Anonyymikommentoinnin esto

Syksyllä otin anonyymikommentoinnin pois päältä, koska kyllästyin kuuntelemaan sitä kaikkea lokaa jota mun niskaan päivittäin heitettiin. Päätös oli parhaita, joita bloggaamisen aikana olen koskaan tehnyt, blogin kirjoittelu muuttui taas ahdistavasta puuhasta ihanaksi kun ei tarvinnut miettiä että mitä kuraa sinne kommenttiboxiin on tällä kertaa ilmestynyt. Silti jäin kaipaamaan niin monen mukavan anonyymikommentoijan kommentteja, jotka usein piristivät päivää. Minulla oli myös ikävä keskustelua, sitä keskustelua joka on koko tämän yli puolentoista vuoden ajan ollut se suola ja sokeri, kirsikka kakun päällä tässä blogissa. Mielipiteiden innokasta vaihtoa puolin ja toisin. Teräviä huomioita, lukuisia tarinoita ihanien lukijoiden elämästä ja arkipäivästä, kokemusten jakamista. Mä en haluaisi että mun blogista puuttuu se keskusteluosio täysin, sillä vaikka kehuvat ja iloiset kommentit ovatkin upeaa luettavaa eikä niihin kyllästy koskaan, on mukavaa tietää myös herättäneensä ajatuksia ja käynnistäneensä keskustelua jostain ajankohtaisesta aiheesta. 15 720 julkaistua kommenttia, viisitoistatuhatta ajatusta on mun blogissani jo jaettu, niin hyvässä kuin pahassa. Ilman anonyymikommentointia määrä olisi varmasti tuhansia pienempi, enkä tosiaankaan voi kieltää etteikö minua harmittaisi se että kommentit vähenevät ainakin puolella kun eston laittaa päälle. Mutta valitettavasti en näe muuta ratkaisua kuin estää anonyymikommentoinnin jälleen kerran.

              Mä en ole saanut mitään niin hurjan törkeitä, ilkeitä tai inhottavia kommentteja tämän vapaan kommentoinnin aikana kuin joskus aikoinaan, mutta en keksi yhtäkään syytä miksi mun pitäisi päivästä toiseen jaksaa iloisen asiallisesti vastata vaikkapa täysin provomielessä esitettyihin loukkaaviin kysymyksiin tai uteluihin meidän yksityisasioista. Sydänverta en vielä ole joutunut vuodattamaan, enkä niin aio joutua tällä kertaa tekemäänkään, sen verran olen viisastunut. Sen näkee kommenteista jo nyt että niiden sävy muuttuu vain ilkeämmäksi kokoajan ja en halua ottaa sitä riskiä että joku laukoo taas jotakin niin typerää että uhraan sille jopa kyyneliä tai edes pahoitan mieleni. Anonyymikommentoinnin sallimisen piti olla vain yhden postauksen etuoikeus, nimenomaan keskustelun herättämiseksi, mutta myönnän että jäin taas koukkuun siihen että kommentteja tuli paljon. Onhan se mieltä hivelevää kun kommenttiboxissa lukee viiden sijaan viisikymmentä tai sata ja saa lukea roimasti enemmän ihmisten mielipiteitä ja kertomuksia. Siksi annoin tämän jatkua, vaikka niitä inhottavaan sävyyn laitettuja kommentteja tuli jo heti alusta asti ja päätös oli selkeästi virhe.

                     Mä häviän itse paljonkin siinä että estän kommentoinnin teiltä anonyymeiltä, yllämainittujen syiden ja sen lisäksi että teidän kaikkien mukavien tyyppien ihanat jutut jäävät lukematta, mä joudun myöskin pelkäämään sitä että ilkeät spekulaatiot meidän yksityisasioista leviävät av-palstoille joita mun ei itse olekaan niin helppo kontrolloida. Viimeksi tuon eston aikaan luin mm. yhtäaikaa spekulaatiota siitä että olenko raskaana vai en, siitä että olen lihonut jumalattomasti ja siitä että olen liian laiha - kaikki samaan aikaan ja kaikki silloin kun raskaus ei näkynyt millään tavalla eikä mun paino tai ulkonäkö muutenkaan ollut muuttunut mitenkään kuukausiin. Lukuisista ilmiannoista huolimatta kesti silti  viikkoja ennenkuin keskusteluketju poistui palstalta. Jokainen itse raskaanaollut osaa kuvitella miten pahalta tuntuu kun omaa erittäin aikaisessa ja epävarmassa vaiheessa olevaa raskautta retostellaan julkisesti, ei todellakaan hyvältä. Raskaus on ehkä yksityisin asia jota maailmasta löytyy ja siitä pitäisi saada kertoa tasan silloin kuin itse haluaa. Ei ainakaan silloin kun joku valopää, joka on kuullut asiasta joltain kumminkaimantutuntoverilta, joka on kuullut asian ihmiseltä, jolle itse olen asian luottanut vaikkei olisi selkeästi pitänytkään, päättää sitä alkaa jakelemaan  ikävään sävyyn anonyymisti keskustelupalstalla.  

                  Mutta vaikka tässä onkin myös huonot puolensa, mä oon päässäni edelleen punninnut ne hyödyt suuremmiksi. Vaikka joudunkin pelkäämään mitä tämän jälkeen löydän mahdollisesti liikenteenlähteistäni bloggerissa (ehkä sen pahamaineisen vauva-lehden av-palstan taas, ehkä demi.fi:n) mä en ainakaan joudu päivittäin, tai joka kerta kun bloggerin avaan lukemaan edes sitä yhtä ärsyttävään sävyyn kirjoitettua kommenttia, enkä myöskään pelkäämään että mun silmille pamahtaa joku törkeä loukkaus. Kommenttienvalvontaa kun mun on pakko seurata itse kokoajan mutta palstat voin sentään onneksi halutessani jättää lukematta. Mun ei myöskään tarvitse vastata typeriin, täysin vittuilumielessä laitettuihin kysymyksiin eikä perustella kenellekään miksi mä haluan meikata vaikka olisin vain kotona tai miksi juon kupillisen kahvia päivässä, nämäkin asiat kun esimerkiksi ovat jonkun mielestä suorastaan verrattavissa rikollisuuteen.

                    Mua harmittaa aivan hirveästi teidän ihanien tyyppien kommenttien poisjäänti, varsinkin kun teidänkin maineenne samalla tahriintuu vaikka niitä inhottavia anonyymejä ei olekaan kuin pari valittua. En oikeastaan edes tiedä kumpi olisi pahempaa, se että ilkeitä anonyymejä olisi monta vai tämä nykyinen tilanne jossa ilkeät kommentit tulevat usein ryppäinä, samasta ip-osoitteesta muutaman minuutin sisällä. Onko kauheampaa se että on yksi vaikeasti pakkomielteinen vai se että on monta jotka haluavat tahallaan "vähän ärsyttää"?  En tiedä, enkä varmastikaan tule koskaan saamaan siihen vastausta. Mutta näillä mennään, en tiedä haluanko anonyymien kommentointioikeutta palauttaa enää kun tämä(kään) kokeilu ei sujunut asiallisissa merkeissä. Toivon siis taas kerran että te mukavat tyypit jaksatte nähdä sen vaivan että luotte itsellenne Google-tilin ja tulette kommentoimaan kuten ennenkin ja lisäksi toivon että ymmärrätte mun päätöksen!