Mehän alettiin siis virallisesti seurustelemaan helmikuun 9. päivä jolloin mä jo epäilin olevani raskaana ja mainitsin siitä myös Otolle heti kun olin alkanu epäilemään raskauden mahdollisuutta. Vahvistus mun epäilyille saatiin 17.2. eli tasan viikko sen jälkeen kun oltiin alettu seurustelemaan. Eli me ollaan ihan meidän seurustelun alusta asti tiedetty jo et meille tulee vauva ja valmistauduttu siihen, tässä tapauksessa meidän tilanne on siis erilainen kun niiden parien jotka on vaikka seurustellu jo pari vuotta ennen kun alkavat odotta vauvaa. Alusta asti ollaan oltu tässä jutussa yhdessä, molemmat sataprosenttisesti
Mun mielestä se on vaan hyvä juttu ettei ehditty tavallaan elää normaalia parisuhteen arkea kovin kauaa ennen vauvan syntymää, koska nyt me ei osata kaivata sellasta vapautta. Koko meidän seurustelun ajan mä oon ollu raskaana (paitsi tietty nyt) joten se on asettanu omat rajotuksensa sille mitä voi tehdä. Me ei olla totuttu bilettämään yhdessä tai muutenkaan viettämään mitään railakasta elämää vaan jätettiin molemmat se vaihe taakse samalla kun sitouduttiin toisiimme.
Toki alussa ennen kun raskaus alko näkymään nii käytiin pari kertaa myös baarissa esimerkiks kaverin synttäreillä mut sillonkin tultiin ajoissa kotiin enkä mä tietenkään juonu mitään. Ottokaan ei oo koskaan juonu mitään suuria määriä meidän seurusteluaikana ja mä oon tosi kiitollinen et Otto otti myös sillä tavalla mun tunteet huomioon raskausaikana. Mut siis pointti oli se että ollaan periaatteessa lähes koko meidän seurusteluaika eletty niinku meil ois jo vauva mut ilman sitä itse vauvaa. Eihän sitä tietenkään tiedä millasta on kun on omia lapsia ennen kun se lapsi oikeesti on siinä sylissä mut kumminki otettiin aika rauhallisesti koko raskausaika ja valmistauduttiin vauvantuloon hyvin mun mielestä.
Noh, nyt se vauva sitten nukkuu tossa sitterissä, miten se on vaikuttanu meidän suhteeseen? Ei mitenkään, tähän mennessä. Ihan suoraan sanottuna mun mielestä meidän suhde ei oo muuttunu mitenkään muuten kun siten et se on ehkä syventyny, vaikka aina me ollaanki oltu superläheisiä. Meillä on edelleen mun mielestä yhtä paljon omaa aikaa ja myös sitä yhteistä kahdenkeskistä aikaa. Toistaseksi vauva nukkuu niin hirveen paljon että suurimmaksi osaksi sitä ei edes huomaa et meitä on kahden sijaan kolme. Ne hetket kun sen huomaa on maailman parhaita, yhessä ihmetellään toisiamme kaikki kolme ja nauretaan Oton kanssa pikkusen ähinöille ja ilmeille. Mut myös ne yhteiset hetket, kun pieni on illalla nukahtanu ja me jutellaan sängyssä päivän tapahtumista tai kävellään kauppaan ja vauva nukkuu vaunuissa, on tärkeitä parisuhteen kannalta.
Me ollaan synnytyssalista asti molemmat oltu yhtä suuressa roolissa vauvanhoidossa, kummatkin osaa syöttää, vaihtaa vaipan, kylvettää, pukea ja ihan mitä tahansa vauva sitten tarvitseekaan. On meille muodostunu semmosia omiakin juttuja, neiti saattaa syödä enemmän sillon ku mä syötän sen ja olla tyytyväisempi silloin kun isi vaihtaa vaipan mut kummatkin selviää kaikista vauvanhoitoon liittyvistä jutuista silti. Tää on sen kannalta hyvä et jos vaikka vauva kasvaessaan tulee itkuisemmaksi ja vaikka valvottaa yöllä niin me voidaan myös vuorotella öisin silleen et toinen valvoo vauvan kanssa ja toinen saa nukkua. Tai jos mä haluun mennä yksin salille tai lenkille tai vaik kahville kaverin kanssa nii mun ei todellakaan tarvii ihmetellä et miten vauva ja Otto pärjää kotona kun mä tiedän et niillä sujuu ihan loistavasti ja vähintään yhtä hyvin kun mulla ja vauvalla.
Tottakai nyt kun Otolla on alkanu työtkin isyysloman jälkeen niin mä oon päivisin vauvan kanssa yksin, mut sen näkee sit myöhemmin et miten se vaikuttaa vauvan ja Oton suhteeseen vai vaikuttaako mitenkään. Tuleeko äidistä läheisempi kuin isistä vai onko äiti se ärsyttävä jonka naamaa pitää kattoo kokoajan ja isi on ihanin kun sitä näkee harvemmin. Kuka tietää, mut sen näkee sitten kun pikkuneiti kasvaa, kuten kaiken muunkin.
Varmasti kasvaessaan pikkuinen tulee vaikuttamaan enemmän siihen kuinka paljon meillä on omaa aikaa/kahdenkeskistä aikaa koska mitä vanhemmaksi pieni kasvaa sitä enemmän hän jaksaa olla hereillä ja tarvitsee meidän huomiota. Mut muuten en usko et vaikuttaa millään tavalla, ainakaan negatiivisesti. Lapsi on lähentäny meitä kyl entisestään, ja tulee lähentämään. Kyllä mä ainakin koen ihan mieletöntä rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ku vilkasen Ottoon pikkusen väläytettyä hymyn kun nään sen saman vanhemman ylpeyden Oton kasvoilla jonka tiedän omillanikin olevan. "Me tehtiin toi, kelaa!"
Vaikka pikkuneiti ei pahemmin parisuhteeseen ookkaan vaikuttanut niin kaikkeen muuhun kyllä senkin edestä. Kaveripiiri on muuttunu, suhteet ystäviin lähentyny ja etääntyny riippuen ihmisestä. Sukulaissuhteet on pääasiassa lähentyny, nyt mulla on paljon enemmän yhteistä juteltavaa vanhempien, perheellisten sukulaisten kanssa. Asuinympäristö on rauhallisempi ja asunto tottakai suurempi, harrastukset nestepitoisten sijaan liikuntapitoisia.
Kaveripiirissä vaikutus on ollu kaikken suurin, on niin sanotusti tullu erotettua jyvät akanoista. Kyllä ne oikeat ystävät on rinnalla edelleen, entistä läheisempinä ja iloisina meidän puolesta. Puheluihin on normaalien juorujen ja läpänheiton lisäksi tullut mukaan myös naurua pikkuisen kakkaamisäänille ja keskustelua niin ristiäisistä kuin yövalvomisestakin. Lähellä asuvat ystävät kiirehtivät myös heti katsomaan vauvaa kun oltiin kotiuduttu ja innokkaimmat jo sairaalaan. Vaikkei ystävilläni olekaan omia vauvoja niin kyllä he kiltisti jaksavat kysellä vauvan kuulumisia ja jutella vauvasta sanan jos toisenkin. Tosin musta itestäni on kiva jutella suurimmaksi osaksi muista asioista ystävien kanssa, tää blogi on siitä hyvä et tätä kautta oon tutustunu muihin äiteihin joiden kanssa on sit ihana puhua vauvajuttuja. Toisaalta on teidän äitien kanssa kyllä kiva puhua myös ihan mitä vaan muitakin juttuja, kuten on tullu huomattua kun olen facebookin välityksellä muutamien äitien kanssa jutellut enemmänkin.
Surullista on ollut huomata se et jotkut sellaset ihmiset joiden oon ajatellu olevan mun hyviäkin kavereita ei oo sit kumminkaan loppujen lopuksi ymmärtäny sitä miten paljon vauva vaatii aikaa. Tai oikeastaan jo sitä kuinka paljon raskaus vie voimia. Loppuraskaudessa en millään enää jaksanut liikkua kaupungilla pitkiä aikoja, enkä edes saanut liikkua sen jälkeen kun säännölliset supistukset alkoivat. Ei tietenkään sitä voi tietää täysin millaista lapsensaaminen on ellei ole omia lapsia, mut kyllä tyhmänkin pitäisi se tajuta ettei elämä jatku samanlaisena kuin aiemmin. Mulle on soitettu vihaisia puheluita siitä kuinka "mua ei kiinnosta enää muiden asiat" ja mikä vielä naurettavampaa, kirjoiteltu anonyyminä formspringissä kuinka "ollaan mun entisiä parhaita kavereita" ja kuinka "mä oon feidannu kaikki".
Mut mä oon onnellinen siitä et ne ihmiset jotka ei hyväksy meidän nykyistä elämäntyyliä tai kykene sitä ymmärtämään on tuoneet sen hyvin selkeästi esille jo tässä vaiheessa. Kaikki loppuu aikanaan. On heidän kanssaan tullut vietettyä paljon hyviäkin aikoja, mut nyt elämä on erilaista eikä tiet enää kohtaa samalla tavalla. Ei siinä mitään pahaa ole enkä koe kovin suurta haikeutta heistä irti päästäessäni ja voihan olla että joskus myöhemmin lähennymme uudestaan kun elämäntilanteet ovat samankaltaisempia. Mitään ei voi ennustaa etukäteen mutta aika näyttää.
Toisaalta oon myös lähentynyt monien vanhojen tuttujen kanssa uudelleen, johtuen varmasti siitä että oon itte kasvanu ihmisenä raskauden ja vauvantulon myötä. Myös blogin kautta oon tutustunu moniin ihaniin uusiin ihmisiin, muihinkin kuin äiteihin.
Kaikenkaikkiaan koen vauvan tuomat elämänmuutokset positiivisina ja hyvinä. Vauva on tuonu mun elämään niin paljon kaikkea hyvää (tärkeinpänä itsensä) etten ois koskaan voinu ees toivoakaan. Nykysin mun elämä on täynnä rakkautta ja meidän pikkuisen sulosia hymyjä. Kiitos tästä postausideasta, oli ihanaa mun ittenikin kannalta saada nää ajatukset kirjotettua. Toivottavasti jaksoitte lukea, eikä ollu liian tylsä postaus!
Miten vauvantulo on vaikuttanut teidän lukijoiden parisuhteisiin? Tai oletteko kokeneet jotain muita suuria mullistuksia elämässänne jotka on laittaneet kuviot täysin uusiksi parisuhteessa tai kaveripiirissä?3
ei ollu liian tylsä postaus:)
VastaaPoistamikset vastaile formspringissä?
Ihana postaus! :) On niin kiva lukea aina miten muiden parisuhteisin on vauvan tulo vaikuttanut..
VastaaPoistaMeillä on sekä hyvin että huonosti, tietenkin kummatkin ollaan todella onnellisia että meille on tuo ihana pieni kaunis tyttö suotu ja se on lähentänyt meitä tosi paljon! :) Mutta sitten taas yövalvomiset ja muut tuottaa paljon riitaa, jotka tosin onneks saadaan aina heti sovittua kun tilanne rauhottuu :)
Ja no sen oon huomannut että meidän riidat on rauhottunu siitä mitä ne oli ennen !
Mä olin kova heitteleen tavaroita (tarkistin eka ettie mee rikki) ja kartsu huutamaan, mutta nyt niitä kumpaakaan ei oikein voi tehdä :D
Ihana postaus :) vaikutatte todella rakastuneilta Oton kanssa, ja huomaa että olette 100% molemmat mukana vauva arjessa. Me oltiin seurusteltu mun avopuolison kanssa 9kk ku aloin odottaa meidän kaksospoikia. Aluksia mietin paljon, että oliko vauhti liian kova ja "kuolisiko" suhteemme, mutta hyvin on mennyt! Pojat täyttävät viikon päästä 10kk ja suhde ei ole ainakaan muuttunut negatiivisesti ollenkaan.
VastaaPoistaJa tää sun blogi on aivan ihana! En lue ihan joka päivä, mutta sitten kun istahdan koneelle, niin aina on iltapala leivät tuossa vierellä ja kaakao! Ja jos pääsee lukemaan 2 tai 3 postausta samana iltana ni se on ihanaa ;)
Kaikkea hyvää teille :)
ihana, et teillä menee nuin hyvin, vaikka vauva tosi nopeesti tulikin. otto n varmasti hyvä mies, ja teitty myös isä,. moni poika ois saattanu lähtee kävelee tossa tilanteessa. vaikka itelläni ei ole vauvaa, on kiva lukee aina sun ja vauvan kuulumisia:)
VastaaPoistaMissä te sitten tapasitte ?
VastaaPoistatosi kiva postaus ! =) mä oon miettinyt aika kauan, että ootko sä vielä Deryan kanssa väleissä, kun en oo siitä kuullut paljo mitään täälä sun blogin puolella? (= ois kiva kuulla, kuinka teidän kaverisuhteelle on käynyt lapsen myötä. Toisaalta jos koet asian henk.koht. etkä halua jakaa sitä täälä, mä todellakin ymmärrän!
VastaaPoistaVooi ku oli ihana postaus, tuli itellekki kauheen lämmin olo tästä. <3
VastaaPoistaJa muista et ne "ystävät" jotka ei jostain syystä kykene tajuumaan sun tilannetta jne on mun mielestä ainaki tosi lapsellisia ja ennemminkin kavereita. Kyl niitten pitäis jo "aikusina" ihmisinä tajuta vähän että se elämä muuttuu raskauden ja vauvan myötä ja ei sitä jaksa raskauden loppumetreillä mennä turhiin hömpötyksiin.
Itteä ärsyttää nykyään kui esim munki ikäsillä onkaan pinnallista elämää ku tärkeintä on tyyliin pohtia et missäpä minä juon viikonloppuna jne.
Kaikkea hyvää teidän arkeen. <3
Ihana postaus :) kirjotit hyvin! Me ei A:n kanssa olla koskaan oltu kovia tappeleen, ja sillon harvat kerrat ku ollaan tapeltu, tai no, kinasteltu niin mä oon sen alottanu :--D YLEENSÄ siis. Mutta meillä ei oo tässä n. 2 kuukaudessa muuttunu parisuhde kyllä mitenkään, samanlainen se on ku ennenkin :) Paitsi on se tietysti parempaan suuntaan ku meillä on nyt ihana pieni poika ja se on meidän yhteinen :) Meistä molemmista on ihana seurata ku se kasvaa ja kehittyy. Ja meillä on A:n kanssa nykysin kyllä aikalailla yhtä paljo kahdenkeskistä aikaa :)
VastaaPoistaOotteko Deryan kanssa vielä väleissä? Tai miten vauva on vaikuttanut teijä kaverisuhteeseen? Oon odotellu kauheasti et Derya kirjottais teijän vauvasta jotain mutta ei, niin oon miettiny et onko kenties teijän välit hiukan huonontuneet?
VastaaPoistaTeillä on niin ihana vauva <3
Ootte kaunis pari <3 :) varsinki toi kuva joka on niissä häissä otettu on ihana :)
VastaaPoistaMun mielestä meidän elämä ei oo paljon muuttunut vauvan tultua, oltiin mekin seurusteltu vasta reilu kolme viikkoa enneku sain tietää raskaudesta. Onhan meidän vauva lähentäny meitä, mutta samanlaista se on tunnepohjalla ku ennen vauvan syntymää. Omaa aikaa on vähempi, mutta sitä saa aina järjestettyä, kun on sukulaisia ketä haluaa ottaa muksua hoitoon välillä. :)
kiva postaus oli!
Nii juu ja tosta kaverisuhteiden muuttumisesta piti vielä sanoa että, kyllä todella huomaa joo kun lapsi tulee että ketkä niitä oikeita ystäviä onkaan :) Monen kanssa on käynyt niin että nykyään ei nähdä/puhuta enään koskaan, mutta sitten taas on kyllä tilalle tullut uusia, enimmäkseen semmosia joilla itelläkin lapsia :) Kummasti se lapsi vaan vaikuttaa kyllä siihen.
VastaaPoistaMuutaman kaverisuhde on säilynyt yhtä läheisenä vaikka lapsen sainkin!
Puhuit tuosta ihmisenä kasvusta raskauden ja vauvantulon myötä, niin on nyt pakko myöntää yks juttu... Me oikeestaan "tunnetaan", koska oltiin samalla reissulla kerran, UK Trip vuonna 2008. Et ihan varmana muista mua, mutta mä muistan sut - se reissuhan oli pääasiassa tarkotettu meille IBläisille, mutta muitakin sitte oli mukana, kuten sä ja se sun yks kaveri. Pistettiin teiät kavereitten kaa merkille, koska olitte "niitä outoja, nuoria teinejä, jotka ei ollu samasta koulusta". Sain sillon susta aika lapsellisen käsityksen... MUTTA, kun kuulin että pidät blogia sun raskausajasta, halusin lukea sitä ihan mielenkiinnolla. Ja sustahan on kasvanu jo aikuinen, niin, äiti! Kuulostat ihan eri ihmiseltä verrattuna siihen Iinaan, jonka näin 2008. Jännää, mitä kaikkee sitä voi tapahtua kolmessa vuodessa.
VastaaPoistaIte on tullu myös etäännyttyä joidenkin vanhojen, hyvien kavereitten kanssa. Elämäntilanteet vaan johdattaa erilleen. Mutta jos tapaa uusia, ns. parempia, ihmisiä, joiden kanssa on enemmän yhteistä, niin loppu hyvin kaikki hyvin. Eikö? Muutaman henkilön kanssa on käyny myös niin, että on pari todella hiljasta vuotta, kunnes taas välit lämpenee ja tavataan melkeen joka viikko!
Kunhan vaan ite tuntee, että on 100% onnellinen eikä yksinäinen, niin kaikki on just niin kuin pitääkin. Unohtaa vaan, mitä muut sanoo.
Tää ei todellakaan ollut tylsä postaus :)
VastaaPoistaMä nyt vertaan koiraan toistaiseksi, kun meidän pikkuinen ei ole vielä syntynyt, mutta mulla on esimerkiksi muuttunut käsitys tai oikeastaan oon oppinut näkemään uuden puolen ja ehdottomasti positiivisen Tomista meidän Sulo-koiran myötä. Meidän on pitänyt siitäkin pitää huolta ihan pienestä pennusta asti ja kasvattaa siitä yhdessä kelpo koira. Se on lähentänyt meitä entisestään että meillä on jotain tollasta yhteistä joka on meidän armoilla ja jota rakastetaan sekä pidetään siitä huolta.
Tosiaan, toivottavasti ei ollut ihan surkea vertaus lapsen ja koiran välillä...mutta ymmärsit ehkä pointin :) Uskon että kun meidän pieni syntyy vuoden lopussa, tulee paljon paljon lisää piirteitä joihin rakastun uudestaan tai ensimmäisen kerran uuteen piirteeseen Tomissa kun näen sen hoivaamassa ja hoitamassa pikkuista yhdessä mun kanssa. Silloin koen meidän olevan oikea perhe :) Kaksin eläessä sitä vaan on kaksin, eikä käsitä niinkään pieneksi perheeksi. Tiedän kyllä, että lapsen kasvaessa saattaa olla tarve keskittyä erilailla parisuhteen ylläpitämiseen kuin ennen... tai sitten ei :)
Huh tulipa pitkä kommentti!
Tosi kiva postaus!
VastaaPoistaVoisitko tehdä tällaisen postauksen myös esimerkiksi kolmen kuukauden päästä? Olisi kiva nähdä miten tilanne muuttuu (jos muuttuu!), kun tyttönen on vähän tuosta kasvanut ja vaatiikin paljon enemmän. Te olette kuitenkin vielä niin alkutaipaleella tuon vanhemmuuden saralla. :)
VINKKEJÄ VAUVANHOITOON!:) Eli kun teijän tyttö on ½v-2v sille järjestetään eri vaivajumppia, uinteja sun muita muskareita.
VastaaPoistaKannattaa todellakin mennä, sillä mitä pienempänä lapsi alkaa harrastamaan sitä kokeneempi siitä tulee vanhempana(olen huomannut)
Vauvajumpissa on tansseja ja hypytystä ja uinnissa taas sukellusharjoituksia ja muskarissa sitten taas lauluja ja leikkejä:)
Suosittelen todellakin, ja itse kun vedän täällä Lännessä vauvajumppaa, niin moni tykkää siitä:)
Toivon että luit♥
Ihana postaus :)
VastaaPoistaVauva on vaikuttanu meijän parisuhteeseen loppupeleissä hyvin :) On aikoja jolloin mies ei saa tarpeeksi huomiota multa, kun meillä ei oo yhteistä aikaa ja kaikki väsyttää ja kiukuttaa, mut kaikesta on selvitty ja mun mielestä meidän suhde on kans syventyny paljon :) Meillä oli seurustelua takana 3 vuotta ennen ku alkoin oottaa..
Kavereistä vielä sen verran et ku alkoin odottaa poikaa mun parhaast kaverista ei enää sen jälkeen kuulunu mitään :/ Toisaalta nyt oon ymmärtäny et parempi näin :) Ja kaveripiiri on muutenki pienentyny, mut jäljellä on juurikin ne parhaat <3
Ihanaa viikon alkua teille :)
ihana postaus <3 no tässä oma tarinani :) meillä siis ihana "tekemällä tehty" lapsi, ja pian raskauduinkin. Mies otti asenteen että nyt täytyy dokata paljon kun myöhemmin ei enää voi ja se aiheitti paljon riitaa. Elin oikeastaan alkuraskauden ihan yksinään ja riitojen keskellä :/ vasta keskiraskauden aikana kun mahani alkoi kunnolla näkyä ja saimme tietää että poika tulossa niin mies tajusi että ei hitto meille on tulossa oma poika ja hänellekkin asia konkretisoitui, kun poika kovasti potki ja masu kasvoi :) juomiset jäi, aloimme yhdessä tekemään kaikkea, kävimme leffoissa ym :) kyllä hän alusta asti oli mukana kyllä neuvola käynneillä ja ultrissa :) lenkkeilimme iltaisin ja kävimme vanhemmilla kahvilla ym. Sektio kun koitti niin mies oli aivan ihana tuki, en parempaa olisi voinu toivoa :) hän hoiti kotonakin minua ja vauvaa. Keitti tuttipulloja ja auttoi :) kun isyysloma loppui ja mies meni töihin niin kyllä se lapsenhoito jotenki enemmän minulle jäi, ja edelleenki itse enemmän kotona hoidan poikaa vaikka mies on paikalla, syöttämiset ym. Kyllä hänkin osaa ja hyvin voin lähteä illalla johku, että mies saa kyllä pojan pestyä ja syötettyä ja laitettua nukkumaan :) ystävät, sanoit juuri hyvin silloin eroteltiin jyvät akanoista, moni kaveri jäi, kun ei heitä kiinnostaneet vauva juttuni ja ihan eri elämäntilanne kun oli tiet erkaantuivat mutta nyt esim yksi kaverini odottaa itse lasta ja minusta tulee kummi <3 se on varmaa todella yleistä, eri elämäntilanteet ajaa erilleen ja lapsettomat ystävät ei tajua että ei sitä pysty enää menemään niinkuin ennen ja ei kiinnostakkaa mikää joka viikonloppuinen dokaus :/ kiitoksia vielä ihanasta postauksesta <3 jaksamisia sinne!
VastaaPoistaMeillä ei aluks vaikuttanut paljon mitenkään, mutta parin kuukauden jälkeen musta tuli kovin äksy ja kaikki mitä mies teki oli musta aina väärin :D Mutta onneks pääsin siitä vaiheesta yli! :D Nyt neiti on reilu vuoden ja mä voin käydä rauhasaa salilla, uimassa, kaverien luona tms ja mies pärjää hienosti lapsen kanssa :) Ja vuoden päästä se jääkin jo kotiin hoitaan tyttöö kun käyn koulun loppuun.. Kavereista miehellä katos kaikki. Kun ei mies halunnu lähtee enää ryyppään niin ei ilmeisesti selvinpäin seura kelvannu. Ja mulla sama, mutta niiden kanssa joilla oli lapsia/oli saamassa lapsia lähennyin entisestään :)
VastaaPoistaIhana että jaksoit kirjottaa näin pitkän tekstin :)tälläsiä postauksia on ihana oikeasti lukea! hyvä että teillä kaikki on noin hyvin, ja kavereista sen verran että jos ne tekee sulle noin niin ne ei oo todellisia ystäviä, meinaan oikeet ystävät pysyy tapahtuipa mitä tahansa :)
VastaaPoistaIhana postaus. Tulee kerrankin nii ihana kuva äitiydestä ja tosta synnytyksen jälkeisestä arjesta, ku tosi monelta muulta kuulee miten raskasta se on, ja 'ei jaksa' ja masentaa etc. Toi kuulostaa niin täydelliseltä, tollasta mäkin haluun :)
VastaaPoistaEi ollu ollenkaan liian pitkä postaus, mä jaksoin hyvin lukee! :)
VastaaPoistaMeillä ei aluks vaikuttanu oikein mitenkään lapsen tuleminen, toki mäkin tunsin sellasta suurempaa yhteen kuuluvuuden tunnetta ja ylpeyttä yhteisestä perheestä. Joona oli kuitenkin aika huono nukkuun (tai tuttia sai usein laittaa yöllä suuhun monta monta kuukautta, ennenkun oppi ite ettiin sen öisin) niin joskus varmaan kolmen kuukauden paikkeilla rupes jo oleen univelkaa sen verran että olin melko kiukkunen pienistäkin asioista. Riitaa tuli helposti aamusin, kun Niko ei yöllä heränny siihen että Joona kitisi tutin perään ja mä taas heräsin jokaiseen pieneen äänähdykseen. Niko sano aina kyllä että hänkin nousee sitä tuttia laittaan kunhan mä herätän sen ja ite en taas nähny mitään järkee siinä että tökin nikon hereille kun sitten oo ite virkistyny kuitenkin jo niin paljon. Mä oon aina ollu sellanen aika kipakka ja jos on huono päivä niin puran sen nikoon, mutta onneks se on siihen tottunu ja osaa välillä antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ;)
Meillä Joona on ihan äitin poika, varmaankin kun Niko käy töissä ja aina vaihtelevasti tekee tosi pitkiä päiviä töissä. Voin silti jättää huoletta Joonan Nikonkin kanssa kotiin, itelle tulee aina vaan niin surku kun Joona jää itkeen mun perään :( mutta normaaliahan se on, eikä sitä voi aina ite sit vaan kotona möllöttää ettei yksinään lähtis mihinkään...
Sori kun tuli niin pitkä kirjotus :D
Tykkään tosi paljon sun blogista, ja yleensä ensimmisenä tarkastan ootko jo ehtiny kirjoittaa uuden postauksen! :) Ja on kyllä tosi ihanaa, että jaksat kirjoittaa tänne jokapäivä!
VastaaPoistaYks kysymys, onko Otto siis pikkuneidin biologinen isä, jos sulla oli heti ihan seurustelun alussa jo niitä raskauden alkuoireita/tunteita?
Hyvää syksyistä päivänjatkoa Iina! (:
Ihana postaus :)
VastaaPoistassusannan kysymys on kyllä hassu, kyllä Iina varmasti ois sanonut, jos Otto EI olisi biologinen isä.. Jossain postauksessahan oli, että Iina ja Otto tapas kuitenki jo uutenavuotena ja alko sillo jo tapailee.. ?
Iina, onko tossa sivupalkissa virhe? Kun siinä lukee ihanan pikkutytön (9/11)..
Mä aloin odottamaan meiän tyttöä n. 3kk mun ja mun miehen häiden jälkeen. Lopetin siis pillerit vähän ennen häitä ja aateltiin, että lapsi on tullakseen jos on!
VastaaPoistaKuitenkin vähän hämmästeltiin, kun kaikki tapahtu niin nopeeta! :D
Mulla itsellä oli melko rankka raskaus, alussa 9viikkoa oksentelin (joka ei rajoittunut muutamaan oksuun päivässä, vaan oksentelin siis kymmeniä, kymmeniä kertoja päivässä) ja viimesellä kolmanneksella mulla oli myös sama tilannu kui sulla, supisteli ja ne edisti kohdunkaulan kypsymistä. Makasin myös päiviä osastolla ja käyrillä!
Meidän tyttö synty tasan 2viikkoa etuajassa.
Mun mies onneksi suhtautu kaikkeen tosi ihanasti ja synnytyksen jälkeenkin on ollut koko ajan läsnä ja hoitanut tyttöä siinä missä minäki.
(...Poikkesin välillä vähän aiheestaki ;D)
Mut tosi kivaa, että teilläkin noin mukavasti lähteny rullaamaan ja toi teidän typy on niiin sulonen!! :)
Iina, onko tossa sivupalkissa virhe? Kun siinä lukee ihanan pikkutytön (9/11).. < ei vaan se tarkoittaa syyskuussa 2011 eli 9/11. jos olen itse asian oikein ymmärtänyt=) eli kuukausi ja vuosi.
VastaaPoistaja iina,et uskokkaan miten hyvälle tuulelle saat näillä kirjoituksillasi ja kuvillasi. olette niin ihania♥ kaikkee hyvää teille kaikille,ootte tosi söpö pieni perhe ja varmasti parhaat vanhemmat pikkuselle ikinä. jaksuja :)!
tee muitakin toivepostauksia tässä lähi päivinä !!!! on nii kiva lukee noita :) ja ihana vauva !!
VastaaPoista+ toivepostaus ehdotus olisi jokin video !!1 voit sitte ppitää vaikka äänestyksen että minkähänlainen se olisi !! hyvväää syksyy <3
Mielenkiintonen postaus!♥ Eikä ollu liian pitkä ;)
VastaaPoistaTe vaikutatte kyllä tosi ilosilta ja onnellisilta :) toivottavasti itelläki ois samantapane elämä... :/ okei,nyt mä alan taas kertoo ittestäni ja karkaa aiheesta :DD
Mutta siis,ihana toivepostaus oli :))
Vaikka olikin melko pitkä postaus, mutta silti täynnä ihania sanoja ja lauseita! Ihan täydellinen! <3 Ihana!
VastaaPoistaVOI EI mä en yleensä mitenkään hirveesti jaksa lueskella blogeja enkä myöskään oo mikään vauva-ihminen mutta nyt on pakko sanoo että kirjotit niin ihanasti että ihan liikutuin ja pari kyyneltäki irtos :D ihana blogi muutenkin ja oot aivan valloittava persoona! xxx
VastaaPoistaIhana postaus! Jaksoin tosiaankin lukea, koska blogitekstin otsikko jo herätti mielenkiintoa :) Oli kiva saada tietää sun mielipiteistä ja ajatuksista nyt yleensäkin!
VastaaPoistaMua jotenkin harmittaa ihan sairaasti sun puolesta, jos jotkut sun entiset ystävät/kaverit on formspringissä tai jossain muualla sanoneet, että SÄ oot feidannut kaikki, heti sen jälkeen, kun sait tietää, että oot raskaana... Tietysti se raskaus ja itse vauvan syntyminen mullistaa elämän, eikä siinä vaiheessa välttämättä riitä kaikille aikaa. Jokaisen pitäisi ymmärtää se!
Mutta hyvä kuitenkin, ettet pode hirveää haikeuden tunnetta päästäessäsi joistain ihmisistä irti :) Ei sitä aina voi mennä kaikki hyvin, tää on vaan elämää! Ja kuka tosiaan tietää, vaikka tulevaisuudessa ystävystyisit taas sellaisten kanssa, jotka luulit menettäneesi.
Ei mut tää oli ihana postaus, ja sanon samaa kuin edellinen anonyymi, että oot kyllä aivan ihanan valloittava persoona! <3
Ihana postaus! Oli tosi kiva lukea, et miten vauva arki on teidan parisuhteeseen vaikuttanu, kun tassa EDELLEEEN ollaan yhtena kappaleena, ni tulee usein mietittya, et kuinkakohan se vauva meidan parisuhdetta muuttaa.
VastaaPoistaTotta kai varmasti parempaan ja mein suhde on syventyny entisestaan raskauden myota (ollaan kihlatun kanssa oltu nyt 3 vuotta yhessa,joista 1 vuos kihloissa), mut totta kai sita on pelkoja, ainakin mulla et kun vauva saapuu, ei enaa huomioikkaan toista samalla tavalla kun kaikki huomio menee uuteen ja ihmeelliseen vauveliin. Mut sita taytyy sit vaan muistaa panostaa siihen parisuhteeseen vahan enemman <3
voi tää oli ihana postus :3 välillä jossai kohti tekstiä tuli kyyneleetki silmii, tosi paljon onnee teille :') ♥
VastaaPoistaOlipas ihana postaus ja sinäänsä kiva tietää, että se ei ookkaan niin harvinaista, että näitä yllätysvauvoja tulee muillekkin ihan seurustelun alussa. :---) Minä ja Paulikaan ei oltu kauaa seurusteltu, kun mä tulin jo raskaaksi eli aika samanlainen tarina, kuin teilläkin! Tsemppiä teille, ootte suloinen ja todella onnellisen oloinen pariskunta. :---)
VastaaPoistaJa ei ollut postaus liian pitkä! Sun blogissa juuri parasta on se, että on paljon kuvia ja paljon tekstiä. :---)
Mulla on sulle haaste, käy tsekkaamassa!
http://mainiotyyppi.blogspot.com/2011/10/hetki-kun-ma-en-kuule-mitaan.html
sanskud44: No hyvä :) Mulla on inboxissa nii paljo kysymyksii et en tiiä millon jaksan vastaa kaikkiin kerral :D Ja sit jos vastaan vaan osaan nii mulle tulee heti kauhee valitusliuta siitä et miksen oo vastannu kaikkiin :(( koitan täs joku päivä vastailla :)
VastaaPoistaAnsku: Voi kiitos :) Haha toi on kyllä ihan ymmärrettävää et tulee enemmän riitoja, kyl mäki uskon et jos paljon joudutaan valvomaan nii hermot kiristyy, mut riitely on ihan tervettä, puhdistaa ilmaa ja silleen :D Ja meillä on sit menny aika samalla tavalla noi kaverisuhteet :) On mullaki pitkäaikaisimmat kaverit säilyny kyl ihan ennallaan ja onneksi oon saanu teitä uusia äitituttavuuksia blogin kautta! :)
Johanna: Kiitos paljon :)) Ja kiva kuulla et muutkin on edenneet nopeasti suhteessa :) Ihana et tykkäät blogista, mulle tuli nii hyvä mieli! Kaikkea hyvää teillekin :) Ja saa tulla useemminkin jutteleen!
Essi: Nii se on ihan totta et moni ois saattanu vaan jättää mut yksin mut onneksi Otto ei♥ Ja kiva et tykkäilet ja jaksat aina kommentoida :))
Anonyymi 21.49: http://couturecouturee.blogspot.com/2011/07/iina-otto.html tosta voi lukee enemmän meidän suhteesta jos kiinnostaa :))
Anonyymi 21.53: Kiva et tykkäsit! :) Mä en mitenkään halua täällä eritellä mun suhteita kehenkään tiettyyn kaveriin, hyvä että ymmärrät :))
Karo: Aaw kiitos Karo♥ Ja nimenomaan, sä oot yks niistä ihanista ihmisistä kehen oon blogin ja raskauden myötä tutustunu paremmin ja believe me jutteluhetket sun kanssa voittaa ryyppyreissut ihan 6-1 :D kaikkea hyvää myös sun loppuraskauteen ♥
Laura: Kiitos paljon! :) Ei mekään kyl Oton kanssa riidellä melkeinpä koskaan, ja sama täällä et MÄ oon kyl alottanu jos joskus ollaan kinasteltu :D Mikä siinä on et meidän naisten pitää alottaa turhat riidat ;D Musta tuntuu et meillä ja teillä on aika samanlainen tilanne, paitsi et teil on poika ja meil tyttö :D
Anonyymi 22.36: Ollaan me Deryan kanssa väleissä, ei meil oo mitään riitaa eikä meidän välit oo mitenkään "huonot", ei vaan olla nähty.. En haluu tääl muutenkaan jutella näin henkilökohtaisista asioista jotka ei tänne kuulu :) Kiitos paljon♥
Jensku: Aww kiitos kaunis♥ Kiva kuulla et muidenkin suhteessa ollaan edetty nopeella tahdilla ja silti kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin :)
VastaaPoistaSalla: Niin joo me oltiin Emmiksen kanssa siel mukana vaik Emmis oli vast seuraavana vuonna menossa IB:lle ja mä olin Lyseossa ekalla :D Oonhan mä toki niistä ajoista muuttunu, sillon oikeestaan aloin vasta kunnolla elää sitä murrosikää joka mulla äidin sairauden myötä alkoi huomattavasti myöhemmin ku monella muulla. :D Mulla se teiniys tuli nopeella tahdilla ja elämä oli aika rajua välillä mut nopeesti se on menny ohikin, eikä oo ikävä :D Hyvin sanottu toi mitä sanoit kaverisuhteista ja onnellisuudesta, oon sun kanssa ihan samaa mieltä :) Hauska juttu et luet mun blogii ja tulit jutteleen! :)
Henna: No kiva ettei ollu tylsä :D Ja ei toi koiravertaus mitenkään huono ollut, tottakai koirakin on yhteinen juttu joka kasvattaa ja opettaa pitämään huolta :) Ja nimenomaan toi mitä sanoit siitä et kun näät sitten Tomin hoivaamassa teiän pikkusta, nii en oikeesti tiiä mitään niin sulosta ku sen ku Otto vaihtaa pikkuneidin vaippaa ja höpöttelee sille, tai kun ne nukkuu vierekkäin molemmat tukka pörrössä :DD Ja varmasti se parisuhteen ylläpitotarve vaihtelee tosi paljon lapsen tempperamentin mukaan, jos lapsi on tosi rauhaton eikä nuku öisin ja ei oo oikeen tyytyväinen päivisinkään niin sillon varmasti se oma aika on paikallaan, mut jos vauva hengailee nätisti niin silloin en usko et on niin paljoa tarvetta lähteä kahdestaan mihinkään vaan ihan se normiyhdessäolo riittää aika pitkälle. Mut tietty kaikki on erilaisia, toivottvasti tästä älys ees jotain. Jos sulla oli pitkä kommentti nii sait kyllä pitkän vastauksenki :DD Hyvää loppuraskautta sulle! :)
Anonyymi 23.19: Kiitos! Ja toi on tosi hyvä idea, voisin tosiaan toteuttaa uuden tällaisen sitten kun neiti on vähän kasvanu :))
Anonyymi 23.32: Kiitos vinkeistä! Meillä on tossa vieressä tollanen "asukastalo" jossa on vuosaaren alueen lapsiperheille jokapäivä jotain ohjelmaa, siel alkaa minimuskari jo 2kk vanhoille vauvoille ja on perhekahvilaa, vauvajumppaa ja muuta. Lisäks oon miettiny baby bailatinoo ja baby pilatesta, vauvauinti alotetaan heti kun pikkunen on joko sen 5kg tai 3kk vanha :)) Mä olin niin innostunu kaikista vauvaharrastuksista et oon ottanu näistä selvää jo varmaan ennen rakenneultraa :D
Piipero: Aww kiitos paljon♥ Uskon et meilläkin viel tulee niitä hetkiä kun kaikki väsyttää ja kiukuttaa ja tulee riitaa pienistäkin asioista, mut varmasti niistäkin selviää :) Ja niin on mullakin käyny, parhaat kaverit on jääny jäljelle ja vähemmän tärkeet tippunu pois :) Ihanaa viikkoa teillekin♥
Minna: Voi ihana kun kerroit omankin tarinan oikeen tolleen kunnolla, eikä vaan lyhyesti :) Onneksi sun mies kumminkin sai dokailut dokailtua ja sitten sen jälkeen on tukenu sua noin hyvin :) Ja kyllä varmaan se on aika yleistä et kun äiti on kotona niin äiti sitä lasta hoitaa muutenkin enemmän, mut pääasia on mun mielestä se että koko perhe on tyytyväinen hoitojärjestelyihin, ei mua ainakaan haittaa jos mä syötän neidin useemmin kun Otto ym. :) Uskon et saatan itekki sit myöhemmin lähentyä uudelleen niiden ystävien kanssa joille alkaa tulla omaakin perhettä :) Kiva kun tykkäsit ja kiitos ihanasta tarinasta sullekin! Sä oot myös yksi niistä ihanista uusista tuttavuuksista joista postauksessa mainitsin :)♥
PienenTytönÄiti: Kuulostaa aikalailla normaalilta, varmasti siinä kun vauva on sen pari kuukautta niin on univelkaa varmasti sen verran et tulee väkisinkin äksyiltyä tavallista enemmän, mut onneksi se menee ohi :) Harmi et sun miehen kaverit oli noin lapsellisia, meillä taas Oton kaverit on ollu kaikki ihan hirveen ihania ja ymmärtäväisiä, tukenu meitä ja tullu vauvakutsuillekin :D Ne on lähinnä ollu just niitä mun kavereita joista ollaan etäännytty..
VastaaPoistaFani: Kiva että tykkäsit ja ihan totta tuo mitä sanoit ystävistä :) Oikeet ystävät pysyy kyllä rinnalla :)
Nora: No kiva että sait positiivisen kuvan meidän arjesta, mut ei tääkään mitään täydellistä ole, kyllä meilläkin joskus valvotaan ja kinastellaan turhista asioista ;D Mut äitiys on silti maailman parasta!♥ Ihana kommentti!
Anna: Ei kuule haittaa ollenkaan et kirjotit pitkästi, päinvastoin! Musta on ihana lukea teidän muiden tarinoita, enkai mä niitä muuten kysyisikään! :) Meilläkin on tota tuttijuttua havaittavissa aina toisinaan öisin, saa nähdä kuinka väsyny itte oon sit kolmen kuukauden jälkeen :D Ja just toi sama et mä herään jokaseen pieneenki äännähdykseen mut Otto nukkuu ku tukki :D En mäkään koe tarpeelliseksi tökkii Ottoo siinä vaiheessa enää hereille vaikka on Ottoki sanonu et herää kyllä jos vaan herätän sen.. Olipa ihana kirjotus, kiitos kun kirjotit noin kattavasti :) Saas nähdä miten meillä käy!
Ssusanna: Ihana kuulla että tykkäät :) Otto on ihan biologinen isä juu, http://couturecouturee.blogspot.com/2011/07/iina-otto.html <-- tuolta voi lukea koko mun ja Oton tarinan :) jos siis kiinnostaa! Ja hyvää illanjatkoa sullekin :)
Anonyymi 14.03: Joo se on just toi postaus jonka Ssusannalle linkkasinkin, eli on Otto ihan biologinen isä, uudet lukijat ei vaan välttämättä ole lukeneet kaikkia vanhoja postauksia :) Ja ei oo virhe, 9 on kuukausi ja 11 vuosi (20.9.2011 neidin syntymäpäivä) :)
Anonyymi 15.34: Voi että ihanaa kuulla et sun mies on ollu tukena ja läsnä vaikka varmasti toi pahoinvointi oli rankkaa (kuten myös supistukset loppuraskaudessa, meillä ainakin meinas jo tulla kunnon masennus ku mä jouduin sairaalaan :/) Kiitos paljon♥ Ja kiva et jaksoit kertoa teidän tarinan :)
Anonyymi 15.52: Juu ihan oikein ymmärsit :) Ja kiitos ihan hirmuisesti, ihana kuulla että tuut hyvälle tuulelle♥ Kaikkea hyvää sulle!
Anonyymi 16.05: Pitää katsoo et jos teen toivepostauksia enemmänkin tässä lähiaikoina, kaikki riippuu ihan siitä miten paljon pikkuneiti on hereillä :) Ja toi oli hyvä idea toi videoäänestysjuttu, taidanpa laittaa äänestyksen käyntiin jo tänään! Hyvää syksyä sullekin :))♥
Anonyymi 16.11: Kiitos paljon, kiva että tykkäsit! Ja hei kuule, ei haittaa ollenkaan vaikka kertoisit pidemmästikin itsestäs, musta on just mukava kuulla teidän lukijoiden ajatuksia ja siksi mä niitä usein kyselenkin täällä :)
Anonyymi 17.23: Ihana että tykkäsit, kiitos tosi paljon :)♥
Anonyymi 17.52: Voi kiitos ihan hirveesti, olipa ihana kommentti! Ja kiva et tykkäät vaikka et normaalisti tällasille lämpeekkään :D Kaikkea hyvää sulle♥
Emmi: Kiva et tykkäsit, mulla on tuol noita muitakin toivepostauksia missä on paljon mun mielipiteitä ja ajatuksia jos sua kiinnostaa lukee ja et oo viel lukenu :) Ja voi sinua, älä turhaan harmittele mun puolesta, kaikki on just niin hyvin kun voikin olla ja kaikkea ei voi saada kerralla, täytyy väistämättäkin luopua jostain jos saa osakseen näin suurta onnea :). Kiitos ihanasta kommentista ja tuuhan useemminkin jutteleen♥
Kiki: Voii oot vielkin yhtenä kappaleena, toivottavasti pian alkaa tapahtumaan ja saat vihdoin oman pienen syliin! :) Kiva että tykkäsit ja pian näkee millaista teidän elämä sit on pienen kanssa, muistathan tulla sit tänne kertomaan miten teillä sujuu, ois kiva kuulla! Tsemppiä hirmuisesti♥
Anonyymi 20.14: Aww kiitos paljon ja kaikkee hyvää sulle :)♥
Essi: No samat sanat, kiva kuulla et tosiaan on muitakin joilla suhde on edenny äkkiä lapsiperheen arjeksi :D Ja kiitos paljon, samaa sanon kyllä teillekin! Kiva ettei ollu liian pitkä postaus, mua aina pelottaa et mä toistan vaa itteeni kirjotuksissa ja kirjotan jotai tylsää paskaa joka ei kiinnosta ketään :D Mut hyvä siis jos näin ei ole! Ja kiitos haasteesta, pitää käydä kurkkimassa!
VastaaPoistaIte sain teitää olevani raskaana kun oltiin seurusteltu n.4-5kk, olin odotusajan yksin koska poikaystävä oli intissä joska takia nähtiin viikonloppusin joskus jomka toinen viikonloppu. Huomasin miten ystävät rupes erkanemaan ja tosi ystävät jäivät vaikkei montaa, josta tuli oikeestaan tosi paha mieli. Parisuhteeseen on sen verran vaikuttanut että ite oon aika kiukunen, en muille vaan miehelleni. Mun on vaan 'pakko' purkaa se siihen ketä eniten rakastan mutta muuten meiän suhde on tosi paljon syventyny ! Tyttö on nyt 6kk 26.päivä tulee 7kk ja oon ehkä onnellisin koskaan ! Jotkut ystävät jotka erkaantu on tullu takasin, ollaan juteltu muttei olla nähty koska oon ite muuten tosi kiireinen aina, opiskelen viellä tässä joten ei kauheesti aikaa ole mut kyllä sitä silti löytyy (: Oon myös tutustunu moniin nuoriin äiteihin, tosi harmi vaan et kaikki asuu kaukana ja ite asun Helsingissä joten ei kauheesti oo semmosta 'omanlaista' seuraa itelleen ja tytölle sillonkun mies on töissä. Tais tulla pitkä viesti mutta tulkoon. (:
VastaaPoistaSarah: Tota en ois varmaan kestäny itte jos Otto ois joutunu inttiin mun raskausaikana, oot kyllä vahva! :) Ja hei ois kiva jutella enemmänki, itekkään en tosiaan turhan montaa (lue: en yhtään) omanikäistä äitiä tunne Helsingistä ja tääl kumminkin molemmat asustellaan! Ois kiva tosiaan kun ois seuraa silloin kun Otto on töissä :)
VastaaPoistaEi ollu yhtään tylsä ja vaikka sulla aika monesti on pitkää tekstiä nii jostain kumman syystä sitä lukee tosi mielissää :)) Ja kaikkee hyvää sulle, otolle ja pikkuselle :) Ainii pakko mainita ! mun synttärit on 9.helmikuuta! Tosi ilmotusluontonen asia mut kuitenki :D
VastaaPoista