomita sellaisia äitejä, jotka sylittelevät vauvoja (ja vauvat tottuvat siihen) jos oma pallero viihtyy hyvin missä vain. Jos lapsella on vaativa tempperamentti, sellainen vain on, eikä siihen liity koliikki millään lailla.
Äitiyteen liitetään paljon sanottuja ja sanomattomia paineita. Usein olen sitä mieltä, että nämä "superäidit" ovat kuitenkin lapselle paljon parempi vaihtis, kun mutsit, jotka "ei nyt vaan jaksaneet imettää, kun se on niin vaikeeta ja sitovaa". Lähes kaikki vanhemmat sanoo, että lapset on parasta, mitä niille on tapahtunut. Kuitenkin vain murto-osa nauttii oikeasti ajasta heidän kanssa ja haluavat elää lapsen ehdoilla eivätkä vain sano niin. Moni kokee jo muutaman kuukauden ikäisen lapsen kanssa, että on pakko päästä vähän tuulettumaan ja pakko sitä ja tätä. Lasten kanssa ei oikeasti haluta olla!
Hienoa että uskalsit tämän tekstin julkaista! Yritin itse alussa olla tälläinen "superäiti", mutta pääsin siitä onneksi eroon. On totta, että lapsi kyllä pärjää hetken myös ilman äitiä, esimerkiksi isänsä kanssa. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että pienen vauvan kanssa aikaa itselle jää vähemmän kuin aiemmin. Itse imetän poikaani, joka aina nukahtaa rinnalle. Välillä imetys kestää todella kauan kun lasta pitää herätellä syömään jne.. Poikani on vähän haaveilija <3 Joinakin päivinä tuntuu, ettei omaa aikaa ole ollenkaan.
VastaaPoistaLöysin blogisi vähän aikaa sitten, aluksi en pitänyt siitä yhtään, mutta nyt olen huomannut lueskelevani tätä useinkin. Blogiasi on erittäin mielenkiintoista seurata, koska olen itsekin 20-vuotias ja saanut esikoispoikani täsmälleen samana päivänä kuin sinä ihanan tyttäresi.
Minua kiinnostaisi tietää milloin lapsesi saa nimen? Olen yrittänyt lukea vanhoja tekstejäsi siinä toivossa että se lukisi jossain, mutta en ole ainakaan huomannut. Oma poikani kastettiin viikko sitten isänpäivänä.
P.S. Olen nykyään ihan koukussa blogiisi. Sitä on ihana seurata!
Musta on outoa, että kaikki kestoilevat, imettävät ym. äidit leimataan heti superäideiksi. Joiltain noiden asioiden teko tulee ihan luonnostaan ja se ei ole heidän mielestä rankempaa kuin mikään muukaan. En toki ymmärrä sitäkään, että jos joku ihan vartavasten kestoilee ollakseen superäiti, mutta kaikki eivät näin kuitenkaan tee. Itse en ole superäiti, mutta kunhan piti vain mainita tällainenkin näkökulma.
VastaaPoistaJa pitää komppia yhtä aikaisempaa anonyymiä eli lapsilla on monenlaisia tempperamentteja. Toinen viihtyy yksinään enemmän kuin toinen, vaikka lapsia olisi sylitelty tasan saman verran. Meidän poika viihtyy hyvin myös sitterissä tai lattialla, mutta joskus on päiviä kuin mikään muu ei sylin lisäksi kelpaisi.
Ja mun mielestä äitiys on toisinaan rankkaa, vaikkei mun pojalla olekaan koliikkia. En mielestäni yritä ylisuorittaa äitiydessä ja mun mielestä esim. valvotetun yön jälkeen olisi outoa, jos äidistä ei tuntuisi rankalta. En näe siinä mitään väärää, mutta samaan aikaan en voi myöskään täysin allekirjoittaa sitä, että äitiys on juuri niin rankkaa kuin mitä siitä itselleen tekee. En varmasti tahdo, että poika esimerkiksi valvottaa koko yötä, mutta näinkin on käynyt pari kertaa ja se ei varmasti ole ollut päätettävissäni.
Ihan hyvä teksti, vaikken kaikista jutuista ollutkaan ihan samaa mieltä! :)
Voi voi voi voi. Tosiaan todella kärjistetty teksti. Ensimmäisen lapsen aikana olisinkin ehkä voinut kirjoittaa jotain samantyylistä. Ja olen mä edelleenkin samaa mieltä joissain asioissa, äiti ei saa unohtaa itseään tai muuttua pelkäksi 24/7 Äidiksi.
VastaaPoistaMutta noista vaativimmista lapsista.. Kaikki ovat erilaisia! Ensimmäinen lapseni oli helppo, viihtyi yksin, tykkäsi olla sitterissä, köllötellä lattialla yms. No toinen sitten.. Ei mitään näistä. Ja jos kuukauden ikäinen vauva haluaa olla vain sylissä niin mitä silloin tehdään? Huudatetaan häntä sitteissä, annetaan itkeä kauhuissaan, yksinään ja paniikissa hysteriaan saakka? Vai pidetään sylissä ja annetaan vauvan kaipaamaa turvaa ja läheisyyttä?
Kyllä se rupeaa vähintään lapsen käyttäytymisessä ennenpitkää näkymään jos viesteihin ja tarpeisiin ei vastata.
Tietystikkään pieni itku ei pahaa ja faktahan on että vauvan itkevät kun eivät muuta osaa. Ei jokaisesta pienestä inahduksesta ja parahduksesta kannata heti luokse sännätä. Mutta vauvat ja lapset kaipaavat ja tarvitsevat vanhempiaan. Niitä pitkiä suihkuja, hiusten suoristamista ja muuta ehtii vielä tulevaisuudessa vielä monen monta kertaa, mutta lapset ovat pieniä vain kerran. Mielummin sylittelen lapsiani vähän enemmän ja sillätavoin kohotan mm heidän itsetuntoaan, kuin istun koneella tai teen kotitöitä jotka voivat odottaa..
Ja kun asiat eivät ole näin mustavalkoisia. Lapset on erilaisia, ihmiset on erilaisia, perheet, tavat, mieltymykset, taustat ja kulttuurit ovat erilaisia. Harvoin on vain yhtä oikeaa tapaa.
Ja mikä helvetti siinä on että äitien pitää arvostella ja haukkua toisiaan!? Sä oot paska jos olet ns. superäiti ja sä olet paska jos et ole superäiti. Aina löytyy jotain huomautettavaa. Pitäisi potea huonoa omaatuntoa kaikesta mitä tekee ja mitä ei tee.
Mä onneksi asun niin ihanalla alueella, niin ihanien äitien ja lapsien seurassa että tuollaista syyllistämistä ei ole. Täällä saa olla supermutsi, ekomutsi, hipstermutsi, töissäkäyvä mutsi, teinimutsi tai nelikymppinen mutsi ihan rauhassa ja omana itsenään.
Ylläolevia kommentteja en millään jaksa lukea, mutta toivottavasti joku on samaa mieltä kanssani. Ollaan mielummin kivoja toisillemme, erilaisuudesta huolimatta joohan.
T. Normimutsi jonka vauva heräsi kesken unien ja nukahti uudestaan tähän syliin. Äiti joka on synnyttänyt sektiolla ja alakautta, korvikemutsi ja täysimettävä mutsi. Äiti joka viettää myös ihan omaa aikaa ja kokonaan lapsivapaaillan kerran viikossa mutta myös omistautuu lapsilleen täysillä. Välillä valittaa ja haukottelee ja välillä taas nauraa kuinka helppoa tämä onkaan.
Olet kyllä ihan oikeassa ja tosi hieno teksti oikeasti! Ymmärsin täysin mitä tarkoitat ja nyt kun luin niin arvostan sua vieläkin enemmän. :)
VastaaPoistaIte et vai imetä?
VastaaPoistaSe on sit sulla vähän eri asia kun imettävillä..
Tosi kärjistetty teksti, josta paistaa läpi kokemattomuus lapsista ja elämästä yleensä.. En jaksa joka kohtaa kommentoida, opit kun kasvat ja saat lisää lapsia ja elämänkokemusta.
VastaaPoistaToinen asia. Itse ihmettelet miksi nuoria pidetään vanhempia huonompina äiteinä, mutta mikä tarve sulla sitten on haukkua niitä "super mutseja" ? Onko ne huonompia kun muut äidit kun imettävät, kestoilevat jne?
Sanskud44: Hahah kiitos ;D Mut ei kyl meidän lapselle tuu mitää noista nimistä sen voin luvata :DD
VastaaPoistaAnonyymi 18.19: No niin on, isät on ihan yhtä tärkeitä kun äiditkin :)
Olivia: No en mäkään tällasia asioita ajatellu sillon kun en ollu äiti :D Ja nimenomaan, se oli mun pointti et niistä rankoistakin jutuista selviää kun ottaa rennosti! :)
Nanna: Kiitos! :) Ja joo voin vaan kuvitella mitä vauva.fi:ssä ollaan saatu aikaseksi, eihän nuorilla äideillä sais olla mielipiteitä! ;DD Ja kyllä mäkin oon välillä ottanu syyllisyyttä ihan turhistakin jutuista mut se on ihan turhaa, kyllä sen itse näkee et vauva on tyytyväinen ja sillä on kaikki hyvin, sillon on ihan turha stressata et ois tehny väärin! :) Ja nimenomaan, se on hyvä et lapsella on isän kanssa yhteistä aikaa ja sellasta et ne on välillä ihan kahdestaankin, monesti se muuten menee sit siihen et äiti on se joka kumminkin tekee kaiken vaik isä ois kotona jos isä ei oo koskaan saanu harjotella rauhassa :) Toivottavasti teit kivoja ostoksia! :)
Sanna: No nimenomaan, oon ihan samaa mieltä sun kanssa :) Meilläki ku äiti ja mummo oli just käymässä nii jos neiti alko itkemään nii kyllä mummo ja äitikin sen osasi rauhottaa että ei mun tarvinu siihen mennä sörkkimään :D Mä en oo käyny vielä missään baarissa mut ois tarkotus parin viikon päästä mennä kun ollaan kerrankin Netan ja Emmiksen kanssa yhtäaikaa samassa kaupungissa! :D Ja mäki oon antanu muiden syöttää, mummo syötti neitiä menemään ku vanha tekijä! :) Kiitos kommentista Sanna ja nähdään pian ku me tullaan jouluksi sinne! :)♥
Anonyymi 18.40: Tottakai sillon kun imetetään nii äiti on tärkeempi siinä mielessä kun isä et ruoka tulee äidistä mut eiköhän ne vauvat silti vaikka täydellä masulla viihdy isinkin tai jonkun muun sylissä jos joku muukin haluaa antaa vauvalle läheisyyttä ja pitää sylissä :) Ja on totta että tässä tekstissä en ottanut imetystä niin paljoa huomioon koska mulla on vaan tää mun näkökulma asioihin josta mainitsinkin. Mut se on kans jännä et monet noista äideistä joiden tekstejä oon lukenu niin ei oo myöskään imettäny, vaikka muuten superäideiksi pyrkivätkin. Onkohan toi kaikki muu sitten kompensointia sille ettei pystynyt imettämään ja tuntee siitä syyllisyyttä..
Tanja: Ei siinä ookaan mitään väärää jos haluaa tuoda äitiyttään esiin, mut se mistä mä puhuin on se että jos itse tuo itsestään esiin vain tämän äitipuolen ja sitten yhtäkkiä haluiskin tulla kohdelluksi välillä vaan omana itsenään niin sillon on huvittavaa jos valittaa siitä että miksi muut näkee sut vaan kakkavaippojen vaihtajana ja tissinä vaikka "oot ihan se sama vanha Marjukka".. Ja mun mielestä siitä saa puhua jos on rankkaa ja tottakai vauvaperheen arki on oikeastikin rankkaa välillä, joillain enemmän ja toisilla vähemmän mutta nää "superäidit" tekee siitä vielä rankempaa omimalla kaiken vastuun yksinään itselleen vaikka apua olisi tarjolla. Ja tässä on myös esimerkkiä näille jotka sanoo että imetys tekee sen että vauva ei viihdy kenenkään muun kuin äidin kanssa, sä ihan selkeesti imetät/oot imettäny mut kerrot myös että teillä on loistava isä-lapsi-suhde, juuri näin sen mun mielestä pitäiskin mennä! :) Ja tuosta ikäjutusta oon myös samaa mieltä, ikä numeroina ei vaikuta mihinkään, myös 16-vuotias äiti voi olla henkisesti kypsempi kuin 30-vuotias vaikka elämänkokemusta ei niin paljoa oliskaan. Kiitos Tanja kommentistasi, ihanaa että jaksoit jakaa oman mielipiteesi! :)
Anonyymi 18.43: Nimenomaan, kyllä ennenkin lapset tehtiin nuorena ja hyvin pärjättiin, miksei siis nykyäänkin jos itse niin haluaa! Ja se on kyl tosi naurettavaa kun just päivitellään et miten pystyy elättään rahallisesti, kyllä monilla 20-vuotiaillakin on ihan hyvä työpaikka ja vakaa elämäntilanne :) Ja mun mummo just tässä viikonloppuna sano et hyvä että me tehdään lapset nuorena niin jaksetaan sitten hyvin! :DD Kiitos hirveesti sun kommentista ja kehuista ja mukavaa että toit myös uusia juttuja esiin!
VastaaPoistaJennie: Voi kiitos Jenni, kiva et jaksoit lukee vaikket äiti olekaan! :D
Nora: Kiitos paljon♥ Ja tohon kyllä mäkin olin törmänny ennen äidiksi tuloa mut en koskaan hirveenä tietenkään ennen ajatellu asiaa koska ei se koskettanu mua millään tasolla :D Mut ihana et tykkäsit ja mielellään kirjottelen useemminkin tällasia :)
Anonyymi 18.57: Kiitos paljon :) Mä tykkään kyl ihan kauheesti kirjottamisesta nykyään! :D
Anonyymi 19.00: Mukavaa huomata etten oo yksin mielipiteideni kanssa! :D
Anonyymi 19.01: Haha mä päätin laittaa kunnon varotukset ettei vaan kukaan vetäis liian isoa hernettä nenään :DD Ja mukavaa et löytyy ihmisiä jotka ajattelee samoin kun mä :) Kiitos kommentista!♥
S.: Haha eipä mitään ja kiva että teksti puhutteli :))
Gaga: Niin se on ihan totta et imettäessä tottakai äiti on suuremmassa roolissa, mut ainakaan meillä toi että Otto on päivät töissä ei oo vaikuttanu mitenkään silleen et vauva ei hyväksyis Ottoo nii hyvin kun mua, ihan yhtä hyvin viihtyy isinkin kanssa :) Ja niin kyllä äitiys onkin rankkaa välillä ihan kaikilla, oli koliikkivauva tai ei mutta kyllä äiti siihen pystyy myös itse vaikuttamaan esimerkiksi siten että jos on kovin voimakastempperamenttinen lapsi joka itkee paljon niin silloin on entistä tärkeämpää et äiti saa välillä hengähdystaukoja ja omaakin aikaa ja antaa isän hoitaa vaikka kahvillakäynnin ajan :)
Anonyymi 19.09: No varmasti kaikkii ykisuorittaa äitiyttä välillä, mäkin teen välillä niin mutta oon huomannu sen vaan olevan yleisempää näillä vähän meitä vanhemmilla äideillä. Just toi viihdekeskusäitiys muakin kauhistuttaa :DD Ja ei se haittaa jos välillä ylisuorittaakin, kunhan muistaa että on hyvä äiti vaikkei kaikki aina menisi tismalleen ihanteiden mukaan :DD
Sirkku: Kiitos ihana Sirkku♥ :)
Ansku: No susta kyllä huomaakin ainakin mitä blogista oon lukenu että oot säilyttäny myös itsesi vaikka äiti ootkin! :) Ja se on ihan naurettavaa et otetaan heti sellanen tietynlainen asenne meitä nuoria äitejä kohtaan et me ollaan huonompia äitejä kun ei oo viel ammattia, kyllä niitä kouluja ehtii käydä ku tässä on koko elämä aikaa! Ja kyllä mekin pystytään tarjoamaan lapselle kaikki mitä se tarvitsee vaikkei maisterin papereita ookaan takataskussa :) Oot ihana Ansku!♥
Klara: Kiitos paljon♥ Ja oot ihan oikeassa, oon itekki miettiny sitä et miten ne lapset koskaan oppii pärjäämään kunnolla kun kaikki on siloteltu heidän tieltään? Ja joo mä tosiaan tossa tekstissä keskityin vaan pienten vauvojen äiteihin ku tuntu et siitäki tulee jo niin paljon asiaa et jos meen viel pidemmälle nii kukaan ei jaksa lukea :DD Kiitos loistavasta kommentista ja siitä että veit vielä pidemmälle tätä asiaa ja toit myös uutta näkökulmaa, sulla on varmasti kokemusta ihan kaikenlaisista äideistä kun oot päiväkodissa töissä :))
Karo: Kiitos Karo♥ Kiva et tykkäsit! Ja me tupataan aika usein oleen samaa mieltä asioista kun ollaan juteltu ;DD♥
Kristina: Oot ihan oikeassa, ei varmasti täydellisyyteen pyrkiminen oo pelkästään uraäitien juttu, mut tää mun teksti käsitteli vaan pelkästään tätä pientä ryhmää kuten mainitsinkin :) Ja tietystihän se on isästäkin kiinni eikä pelkästään äidistä että kuinka vahva suhde isälle ja lapsille muodostuu.. Ja mäkin oon huomannu et Oulussa nuoriin äiteihin suhtaudutaan positiivisemmin kuin esimerkiksi täällä Helsingissä, itekin kun Oulussa on tullu asuttua :). Kiitos kommentistasi!
VastaaPoistaTitti: Aivan totta, oon ihan samaa mieltä että vanhempien sänky kuuluu vanhemmille! Ja tota samaa oon miettiny et miten parisuhteen kaikkia osa-alueita pystyy ylläpitämään jos se lapsi on kokoajan kyljessä kiinni :DD Ja noin on meilläkin et isin kanssa on kahdenkeskistä aikaa vähintäänkin sen suihkun tai kauppareissun ajan melkeenpä joka päivä. Itekki laitan neidin sitteriin suihkun ajaksi jos kaksisteen ollaan ja yleensä otan sitterin kylppäriin mukaan. En tiiä toi pikkuneiti on aina hirveen rauhallinen kylppärissä vaikka ois hereilläkin, siel on varmaan nii paljo ihmeteltävää et se vaan tyytyväisenä kattelee sitterissä :DD Ja kyllä äitinä oleminen on rankkaa ja siitä saa puhua, väsymyksen myöntäminen ei tosiaan oo mikään häpeä mut se on naurettavaa että jos on muutenkin rankkaa nii sitten itse vielä lisätään sitä sillä et omitaan kaikki vastuu yksin itselle vaikka apua ois tarjolla. Ja varmana uhmaikäsen kanssa on vaikeaa välillä, odottelen innolla sitä että meidän neidin uhmaikä alkaa ;DD Kiitos kommentistasi, ihanaa että jaksoit pohtia asioita ja kirjottaa! :)♥
Jensku: Nimenomaan! Mä oon ihan samaa mieltä et imettäminen ei tarkota sitä et äidin pitää hoitaa kaikki muukin yksin, kyllä isä voi ihan yhtälailla osallistua kaikkeen muuhun :). Ja samaa on mullekki ihmetelty et ollaan väärässä järjestyksessä tehty kaikki.. Ei munkaan mielestä siinä oo mitään oikeaa tai väärää järjestystä miten asiat elämässä tapahtuu, ei kaiken tarvi aina mennä samalla tavalla! Kiitos kommentista, oon ihan samaa mieltä sun kanssa! :)
Anonyymi 20.25: Voi kiitos, kiva että tykkäsit :) Ja hahah joo ei meille kyl ismo-seppoo tuu mutta on meillä aika jännä nimi valittuna ;DD
Seagull: Keksitpä hyviä syitä, kiitos että vähän valaisit mulle et mikä tohon haluun olla superäiti voi vaikuttaa :). Ainut mikä pisti silmään oli toi "vahinkolapsi" -sana. Esimerkiksi meillä raskauden alkaminen ei ollut suunniteltua, mut itse oon jo monia monia vuosia haaveillut vauvasta ja luonut kyllä mielikuvia siitä millanen äiti haluan olla ja se hetki ku näin ne kaks punasta viivaa oli mun siihenastisen elämän paras juttu mitä koskaan oli tapahtunut. Sillä samalla sekunnilla mä jo aloin miettimään et haluun olla maailman paras äiti ja tehdä kaiken niin hyvin kun vaan ikinä osaan, mut tästä huolimatta mä oon pyrkiny ottamaan rennosti ja olemaan murehtimatta mitään turhaa. Mä oon ihan samaa mieltä tosta et usein äideillä ne tarpeet on suuremmat kun vauvalla, ei vauva tarvitse mitään design-vaatteita vaikka kyllä meiltäkin Tommy Hilfigeriä ja Ralph Laurenia löytyy, mut mä en ota siitä stressiä et kaiken pitää olla priimaa, ihan yhtä tyytyväinen vauva on vaikka sillä ois kirpparin alelaarista ostettu H&M-bodykin :) Kiva että tykkäsit postauksesta ja tosiaan kiitos vielä että avasit mulle vähän erilaistakin näkökulmaa näihin asioihin! :))
VastaaPoistaTiia: Kiitos! Toi mikä pisti sulla silmään niin oon ehkä valinnut vähän sanani huonosti kirjottaessa, koska en mä missään nimessä sitä oo ainakaan halunnu sanoa et vauvan kanssa ei ois rankkaa, tottakai äitiys on rankkaa välillä. Se mitä tarkotin sillä et äiti itse tekee siitä rankkaa on se että monet äidit ei ota sitä apua vastaan sillon kun sitä on tarjolla vaan haluaa vaan huolehtia kaikesta ihan itse, tätä tarkotin sanomalla et äiti itse tekee siitä rankkaa. Ja varmasti ei voi sama paita olla kahta päivää peräkkäin siinä vaiheessa kun soseet ym tulee mukaan kuvioihin, mä puhuin tässä lähinnä niistä 0-3kk ikästen vauvojen tuoreista äideistä kuten tuolla sanoinkin, ei ainakaan meillä vielä mee vaatteet likaseksi ja vois olla puhtauden puolesta vaikka viikon sama body päällä jos vaan antasin pitää niin kauan :DD Kiitos kommentista ja toivottavasti tää vastaus vähän selvensi mun tarkotusperiä, mä kun joskus osaan olla vähän epäselvä :DD Kiva et odottelet nimen julkistamista, itekkin kyl odotan et saan sen paljastaa ku on nii ärsyttävää pitää sitä salassa :DD Mut enää kaks viikkoa! :)
NaNsu: Oon ihan samaa mieltä kun säkin, se on tärkeää et äiti muistaa itsensä ja on onnellinen, se ei tosiaan oo millään tapaa pois vauvalta! :) Kiitos kommentista♥ :)
Tiinu: Juuri noin mäkin ajattelen mitä kommentissasi kirjotit, on tärkeetä et vauva saa kontaktia muihinkin ihmisiin kun vain äitiin :) Ja vaikka äiti onkin väistämättä suurimman osan ajasta vauvan kanssa niin on tärkeetä et välillä äitikin saa tehdä omia juttujaan ja vauva tutustua isiinsä rauhassa :) Kiitos kommentista ja oon tasan samaa mieltä kun sä :)
Anonyymi 21.52: Hahah kiva että tykkäsit, pitää alkaa useemmin kirjottelemaan mielipidekirjotuksia vissin :D Kiitos♥
Aino: Voi kiitos ihana Aino!♥ Toivottavasti paranet pian ja toivottavasti sulla on jo parempi mieli♥ Ja niin, on mullakin semmosia kavereita jotka ensin haluaa sen työn ja asunnon ja häät ja blaa ennen kun lapsia eikä siinä oo mitään väärää, mut se on väärin jos tuomitsee kaikki jotka ei toimi niinkun itse toimis tässä asiassa :D Kiitos kun jaksoit kommentoida vaik ootkin kipee♥ Ja kiva jos vähän piristin sua :)
VastaaPoistaAnonyymi 22.50: Aivan loistava kommentti! Siinä ei oo mitään väärää että isi jää vanhempainvapaalle, päinvastoin! Teillä on vieläpä ihan järkevät syyt tällaselle ratkasulle vaikkei se sen kummempia syitä kaipaakaan. Tottakai se on aina et raaskiiko sitä vauvaa jättää kotiin isin kanssa tai silleen, et ymmärrän kyllä ton ja ihan sama se on meillä Otollakin et se ikävöi ihan hirveenä pikkuneitiä aina töissä vaik meil onkin tää perinteisempi ratkasu et äiti kotona ja isi töissä. Susta tulee varmasti loistava äiti ja kyllä tajusin koko sun mahtavan kommentin, kaikkea hyvää ja kiitos kommentista!♥ :)
Anonyymi 23.04: Oon ihan samaa mieltä sun kanssa! :) Se on tosiaankin hyvä et vauva saa kontaktia muihinkin ihmisiin eikä oo vaan äidin helmoissa koko elämää ja että äitikin säilyttää itsensä ja saa tehdä omiakin juttuja :) Kiitos kommentistasi ja kiva että tykkäät mun blogista ja kirjotustyylistä, ilo kirjottaa näin mukaville lukijoille :) Kaikkea hyvää teille! :)
Anonyymi 23.05: Voi kiitos, ihana kommentti! :D Pitää koittaa kirjottaa tämmösiä useemminkin :))
Anonyymi 23.14: No näinhän se on että tilanteet on erilaisia ja siksipä korostinkin tossa tekstissä että en yleistä kaikkia äitejä tuollaiseksi, mä puhuin niistä jotka valittaa että on hirveän rankkaa MUTTA ei ota apua vastaan vaikka sitä olisi tarjolla mielin määrin. Ja se on tosiaan tärkeää et vauva saa hyvän suhteen isänkin kanssa, mut myös toi on totta et isiä ei oteta yhtä hyvin huomioon ja isälle on paljon vaikeampaa luoda yhtä vankka side vauvaan kuin äidillä. Ja juuri tuo vauva-ajan rankkuus josta olit eri mieltä, niin en mä missään vaiheessa sanonut että vauva-arki ei olis rankkaa, mä tarkotin vain ja ainoastaan sitä että se on naurettavaa että valittaa et on rankkaa vaikkei itse ota apua vastaan vaikka sitä sais ja sitten ottaa vielä lisäpaineita täysin toisarvoisista asioista. Vauvat on erilaisia tosiaan ja kaikilla se vauva-arki on jossain vaiheessa rankkaa, enemmän tai vähemmän ja kaikille ei ole sitä apua tarjolla. Siksi niiden jotka sitä voivat saada kannattaisi myös ottaa se vastaan eikä vaan yksin ottaa vastuuta kaikesta.
Anonyymi 00.00: Ristiäiset on kahden viikon päästä, 3.12. lauantaina :)
Anonyymi 0.11: Ihana kommentti!♥ Ja oon ihan samaa mieltä että isillekin pitäisi antaa enemmän tietoa ja mahdollisuus osallistua vauvajuttuihin jo ennen lapsen syntymää niin saisi heti alusta asti paremman tuntuman koko asiaan :) Haha mustakin tuntuu et varovaisuus karisee sitä mukaa kun lapsia syntyy, ekan kanssa vielä pestään kaikki lelut just ja neljännen kanssa on ihan sama :DD Meillä ollaan varovaisia mut en mä kyl tosiaan oo mitään käsidesiä kokoajan hieromassa sormiini, ei se vauva ikinä saa kunnon immuniteettiä jos kaikkia bakteereja kokoajan varotaan! Kiitos mukavasta kommentista ja kaikkea hyvää! :)
Anonyymi 0.19: Mukava että tykkäsit tästä tekstistä! (Ja mun keksimistä upeista lastennimistä ;D) Kiitos kommentista♥ :)
VastaaPoistaAnonyymi 1.17: Sun kommenttisi on raivostuttava, miksi ihmeessä sitten luet mun blogia tai tuota toista jos kerran on raivostuttavaa luettavaa?
Anonyymi 2.55: Mä oon aivan samaa mieltä sun kanssa, kuten tuolla tekstissäkin totesin, äidit on kaikki erilaisia, se minkä jätin sanomatta on että vauvat on erilaisia yksilöitä myös, mutta ehkä omassa päässäni ajattelin että sehän on sanomattakin selvää :D Se on ihan totta että vauva-ajan rankkuuteen vaikuttaa tottakai ihan mielettömän paljon se millainen vauvan luonne ja tempperamentti on, mutta tarkoitin tuolla lauseella "äitiys on niin rankkaa mitä äiti siitä itse tekee" niitä äitejä jotka eivät ota apua vastaan vaikka sitä olisi tarjolla, ei edes isältä. Silloin äiti itse tekee äitiydestä itselleen rankempaa kuin mitä se muutoin olisi. Toki sitten on taas ihan eri asia äidit joilla ei ole apua tarjolla mutta heihinhän mä en keskittynytkään tekstissäni ollenkaan, heille pitää vaan nostaa hattua siitä kuinka mahtavan hyvin he jaksavat! Mutta kiitos ihanan pitkästä kommentistasi ja toit mahtavasti erille sen miten erilaisia lapset ovatkaan vaikka täysin samoilla kasvatusperiaatteilla meneteltäisiin. Kiitos tästä ja kaikkea hyvää! :)
Minna: Ihana kommentti Minna, taas kerran!♥ :) Nimenomaan, me ollaan äitejä mutta myös niin paljon kaikkea muuta! Tärkeintä on säilyttää oma itsensä vaikka tuleekin äidiksi, joillakin se tarkottaa sitä että meikkaa ja panostaa ulkonäköön (esim sä ja mä ;D) ja toisilla jotain muuta, vaikka ratsastusharrastusta mut kunhan on se joku oma juttu :) Mun mielestä siinä ei oo mitään pahaa et tykkää näyttää hyvältä vaikka onkin äiti! olet Minna ihana ja kiva että tykkäsit tekstistä!♥ :) Terkkuja pikkumiehelle!
Anonyymi 9.26: Kiitos paljon, tuli hyvä mieli sun kommentista :) Ja niinhän mäkin tossa tekstissä totesin kaikki äidit on erilaisia ja kokee asiat eritavalla ja niin sen pitää ollakin, en mä tässä yleistänytkään, "Enkä myöskään todellakaan yleistä että kaikki mua vanhemmat äidit ois tän kaltaisia, päinvastoin. Tää oli vaan kiinnostava ilmiö johon oon törmännyt pitkin syksyä ja halusin ottaa kantaa." tuo on suora lainaus mun tekstistä. Sen jätin tekstissä sanomatta että vauvat on erilaisia koska sen ajattelin olevan sanomattakin selvää.. Ja tuosta rankkuudesta, samaa sanon sinulle kuin muillekin jotka ovat tuota puolta tekstistä kommentoineet että mä en missään vaiheessa sanonut että äitiys ei olisi rankkaa lainkaan, mutta siihen voi myös itse vaikuttaa kuinka rankkaa siitä tekee koska JOS on apua tarjolla niin sitä voi joko ottaa vastaan tai olla ottamatta. Eihän se avun vastaanottaminen todellakaan sitä poista kokonaan etteikö äitiys joskus olisi rankkaa mutta kyllä se varmasti helpottaa jos antaa isänkin osallistua :) "Mutta monesti, jos saa lapsen vanhempana niin ne haluu tehdä kaikkensa lapsensa eteen. Nuorena ei monesti ole tarpeeksi kärsivällisyyttä, esim imetyksen suhteen.. " Kyllä mä uskon että meillä nuorillakin äideillä on halu tehdä kaikkensa oman lapsen eteen, mulla ainakin on! Ja imetyksen onnistumiseen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin vain kärsivällisyys.. Kiitos kommentista ja hyvää joulunodotusta! :)
Anonyymi 12.15: Kiitos! :) Mukavaa että ennakkoluulot ovat ainakin jossain määrin karisseet. Ja se on ihan totta että kaikilla on erilainen elämäntilanne ja lapsi, mikä vaikuttaa tottakai kaikkeen ja sitä mä yritin korostaa myöskin tekstissä että se ei ollut yleistystä että ajattelisin kaikkien mua vanhempien äitien olevan sellaisia :) Ihanaa talven jatkoa myös sinulle ja kiitos kommentista! :))
Anonyymi 12.24: Mukavaa että kommentoit ja onnea pikkurinsessasta!♥ :)
Ella: Kiva että tykkäsit, pitääpä alkaa useemmin kirjotteleen tämmösiä! :)
Tepsu: Aww voi kiitos paljon, kiva et pidit mun tekstistä! :)
Vilma: Mukavaa että tykkäsit tekstistä ja että onnistuin herättään paljon ajatuksia! Ihan oikeassa olet, mielipiteitä on yhtä monia kuin äitejäkin ja niinpä sen pitää ollakin :). Ja sanon sulle samaa tosta yksilöllisyydestä kuin muillekin, että tekstissä nimenomaan korostin sitä et kaikki äidit on erilaisia ja kokee asiat omalla tavallaan, sen jätin kuitenkin tyhmänä sanomatta että lapset on yksilöitä myös koska ajattelin sen olevan sanomattakin selvää.. Tietysti vauva-arkeen vaikuttaa kaikkein eniten se millainen vauva on. Imetys on myös asia jota en tekstissä maininnut, ehkä siksikin että monet niistä äideistä joista tekstissäni puhuin eivät ole imettäneet lastaan. Tietysti sekin vaikuttaa todella paljon vauva-aikaan että imettääkö vai ei mutta en kirjoittaessani tullut ajatelleeksi että sekin kannattais mainita :D! Mutta tokihan imetyksen lisäksi on myös paljon muuta mihin isäkin voi osallistua kuten itsekin totesit :) Se on totta että äitiydestä voi tehdä väsyttävää ja hankalaa mutta toiset myös nauttivat kestovaippailusta ja mistä milloinkin ja se on vaan hyvä. Tarkoitukseni ei ollut väheksyä kestovaippainnostusta, imetystä tai mitään muutakaan vaan se että JOS kokee rankaksi kaiken sen ihanteisiin mukautumisen niin miksi silloin pitää toimia niin kun vähemmälläkin pärjää. Se on enemmän kuin ok jos tykkää kestovaipoista ja pyykkien pesusta! :D Ja huh!, onpa teillä ollut rankkaa tuon syömisen kanssa ja varmasti se on aiheuttanut paljon huolta ja väsymystä, onneksi teillä taitaa olla jo asiat paremmalla tolalla syömisen suhteen! :) Ja kuten sanoit niin onneksi teillä on ihana osallistuva isä joka on myös auttanut! Ja tuo on ihan totta että varmasti sitten kun lapset on isompia niin ei ole niin helppoa kahvitella ja meikkailla ynnä muuta, niin se vaan menee mutta tossa mun kirjotuksessa keskityin juurikin niihin ihan pienten vauvojen äiteihin enkä taaperoiden tai uhmaikäisten joiden kasvatuksessa on varmasti ihan omat haasteensa jotka mulla on vasta edessäpäin. Kyllä omasta ulkonäöstäkin varmasti myös minä joudun tulevaisuudessa tinkimään ja ei siinä mitään väärää ole, ei aina tarvi olla viimesen päälle korkkareita ja silkkimekkoja mutta usein se laittautuminen piristää sitten kun sille löytyy aikaa :). Kiitos siitä että jaksoit ja ehdit kirjoittaa näin pitkästi ja ihana huomata että oikeasti herätin ajatuksia! Hyvää jatkoa ja saa mulle useemminkin tulla kommentoimaan! :)♥
VastaaPoistaAnna: Kiitos Anna! :) Oon ihan samaa mieltä sun kanssa, juuri niinkuin itekin sanoit et vauvana on kelvannu isi ja äiti molemmat (näin on meilläkin), niin sen pitäis mennäkin silloin kun vauva ei vielä itse sinänsä ymmärrä et onko se enemmän äidin vai isin tyttö/poika vai onko kummankaan. Varmastikin ikä vaikuttaa, sitten kun lapsi tajuaa jo enemmän niin tottakai silloin jos viettää enemmän aikaa vaikka äidin kanssa niin äiti on se ykkönen. Siksi mä keskityinkin tässä tekstissä vaan pienten vauvojen äiteihin koska ne vauvat ei vielä itse ymmärrä vaatia vain toista vanhempaa vaan se on se äiti itse joka omii vauvan itselleen (jos omii :D) Ja se on kiva et ootte paljon tekemisissä sun vanhempien kanssa, meillä on vähän sama tilanne et mun puolelta mun äiti on jo nyt pikkuneidille tosi läheinen kun taas sitten Oton isä ei ole neitiä nähny ollenkaan eikä oo minkäännäköstä kiinnostusta ilmeisesti nähdäkään, mut se on sen valinta.
Anna Jatkuu: Ja oon ihan samaa mieltä myös tosta että normaali arki tuntuu jotekin olevan hirveen apljon haastavampaa joillekin vanhemmille äideille, ihmettelen myös sitä että miksei vauvaa voi muka ottaa kahville mukaan ym.. Ikä on myös varmasti se tekijä joka vaikuttaa todella paljon siihen että onko sitä omaa aikaa vai ei, tietysti sitä on vähemmän sitten kun lapsi on isompi ja tarvitsee vielä enemmän huomiota ja nukkuu vähemmän. Mutta silloin kun vauva on ihan pieni niin silloin sitä omaa aikaa kyllä löytyy vaikka muille jakaa jos on sellanen suht tyytyväinen lapsi jolla ei koliikkia ole. Ja tottakai äitiys on rankkaa aina välillä, sitä en kiistä. Kyllä mä voin sanoa et sillon oli rankkaa kun neidillä oli kauhee nuha ja se itkeskeli melkeen 24 tuntia putkeen ja ei millään saanu sen oloa paremmaksi vaikka kaikkensa yritti, mut mä myös otin Otolta apua vastaan ja yhdessä kaikki oli paljon helpompaa. Se mitä ihmettelin tossa tekstissä on se että ihmetellään kun on niin kamalan rankkaa olla äiti mut silti ei anneta isän hoitaa ollenkaan vaikka sellanen olis tarjolla :D. Mut ihanaa että jaksoit kommentoida näin pitkästi ja jaoit kaikki noi asiat mun kanssa, hyvää talvenodotusta! :)♥
VastaaPoistaKati: Tietysti sulla tilanne on aivan erilainen kun oot ollu vauvan kanssa yksin ja vielä tuo mitä kerroit Tampereen neuvoloiden sossukäytännöstä niin huhhuh, täytyy nostaa hattua että olet noin hyvin jaksanut vaikka rankkaa on ollut varmasti! Ja just niinku sanoit niin oot nuori ja ehdit tehdä kaiken aikanaan! Mut nii siksi mä tossa alussa jo mainitsin että kirjotan sellaisista äideistä joilla on kaikki ihan vimpan päälle ja isä auttamassa koska tottakai tilanne on aivan erilainen 19v yksinhuoltajalla kun 30v vaimolla. Mutta kiitos kommentistasi ja kaikkea hyvää! :)
Neea: Voi että ihana Neea, kiitos paljon♥ Sun kommentit saa mut aina hymyilemään ku kirjotat Oulun murteella, tulee aina ikävä Ouluun! :DD Ja oon tismalleen samaa mieltä kaikesta mitä kirjotit, oot selkeesti ymmärtäny just sen mitä tarkotin kun joillekki se tuntu olevan todella epäselvää :DDD Ihana et jaksat aina kommentoida ja terkkuja!♥ :)
Minttujohanna: Voi ihana kommentti, kiitos ihan hirveesti! :)♥ Nimenomaan, tekstillä ei ollu tarkotus loukata ketään todellakaan, eikä arvostella, mukavaa et se on tullu esille! Kiitos vielä että kommentoit ja ihanaa joulunodotusta! :)♥
Anonyymi 20.18: Mukavaa että onnistuin kirjottamaan ainakin loukkaamatta sua, koska mun tarkotus ei ollu tosiaankaan loukata yhtään ketään! :) Ja varmasti on luonteesta ja äidistä kiinni enemmän kuin iästä se millaisena äitiyden kokee, toki myös erilaiset elämäntilanteet vaikuttaa ja se millainen vauva on tempperamentiltaan, siksipä mä korostinkin tekstissä sitä että en yleistä että näin olisi just kaikilla tietyn ikä -tai äitiryhmän edustajilla. :) Sulla on ollu tosi rankka kokemus ja se myös varmasti muokkaa sitä millaisena sä koet äitiyden ja millainen äiti haluat olla. Kyllä mäki haluan lukea satuja ja leikkiä ja käydä vauvaharrastuksissa ja niin aion tehdäkin mut kaiken a ja o on nimenomaan se että äiti nauttii siitä itse eikä se että tekee kaiken vain sen vuoksi et ois muiden silmissä täydellinen äiti. Sulla oli todella ajatuksia ja tunteita herättävä kommentti, kiitos paljon että jaksoit kommentoida ja täytyy kyllä sanoa et arvostan sua ihan hirveesti vaikka en sua tunnekaan, oot todella vahva ihminen! Kaikkea hyvää teille! :)
Anonyymi 22.54: Voi että miten ihana kommentti, kiitos ihan hirveesti!♥ Sä oot just ajatellut sitten ton mun tekstin niinkun sen tarkotinkin, että äitiydestä ei kannata ottaa niin kamalaa stressiä vaan voi suhtautua vähän rennominkin asioihin! Mukavaa että tykkäsit ja tykkäät blogista ja ihanaa joulunodotusta sulle!♥ :)
VastaaPoistaAnonyymi 10.43: No eikai siitä haittaakaan ole jos kehityspsykologiaa ja kasvatusoppaita lukee, itse tosin uskon että terveellä maalaisjärjellä pääsee aika pitkälle vaikka onpa mulla muutama lapsen kehityksestä kertova kirjakin tullut kahlattua läpi. Mä en todellakaan oo sitä mieltä et jokainen äiti tietää mikä on lapselleen parasta, mut sitä mieltä oon et jokanen äiti on paras äiti omalle lapselleen. Ne on kaks täysin eri asiaa mun mielestä. Mulla ei oo mistään erossaoloajoista minkäännäköstä käsitystä mut eipä toi vauva musta hirveästi erossa olekaan, pisin aika on tähän mennessä vissiin kolmesta neljään tuntia yhden kerran kun neiti oli isin kanssa sen aikaa et kävin kahvilla ja shoppailemassa. Mulla ei myöskään ole kokemusta mistään virikehoidoista sun muista mut itse oon ollu tarhassa 10kk ikäsestä lähtien ja hyvin olen pärjänny ja äiti on mulle maailman läheisin ihminen Oton ja pikkuneidin lisäksi. Tekstissä jätin sanomatta sen mikä on sanomattakin selvää ainakin useimmille ihmisille, että tottakai niin vauvat kuin elämäntilanteetkin on erilaisia. Mä en tekstissäni tuominnut yhtään ketään kuten monessa kohtaa korostin joten mun mielestä on naurettavaa väittää että niin olisin tehnyt. Mä en todellakaan ala vertailemaan että onko superäiti vai äiti joka ei jaksanut imettää lapselle parempi vaihtoehto, mun mielestä ne on molemmat aivan loistavia vaihtoehtoja jos vertaa sellaisiin äiteihin joilla on OIKEITA ongelmia vaikkapa alkoholin tai rikollisuuden kanssa. Mä ainakin ihan aidosti nautin ajasta mun lapsen kanssa ja uskoisin kyllä et niin tekee suurin osa äideistä, mulla ei oo mitään "pakkoa" päästä tuulettumaan ja bailaamaan ja blaablaa mutta se on mun mielestäni kaikkien edun mukaista että äidillä on joskus jotain omaakin tekemistä mikä ei liity vauvaan millään tavalla, onhan isälläkin niin miksei äidillä saisi olla. Sun kommentissa oli asioitakin joista oon samaa mieltä mutta mä en itse lähtis noin jyrkästi tuomitsemaan ketään vaikka imettämättömyydestä kuten sä teit, mut kukin tavallaan..
Anonyymi 11.20: Ihanaa että pidit tekstistä ja että olet alkanut seuraamaan blogiani. Jännää myös et meidän vauvat on tismalleen samanikäisiä, 2kk-onnittelut pojallesi siis! Tottakai imettäessä vauva viettää enemmän aikaa äidin kanssa mutta sitä voi tosiaan kompensoida sillä että isä saa osallistua vaipanvaihtoihin, nukuttamiseen ja leikkimiseen. Ihana haaveilijapoika teillä<3 :D Ja niinkun on niin monessa muussakin kommentissa korostanu niin äidit, vauvat ja tilanteet on täysin erilaisia ja sen mäkin tiedostan, tää mun teksti keskittyi vaan yhteen äiti-tyyppiin jonka oon mahtavasta blogiäitien merestä bongannu :DD Kaikkea hyvää teille ja mukava että kommentoit♥
Sara: Oon sun kanssa ihan samaa mieltä tuosta mitä sanoit, en mäkään leimannut KAIKKIA sellaisia äitejä superäideiksi. Mun mielestä kestoilu ym on ihan mahtava juttu niille jotka siitä nauttii, mikäs siinä sillon! Mut sitä en ymmärrä että blogeissa valitetaan siitä kuinka rankkaa ja vaikeaa se on mutta silti sitä on pakko tehdä ja tää oli mun pointtini myös tossa kirjotuksessa, ei se että kaikki kestoilijat ois ylisuorittavia superäitejä. Tuo on täysin totta että lapsilla on erilaiset temperamentit, sen kuvittelin olevan sanomattakin selvää kaikille ja siksi tyhmänä jätin mainitsematta (ens kerralla täytyy muistaa jos semmonen tulee :D) Ja tekstissä koitin olla yleistämättä kaikkia samaan muottiin, toisten mielestä onnistuin ja toisten en joten ensi kerralla varmaan pitää yrittää vielä kovemmin siinäkin asiassa. Mä en myöskään missään vaiheessa sanonu että äitiys ei olis rankkaa, on se rankkaa munkin mielestäni välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta se mun pointti tossa oli se että äidit voi vaikuttaa siihen tasan sillä että hyväksyykö ne apua muilta vai ei ja kuinka paljon ne päättää pingottaa toisarvoisista asioista. Ei tietenkään se ole äidin vallassa että päättääkö lapsi valvoa yöllä tai itkeä koko päivän nuhaansa niinkuin meillä kävi. Mukava että pidit tekstistä kuitenkin jossain määrin vaikka et samaa mieltä olekaan kaikista asioista, tai sitten vaan ilmasin itteeni epäselvästi siinä mielipidekirjotuksessa ja oikeesti ollaankin samaa mieltä :D Mukavaa joulunodotusta teille!♥ :)
VastaaPoistaMinttu/ Mami go go: Mun on pakko sanoa että tää kommentti sai mut ihan järjettömän raivon valtaan ja mulle tuli oikeasti paha mieli. Mulle tuli sellanen tunne että sä et joko lukenut tota tekstiä ollenkaan tai sitten et vaan ymmärtänyt sitä mutta jokatapauksessa asiat joita kritisoit on ihan täysin sen vierestä mitä oon tekstissä kirjottanut. Mä en ole missään kohtaa puhunut lapsen huudattamisen puolesta tai siitä ei saa ottaa syliin jos lapsi itkee. "Ei vauva tietenkään nuku tyytyväisenä pinnasängyssä yksin jos on pienestä asti tottunu siihen et pienimmästäkin kitinästä äiti nostaa viereen samantien vaikka vauva ois ihan unessa. Kukapa lapsi viihtyis sitterissä äidin suihkussakäynnin verran jos on tottunut olemaan sylissä kaiken hereilläoloajan?" Missä kohtaa tuosta sulle tulee olo että mä oon sellanen äiti joka jättää lapsen yksin itkemään sitteriin ja menee meikkaamaan? Mä tarkotan tossa sitä että miten lapsi koskaan voisin viihtyä sitterissä jos sille ei anneta siihen mahdollisuutta? Tai miten oppia nukkumaan omassa sängyssä jos heti pienen ähkäsyn kuuluessa nostetaan loppuyöksi viereen nukkumaan? Kyllä meilläki reagoidaan HETI jos vauva itkee, mennään kattomaan mikä siellä omassa sängyssä mättää ja annetaan tutti jos se on tippunu. Jos unet jatkuu tämän jälkeen niin hienoa, jos ei niin silloin tilanteesta riippuen joko jutellaan rauhottavasti tai otetaan syliin hetkeksi jossa vauva rauhottuu ja menee siitä takasin omaan sänkyyn nukkumaan. Sitterissä pikkuinen viihtyy oikein hyvin jos oon vaikka suihkussa kun saa tuijotella kylppärissä värikkäitä pyyhkeitä tai leikkimatolla tyytyväisenä heiluttelee norsua sen aikaa kun teen päivällä ruokaa tai laitan pyykit, tässä ei oo mun mielestä mitään väärää. Meillä kyllä vauva saa turvaa ja läheisyyttä niin paljon kun sielu sietää mutta myös tutkia itse rauhassa leluja ja maailmaa ilman että on ihan kokoajan äidin sylissä. Mä en myöskään missään vaiheessa mun tekstiä väittäny että mun tapa tehdä asiat ois oikea, mä korostin sitä että äidit on erilaisia. Sen jätin sanomatta että lapset on erilaisia koska mulle se ainakin on sanomattakin selvää että kaikilla vauvoilla on erilainen temperamentti. Mun mielestä mä korostin tossa tekstissä kyllästymiseen asti sitä että en halua yleistää ja että äidit on erilaisia mutta sulla tais mennä se ohi. Mä myös korostin erittäin tarkkaan sitä että en ARVOSTELE/ HAUKU/LOUKKAA ketään sillä tekstillä vaan kerroin vain oman näkökulmani asiaan. En syyllistä ketään yhtään mistään ja olin mielestäni täysin asiallinen ja aika monen muunkin mielestä jos kommentteja lukee. Mä oon kyllä mielestäni ollut myös ihan kiva ja erilaisuus on mun mielestä rikkaus, kaikki saa olla sellasia äitejä kun on. Mä toivon että luet ton tekstin vaikka uudemman kerran ajatuksella ja mietit että oliko toi sun kommenttis oikeutettu? Miksi sä olit ainoa joka koki ton tekstin syyllistävänä ja loukkaavana, kaikki muut jotka on negatiivisestikin kommentoineet on korostanu sitä että eivät kokeneet tekstiä loukkaavana, ovat vain eri mieltä ja näitä kommentteja on yli 60 joten en usko että ne on kaikki väärässä. Ainoan mukavan pilkahduksen tähän sun kommenttiin toi tuo osa mitä kirjotit ihan loppuun siitä millainen äiti sä oot. Vaikka kommentin koin muuten todella loukkaavana niin tuosta lopusta tuli sellanen fiilis että ehkä sen kommentin takana siltikin on todella mukava ihminen joka on vaan käsittänyt mun kirjoituksen aivan väärin.
VastaaPoistaVeronika: Voi kiitos paljon, mukavaa että tykkäsit tekstistä ja ymmärsit sen :)!
Anonyymi 16.59: Eli siis sun mielestä lapsen ei kuulu olla missään muualla kuin äidin sylissä, ei edes isän, jos äiti imettää? Aa okei. Mikäs siinä.
VastaaPoistaAnonyymi 17.34: Anteeksi nyt mutta salli mun nauraa :----D Sä et selkeästikään oo lukenu koko tekstiä ainakaan ajatuksella jos koet että mä oon haukkunu ja pitäny muita huonompina äiteinä. Kehotan sua lukemaan tekstin uudelleen ja sen lisäksi miettimään että missä kohdassa mä haukun ketään ja väitän olevani muita parempi äiti. Huomaa kyllä et siellä on joku elämäänsä tyytymätön wannabe supermutsi ruudun takana jota vituttaa että muilla ei mee yhtä huonosti. Ja kyllä, tää kommentti on epäasiallinen, en mäkää jaksa olla mukava sulle jos sä luet mun tekstin täysin ajattelematta ja tuut mussuttaan mulle elämänkokemuksesta.
Aamen! Mä olen ite kokenut tuota,että nuoria äitiä syyllistetään. Meillä on esikoisella tosi kaamee uhma. On ollut aina kaikkien mummujen,pappojen,äitin,isin yms ainut mussukka. Sitten kun perheeseen syntyi serkku niin kaikki muuttui! Esikoinen silloin siis 3. Päiväkodissa alkoi kauheet uhmailut ja todella temperamenttiset yhteenotot muiden lasten kanssa. Pureminen,potkiminen yms.. Ja tuntui siltä että päiväkodissa syyllisteltiin minua siitä että meillä ei ole kuria, kun poika käyttäytyy noin.. Öööö kyllä meillä ihan samanlainen kuri on mutta ajatelkaapa sen elämänmuutoksia. On ollu eroja yms ja sitten vielä serkku ja oma sisarus tämän vuoden puolella. Ja korostan tässä siis sitä että kuri se on meillä ihan normaali,jäähyt on myös käytössä mutta ei tehoa mitään! Se,mitä on ehkä näillä "superäideillä" jotka on plus 35 vee niin se kuri on mielestä ihan erilainen ku nuorilla. Ne ehkä just pyrkii superiin tuonkin asian kanssa. Ei komenneta eikä kielletä.. Sun teksti oli ihan loistava ja antoi mullekkin vähän sitä että ei se olekaan mussa se vika miten poika käyttäytyy muita kohtaan. Ehkä se on vaan se uhma! :)
VastaaPoistaMoi muru ! Kylläpäs heitit keskustelunavauksen ! Tosin olen samaa mieltä kanssasi siitä mitä kirjoitit, miksi tehdä asioista itselleen vaikeampia kuin ne on, pelkästään siksi, että voisi sanoa tehneensä kaikkensa äitinä ja ihan itse.
VastaaPoistaSilloin, kun jouduin sinut viemään tarhaan niin pienenä, koin hirmuista syyllisyyttä, mutta sitten huomasin, että et sinä siitä pilalle mennyt, päinvastoin, yksinhuoltajan lapsena sait paljon uusia hyviä aikuiskontakteja ja paljon mukavia tarhakavereita.
Minä yritin aina olla sulle hyvä äiti, vaikka työni olikin todella vaativaa ja sinä raukka olit usein se viimeinen viilahousu, joka tarhasta haettiin...
Näin jälkeenpäin ajatellen sinusta on kasvanut huolehtiva, empaattinen ja erittäin vastuuntuntoinen nuori nainen, joten ei kai se mun kasvatus ihan pieleen mennyt.
Olen sinusta ja Otosta erittäin ylpeä, olette mielestäni molemmat todella hyviä vanhempia ja olette rakkaita minulle ! Ja pikku-prinsessa on maailman ihanin mummun rakas ! <3
"Mä en todellakaan oo sitä mieltä et jokainen äiti tietää mikä on lapselleen parasta, mut sitä mieltä oon et jokanen äiti on paras äiti omalle lapselleen."
VastaaPoistaTämä pisti silmään jostakin vastauksestasi. Harmi kun jokainen äiti ei aina oikeasti ole se paras äiti lapselleen. Toisinaan juuri sen vuoksi, ettei tiedä mikä omalle lapselleen on parasta. Ymmärrän silti mihin tuolla sanomallasi silti pyrit.
Vastaukses selvens paljon! Joo mäkin olen siinä samaa mieltä, että ne äidit, jotka eivät sitä apua ota vastaan niin toki itse sen vaikeuden ns. aiheuttaa. Kyllä itsellenikin tekee hyvää, kun Alexin mama eli minun äitini haluaa hänet ottaa yökylään n. kerran kuussa niin saa sitä ihan omaa aikaa :)
VastaaPoistaJa aivan joo, enhän mä ajatellut taas, että sulla on niin paljon pienempi vauva! :DD Mullakaan ei aina järki kulje ;D Joo siis kyllä meilläkin sillon Alexin ollessa ihan pieni 1-2kk niin sama body saatto olla pariki päivää, ku ei se miksikään menny! Sit ku soseet tuli kuvioihin (meillä ne tuli hieman ennen 3kk ikää) niin silloin saikin vaihtaa paitaa vähän väliä, yleensä juuri sen ruokailun jälkeen vaikka ruokalappu olikin!! :D
Voi että, jos sen pari viikkoa jaksais odottaa! ;)
Iina, oot ihana ♥ Miten jaksat vastata jokaiselle noin ihanasti? :)
VastaaPoistaVaimokkeen kautta on tullu valilla lueskeltua sun postauksia ja tama nyt sattu olleen mielenkiintone postaus aiheesta josta meki ollaan monesti juteltu nii aattelin itekki jattaa kommentin. Tasa ei kauhiasti nayta isien/miesten kommentteja olevan mutta jonkuhan se pittaa ensimmainenki olla. Muutama juttu mita itelle tuli mieleen:
VastaaPoista-Itella ei oo mitaan kolmekymppisia ensivanhempia vastaan, jokainen toki saa ite paattaa millo lapsia haluaa mutta monesti vaa nayttaa etta sellaisilla on jotain meita nuoria vanhempia vastaan, katotaan nokanvartta pitkin jms.
-Tottakai on helppo hankkia lapsia ku opiskelut on takana, hyva rahatilanne tyopaikan ansiosta, talo jne, mutta onko se sitte hyva kun lapsi oppii etta kaiken saa tuosta vaa?
-”Kyllä mä ainakin haluan olla täydellinen äiti muiden silmissä” – tama pisti silmaan tuola jonkun kommentisa. Ihimettelen vaa miksi pittaa nayttaa taydelliselta muitten silmisa? Eiko se oo iha sama mita muut ajattelee kuhan vaa oot mahollisimman hyva aiti/isa lapselle? Ja nama kaks asiaa ku ei tarkoita samaa.
Voi ku meillaki ois pateny tuo ”aitiys(/vanhemmuus) on nii rankkaa ku siita ite tekkee”, kavi vaa nii etta eka pojan kohalla siita tuli rankkaa tekemattaki. Ensin 1-2 kuukauen ikasena tuli atopia, vaha sen jalakee todettiin maitoallergia, vaha myohemmin ruoka-allergioita ja sitte vaha isompana tuli myos astma. Atopia meni tosi pahaksi, laakari/sairaalakaynteja viikoittain ja tuntu tosi hyvalta ku laakarit ja hoitajat epailivat etta hoidetaanko me ees poikaa vaikka hoidettiin saatujen ohjeitten mukaan! Oisko tuommosta epailty 30v vanhempien tapauksesa? Tuskin. Toisaalta eka pojan rankka vauva-aika on myos kasvattanu meita vahvemmiksi. :)
Nonii, jotain muutaki oli viela mutta oon ehtiny jo unohtaa, jospa tama riittais talla kertaa... :D
noniin nyt tää jopa antaa kommentoida sulle, tää velho on jotain NIIN PASKAA. mun mielestä kaikilla saa olla omat mielipiteensä ja tää on sun mielipide, miten sä asiat koet ja ¨jokainen äiti on varmasti omanlaisensa.. harmi vaan, että osa on ottanut tän niin itseensä :D oot just iina paras mahdollinen äiti pikkuselle ja eiks se oo pääasia että teillä on kaikki hyvin, harmi jos toisilla ei ole samanlaista fiilistä :/<3
VastaaPoistaTosi hyvä kirjotus, ite oon kans miettiny tätä samaa asiaa paljonkin :D oon huomannu et pystyn paljonki vaikuttaa siihen kuinka vaikeeta lapsen kans on tai ei oo. meidän lapsi on kiltti mutta aika huomionhalunen ja seurallinen, viihtyy kyllä jos hetken antaa huudella sitterissä tai leikkialustalla jos on jotain omia hommia kesken. ja onneksi viihtyy hyvin isänsäkkin kanssa kun on pienestä asti tottunut, ei aina tarvii äidin tulla hätiin :)..
VastaaPoistamut eipä muuta, hyvä blogi sulla ja ihana tytteli <3
t. 3kuukautisen typyn 19v äippä :)
sä sitten osaat AINA kirjottaa niiiiin hyvin ja myöskin ajatella täysin samalla tavalla kuin minäkin!! :) taas kerran oon täysin samaa mieltä sun kanssas Iina :) ihana blogi<3
VastaaPoistaAleksandra:)
Itse oon 21-vee äiti, aika menevä tyyppi, mutta silti kiintymysvanhempi :) Olen monesta asiasta ihan samaa mieltä kanssasi, mutta itse koen kiintymyysvanhemmuuden parhaaksi tavaksi hoitaa omaa lastani. Ihan omasta tahdosta kannan, nukun perhepedissä ja tökkään tissin suuhun pienestä inahduksesta, että saan nukkua varmasti rauhassa. Helpottaa arkea huomattavasti...
VastaaPoistaItse olen tällä hetkellä aika kiinni himassa, mikä vähän ketuttaa, mutta helpottaa ajanmyötä. Pojalla on kova eroahdistuskausi päällä, eikä isä ole hänelle ihan sama kuin minä. Siis siitä huolimatta, että olen syksyn käynyt koulussa ja töissä ja isä on lasta pääasiassa huoltanut! Äiti kuin kuitenkin Äiti vauvan silmissä, siihen ei auta isäsiedätyshoito eikä mikään...
Mutta pikkujouluihin menen, oli mikä oli :D
Siis ihan ekana tätä tuli lukiessa mieleen, että voi vitsi sulla on varmaan ihanan helppo vauva :). Ja jäin haikailemaan aikaa, jolloin itsellani oli vain yksi lapsi... Olen monessa asiassa ihan samaa mieltä (esim lopetin kestoilukokeilun ja sosekokkailut kun alko vuorokaudesta loppuun tunnit), mutta toivon, että muistat tämän postauksesi vielä muutamien kuukausien kuluttua kun erilaisia haasteita ja "mukavia" kausia lapselle tulee ja varsinkin vuosien päästä jos saat toisen lapsen, joka onkin ehkä ihan erilainen kuin tämä vauva.
VastaaPoistaMeillä esimerkiks kaks lasta on ihan samoilla "menetelmillä" ja periaatteilla yhdessä isän kanssa kasvatettu: esikoiselle isä ja äiti on ollut aina imetystä lukuunottamatta aivan tasavertaisia, mutta tämä uusi vauva nyt 10-kuisena edelleen seuraa vain minua jatkuvasti joka paikkaan, eikä meinaa antaa isänsä edes syöttää häntä! Ja siis imetyksen ohella pulloakin annettu alusta asti juurikin isän toimesta, mutta kun tökkii niin tökkii. Jos hän vaikka satuttaa itseään, vain äidin syli kelpaa, mikä särkee niin isän kuin äidinkin sydämen. En tosiaan osaa sanoa mistä johtuu, kun kaikkemme on tehty että molemmat voi yhtälailla hoitaa, kun on tosiaan tuo taaperokin...
Toinen esimerkki: toinen lapsista on viihtynyt alusta asti hyvin itsekseen sitterissä, leikkimatolla tai missä vaan, niin että olen voinut ihan rauhassa käydä siellä suihkussa ja syödä kunnolla yms., mihin postauksessasi viittasit. No, esikoisvauva alkoi ihan oikeasti noin minuutin viiveellä itkeä KIRKUMALLA liioittelematta joka kerta kun laskin hänet siihen sitteriin. Se on todellakin tilanne, jossa ei PYSTY itse syömään, pikasuihkun siinä voi ottaa mutta sekään ei "karaissut" vauvaa kestämään äidin suihkuttelua myöhemmin yhtään paremmin. Kun vauva on syntymästään asti tällainen, miten se opetetaan viihtymään siinä sitterissä (tai missä vaan) rauhassa itsekseen? Kuinka monta tuntia vastasyntynyttä vauvaa voi siinä mielestäsi huudattaa, vai miten totuttaisit vauvan viihtymään ihan itsekseen, kun syntymästä asti, viikosta toiseen ja jopa kuukaudesta toiseen se kirkuva itku alkaa heti? Meillä pelastus oli liina, ehkä joku muu olisi saanut koulutettua hänestä jollain menetelmällä vähän passiivisemman vauvan. Nyt hän on joka tapauksessa ihana, sosiaalinen, muut aina huomioonottava ja helposti ystäviä saava 3-vuotias. Onneksi tämä vaativampi tapaus oli se esikoinen, en osannut valittaa kun ei ollut tietoa paremmasta! :D
Ja vielä kolmas esimerkki (toivottavasti olet vielä hereillä): Molemmat lapset on siirretty ihan vaivattomasti 2-kuisena nukkumaan äidin kainalosta omaan sänkyyn. Tämä päivisin hankalampi tapaus eli esikoinen nukkui siitä lähtien yönsä lähes täysin läpi (puolivuotiaaksi asti imetin/annoin pulloa kerran yössä), kun taas kuopus heräili pinniksessään 1-2 tunnin välein, eikä vieläkään nuku öitänsä. Ja voin vannoa, että aika kauan (ihan yhtä kauan kuin isosiskonsa) se siellä pinniksessä saa inistä ennen kuin saa meikäläisen hereille.
Pointtini on se, että omasta mielestäni äitiydestä tekee aika usein (ei aina) helppoa tai vaikeaa se VAUVA, ei se ÄITI! Siis ihanasti kirjoititkin, ettet halua ketään äitejä arvostella, mutta mun puolesta toisia vauvoja vois arvostella siitä, että ne ei vaan päästä äitejään niin helpolla kuin toiset vauvat! :D Mutta tosin itse en ole kuullut valitusta niiltä "superäideiltä", jotka tosiaan käyttävät sinnikkäästi kestoja tms...
http://kukakehtoakeinuttaa.blogspot.com/ <-- oletko lukenut jo tuon ? :)
VastaaPoistaTää herätti paljon ajatuksia; olisin myös voinut kirjoittaa 5v sitten samanlaisia asioita. Mutta sitten syntyi toinen lapsi, joka ei ollutkaan yhtään samanlainen kuin esikoinen. Kummasti sitä eli vauva käsissä kokoaika, koska eihän se parin kuukauden ikäinen ymmärrä miksi yksin huutaa jossain. JA sitten niitä olikin kolme.
VastaaPoistaJa olen aina HALUNNUT olla se vauvoille omistautunut äiti (sai esikoisen 19, kakkosen 20 ja kolmosen 24v). Ehdin keksiä harrastuksia, opiskella/töitä, käydä baarissa kun lapset on vähän isompia. Ainakin kahdella kertaa se on onnistunut, niin miksei nytkin. Musta on ollut kolme kertaa ihanaa upota sinne vauvamaailmaan :)
Kaikenlainen valinnanvapaus on ihanaa, esikoisella+kolmosella on käytetty sillontällön kestoja, kakkosen kanssa käytettiin vain kestoja koska kertakäyttöiset vaipat ei käyneet minkäänmerkkiset.
On kivaa piipertää niitä luomusoseita ;) koska tietää että voi syöttää myös kaupan valmiita, jossei aina jaksa (keskimmäinen ei myöskään laajojen allergioiden takia voinut syödä noita)
Vaikka imetän, niin 2-3h ruokailuvälit on vauvan toimesta ihan normaaleja, eli olisin ehtinyt käydä yksin kaueampanakin. Samoin yöt on nukuttu kotiintulosta lähtien 7-12h heräämättä. Vauvalla ei ole edes omaa sänkyä, eikä siltikää syö öisin tai läpi yötä. Sänky hommataan edellisiltä kerroilta tutusti joskus 1½v tienoilla, ja sinne saa mennä nukkumaan kun siltä tuntuu. Esikoinen oli 1v4kk kun alkoi kaikki yöt siinä nukkua, ja keskimmäinen 3v vasta kun ei enää tullut meidän sänkyyn. Että nyt jännäillään miten tää sujuu kolmannen kera :)
En laske kaupassa käymistä vapaa-ajaksi :D Meillä nukahdetaan myös vaunuihin melkeinpä aina, tai oikeastaan ei näin 8kk ikäisenä ihan jokakerta enää. Mutta ajokortittomana ihan kivaa työnnellä sitä nukkuvaa vauvaa vaunuissa ja ne ruokakamat siellä sujuvasti mukana. Usein koko reissulla ei kuule äännähdystäkään, joten kai se periaatteessa on aika sama että onko se vauva mukana vai ei.
Joten oon kyllä sitä mieltä että se vauva sanelee perheen elämää, eikä kaikki valinnat ole vaan kiinni äidistä tai isästä, ja siitä miten perhe hoitaa syömiset/nukkumiset/menemiset. Suuritarpeisen vauvan kanssa on hankalampaa kuin helpomman, se on ihan fakta. :)
Ollaan hankittu lapset nuorena, niin ehditään tehdä vaikka ja mitä sitten kun ne on isompia.
nyt loppui se vähäinenkin ajatuksenvirta, kello on ties mitä ja nukkumatti kutsuu
Olihan tossa sun tekstissä paljon hyviäkin pointteja mutta mun mielestä pitää muistaa ettei kukaan voi määrittää -äitiyttä- yhteen oikeaan kategoriaan. Tapoja olla "hyvä äiti" on yhtä monta kun äitejäkin. Pitää myös muistaa, että kaikille se lapsen saaminen ei ole itsestäänselvä juttu, toiset joutuu pettymään ja odottamaan kauan. Sittenkun lapsi on vihdoin tulossa, veikkaan, että jokainen haluaa olla paras mahdollinen, oli tapa hoitaa se äitiys kuinka vaikeaa tai ärsyttävää muiden mielestä.
VastaaPoista