But I'm a human not a sandwich YKSI VEE

Jep, yksi vuosihan se tuli täyteen! Aivan huikean ihanaa on ollut kirjoitella tänne jo vuoden verran ja kiitos siitä kuuluu teille ihanille lukijoille! Mukaan on mahtunut tavallista arkea, jännittävän kutkuttavaa masun kasvatusta, rakkautta, kohuja ja yksi sellainen ihanan pienen tytön syntymä ja kaikessa tässä te olette myös olleet blogin kautta mukana! Teiltä olen saanut loistavia vinkkejä, ihania kertomuksia, uusia ajattelutapoja ja paljon hyvää mieltä (näin lyhyesti sanottuna), KIITOS! Vuosi bloggaajana on kasvattanut myös mua paljon ihmisenä. Olen oppinut nauttimaan kehuista, mutta ottamaan myös kritiikkiä vastaan. Olen tutustunut supermoniin ihaniin ihmisiin ja päässyt kokemaan ihan uusia juttuja. 

                Koen että myös mun kirjoitustaitoni on kehittynyt aika paljon, jos miettii vaikkapa ensimmäisen postauksen kirjoitusasua joka mua tänä päivänä jo suuresti naurattaa ja hieman hävettääkin. Mutta jostainhan sitä on aloitettava, eikö! Tästä postauksesta blogin matka siis alkoi ja tänään ajattelin postaustoiveen mukaisesti tai ehkä vähän sen vierestä nostamalla esille sekä viisi suosikkia että viisi tunteita lukijoissa tunteita herättäneintä postausta. En tiedä onko tuo jälkimmäinen hyvä idea vai ei, mutta koen että se voi olla hyödyllinen vaikkapa uusille lukijoille, jotka eivät välttämättä tiedä aina mistä puhun jos viittaan vaikkapa sosesotaan teksteissäni. Musta on myös ihan hauska käsitellä koko blogin "historiaa", mä oon tänään selannut noi postaukset läpi niin monta kertaa tähtihetkiä etsiessäni että muistan varmaan kaiken kohta ulkoa! Mutta aloitetaan niistä suosikeista, jotka laitoin aikajärjestykseen kun en osannut suosikkijärjestystä päättää! Otsikot ovat sitten linkkejä joista vanhoja postauksia pääsee tarkastelemaan!

SUOSIKIT

Sunny Day

Ensimmäinen suosikkipostaus on Sunny Day viime vuoden kesäkuulta. Oltiin oltu rakenneultrassa ja saatu juuri tietää että meille tulee pieni tytöntylleröinen ja voi sitä onnen määrää! Päivä oli ihan älyttömän kuuma ja meillä oli ihanaa löhöilyaikaa omalla parvekkeella, joka tosin silloin oli huomattavasti karumpi kuin nykyään ja makoiltiin lattialla viltin päällä. Päivä oli kaikinpuolin huikean ihana ja mielestäni onnistuin välittämään sen tunnelman postaukseenkin!

Iina ♥Otto

Tämä postaus taisi olla ensimmäinen tai ainakin yksi ensimmäisistä toivepostauksista joita mä toteutin.  Musta oli ihanaa oikein paneutua aiheeseen ja miettiä mun ja Oton yhteistä taivalta, jota oli postauksen julkaisupäivänä viimevuoden heinäkuussa takana vasta seitsemän kuukautta joista viisi virallisesti seurustellen. On ihanaa vieläkin lukea ja muistella sitä millaista meillä on ollut joskus, toki on myös ihanaa elää nykyistäkin elämää mutta on hauska muistella kuinka ällösöpörakastuneita ollaan oltu (ja ollaan edelleen). Meno ei ole muuttunut mihinkään vaikka nyt  seurustelua on takana vuosi ja kolme kuukautta, ainoastaan se on muuttunut että nyt me saadaan antaa ja vastaanottaa rakkautta myös meidän ihanalta pikku vaaperolta! Huomaan myös postausta lukiessani että olen jo tätä kirjoittaessani keskittynyt hieman enemmän siihen mitä tekstiä siihen näytölle suollan ja vähentänyt huomattavasti hymiöiden länttäämistä keskelle lausetta! Pakko muuten asian vierestä todeta että voi hitsit mä olen kateellinen noille mun raskausajan kynsille jotka tuossa kuvassa on siis täysin mun omat, miksei mulla enää voi kasvaa noin nätit ja vahvat kynnet?!

Synnytyskertomus

Sanomattakin on varmaan selvää miksi tuo kyseinen postaus on mulle tärkeä, ja ehkä se kaikista suurin lemppari. Joka kerta kun luen tota niin mulla tulee kyyneleet silmiin, niin tosin muidenkin synnytyksistä lukiessa, mutta tietysti se oma synnytyskertomus on se kaikkein tunteikkain itselle. Mun mielestä mä oon onnistunut ihan hyvin tuomaan synnytyksen kulkua esille tuossa ja musta on ihanaa että mulla on noin kattavasti ylös kirjoitettuna tuon maailman upeimman hetken tunnelmat ja tapahtumat. Olihan se ja on edelleen hienoin päivä mun elämässä, jonka haluaisin elää koska tahansa uudelleen! Enkä kyllä vieläkään voi lakata hämmästelemästä miten noin järkyttävän kamalan kauhean isosta masusta tuli tarmokkaasti pylly edellä noin pieni ja sirppana neiti, joka tosin nykyään on äidin iso jötkäle!

Ristiäisten kuvasaldoa ja tarina nimen takaa

Mä tykkään tuosta ristiäispostauksesta erityisen paljon siksi, että mun mielestä siinä mä oon onnistunut kertomaan neidin nimen tarinaa kivasti ja seisomaan täydellisesti nimivalinnan takana. Mä rakastan Tiaran nimeä edelleen ja uskoisin/toivoisin että (ainakin osa?) nimeä vastaan olleet ihmiset ovat siihen tässä ajan kanssa jo tottuneet. Mä oon kyllä vieläkin sitä mieltä että jos joku kiusaa toista nimen takia niin silloin ei vika ole nimen antaneissa vaan ihan siinä kiusaajassa! Meillä oli ihanat ja rennot ristiäiset ja oli ihana muistella sitä päivää kuvien ja tekstin kautta, tosin nyt en kyllä ihan heti jaksais uudestaan sitä ristiäisstressiä, muistan kun mulla meinas melkeen jo monta pimeää tuntia väkerretty voileipäkakku lentää seinään kun lohiruusut ei onnistunut halutulla tavalla!

Äidinrakkaus, mitä se on?

 

Toivepostaus tämäkin ja aivan ihanasta aiheesta! Mä muistan vieläkin kun olin ihan herkistynyt tota kirjoittaessani, kyyneleet poskilla näpyttelin että miltä se äidinrakkaus oikein tuntuu. Ihanaltahan se tuntuu vieläkin ja nousi kyllä taas tunteet pintaan tuota lukiessa. Mä myös oikeastaan ensimmäistä kertaa tuossa postauksessa puhuin ääneen mun raskausajan peloista, jotka välillä olivat käydä ylitsepääsemättömän suuriksi. Muistan myös edelleenkin elävästiMu ne kauheat ajatukset jotka aina iltaisin valtasivat mielen kun pelotti että masussa kasvavalle vauvalle tapahtuu jotain. Mutta onneksi pelot osoittautuivat turhiksi ja meillä on maailman ihanin pikkuneiti jota rakastan maailman eniten! Olipa myös hauska lukea tuosta postauksesta noita kursivoituja kohtia kuten "ähinä" yms, enpä muistanutkaan ennen lukemista että Tiarahan tosiaan oli järjettömän kova tyttö ähisemään pikkuvauva-aikana. Ihana!

KOHUT

The bitch is back.. Finally

Näitä formspring print screenejä on muutama esiintynyt täällä blogin puolella mutta tää oli varmaan se kaikkein kamalin! Mä en millään haluaisi blogin synttäreinä muistella ikäviä asioita, mutta tän otin esille siksi että tää saa mut muistamaan kuinka upea ja ihana terve tytär meillä on vaikka niin monet inhottavat ihmiset toivoivat meidän täysin viattomalle silloin syntymättömälle lapselle hirveitä asioita. Raskausaikana mä oikeasti sain aivan järjettömän kohtauksen joka kerta kun tollasia kommentteja tuli, ne lisäsi mun pelkoja aina entisestään. Mutta lopulta mä aina uskoin siihen että karma antaa noille ihmisille samalla mitalla takaisin vielä joskus. Ja tässähän mulla on siitä jo paras todiste, meidän ihana Tirriäinen! Vastaukseni kysymykseen oli näin jälkeenpäinajateltuna ehkä hieman kärkäs, mutta minkäs sitä ihminen raskaushormoneilleen voi, vai mitä!

Asiaa Äitiydestä

Tää postaus ei sisältänyt kuvia joten en niitä myöskään laita tähänkään postaukseen. Asiaa äitiydestä on varmasti kiistatta ollut tunteita herättävin postaus koko blogin aikana, enkä ihmettele ollenkaan. Vaikka näin jälkikäteen luettuna huomaan todella kärjistäneeni kirjoituksessani, seison kyllä sanojeni takana. Mä kaipaan sitä että uskalsin ennen sanoa täysin mitä mä ajattelen ja siksi tää postaus on mulle tärkeä, nykyisin mä ehkä jarruttelen vähän liikaa koska en jaksa tapella siitä että onko mun mielipiteet jonkun mielestä väärin vai ei. Mä haluaisin löytää ton saman rohkeuden ja kirjoittamisen palon uudelleen, mielellään kyllä ihan positiivisissa merkeissä enkä välttämättä kärjistävänä mielipidekirjoituksena. Yritän taas jatkossa uskaltaa kirjoittaa pelkäämättä sitä mitä muut ajattelevat.

Tiara Teija Alessia

No tätä ei liiemmin tarvinne selitellä? Kohuhan siitä nousi kun julkistettiin Tiaran nimi joka ei ollutkaan Anna-Hanna-Jenna. Mutta oli aivan ihanaa huomata kuinka suuri osa ihmisistä kumminkin arvostaa erilaisuutta ja olivat iloisia neidin saamasta hienosta nimestä.  Ja olen kyllä aika varma että näin Tiaran täyttäessä jo pian kahdeksan kuukautta ei kukaan osaisi kuvitellakaan sille mitään muuta nimeä.

Ruokaa mulle tuokaa!

The Sosesota! Mä en ole ainoa enkä koskaan tuu olemaankaan joka olis antanut 3kk ikäisen vauvan maistella soseita. Meillä se "maistelu" tosin jäi todellakin vain maisteluksi, loppujenlopuksi se maistattaminen tuntuikin paljon vaikeammalta ja mä lykkäsin sitä 4,5kk ikään asti. Ennen sitä ikää Tiara maistoi sosetta yhden käden sormilla laskettavien kertojen verran, eli en kyllä usko siitä olleen mitään haittaa. Sitten 4,5kk iässä alkoi maistelukin sujua helpommin ja Tiaralle kehittyi nopeasti hyvät ruokarytmit päivään. En koe että olisin toiminut väärin kun annoin Tiaran maistella, mutta en myöskään usko että joskus tulevaisuudessa mahdollisten pikkusisarusten kohdalla aloitettaisiin maistelua 3kk iässä. Puhtaasti siitä syystä, että mä olen laiska ja maidon kanssa pääsee hyvin paljon helpommalla! Mutta toki jos neuvolasta suositellaan soseita aiemmin jos vauva ei vaikka kasva tarpeeksi niin silloin on ihan eri juttu.

That Boy That Girl

Halusin lopettaa tän postauksen iloisissa merkeissä ja siksi otin tähän viimeiseksi "kohua herättäneeksi" postaukseksi tän Oton oman postauksen. En tiedä syntyikö siitä kohua, mutta ainakin se keikkui pitkään tuolla alhaalla mun suosituimpien postausten listan kärjessä. Oon kyllä iloinen ja ylpeä siitä että Ottokin tukee mua niin paljon tässä blogin pitämisessä ja jaksoi tuollaisen kirjoitella. Toivottavasti Otto jaksais vielä joskus toistekin kirjoittaa!

Nyt mulla on vielä tekeillä kirppispostaus! Sieltä olikin kerennyt jo menemään kaupaksi osa tavaroista ennen kun kerkesin ottaa kuvan vaikka menin paikalle vain pari tuntia avaamisen jälkeen, mutta sehän on vaan hyvä! Mä vastailen myöskin salkkareiden jälkeen kommentteihin kun en oo millään kerennyt tänään, tän postauksen tekemiseen on kulunut kaikki liikenevä aika koska olin niin innoissaan! Mutta nyt Salkkaritauko, toivottavasti piditte tästä blogihistorian katsauksesta!