Aatonaaton masukuulumiset

Kinkun tuoksun keskeltä moi! Mun raskaushormonit yhdistettynä nälkään ja uunissa neljättä tuntia paistuvan kinkun tuoksuun saa aikaan sulaa hulluutta, mä en voi ajatella mitään muuta kuin joulukinkkua! Laatikot saatiin kaikki valmiiksi jo eilen, meidän laatikkovalikoimassa on näin ensikertalaisina lanttua, imellettyä perunaa, porkkanaa ja bataattia. Laatikoiden tekeminen oli yllättävän helppoa kun tehtiin Oton kanssa yhteistyötä. Otto kuori, pilkkoi ja muussasi keitetyt juurekset - mä maustoin ja sekoittelin ainekset oikein. Tänään väkerrettiin vielä sienisalaatti ja herneet on olleet aamusta asti likoamassa meidän suvun perinneherkkua hernerokkaa varten joka kohta vielä murun kanssa keitellään valmiksi. Kinkku on tosiaan uunissa ja kohta päästään kuorruttelemaan sekä värkkäämään kastiketta. Huomisen hommaksi jää ainoastaan uunilohi ja tuoresalaatti, sekä aamuisen riisipuuron keitto. Kukahan tänä vuonna saa joulumantelin? 

           Huomisen hommia on tietenkin myös pöydän kattaminen ja herkkujen esille nostaminen, mutta siinäpä se sitten aikalailla onkin. Mä halusin tehdä kaiken niin valmiiksi kuin mahdollista ennen jouluaattoa, ettei aattoa tarvitse viettää keittiössä rehkien vaan saa rauhassa ottaa rennosti, katsella Joulupukin Kuumaalinjaa sekä Lumiukkoa ja nauttia vain yhdesssäolosta.  Mulla on jouluihmisenä ollut joulufiilis jo aika pitkään mutta täytyy sanoa että kyllä se lanttulaatikon tuoksu eilen ja kinkun tuoksu tänään on ne jotka on saaneet joulujännityksen hiipimään huippuunsa. Ja täytyy sanoa että täysin itse koristeltu, kokattu ja siivottu joulu tuntuu todella hyvältä, saa jopa olla itsestään vähän ylpeäkin! Meidän joulupöydässä ainoat valmiina ostetut herkut ovat sillisalaatti äitiä varten sekä maksalaatikko Otolle kun hän on ainoa joka sitä syö enkä mä ainakaan kestänyt ajatusta sen tekemisestä itse.

             Mutta nyt niitä masukuulumisia muussakin kuin ruokamielessä! Vauva kasvaa ja voi ainakin liikehdinnästään päätellen oikein mukavasti masussa. Liikkeet voimistuvat päivä päivältä ja tuntuvat jo useaan otteeseen päivän aikana riippumatta siitä olenko liikkeellä vai levossa. Ehkä hämmentävintä on kun vauva myllää masussa kauppareissulla tai kesken imuroinnin ja tuntuu että kaikki sisuskalut kääntyvät aivan ympäri. Tänään tuli taas viikkoja täyteen puhelinsovelluksen mukaan ja vauvalla pitäisi olla kokoakin jo reippaat 27cm! Ei mikään minikaveri siis enää, ainakaan jos vertaa varhaisultrassa viikolla 7+0  nähtyyn 1cm:n kokoiseen palloon. Täytyy muuten tuosta amerikkalaisesta sovelluksestani ihmetellä, että minkä kokoisia porkkanat oikein ovat Jenkeissä, sovelluksen mukaan kun vauva on tällä viikolla siis porkkanan kokoinen ja aiemmin on ollut mm. mango, banaani ja  joku muukin jotka miellän itse paljon porkkanaa kookkaammiksi. Hassuja juttuja!

                 Viikon päästä pitäisi olla taas neuvolakäynti ja sitä odottelenkin jo innolla, vaikka sydänääniä on nyt tullut kuunneltua ahkerammin käytössä olevan kotidopplerin avulla. Dopplerista kerron teille lisää tammikuun puolella, mutta voin jo nyt todeta että kätevä vehje! Itse kun tuppaan ainakin olemaan sen luokan hermoheikko että aamu alkaa huomattavasti mukavammissa merkeissä kun on kerran ne äänet kuunnellut ja todennut että kaikki on ihan hyvin vaikka onkin nukkunut kymmenen tuntia ja ollut tietämättä vauvan meiningeistä masussa. Olo on ollut mitä mainioin jo muutaman viikon ajan ja liikkeitä (sekä graavilohikieltoa) lukuunottamatta en edes useinkaan muista että olen raskaana, mikä on mukavaa vaihtelua alun päänsäryille. Keskiraskaus on ihanaa aikaa ja voin sanoa ainakin nyt viimeiset pari viikkoa todella nauttineeni raskaanaolosta. Iho on vihdoin parannut raskausaknesta normaalitilaansa ja uskallan taas katsoa peiliin. Masu näkyy kunnolla ja välillä musta tuntuu että melkein saatan hehkua raskaushehkua! Mulla on kokoajan  superenerginen fiilis ja voisin vain kokkailla, siivoilla ja laittaa kotia kokoajan. Mielikin on seesteinen, musta tuntuu että oon rauhallinen kuin viilipytty, mikä on todella mukavaa vaihtelua niille alkuraskauden jatkuville mielialanvaihteluille. Tässäpä olisi tämän viikon masua, sekä vertausta ensimmäisen raskauden masuun samoilla viikoilla!

Laitoin tonttulakinkin päähän joulun kunniaksi! Mutta on pötsillä kokoa! Tiaran masukuva ja tämänhetkinen masukuva on otettu hieman eri kuvakulmista joten oli vähän hankalaa saada kuvia samaan mittakaavaan. Mutta arvioisin että tämänhetkinen masu on ehkä himpun verran suurempi kuin ensimmäisessä raskaudessa näillä viikoilla, ei kuitenkaan kovin paljoa. Neuvolassahan sen sitten näkee kun mitataan sf-mitta ensimmäistä kertaa! Mutta nyt mä siirryn takaisin hernekattilan ääreen, mun joulujännitys ja raskauden aiheuttama ylienergisyys ovat sitä mieltä että olen nyt istunut aivan tarpeeksi tällä erää. Ihanaa aatonaattoiltaa kaikille ja upean mahtavaa jouluakin näin etukäteen! Huomenna mahdollisesti jonkinlaista joulutervehdystä tulossa ja huomisen kuulumiset päivittelen sitten kunnolla välipäivinä. Nukkukaa hyvin ja muistakaa aamulla Joulupukin Kuumalinja! Moimoi!